Jokainen – minkä tahansa lajin – kilpailuissa käynyt on varmasti nähnyt sellaisen: toimitsijan! Toimitsijat ovat se ahkera, mutta ulospäin ehkä hiljainenkin joukko vapaaehtoisia, jotka ohjaavat ihmisiä kisapaikalla, kirjaavat pisteet, mittaavat otteluaikaa, jakavat palkintoja ja vastaavat monista muista päivän käytännön asioista. Suomen taidokisoissa mustavalkoisiin pukeutuneen toimitsijan voi toisinaan bongata kotisohvaltakin, vaikkapa korjaamassa tatamialueen teippauksia kisastriimissä, jonka kukapa muukaan, kuin toimitsija on pistänyt kisojen alussa pyörimään!Tässä Kamae-blogautuksessa Elli Morko johdattaa lukijat toimitsijatyöskentelyn maailmaan! Jutun lopussa myös Call to Action – eli mahdollisuus tulla mukaan toimitsijaksi.
Kaikkiin taidokilpailuihin tarvitaan toimitsijoita.
MM2013-tapahtuman toimitsijatiimi. Kuva: Olavi Kurttion kuva-arkisto
Kaikkiin taidokilpailuihin tarvitaan toimitsijoita. Pienissä salikisoissa ajanotto ja pisteiden käsin kirjaaminen vaatii vain pari ihmistä kerrallaan. Kansainvälisen mittaluokan tapahtumissa toimitsijoita on kymmeniä monissa erilaisissa tehtävissä. Cup- ja SM-tason kisoissa näkyviä rooleja ovat ainakin passien kirjoittaja, junnuja kisapaikalla ohjaava juniorivastaava, ajanottaja sekä kirjuri, joka syöttää tulokset Kihapp-järjestelmään. Ja kysyykö joku vielä, mikä on Kihapp? Kihapp on kilpailunjärjestämiseen käytetty sähköinen järjestelmä, jossa hoituvat niin kilpailijoiden ilmoittautuminen, sarjojen ja aikataulujen organisointi, kaavioiden arvonta kuin tulosten seuraaminen reaaliajassa. Kynä ja paperi pysyvät toki tiukasti toimitsijapöydän varustelussa muistiinpanojen ja virhetilanteiden varalta, mutta paperisia kaavioita ja ottelupöytäkirjoja kilpailuissa ei enää täytellä. Kokeneemmat toimitsijat toimivat usein kirjureina ja vastaavat yhden kisa-alueen sujuvuudesta toimien yhdessä ajanottajana toimivan aputoimitsijan kanssa. Nimettyjen työtehtäviensä lisäksi toimitsija vastaa esimerkiksi alueensa tatamimerkinnöistä, tuomarien välineistä eri kilpailusarjoja varten, kilpailuvöiden riittävyydestä sekä livestriimauksen käynnistämisestä ja tauottamisesta.
Tarkkuus pisteiden ja otteluajan kanssa takaa sujuvan ja reilun kisojen kulun
Muiden toimitsijoiden lisäksi hyvin tiivistä yhteistyötä toimitsija tekee kisapäivän aikana tuomareiden kanssa. Tarkkuus pisteiden ja otteluajan kanssa takaa sujuvan ja reilun kisojen kulun, kun varsinkin toisiaan seuraavien otteluiden aikana tuomari saattaa unohtaa pistetilanteen ja tätä toisinaan käydään toimitsijapöydän ääressä varmistamassa ennen voittajan julistamista. Onpa joitakin tuomareita jouduttu enemmän tai vähemmän hienovaraisesti toppuuttelemaankin toimitsijapöydän takaa, kun ottelun lopettavan awasite ipponin tultua täyteen, tuomari olisi edelleen jatkamassa ottelua kilpailijoiden pyöritellessä hämmentyneinä päitään. Tarkkaavaisuus on toimitsijan suurin hyve, sillä myös hokein tuomion liputuksessa täytyy pitää silmä tarkkana oikealla hetkellä, vaikka muuten hokeiden aikana toimitseminen on melko leppoisaa puuhaa. Näin jälkikäteen voidaan myöntää, että 2019 EM-kisoissa koko kolmen hengen toimitsijapöytä ratkoi jotakin pikkuongelmaa niin, että yhden hokein tuomio meni koko porukalta ohi. Onneksi taustalla kisoja seurannut Kihappin kehittäjä Ville oli tilanteen tasalla ja osasi kertoa tuloksen myös pallon pudottaneille toimitsijoille. Näin tulosta ei tarvinnut lähteä varmistelemaan tuomareilta tatamin toiselta laidalta.
