Aihearkisto: Hyvässä seurassa

Laura Pellikka – polku taidokasta urheilijaksi, valmentajaksi ja äidiksi

Hei Laura ja onnittelut perheen lisäyksestä! Mitä sinulle kuuluu tällä hetkellä?

Kiitos! Minulle ja koko perheelle kuuluu hyvää. Elellään sellaista mukavaa vauvaperheen arkea iloineen ja liian vähine unineen, mutta hyvin menee.

Kertoisitko hieman taustojasi, miten ja missä olet aikanaan päätynyt taidon pariin?

Etsin yliopisto-opinnot aloitettuani kamppailulajia, jonka voisin aloittaa. Olin lapsena harrastanut hetken judoa ja teininä kokeillut kickboxingia. Taidossa kuvaus akrobatialiikkeistä osana lajia kiinnosti erityisesti. Vuonna 2005 opiskeluaikataulut ja alkeiskurssin aikataulu vihdoin natsasi yhteen ja menin treeneihin Yliopiston taidoon ja sille tielle jäin.

Oliko sinulla jo alusta lähtien tavoitteena päätyä harrastajasta MM-urheilijaksi, vai kehittyikö tavoite vasta harrastuksen edetessä?

Harrastin lapsuuteni rytmistä voimistelua ja olin päättänyt, etten enää ikinä ala kilpailemaan. No tämähän muuttui, kun menimme syksyllä 2006 meidän alkeiskurssin porukalla joukkue-SM-kisoihin. Siitä hiljalleen innostuin kisaamisesta enemmän ja varmaan kaikki muuttui, kun sain vihreä vöisenä kutsun valmennusryhmään. Siitä hiljalleen alkoi innostus kasvamaan ja muutaman vuoden jälkeen uskalsin jo haaveilla maajoukkuepaikasta ja siitä vielä muutaman vuoden päästä jopa menestyksestä arvokisoissa.

Huomasin, että nautin suunnattomasti tavoitteellisesta harjoittelusta ja vuosien mittaan uskalsin heittäytyä urheiluun enemmän ja enemmän. En todellakaan ollut heti valmis urheilijana. Vahvuutenani aluksi olikin ehkä ennemmin kova kilpailuvietti, into harjoitella isojakin määriä vaikka yksin sekä periksiantamaton asenne kisatilanteissa.

Olet tehnyt jo tähän mennessä hienon uran taidokana ja voittanut vastustajia menestyksekkäästi. Mitkä kilpailut ovat jääneet eniten mieleesi ja minkä vuoksi?

Kyllä MM-kisat 2017 olivat ihan mieletön huipentuman omalle kisapolulle. Kisoja edelsi todella haastava kausi erilaisten huolien vuoksi ja sitä upeammalta tuntui olla henkisesti ja fyysisesti kovimmassa kunnossa kisoissa. Kisoissakin sain jissenissä ensimmäisillä kierroksilla ensin puujalan ja sitten osuman nenään, enkä antanut niiden vaikuttaa mieleeni tai suorituksiini. Erityisesti puujalka naurattaa näin jälkikäteen, kun jouduin klenkkaamaan aina tatamilta poistuessa. Sen paraneminenkin vei viikkoja. Lisäksi sain mielettömästi tukea joukkueelta ja sain kaivettua jissenin pronssimatsiin pakkovoiton, vaikka ottelu ei ollut kisoissa päätavoitteeni eikä se ollut sujunut kummoisesti myöskään kauden aikana. Päivä oli kokonaisuudessaan hieno ja nautin siitä täysillä, liikutun yhä, kun katselen kuvia niistä kisoista.

@Henrika Ylirisku

Mitkä ovat olleet suurimmat riemunhetket sekä vaikeimmat kolhut harrastajasta urheilijauralle ja huipulle?

Suurimpia riemunhetkiä ovat olleet maajoukkueajat leireineen ja kisoineen. Lisäksi nautin suuresti valmentamisesta ja leirien ohjaamisesta. Kolhuja on tullut sekä fyysisiä että henkisiä ja fyysisitä ehkä 2011 EM-kisoissa ollut anemia, joka selvisi vasta kisojen jälkeen sekä 2014 loppuvuodesta pahasti revennyt nilkan nivelside ovat olleet isoimmat jutut ennen raskautta. Nythän tässä onkin edessä ihan omanlaisensa paluu tatamille. Henkisesti raskasta oli epäonnistuminen MM-kisoissa 2013, vaikka jälkikäteen sekin on asettunut reitiksi, joka pitikin kulkea omalla polulla.

