Vuoden Taidoka 2024 Hanna-Mari Boelius

Kamae-blogin toimitus ehätti Hanna-Mari Boeliuksen alkuvuodesta 2025 kertomaan hieman kuulumisiaan. Vuoden Taidoka -valinta tehdään aina loppuvuodesta ja perusteena valinnalle ovat:

  • Kansallinen monivuotinen kilpailumenestys tai kansainvälinen menestys
  • Osallistuminen seuran, alueen tai Suomen Taidon vapaaehtoistoimintaan
  • Esimerkillisyys taidon harjoittelussa
  • Harjoitusten ohjaaminen
  • Aktiivinen osallistuminen seuran ja Suomen Taidon tapahtumiin

Hanna-Mari tunnetaan energisenä, aurinkoisena ja lahjakkaana taidokana, joka ottaa muut huomioon ja tsemppaa kanssatovereitaan. Hän antaa aina kaikkensa eikä luovuta. Vaikka pieni vastoinkäyminen sattuisikin, Hanna-Mari nousee ylös ja jatkaa kunnes onnistuu.

Kuulostaapa huipputyypiltä! Tutustutaanpa viime vuoden Vuoden Taidokaan taremmin! Kuka siis olet, mistä tulet ja mihin olet menossa?

Olen Hanna-Mari Boelius, olen Turun Taidoseuran kasvatti, mutta olen treenannut myös Keravan Sandokaissa ja tällä hetkellä Jigotaissa Jyväskylässä. 

Mitä kuuluu, miltä nyt tuntuu ja osasitko odottaa valintaa Vuoden Taidokaksi 2024?

En osannut yhtään odottaa valintaa Vuoden Taidokaksi, kerrassaan hätkähdin kuullessani valinnasta. Pää alkoi heti keksimään toisia, jotka olisivat ansainneet tulla valituiksi enemmän, mutta pyrin ottamaan valinnan kiitollisena vastaan ja unohtamaan epäröinnit. 

Mitkä olivat suurimmat onnistumisesi viime kilpailukaudella? Mitä opit? Missä kehityit? Mitä olivat keskeisimmät Ahaa -elämykset?

Kiireisen vuoden takia treenaamiseen jäi aikaisempaa vähemmän aikaa, joten keskityin laatuun määrän sijasta. Koin, että sain perustasoani nostettua ja olen siihen tyytyväinen. Kilpailuhenkisyys jäi taka-alalle, kun keskityin oman tekemisen laatuun. Halusin pystyä olemaan ylpeä siitä, mitä teen: myös yksityiskohdista. Hokein tobikomisentenin potkuihin olin erityisen tyytyväinen.

Mikä jäi kaudelta erityisesti jäänyt mieleesi? Mikä merkitys taidolla on sinulle?

SM-viikon kultaottelu Katja Anoschkinia vastaan, joka näillä näkymin oli hänen aktiivisen urheilu-uransa viimeinen. Katja on upea urheilija ja ollut pitkään esikuva minulle. Oli hienoa olla mukana hänen hetkessään. Edelleen tulee kylmät väreet. 

Taidolla on valtava merkitys. Viimeiset 10 vuotta työ-, opiskelu- ja asuinpaikat on valittu taidoa ajatellen ja treeni mahdollistaen. Taido ja urheilijuus on ollut iso osa identiteettiäni. 

Mitkä ovat seuraavat tavoitteesi taidorintamalla tai mitä näkyy horisontissa?

Tällä hetkellä seuraavat suunnitelmat ja tavoitteet ovat avoimet. Tavallaan kilpailemisen jatkaminen kiinnostaa, mutta toisaalta tuntuu, että nyt voisi olla aika tehdä jotain muuta. Tuomarointi kiinnostaa minua ja näen itseni jatkamassa tuomarina taidon parissa, kun päätän kilpaurheilu-uran. Taidon kotimaisesta ja kansainvälisestä yhteisöstä en ole halukas luopumaan.

Onnea Hanna-Marille vielä valinnasta!

Artikkelin kuvat: Pauli Krankkala

Kannen kuva: Tero Niskanen

Dan-leirillä suoritettiin uusia mustia vöitä

Uusia mustia vöitä suoritettiin Dan-leirillä 8.2.2025 pidetyssä vyökokeessa. Tilaisuudessa suoritettiin seitsemän 1.dania ja yksi 2.dan vyöarvo. Vyökokeen pitivät Timo Piiroinen, Henri Kosonen ja Tane Tuuliainen.

Ylärivi vasemmalta: Sami Marttinen (1.dan), Jari Viitanen (1.dan), Aleksi Salonen (1.dan), Helmiina Viljakka (1.dan), Sanni Waris (1.dan), Timo Piiroinen (vyökokeen pitäjä), Tane Tuuliainen (vyökokeen pitäjä). Alarivi vasemmalta: Sari Aitamäki (2.dan), Ronja Enkovaara (1.dan), Hannu Autti (1.dan) ja Henri Kosonen (vyökokeen pitäjä).