Toimitsija on aitiopaikalla siellä, missä tapahtuu. Kuva SM-viikosta. Kuvaaja tuntematon.
Toimitsijana saa varsinaisen aitiopaikan kisasuoritusten seuraamiseen ja oppii uusia asioita tapahtumajärjestämisestä. Toimitsijapöydän takana on varsinkin hokeisarjojen aikana runsaasti aikaa myös jutella ja tutustua uusiin taidotuttavuuksiin tai vaihtaa kuulumisia vanhojen kanssa. Toimitsijaksi ryhtyminen ei vaadi suurta panostusta, tai omasta kokemuksestani puhuen, edes harkintaa. Tekemällä ja muiden ohjauksella oppii. Jos kilpailijana tai katsojana joskus tuntuu, että kisapäivässä on liikaa odottelua ja liian vähän tekemistä, niin tämä ei toimitsijaa vaivaa! Pitkätkin kisapäivät kuluvat kuin siivillä. Usein tuomareiden seurassa vietetty lounastauko on päivän ainoa pidempi lepohetki, mutta sinnekin virkaintoisimpia toimitsijoita on saanut välillä patistaa ennen iltapäivän sarjojen alkamista.
Perinteisesti kilpailut järjestävä seura värvää toimitsijat omista jäsenistään, mutta näin poikkeusvuosien jälkeen sekä toimitsijoiden riittävä määrä, että kokemus tuottavat toisinaan haasteita järjestäjille. Tämän takia olen esimerkiksi itse kiertänyt jo monissa kisoissa vapaaehtoisena seuratoverini Hanna-Maria Hagbergin kanssa. Hanna on viime vuosien aikana kehittynyt todelliseksi supertoimitsijaksi, joka taitaa niin kisapäivän kulun, ongelmatilanteet kuin kilpailujen tekniset apuvälineetkin.
Tampereen EM-kilpailuissa miesten ottelua seurattiin tarkasti toimitsijapöydän takaa. Kuva: Tomi Kajasviita
Koska jokaisella on omat syynsä viihtyä toimitsijana, pyydettiin Elli Morkoa, Hanna-Maria Hagbergia sekä Tiia Ruohosta vastaamaan muutamiin kysymyksiin:
Kerro omasta toimitsijakokemuksestasi? Elli: Vuonna 2019 minua pyydettiin toimitsijajoukon vahvistukseksi sekä cup-, SM- että EM-kisoihin, ja sittemmin olen ollut toimitsijana ja muuten järjestelyissä mukana suunnilleen joka toisissa Suomessa järjestetyissä taidokilpailuissa.
Hanna: Ekat kisat, joissa olin toimitsijana oli 2014 SM-kisat. Sen jälkeen oli usean vuoden tauko, kun olin itse kilpailemassa. 2017 päädyin jotenkin Kouvolaan toimitsijaksi, mutta muuten kävin aktiivisesti kisaamassa. Vuonna 2018 hajosi selkä, ja luonnollinen tapa nauttia tunnelmasta oli siirtyä toimitsijapöydän taa. Melkein olen saanut yhden sivun täyteen toimitsijamerkintöjä taidopassiin, ehkä se täyttyy ensi keväänä.
Tiia: Olin tuoreena sinivöisenä 2013 Porvoon cup-kisoissa toimitsijana, siihen aikaan oli vielä paperikaaviot ja muut Old School -meiningit. Siitä innostuneena ilmoittauduin myös 2013 MM-kisoihin toimitsijaksi, joissa pääasialliset tehtäväni olivat tulosten päivittäminen seinäkaavioihin sekä japanilaisten kilpailijoiden metsästäminen tatamille oikeaan aikaan. Erästä kilpailijaa etsittiin alkukierroksilla hyvä tovi, kunnes selvisi, ettei tämä ollut saapunut Suomeen lainkaan ja vastustaja pääsi automaattisesti jatkoon. Sittemmin olen järjestänyt Porvoossa cup-kisat 2017 ja SM-kisat 2019, ollut mukana 2019 EM-kisatiimissä sekä osallistunut SM-kisojen ja viimekesän Nordic Openin järjestämiseen.
