Go ju nin jissen eli taidon 50 ottelun haaste on edessä tulevana viikonloppuna Lahdessa. Katja Anoschkin on ottanut haasteen vastaan pitkäaikaiselta maajoukkuekapteenilta, kuopiolaiselta Jere Anttalaiselta, joka oli historian viides haasteen vastaanottanut taidoka. Kamaen toimitus haastatteli häntä ja muita aiemmin haasteen selättäneitätaidokoita: Ly-Cong Thuta, Jere Tuulkaria, Päivi Nevalaista ja Jukka Solehmaista.
Jere, mikä merkitys sinulle on sillä, että olet itse selvinnyt haasteesta ja saanut haastaa seuraavan ottelijan?
Olen mielestäni kehittynyt haasteen myötä ottelijana. Rauhallisuus ja taktiikka näyttäytyy suuremmin pääni sisällä ottelussa. Haastaminen ja haasteen vastaanottaminen antavat mahdollisuuden kehittymistielle. Siksi olen todella hyvilläni, että päätin omasta haasteesta suoriutumisen jälkeen haastaa Katjan, sillä uskon haasteen antavan uutta pontta Katjan vielä pitkään jatkuvalle taidouralle.
Kertokaahan, millaisia ajatuksia ottelujen kuluessa liikkuu mielessä?
Siihen hetkeen liittyviä ajatuksia; mitä vastustaja mahdollisesti meinaa tehdä seuraavaksi, puolustautuminen on kaikkein tärkeintä, voittaakseen tulee hyökätä ja varsinkin osua. (Jere Anttalainen)
Hmm…pää taisi olla aika tyhjä ajatuksista. Kyllä siinä keskittyi vain ja ainoastaan taidoon. Mulla oli yhtenä strategianakin yrittää pitää mieli mahdollisimman tyhjänä. (Päivi Nevalainen)
No paljastakaahan: onko haaste enemmän henkinen vai fyysinen?
Väsymys ja kolhujen aiheuttamat tuskat ovat todellisia. Henkistä vahvuutta pitää olla sen verran ettei tajua keskeyttää suoritusta. (Ly-Cong Thu)
Molempia mutta enemmän taktiikkaa ja siten vahvemmin henkinen haaste. (Jere Anttalainen)
Millainen on erityisen ’paha’ vastustaja tässä haasteessa?
Pahin vastustaja on sellainen, joka pystyy liikuttamaan haasteen suorittajaa koko otteluajan siten että energiaa kuluu paljon. Useampi kovatempoinen ottelu putkeen hyydyttää jalat väistämisestä tulee lähes mahdotonta. (Jere Tuulkari)
Kokematon. Lähinnä haasteen suorittajan loukkaantumisriskin takia. (Jere Anttalainen)
Sellainen, joka astuu kehään voittaakseen. (Jukka Solehmainen)
Kuvailkaa vielä lopuksi Katjaa ottelijana
Katja on nopea ja aggressiivinen ottelija. Halu voittaa on todella kova jokaisessa ottelussa. Ottelutyyli on monipuolinen ja Katja osaa käyttää liikettä hyvin vastustajan ohjaamiseen. (Jere Tuulkari)
Kylmähermoinen. Ja juuri sitä haaste vaatii, kykyä uhrata hetken etu pitkälle strategialle. Jos pää vain pitää, niin mahdollisuudet on uuteen ennätykseen! (Jukka Solehmainen)
Taidon 51. japaninmestaruuskilpailut 26.11.2017 Tokio Bumb
Pasi Heininen raportoi Japanista:
Elämäni ensimmäinen Japanin matka takana ja matkaohjelmaan sisältyi myös Taidon japaninmestaruuskilpailut. Kilpailut järjestettiin Tokio Bumb -urheiluhallissa, joka oli suhteellisen hyvin mitoitettu tilaisuuteen nähden katsomoiden ollessa lähes täynnä. Yleisö koostui, niin kuin Suomessakin, pääasiassa taidokoista ja näiden sukulaisista ja tutuista. Tuomareina japanilaisten lisäksi nähtiin Mikael Jansson ja Alvar Hugosson. Kilpailuissa oli mukana myös kolme kilpailjaa, joiden taidogin hihoja koristivat Australian merkit. Kaikki nämä asuvat kuitenkin Japanissa ja yhtä lukuun ottamatta heillä on myös sukujuuret nousevan auringon maassa. Muutoin kilpailijoita oli paikalla parisensataa taidokaa. Eniten osallistujia oli miesten jissenissä (43) ja dantai jissenissä (15 joukkuetta). Muissakin sarjoissa ja lajeissa oli hyvin osallistujia.
Naisten jissen fibnaali alkamassa
Käsiohjelmasta en ensivilkaisulla paljoa ymmärtänyt, kun ei siinä numeroiden lisäksi tuttuja merkkejä näyttänyt olevan. Australian Jason Maher onneksi avusti kaavioiden seuraamisessa. Onnekseni huomasin myös, että henkilökohtaiset kilpailijat oli merkitty Hiraganoilla, joita minäkin osaan auttavasti lukea. Pysyttiin siis jotenkin kartalla, vaikka neljällä alueella käytyjen kilpailuiden seuraaminen olikin varsin haastavaa, eikä kuulutuksista ollut paljoa apua, kun meteli oli varsinkin alkukilpailuissa voimakasta.