”Muistelen, että alkuun musta vyö tuntui jollain tapaa saavuttamattomalta”

Yksi vyön suorittaneista oli Kuopion Taidoseuraa edustava Hannu Autti. Matka kohti mustaa vyötä otti 26 vuotta, mutta nyt vyön väri vaihtui, kun Autin elämästä löytyi riittävästi aikaa edistää tätä haavetta.

Vuoden 1999 ja nykyhetkenä väliin mahtuu niin aktiivisia kausia kuin pidempiä taukojakin. Ensimmäinen tauko johtui pyynnöstä ryhtyä vetämään treenejä. Sen ylittämiseksi piti tapahtua jonkinlaista kypsymistä, ennen kuin uskaaltauduin taas lajin pariin. Sittemmin tauot ovat johtuneet opiskeluista ja muista elämän täytteistä. Aina olen kuitenkin lopulta palannut lajin pariin. Lajissa pidän siitä, että sisältöä on sekä keholle että mielelle ja että voin tehdä itsenäisesti. Nuorempana jännitin ottelua vielä enemmän mutta iän myötä olen alkanut pitämään sitä merkityksellisempänä, joten yritän nykyään haastaa itseäni hiukan enemmän harjoittelemaan ottelua.” Autti toteaa.

Autti ei tarkalleen muista, mitä on ajatellut mustan vyön saavuttamisesta lajia aloittaessaan, mutta hän luulee ajatuksen olleen vähintään jollakin tasolla hienoa. Siis että jos jonakin päivänä… Lapsena ja teininä Autti piti kung-fu-elokuvista ja mielikuva mustan vyön arvosta kumpuaa luultavasti median luomista kuvitelmista.

”Muistelen, että alkuun musta vyö tuntui jollain tapaa saavuttamattomalta. Mustavöiset olivat osaamiseltaan niin paljon pidemmällä, että oli vaikea kuvitella koskaan saavuttavansa heitä. Muistan, että erään leirin päätteeksi koin selvästi, kuinka tuo ennakkokäsitys antoi lopulta myöten ja tunsin mustan vyön olevan itsellenikin mahdollinen. Luulen, että tämä tapahtui juurikin Pajulahden yleisleirin jälkeen 2008, mikä olisi jotenkin hauska sattuma, kun vyökoekin oli nyt Pajulahdessa.”

”Tähän vyökokeeseen kulminoituu kaikki se osaaminen, jonka olen 15-vuotisen taidopolkuni aikana oppinut.”

Asikkalan Taidon Sami Marttinen osallistui myös vyökokeeseen ja kertoi, että vyökokeeseen saapuessa tunsi aivan uudenlaista jännitystä, mitä ei aiemmin ollut kokenut esimerkiksi kilpailuissa. ”Tähän vyökokeeseen kulminoituu kaikki se osaaminen, jonka olen 15-vuotisen taidopolkuni aikana oppinut. Mustan vyön kautta statukseni muuttuu oppilaasta opettajaksi ja odotukset omaa osaamistani ja tietämystäni kohtaan kasvavat.” Marttinen summasi.

”Vyökoetilanteessa jännitys haihtui, ja fokus omaan tekemiseen oli huipussaan. Hokeita ja jisseniä suorittaessa helpotti ajatella, että näitä olen treenannut jo vuosia. Vaikka ympäristö muuttuu, suoritus pysyy yhtä hyvänä.”

Kokeen jälkeen Marttinen koki, että olo oli helpottunut hyvästä tuloksesta:”Iso askel omalla taido-polulla on otettu ja tästä on hyvä jatkaa kevättä kisaillen ja leireillen.”

”Vyökoepuoltaja saa moninkertaisen jännityksen”

Tilaisuudessa sihteerinä toimi Dan-yhdistyksen hallituksen jäsen Selja Ahava. Hän toimii omassa seurassaan Porvoossa vyökoepuoltajana ja oli niin sanottuna emona oppilailleen itse vyökoetilaisuudessa. Tilaisuus oli hänellekin jännittävä, vaikka tällä kertaa ei ollut itse suorittamassa vyötä. Omia puollettavia kokeeseen osallistui kaksi, mutta Ahavan ei tarvinnut hermoilla heidän puolestaan, vaikka tilanne jännittävä olikin. ”Vyökoepuoltajan rooli on siinä mielessä jännä, että ei joudu jännittämään vain yhtä esitystä vaan kaikkien oppilaiden suoritusta, joten saa moninkertaisen jännityksen.”

”Hyvää tekemistä oli paljon”

Suomen Taido Dan-yhdistyksen puheenjohtaja Timo Piiroinen (oik.) kutsui tuoreet danit mukaan yhdistyksen toimintaan.

Vyökokeen pitäjänä Piiroinen peräänkuulutti nen-tekniikkaluokassa pariharjoittelua. Pariharjoittelu avaa oivalluksen nengin todellisesta luonteesta. Jonkin verran tekniikoissa näkyi se, että oli selkeästi harjoiteltu yksin. Paria ei oltu yritetty kaataa tai häneen osua vaan tekniikoista puuttui jonkin verran ymmärrystä siitä, mistä voima tulee. Myös un-tekniikkaluokassa osalla kokelaista jäi vartalon suojaus hyökkäyksen aikana puutteelliseksi (kolme kohtaa). ”Suosittelen katsomaan videolta omaa suoritusta ennen vyökokeeseen tuloa.” Piiroinen vinkkaa.