Mikä on toimitsijan kisapäivässä parasta? E: Sei hokei -sarjojen seuraaminen ja lounastauko. Myös palkintojenjako ja onnittelut erityisesti nuorempien kilpailijoiden sarjoissa on täynnä kisaajien ansaittua riemua, joka tarttuu herkästi.
H: Ehdottomasti kisojen tunnelma. Toimitsijapöydän takana on aitiopaikalla seuraamassa kisoja, tosin ei niitä kisoja varsinaisesti katsoa ehdi, kun pitää keskittyä pisteisiin ja muuhun, mutta tunnelmasta pääsee nauttimaan eturivissä. Pitää kyllä myös sanoa, että kaaoksen hallitseminen on addiktoivaa. Ikinä asiat eivät mene ihan niin kuin on suunnitellut ja pitää ”ajatella jaloillaan”, jotta saa asiat toimimaan pienistä kommervenkeistä huolimatta.
T: Kun kisapäivä on ohi ja tietää kaiken menneen hyvin ja voi kiittää itseään hyvin tehdystä työstä. Pahinta on, kun täytyy keskittyä täysin oman alueen tapahtumiin ja viereisen alueen seuraaminen väärällä hetkellä voi johtaa ongelmiin. Sitten sopii vain toivoa, että toimitsijatoveri pelastaa tilanteen.
Mitä toimitsijana toimiminen on antanut sinulle? E: Monta pitkää ja palkitsevaa kisapäivää taidoyhteisön ytimessä silloinkin, kun kilpailijana osallistuminen ei esimerkiksi loukkaantumisen takia ole ollut mahdollista. Ja ilmaisia lounaita.
H: Isoja muistoja. Varsinkin 2019 EM-kisojen järjestäminen jätti jälkeensä monta unohtumatonta hetkeä, aina iltaan venyneiden järjestelyjen jälkeisestä kisatiimin pizzatankkauksesta järven rannalla – huvittaviin hetkiin tuomareiden kanssa. Tapahtumaa oli työstetty paikan päällä jo neljä päivää, joten ei ehkä ihme, että kisoissa yksi tuomareista tuli suoraviivaisesti kysymään ”Ooksä ihan hereillä?” kun luin papereita katse painuksissa. Näissä kisoissa myös opittiin muistaaksemme Tanaka-senseiltä tapa, että kilpailujen alussa tatamialueen tuomarit ja toimitsijat tulevat tervehtimään toisiaan ja valmistautuvat myös näin kisapäivän yhteistyöhön.
T: Eri näkökulman kisoihin ja koko lajiin. Toimitsijana pääse kisojen kulissien taakse ja lähemmäs kisaajia, tuomareita ja koko kisaorganisaatiota. On hauskaa tietää vähän enemmän kuin muut.
Terveisesi toimitsijaksi harkitseville? E: Koskaan ei huono aika ryhtyä toimitsijaksi. Toimitsijuus on mahdollisuus seurata tapahtumia eturivissä ja nauttia kisapäivän tunnelmista tehden samalla tärkeää työtä.
H: Mukaan vain rohkeasti! Siinä törmää mahtaviin tyyppeihin, pääsee toiminnan ytimeen ja olemaan osana taidon edistämistä Suomessa.
T: Tervetuloa. Nenästä kiinni ja hyppy syvään päätyyn!
EM-kilpailuissa 2019 opittiin Tanaka-senseiltä tapa, että kilpailujen alussa tatamialueen tuomarit ja toimitsijat tulevat tervehtimään toisiaan ja valmistautuvat myös näin kisapäivän yhteistyöhön. Kuva: Tomi Kajasviita
Kuulostaako houkuttelevalta tai tunnetko taidokan jonka sormet syyhyävät järjestää ja urakoida tapahtumissa? Osallistu itse tai kehoita kaveria liittymään Suomen Taidon toimitsijapooliin, jonka viralliset ensiaskeleet otetaan tammikuun toimitsijakoulutuksessa 19.1.2023!
Suomen Taido palkitsi Pajulahdessa 17.12.2022 pidetyssä tilaisuudessa vuoden 2022 aikana ansioituneita ja menestyneitä.