Kaikista parasta on aina kuitenkin olut treenata hyvässä seurassa. Oli etuoikeus saada valmistautua 2017 MM-kisoihin nykyisen seuran Nummelan Kumakain porukan kanssa. Sain sieltä sellaista tukea ja iloa treeniin, joka oli korvaamatonta. Siksi jokainen treenikaveri oli todella merkittävässä roolissa noiden kisojen onnistumisessani.

Sen lisäksi, että olet menestynyt urheilijana, olet toiminut taidossa valmentajana. Mitkä asiat johtivat tähän? Suositteletko valmentamista myös muille taidokoille ja mitä olet itse oppinut valmennuksen yhteydessä?

Oma valmentajani Mikko Mönkkönen kannusti aikanaan minua valmennushommiin. Mikon rohkaisemana menin Urheilijasta valmentajaksi -koulutukseen, joka oli aivan huippu! Olin toiminut valmennushommissa myös voimistelussa, joten ajatus ei olut siksikään vieras. Jos innostuu toisten auttamisesta ja kehittymisestä ja urheilusta yleensä, suosittelen todella lämpimästi jokaiselle innokkaalle valmennushommia. Itse sytyn erityisesti yksilövalmennuksesta, jota saankin tehdä säännöllisen epäsäännöllisesti nykyäänkin.

Valmennuksen kautta joutuu katsomaan harjoittelua ja taidoa monesta näkökulmasta. On myös mietittävä paljon tavoitteita ja reittejä niiden saavuttamiseen. Innostun erityisesti itse huippusuoritusten tekemisestä. Uskon vahvasti, että huipulle vaaditaan eri tavalla luovuutta ja rohkeutta kokeilla laadukkaiden perusasioiden päälle jotain uutta, minkä tutkiminen ei lopu koskaan. On myös todella kiinnostavaa ja palkitsevaa auttaa jota kuta tietyn haasteenkin kanssa ja löytää sen selättämiseen keinot.

@tomikajasviita.kuvat

Nyt arki on hieman muuttunut, miten tämä on näkynyt taidon osalta? Onko jotain mitä on tähän liittyen tullut yllätyksenä ja mitä vinkkejä voisit antaa muille äidiksi tulleille tai tuleville urheilijoille?

No tatamilla on tullut oltua todella vähän. Osallistuin vyökokeeseen juuri ennen raskauden viimeistä kolmannesta ja sen jälkeen annoinkin itseni ottaa rennommin. Olen nyt ehtinyt lähinnä käymään pienen kipaisun itse ja pienen valmennussession pitämässä. Tavoitteena on aktivoitua treenien ohjaamisessa ja omassakin treenaamisessa, kun kroppa taas palautuu.

Itselläni raskaus ei mahdollistanut aivan niin hyvin liikkumista kuin toivoin. Jo alusta alkaen esim. kävely aiheutti pahoja kramppeja vatsaan, joten haaveilemani pitkät kävelylenkit jäivät haaveeksi. Yllätyin kuitenkin, miten hyvin kroppa sieti taidoa ja voimaharjoittelua, toisaalta niihin kehoni on myös eniten tottunut vuosien aikana. Taido tuntui ja tuntuukin omalle keholle luonnollisesta tavalta liikkua. Ehkä vinkki onkin uskaltaa tehdä oman fiiliksen mukaan asioita.

Nyt käynnissä on palautuminen synnytyksen jälkeen, joka on ollut melko hidasta. Tämä vaatii malttia, jota minulla ei luonnostaan ole ainakaan liikaa. Yritänkin jatkuvasti muistuttaa itseäni, että, jos vauvakin on vasta muutaman kuukauden, ei vielä ehkä tarvitsekaan pystyä kaikkeen mihin ennen. Itselle täytyy antaa aikaa. Jokaisen raskaus ja synnytys on myös erilainen ja siksi jokaisen palautuminenkin on omansa. Muihin vertaaminen on melko turhaa energian tuhlaamista, vaikka sitä tässä luonnostaankin tekee. Someaika lisää tähänkin painetta, kun osa lähtee synnytysosastolta vanhoissa mitoissaan ja me toiset taas saamme kantaa raskauden tuomisia pidempään ja toipua hitaammassa tahdissa.