Henri Kosonen 7.dan kiitteli kokeilaita hyvästä tekemisestä. Hän piti tasoa samanlaisena kuin aiemmissakin shinsoissa. Jännitys ei näyttäytynyt vyökokelaiden tekemisessä. Pientä täsmällisyyttä ja tietynlaista kehon yhdenaikaisuutta Kosonen jäi kaipaamaan, mutta tiukalla treenillä hän uskoi näidenkin korjaantuvan. Kososen viesti saleille ja kokelaille oli miettiä miksi tekniikoita tehdään: ”Lyönti on oikeasti lyönti, eikä vain kädenojennus. Lyönnissä tulee olla hallittua voimaa.”

Vyökokeen pitäjät summasivat myös aktiivisen kilpailukokemuksen näkyvän jonkin verran suorituksissa tietynlaisena varmuutena.

Onnea kaikille uusille vyöarvoille! Seuraavan kerran mustia vöitä voi suorittaa kesän 2025 Portugalin EM-tapahtumassa.

Helmiina Viljakka ottaa vastaan vyökoetuloksen.

Artikkelia päivitetty 19.2.2025.

Artikkelin kuvat: Sera Kaukola

Taidoka Jukka Kirsille myönnettiin postuumisti 7.dan vyöarvo

Vuoden 2025 Dan-leirillä 8. helmikuuta Suomen Taido Dan-yhdistyksen puheenjohtaja Timo Piiroisen 6.dan kyoshi johdolla kunnioitettiin Jukka Kirsin muistoa ja vastaanotettiin Taido Honʼin Kirsille postuumisti myöntämä 7.dan vyöarvo.

Jukka uskoi vahvasti yhteisöllisyyteen sekä samankaltaisten ihmisten kykyyn ja haluun saavuttaa yhdessä enemmän. Hän toivoi, että taido ei olisi vain dojolla tapahtuva harrastus, vaan että se kuuluisi osaksi koko elämää. Elämää, joka jaetaan ja josta nautitaan hyvien ystävien kanssa.

”Ylläpidetään taidoperhettä parhaamme mukaan.”

”Jukka oli Suomen taidon pioneereja, ja hänen kädenjälkensä näkyy edelleen suomalaisessa taidoyhteisössä. Jukka oli omistautunut harjoittelija, joka uskoi menestyksen tulevan perusasioiden tekemisestä. Hyvin tehty pohjatyö mahdollisti myöhemmin asioiden ytimen ymmärtämisen ja sitä kautta niiden soveltamisen. Tämä näkyi Jukan toiminnassa sekä dojolla että työelämässä. Hänellä oli vahva halu ymmärtää, oppia ja jakaa oppinsa muille.

Jukka uskoi vahvasti yhteisöllisyyteen sekä samankaltaisten ihmisten kykyyn ja haluun saavuttaa yhdessä enemmän. Hän toivoi, että taido ei olisi vain dojolla tapahtuva harrastus, vaan että se kuuluisi osaksi koko elämää. Elämää, joka jaetaan ja josta nautitaan hyvien ystävien kanssa. Tätä taido parhaimmillaan onkin.

Muistakaamme ne arvokkaat hetket ja kokemukset, joita saimme jakaa Jukan kanssa. Vaikka suru on edelleen läsnä, keskitymme kiitollisina siihen, mitä vuosien varrella saimme kokea. Ylläpidetään taidoperhettä parhaamme mukaan.”

– Timo Piiroinen, Suomen Taido Dan-yhdistys

”So please accept the 7th Dan from Taido Honʼin for you and your people, Jukka-sensei.”

”Jukka Kirsi-sensei, having you out there standing at the top as the first president of the Finnish Taido Association, we, Japanese, have learned and experienced so many memorable moments together. Youʼd shown great leadership starting the organization giving proper instructions to the Taido community in Finland, and it was not neither a word nor an excuse that you expressed yourself but the plans, actions, and the enthusiastic approaches gathering people trying to increase Taido populations in the area. Taido wouldnʼt have been Taido without your effort and worldwide contributions during the time, a touch of Nordic, I must admit. You probably did not have many words with Saiko Shihan in the past I wonder, but for some reason you always seemed to have been enjoying time together, of course with Jari-sensei besides you face to face gathering here and there learning each other his way, your way, and Taido way whatsoever. Itʼs rather too early for you to leave us now, though your dedication to Taido will always be remembered in our history, of course.

For now and forever, youʼd be with Saiko Shihan in heaven dreaming our future of longevity and healthier moments along with Taido spirits. Itʼs been great honor to have you in Taido as a whole, and will continue to be so from now on. So please accept the 7th Dan from Taido Honʼin for you and your people, Jukka-sensei. Now I am ending my words to you, and once again, I thank you very much for your accomplishment in Europe, and have to tell you how much Saiko Shihan trusted and counted on you, Jukka!

– ⼯藤依⼦ 躰道宗家 Kudo Yoriko Taido Soke