PALKITUT
Vuoden Taidoka
Anni Virtanen, Jigotai ry Taitava nuori taidoka on kasvanut lupaavasta juniorista yhdeksi Suomen menestyneimmistä naistaidokoista. Anni Virtanen sijoittui vuoden 2022 ranking-tilastossa sijalle kolme ja hänet valittiin myös edustamaan Suomen Japanissa 2023 pidettävissä MM-kilpailuissa. Virtanen on joukkueen kuopus, mutta urheilijana asiansa osaava. Tämä nuori Jyväskyläinen keskittyy treeneissä täysillä ja harjoittelee kovaa, mikä näkyy huikeissa suorituksissa. Anni ilahduttaa aurinkoisella luonteellaan sekä valmiudellaan neuvoa ja auttaa toisia. Upea urheilija!
Vuoden seura
Järvenpään Taidoseura ry Järvenpään Taidoseuralla on viikossa neljät ohjatut harjoitukset ja harjoituksia järjestetään lapsille, lajin aloittajille ja pidempään harrastaneille. Seura on panostanut vuoden 2022 aikana oman viestintänsä parantamiseen ja uudisti seuran verkkosivut. Seura on suomalaisista taidoseuroista ainoa Tähtiseura, mikä omalta osaltaan kertoo toiminnan laadusta. Järvenpään Taidoseurasta osallistuu aktiivisesti harrastajia kilpailuihin ja tapahtumiin. Seura on saanut innostettua etenkin nuoren sukupolven osallistumaan yhteisiin tapahtumiin. Tämä on seuratoiminnan jatkuvuuden kannalta ensiarvoisen tärkeää. Seuran toiminnasta on tehtävissä johtopäätös, että seura toimintaympäristönä on pystynyt tarjoamaan nuorille harrastajilleen osallisuuden mahdollisuuksia ja nuoret harrastajat ovat aktiivisessa roolissa seuran toimijoina. Seura on myös ennakkoluulottomasti lähtenyt tutkimaan soveltavan kamppailun mahdollisuuksia taidon parissa. Järvenpään Taidoseura on sitoutunut Suomen Karateliiton lisenssijärjestelmään ja hoitanut kaikki velvoitteensa esimerkillisesti.
Vuoden nuori Taidoka
Rebecka Tärno ja Olivia Reingoldt, Järvenpään Taidoseura ry Tytöt ovat oma-aloitteisesti avanneet seuralle TikTok -tilin. He ylläpitävät ja ideoivat tilin sisältöä itsenäisesti. Huippupäivitys on saavuttanut huimat 37 000 näyttökertaa ja 1150 tykkäystä. Tämä on edesauttanut lajin tunnettuutta. Tytöt jaksavat treenata säännöllisesti ja he myös kilpailevat aktiivisesti. Heidät on valittu myös nuorten valmennusryhmään. He ovat innokkaita osallistujia leireillä. Vapaaehtoisina tytöt myös mahdollistivat vyökoepuoltajien koulutuksen olemalla arvionnin kohteina koko päivän. Tästä heille suuri hatunnosto. He myös vetävät junnutreeneissä alkulämmittelyjä ja leikkejä.
Vuoden aikuisharrastaja
Martha Sakko, Järvenpään Taidoseura ry Martha Sakko on lastensa myötä innostunut taidosta ja suoritti keväällä 2022 vihreän vyön. Hän toimii myös seuran hallituksessa ja on aina innokas oppimaan ja kokemaan uusia haasteita. Martha oli myös mukana vapaaehtoisena liiton uuden ilmeen kuvauksissa. Valoisella ja aktiivisella olemuksellaan hän tuo innostusta ympärilleen.
Vuoden junioriohjaaja
Mimmi Turpeinen, Jigotai ry Mimmi Turpeinen on vastannut Jigotaissa taidojunioreiden ohjaamista jo useiden vuosien ajan. Turpeisen luotsauksessa junioreiden määrä on vuosi vuodelta kasvanut. Kokenut kilpailija ja maajoukkue-edustaja on omalla esimerkillään ja kannustuksellaan onnistut houkuttelemaan useita seuran junioreita kokeilemaan myös kisaamista. Esimerkiksi vuoden 2022 SM-kilpailuihin seura sai mukaan useita osallistujia myös juniorisarjoihin. Turpeinen on omalla toiminnallaan edesauttanut usean juniorin siirtymistä aikuisten treeneihin. Mimmi Turpeinen on toiminut myös Anni Virtasen henkilökohtaisena valmentaja ja treenikaverina ollen näin isossa roolissa Virtasen menestyksen takana. Junioreiden ohjaamisen lisäksi Mimmi on pyydettäessä aina valmis hoitamaan myös aikuisten treenien vetämisen. Turpeisen raudanlujaan taido-osaamiseen ja opettamisen ammattitaitoon voi aina luottaa. Turpeinen on liikunta-alan ammattilainen ja lisäksi hänellä on 3-tason valmentajakoulutus.