Yritän toteuttaa armollisuutta itseäni kohtaan, vaikka se onkin vaikeaa! Olenkin panostanut palautumiseeni siten, että olen käynyt äitiysfysioterapiassa sekä raskauden aikana että nyt synnytyksen jälkeen ja sitä voin suositella kaikille lämpimästi!

Onko vielä uusia tulevaisuuden suunnitelmia taidoon liittyen, näemmekö vielä kisatatameilla sinua?

Kisatatameilla minua näkyy ainakin tuomarina ja valmentajana. Kisaaminen voisi olla mahdollista joukkuelajeissa, yksilökisoihin en välttämättä enää jaksa motivoitua. Toisaalta koskaan ei pidä sanoa ei koskaan. Eihän minun pitänyt alunperinkään kilpailla taidossa…

Mitä terveisiä haluaisit lähettää muille taidokoille, niin harrastajille kuin urheilijoille?

Nauttikaa, kun voi taas käydä treeneissä! Asettakaa itsellenne kunnianhimoisia tavoitteita ja unelmoikaa. Oli kyse sitten kisoista, vyökokeista tai vaikka jonkin tekniikan opettelusta. Unelmat ja tavoitteet auttaa innostumaan harjoittelusta ja kehittymään.

Käykää leireillä ja kokeilkaa rohkeasti kisaamista. Leireillä on aina kivaa, koskaan en ole katunut leirille tai koulutukseen menemistä. Kisoissa on myös superkivaa, kun jännityksestä ja omista suorituksista selviää. Kisoissa on mahtava yhteishenki ja pääsee ylittämään itseään. Ja tärkeintähän ehkä kaikissa tapahtumissa on hyvät eväät!

Oikein aurinkoista kevättä ja nähdään tatamilla!

Terkuin, Laura

@laurapellikka

Artikkelikuva @tomikajasviita.kuvat

Hyundai ja taido yhteisellä matkalla taidon EM-tapahtumaan

Kamppailulaji taidon Euroopan mestaruudet ratkeavat Tampereella 2.-3.8.2019. Kansainväliset urheilutapahtumat koostuvat useista osa-alueista ja yksi tärkeimmistä on logistiikkaan liittyvät ratkaisut. EM-tapahtuman henkilökuljetuksissa tärkeänä kumppanina on Hyundai Motor Finland. Arvovieraita kuljettaa kaksi perheauto-kokoluokan Hyundai Tucson katumaasturia ja Hyundain lippulaivamalli Santa Fe, johon mahtuu tarvittaessa 7 henkilöä.

Yhteistyön taustalla on Hyundain ja taidon yhteinen arvomaailma, sillä molemmat haluavat olla enemmän kuin tavallinen ratkaisu, oli kyse sitten liikkumisesta paikasta toiseen tai tapa viettää vapaa-aikaa. Kumpikin pyrkii olemaan omalla sektorillaan ihmisen elinikäinen kumppani.

Vaativalle harrastajalle ja kilpailijalle taidoon kuuluvat voltit sekä muu akrobatia tarjoavat loputtomasti mahdollisuuksia haastaa itseään. Myös Hyundai tarttuu jokaiseen tilaisuuteen haastaa itsensä ja luottaa tavoitteiden saavuttamiseen järkkymättömällä innolla ja kekseliäisyydellä.

Hyundai uskoo, että organisaation tulevaisuus rakentuu yksittäisten työntekijöiden innostukselle ja osaamiselle. Myös jatkuva vuorovaikutus ja yhteistyö liikekumppaneiden kanssa synnyttävät yhteenkuuluvuutta, jonka suojissa syntyy synergiaetuja. Samalla ajatuksella rakennetaan myös taidon arvokilpailut sekä pyöritetään suomalaista seuratoimintaa. Näin ei olekaan ihme, että suomalaiset taidokat menestyvät kansainvälisissä arvokilpailuissa vuosi toisensa jälkeen. Tällä hetkellä nuori järvenpääläinen Suvi Nissinen pitää hallussaan liikesarjojen maailmanmestaruutta. Nissinen nähdään myös EM-tatamilla Tampereella. Myös Hyundai nappaa erilaisia palkintoja vuosittain, viimeisimpänä SUV-malli Hyundai Tucson voitti saksalaisen Bild am Sonntag -lehden lukijaäänestyksen ollen 2019 Saksan paras perheauto.