Tenkait olivat jälleen huikeita, vaikka ennakkosuosikki Yamanashi ei ollut tänä vuonna mukana. Mielestäni Tenkai on juuri se laji, joka erottaa selkeimmin Japanin muista maista, joista vain harvat joukkueet kykenevät haastamaan nämä taiturit. Miesten Tenkaista saattaa tulla vaikutelma, etteivät he juuri maahan koske. Naisten Tenkaihin sen sijaan kaipaisin lisää ilmavuutta, korkeaa tengiä niissä ei suuremmin ole nähty. Bakuchut olisivat toivottavia myös naisten hokeihin.
Huomioitavaa on, että Tenkaissa ja Dantai-hokeissa käytiin alkukilpailut, joista neljä parasta etenivät finaaleihin. Parhaat hokeit ja tenkait nähtiin siis kahteen kertaan ja näin hämäläinenkin pääsi hieman juoneen mukaan.
Henkilökohtaisissa hokeissa ei ollut suuria yllätyksiä. Naisten puolella mestaruuden vei kolmannen kerran peräkkäin Yuki Seto. Miesten puolella sen sijaan kuusi edellistä mestaruutta vienyt Tetsuji Nakano ei osallistunut kilpailuhin, vaan oli paikalla muissa tehtävissä, joten tässä sarjassa saatiin vaihteeksi uusi mestari, Hiroyuki Uehara.
Otteluissa vauhtia todellakin riitti ja kun painellaan luotijunan nopeuksilla, niin vaarallisia tilanteitakin toki mahtui mukaan. Paikoitellen vauhdikkaat ottelut täpärine väistöineen olivat varsin näyttäviä. Erityisesti jäi mieleen miesten sarjan pienikokoisin kilpailija Kazuya Doi, joka on melkoisen nopea ja ketterä. Povasin hänestä jo tulevan maailmanmestarin.
Miesten dantai jissen finaali: Kaneko (aka) vs. Doi
Japanilaisten suojuksista ja tekniikoiden kontrollista on käyty keskustelua viime aikoina. Ottelussa ei kuitenkaan rintapanssareita lukuun ottamatta näkynyt juuri suojuksia ja naisten puolella taisi yhdellä kilpailijalla olla kypärä. Kontrollista kävin keskustelua myös yhden kilpailijan kanssa. Palautukset puuttuvat tekniikoista ja etenkin hangetsuatet ovat vaarallisia.
Muutama pääkontakti ja loukkaantuminen nähtiin jälleen kerran ja yhden tajuttomana ambulanssiin viedyn kilpailijan kohtalo jäi epäselväksi, toivottavasti ei mitään vakavampaa sattunut. Kaikista pääkontakteista ei edelleenkään annettu varoituksia. Tässä olisi parantamisen varaa rutkasti, onhan kontrolli yksi taidon peruskulmakivistä. Eli ennemmin tulisi satsata hyvään liikkumiseen ja ajoitukseen kuin silmittömään roiskimiseen.
Muistan MM-kisoissa kilpailijoiden istuttamisen tatamin reunalla sarjojen ajan aiheuttaneen myös pohdintaa kilpailijoissa. Japaninmestaruuskisoissa oli sama käytäntö, tosin poikkeuksena Masayoshi Ohashi ei sitä noudattanut, etenkään ottelusarjan aikana. Hän piti itsensä jatkuvassa liikkeessä ja lämmössä, ja ainakin hänen kohdallaan asia tunnuttiin hyväksyttävän.
Jos yllätyksiä ei ollut hokeissa, niin ei sen enempää otteluissakaan. Kaneko vei jälleen kerran miesten ottelun voittamalla finaalissa vuoden 2013 maailmanmestari Akira Aburain. Naisten ottelun finaalissa Maho Yamagiwa otti kuudennen peräkkäisen mestaruutensa. Äkkiseltään voisi vaikuttaa siltä, että japaninmestaruuskilpailutkin ovat varsin yksipuoliset, kun samat kilpailijat nappaavat peräkkäisiä mestaruuksia, mutta siitä huolimatta kilpailun kovuudesta kertokoon se, että viimeisen 10 vuoden aikana vain Tetsuji Nakano on kyennyt voittamaan mestaruuden sekä henkilökohtaisessa hokeissa että ottelussa. Naisten hokein moninkertainen mestari Yuki Seto puolestaan on ollut useasti myös ottelun finaalissa, mutta mestaruus on siinä jäänyt saamatta.
Tunnelmalliset finaalit jäivät vaisuhkoiksi tiukan aikataulun ja yhtäaikaisten tapahtumien vuoksi, osa finaaleista meni kuin huomaatta ohitse. Miesten jissenin finaalissa yleisö oli yllättävänkin hiljainen. Naisten jissenin finaali oli viimeisenä lajina ja silloin yleisökin alkoi heräillä, osa jo oikeastikin nukkui tässä vaiheessa, pitkän päivän ollessa lopuillaan.
Mielenkiintoinen kokemus tosiaan oli seurata paikan päällä japaninmestaruuskisoja, kun MM-kisat jäivät väliin. Itseäni onkin mietityttänyt kumpaa japanilaistaidokat arvostavat enemmän, japaninmestaruutta vai maailmanmestaruutta. Tämä jäi edelleen selvittämättä. Ehkä sitten ensi kerralla, mikä koittaa toivottavasti pian!
Taido on hyvän fiiliksen kamppailulaji. 