Vuoden taidoteko
Rebecka Tärnon ja Olivia Reingoldtin aktiivinen some-toiminta TikTokissa Rebecka Tärno ja Olivia Reingoldt avasivat oma-aloitteisesti Järvenpään Taidoseuralle TikTok-tilin. He ylläpitävät ja ideoivat tilin sisältöä itsenäisesti. Huippupäivitys on saavuttanut huimat 37 000 näyttökertaa ja 1150 tykkäystä. Tyttöjen aktiivisella toiminnalla saamme siis tunnettuutta koko lajille! TikTok on yhteisöpalvelu, jossa voi jakaa hauskoja arjen hetkiä tutuille ja tuntemattomille. Lyhyissä videoissa hyödynnetään hienoja filttereitä, efektejä ja musiikkia.
Pronssinen ansiomerkki
Mimmi Turpeinen, Jigotai ry Mimmi Turpeinen on ollut Jigotain taidojaoksen isoimpia tukipilareita jo vuosien ajan. Turpeinen on vastannut taidojunioreiden ohjaamisesta sekä seuran somepäivityksistä. Mimmin Turpeisen ohjauksessa seuran junioreiden määrä on vuosi vuodelta kasvanut. Turpeinen on tehnyt lajia tunnetuksi paikallisesti niin kouluvierailuilla, näytöksiin osallistumalla kuin omalla mittavalla kisamenestyksellään. Turpeinen on edustanut Suomea useammissa arvokisoissa ja on valittu maajoukkueeseen edustamaan Suomea myös Japanin MM-kilpailuissa 2023. Turpeinen on myös tehnyt Suomen Taidolle opinnäytetyöt, jotka ovat käsitelleet MM2013-tapahtuman viestintää (2014) sekä videoiden käyttöä taidon ohjaamisessa (2016).
Jukka Wiljanen, Järvenpään Taidoseura ry Jukka Wiljanen on toiminut aktiivisesti Järvenpään Taidoseuran toiminnassa, aluksi treenien vetäjänä yli kymmenen vuoden ajan ja vuodesta 2015 seuran hallituksessa. Wiljanen on aktiivinen toimija, joka on monessa mukana. Suomen Taidon johtoryhmässä Wiljanen on toiminut vuodesta 2017 lähtien. Wiljanen on myös ollut mukana maajoukkueen valmentajaporukassa vuodesta 2020 lähtien ja hän on osallistunut aktiivisesti oman osaamisen kehittämiseen kamppailulajien yhteisissä valmentajakoulutuksissa tasoilla 2-3.
Hopeinen ansiomerkki
Jussi Loponen, Nummelan Kumakai ry Jussi Loponen toimi Kouvolan Taidon hallituksessa 14 vuotta (2008-2022) ja on nyt seuravaihdoksen myötä toista vuotta Nummelan Kumakain hallituksessa. Treenivetäjänä Loponen on toiminut 10 vuotta Kouvolassa, ja nyt Nummelassa kaksi vuotta. Välissä hän on ohjannut säännöllisesti treenejä myös Riihimäellä. Loponen on osallistunut Suomen Taidon valmennusryhmän toimintaan vuosia ja edustanut maajoukkueessa Suomea useissa arvokilpailuissa. Loponen on myös kouluttautunut kamppailulajien yhteisessä valmentajakoulutuksessa tasolle 2.
Kultainen ansiomerkki
Marianne Malm,Yliopiston Taido ry Jos pitäisi valita yksi henkilö, johon Yliopiston Taido henkilöityy, niin voisi perustellusti sanoa, että tämä henkilö olisi Marianne Malm. Malm on toiminut aktiivisesti oman seuran hallituksessa sekä puheenjohtajana että rahastonhoitajana, joista jälkimmäisessä tehtävässä jo yli kymmenen vuoden ajan. Hän on tämän lisäksi toiminut vuosien ajan vastuutehtävissä valtakunnallisesti Suomen Taidon johtoryhmässä sekä Suomen Karateliiton hallituksessa. Malm on luotettava, huolellinen ja asiaansa paneutunut taidoka, joka on omalla osaamisellaan tuonut paljon lisäarvoa seuratoimintaan, mutta erityisesti Suomen Taidon johtoryhmän ja Suomen Karateliiton hallituksen toimintaan. Malm on edistänyt omaa osaamistaan käymällä aktiivisesti tapahtumissa, koulutuksissa ja osallistunut aktiivisesti myös niiden suunnitteluun ja toteutukseen. Marianne Malm on edennyt taidourallaan suorittaen vyöarvoja tasaiseen tahtiin. Samanaikaisesti hän on ollut jatkuvasti aktiivinen harjoitusten ohjaaja, valtakunnallisen valmennusryhmän jäsen ja kilpailija. Marianne Malm elää ja hengittää taidoa, ja hänen kanssaan on aina mukava treenata ja toimia, sillä hän ottaa aina uudet tekijät avosylin vastaan toimintaan ja on seuran paras tsemppaaja. Marianne Malmin omistautumista lajille sekä seura- että liittotasolla voidaan pitää erityisen merkittävänä.
Jukka Hakulinen, Asikkalan Taido ry Jukka Hakulinen on toiminut Asikkalan Taidon puheenjohtajana noin 20 vuotta ja tuonut taidoa näyttävästi esille Asikkalassa. Taido on ollut ja on edelleenkin yksi tunnetuimmista seuroista Asikkalassa. Seuran jäsenmäärät ovat vakiintuneet noin 30-40 aktiiviharrastajaan, koronasta huolimatta. Puheenjohtajan roolissa Hakulinen on ollut merkittävässä roolissa etenkin kuntaan ja kouluihin päin tehtävässä yhteistyössä. Hakulinen on toiminut seurassa hallitustyöskentelyn lisäksi vuosien aikana myös aktiivisena ohjaajana ja vyökoepuoltajana. Hakulinen on vastannut yrityksensä puitteissa luotettavasti vuoden 2013 MM-kilpailujen että vuoden 2019 EM-kilpailujen tapahtumaturvallisuudesta.
Jere Anttalainen, Kuopion Taidoseura ry Jere Anttalainen Kuopion Taidoseuran kivijalka ja hän on kantanut vuosia suurta vastuuta kaikkien ryhmien viikoittaisesta harjoittelusta. Taidotaipaleensa jo vuonna 1990 aloittanut Anttalainen osallistuu seuran harjoituksiin suurella sydämellä ja lajille omistautuen. Hän tekee taidoa tunnetuksi vierailemalla säännöllisesti paikallisissa kouluissa. Hänet tapaa usein salilla myös vapaavuorojen aikaan ja omalla ehtymättömällä innostuksellaan hän vetää myös muita taidokoita mukaan toimintaan. Anttalainen kilpailee edelleen aktiivisesti ja pitää siten yllä seuran ja lajin tunnettuutta sekä Pohjois-Savossa että valtakunnallisesti. Anttalaisen rooli Kuopion Taidoseuran kantavana voimana on kiistämätön. Suomalaisessa taidokentässä Anttalainen on sikäli poikkeuksellinen, että hän on edustanut Suomea maajoukkuetasolla kansainvälisissä arvokilpailuissa pidempään kuin kukaan muu taidoka.
Tommi Pehkonen, Yliopiston Taido ry Tommi Pehkonen aloitti taidon vuonna 2000. Hän on alusta alkaen kilpailijana osallistunut niin kansallisiin kuin kansainvälisiinkin kilpailuihin, ja edusti Suomea vuoden 2013 MM-kilpailuissa Helsingissä. Pehkonen aloitti ohjaamisen varhaisessa vaiheessa taidouraansa, vetäen peruskursseja 2.kyusta alkaen sekä ensimmäisiä Taido Core-kursseja sen lanseerauksesta lähtien. Pehkonen on hyvin aktiivinen ja innostava ohjaaja, ja hänen panostuksensa ohjaukseen seurassa onkin tänä päivänä merkittävä.
Suomalaisen taidon 50-vuotisjuhlavuosi huipentui 27.11.2022, kun Järvenpään Taidoseuran Jari Tuominen suoritti 8. dan hanshi -vyöarvon Japanissa pidetyssä vyökokeessa. Eurooppaan saatiin Tokiossa pidetyssä vyökoetilaisuudessa myös toinen 8. dan musta vyö, sillä Ruotsin Taidopresidentti Mikael Jansson suoritti saman vyöarvon. Tuominen ja Jansson ovat ainoat taidokat Japanin ulkopuolella, joille on myönnetty hanshi arvo.
Jari Tuominen -sensei aloitti taidouransa vuonna 1974 Lahdessa taidon ensimmäisellä alkeiskurssilla. Hän on ollut lajin kantavia voimia niin suomalaisilla kuin kansainvälisilläkin (European Taido Association, World Taido Federation) taidokentillä, eikä hänen merkitystään suomalaiselle taidolle voi turhaan korostaa. Tässä blogikirjoituksessa suunvuoro annetaan Tuomiselle itselleen. Kirjoituksessaan hän avaa niin vyökoekokemusta, kulunutta taidotaivaltaan ja jakaa ajatuksiaan taidosta muutenkin.
”Aletaan tulla pikkuhiljaa määränpäähän”
Järvenpäässä 30.11.2022
Noin 50-vuotinen ympyrän kehä sulkeutuu ja aletaan tulla pikkuhiljaa määränpäähän. Kaikki alkoi kauan aikaa sitten Lahdessa ja nyt jatkuu Järvenpäässä. Japanissa ensimmäinen Taidosalini oli Nakanon sali (Seitokan) – Nakano-asemalla junasta ulos ja nopeasti Sunplazan taakse dojolle. Opettajina toimivat senseit Okuyama, Kondo ja Takamichi. Kondo-sensei oli meille kuin isä, kun totuttelimme Taidoelämään Japanissa. Vähän myöhemmin Tanaka-senseistä tuli kaikkien suomalaisten ”Suomi-poika” jonka Shukuminen-sensei nimitti Suomen erikoisopettajaksi. Itse lajin kehittäjä Seiken Shukumine oli karismaattinen hahmo, jonka läsnäolo oli hyvin vaikuttavaa. Olen onnenpekka, kun sain kokea monet keskustelut ja illanvietot lajin kehittäjän kanssa. Edellä mainitut henkilöt ovat niitä rakennusaineita, joista koko Taido on luotu sekä myös minun Taido-profiilini.
Vyökoesuoritus Tokiossa 27.11.2022 (Kuva: Mayu Kobayashi)
”Sunnuntai 27.11. oli Taido-urani huipentuma”
Taido on hieno laji ja paranee vanhetessaan. Tällä tarkoitan sitä, että kun ikää tulee lisää, niin näkee kuinka nuoret tekevät hienoja asioita taitavasti. Itse pidän kovasti opettamisesta ja sen tiedon jakamisesta mikä minulla on. Sunnuntai 27.11. oli Taido-urani huipentuma. Toisaalta jännitti kovasti mutta toisaalta ajattelin, että kyllä se hyvin menee. Onhan tässä treenattu kovasti – polven äärirajoille asti. Se on kumma juttu, että aina se shinsa jännittää iästä ja sukupuolesta riippumatta. Ehkä pointti on siinä, että haluaa myös ylittää omat odotukset ja rajat. Itseään ei voi koskaan pettää. Kyllä sen tuntee miten suoritus meni. Tämän shinsan aikataulu oli lähes optimaalinen koska aiemmin ei ollut mahdollista ulkomaalaisen suorittaa hanshi-arvoa. Tämä tuli mahdolliseksi, kun Hon’in myönsi neljälle japanilaiselle Taidomestarille 9. danin arvon. Minun shinsa pidettiin nyt samassa paikassa eli Nakanossa jolloin ympyräni sulkeutui.
Jari Tuomiselle myönnetään vyöarvo 8. dan hanshi (oik. Mikael Jansson, kuva: Mayu Kobayashi)
”Taidossa luottamus on yksi tärkeimmistä arvoista”
Muistan kerran, kun Shukuminen sensei kysyi ja ehdotti että voisimme siirtää Hon’inin Suomeen. Tämä oli lähes vitsi mutta taustalla Sensei ajatteli että Suomessa on miltei maailman parhaat taidokat ja opettajat. Lisäksi suomalaisiin voi luottaa. Taidossa luottamus on yksi tärkeimmistä arvoista. Muita arvoja ovat mm. harmonia ja muoto. Esimerkiksi tässä omassa 8. dan shinsassa pitäjät kyselivät minulta arvoihin liittyviä asioita.
Fyysisesti pystyin melko hyvin tekemään vielä tuon Sei in no hokein, mutta esimerkiksi 9. daniin ei vaadita fyysistä suoritusta. Juuri ikä tuo mukanaan sen, että shinsan myötä parasta antia olivat keskustelut maailman korkea-arvoisempien opettajien kanssa.
”Hokei on aina hokei”
Shinsa-polku on aloitettava aina sinisen vyön Sen-hokein suorittamisella. Tanaka-sensein mukaan ei ole mitään estettä sille, että pitääkö miesten aina tehdä tai-hokei ja naisten in-hokei. Voi valita kumman vaan. Hokei on aina hokei ja periaateessa kaikki hokeit ovat samanarvoisia. Käytännössä kuitenkin eri hokeit on määritelty eri asteille. Arviointi vain muuttuu. Mitä korkeampi vyöarvo sitä enemmän pitää arvioinnissa kiinnittää huomiota kokonaisuuteen eikä pyrkiä halkomaan hiuksia. Alempien vöiden arvioinnissa painoarvo on teknisessä osaamisessa.
”Suhteellisuudesta syntyy harmoniaa”
Kerroin omista uusista ajatuksistani japanilaisille: hyvä tapa olisi opettaa alusta asti shinsa-hokeita myös muuten kuin vain painottuen tekniseen osaamiseen. Olen pohtinut, että tärkeitä asioita ovat liikkumattomuus, tasapaino, muoto, nopeus, hitaat/nopeat ja erityisesti edellä mainittujen suhteet toisiinsa nähden. Esimerkiksi jos on hiukan epävarma, hidas ja vähän horjuva niin ei voi olla pitkää aikaa liikkumattomissa kohdissa. Jos taas tekniikka on nopea ja stabiili niin liikkumaton hetki voi olla pidempi. Samalla tavoin myös muiden muuttujien suhteellinen suorittaminen eri muuttujien välillä on tärkeää. Suhteellisuudesta syntyy harmoniaa. Japanilaiset tuntuivat pitävän tämän tyylisestä mallista. ”High rank -shinsassa” korostuu molemmin puoleinen, sekä pitäjien että tekijän arvostus sekä kasvojen säilyttäminen. Tilaisuus ei saisi tuoda mukanaan mitään yllätyselementtejä.
Vyökokeen vastaanottivat senseit: Okyama, Kondo, Nakamura ja Watanabe. Myös Tanaka-sensei oli tilaisuudessa läsnä. (Kuva: Mayu Kobayashi)
”Taas nousi esille se kokonaisuus ja miten liikkeet sopivat kunkin vartalolle”
Yritin kysellä hiukan mitä virheitä minulla oli? Kysymys siinä yhteydessä ikään kuin sivuutettiin. Myöhemmin, toisessa yhteydessä asioita tuli sitten esille mm. torjunnat pitää olla vahvoja ja todellisen näköisiä. Mietin kyllä itsekseni, että mikäköhän kohta se mulla oli huono? Olin ymmärtävinäni asian niin että jos se nyt meni vähän väärin niin ei niitä minun enää tarvitse uudella tavalla oppia tai tehdä jotenkin toisin. Pääasia on se, että osaa opettaa sen oikein oppilailleen. Taas nousi esille se kokonaisuus ja miten liikkeet sopivat kunkin vartalolle. Jotkut asiat tuntuvat joskus pikkuisen ristiriitaisilta tai on vaikea ymmärtää japanilaisten ajatusmaailmaa. Periaatteessa olemme lähes samoilla linjoilla eikä käytännön ongelmaa ole. Itse pidän edelleenkin hyvänä ohjeistuksena sitä että 10 cm kyulla vastaa 1 cm danilla. Tämä on hyvä perusohje, josta voi lähteä hienosäätämään. Kyllä Tanaka-senseikin oli samoilla linjoilla.
Tunnelmia vyökokeen jälkeen.
”Meillä on hieno Taidoperhe, josta kannattaa pitää huolta”
Suomen Taido sai paljon kehuja ja kovasti toivottiin, että vanhat mustat vyöt palaisivat salille. Jaoimme lopuksi yhteisen huolemme siitä, miten saisimme lisää uusia jäseniä. Japanissa on sama tilanne kuin meillä täällä Suomessa. Nuorista tekijöistä on pulaa ja jatkuvuus on uhattuna.
Haluan lopuksi esittää parhaat kiitokset koko Suomen Taidoyhteisölle saamastani tuesta ja huomiosta. Meillä on hieno Taidoperhe, josta kannattaa pitää huolta.
Taido on hyvän fiiliksen kamppailulaji. 