Hyundai ja taido toivottavat yhdessä kaikki kiinnostuneet tervetulleeksi seuraamaan taidon EM-kilpailuja ja kansainvälisiä ystävyyskilpailuja Tampereen Messu- ja Urheilukeskukseen 2.-3.8. Perjantaina käydään liikesarjat ja lauantaina tapahtuma huipentuu otteluihin. Liput osoitteesta lippu.fi.

Suomen Taido muodostaa taidon lajikollegion Suomen Karateliitto ry:ssä. Taidon lajikollegio toimii kaikkien suomalaisten taidoseurojen yhdyssiteenä sekä lajin edunvalvojana Suomessa. Taidon juuret ovat karatessa ja perinteisessä okinawa-te’ssä. Taido profiloitui omaksi lajikseen vuonna 1965. Taidossa karaten perinteisiin potkuihin ja lyönteihin tuli mukaan monta uutta innovaatioita: pyörivät ja kierteiset liikkeet, akrobatialiikkeet, nopea ja tehokas jalkatyöskentely sekä vartalon akselin muuttaminen.

Suomen Taidon tehtävänä on tarjota ainutlaatuisia kamppailuelämyksiä, jotka tuovat kokijalleen iloa ja hyvinvointia. Lajia voi harrastaa kaikissa Suomen isoimmissa kaupungeissa. Uudet kurssit alkavat seuroissa elo-syyskuussa.

Hyundai Motor Company perustettiin vuonna 1967. Siitä on kasvanut maailman viidenneksi suurin autovalmistaja. Sillä on yli 50 autoihin liittyvää tytär- ja sisaryhtiötä. Hyundai Motor Companyn ensimmäinen, omavalmisteinen vientiauto vuonna 1976 oli Pony, nyt Hyundain vienti on vuosittain yli neljä miljoona korkealaatuista henkilöautoa, maasturia, kuorma-autoa ja bussia.

Lisätietoja: Suomen Taidon Lajipäällikkö Sera Kaukola taido@taido.fi tai Hyundai Motor Finland kaista@hyundai.fi

Taido muuttuvassa yhteiskunnassa

Voiko urheiluseura olla kantaaottava ja haluaako se olla sitä?

Kiusaaminen?

Tampereen Taido jatkoi Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa kamppailulajien yhteistä Kamppailija ei kiusaa –kampanjaa aamulehden viime keväänä lanseeraamalla #Puutunpeliin –kampanjalla. Molemmissa kampanjoissa huomio haluttiin kääntää kiusaamista vastaan ja nostaa esiin hyvien käytöstapojen ja inhimillisyyden merkitys. Usein  kiusaamisen ajatellaan koskevan vain lapsia ja nuoria, vaikka aikuistenkin välillä kiusaamista esiintyy. Tönimisen tai haukkumisen sijaan aikuisten maailmassa kiusaaminen on hienovaraisempaa ja verhoutuu usein välinpitämättömyydeksi tai ulkopuolelle jättämiseksi. Tampereen Taidon Jere Tuulkari päätyi taidon viralliseksi airueeksi aamulehden haastatteluun, jossa hän hienosti nosti esiin väliintulon merkityksen: ”Jos et puutu väärään tekemiseen, hyväksyt sen”. Susanna Korolainen (ent. Valtanen) innosti myös meitä muita mukaan kampanjaan  ja yllätykseksemme löysimme itsemme aamulehden sivulta poseeraamassa kiusaamista vastaan Bull Mentulan vierestä. Susanna totesi Bullin päässeen hyvään seuraan ja saimme kampanjaan osallistumisesta hyvää palautetta.

aamulehti_070416

Maahanmuutto?

Suomeen vuoden sisällä tulleista noin 30 000 turvapaikanhakijaa on kohistu viime syksystä lähtien ja nopea muutos on ravisuttanut yhteiskuntaamme. Itselleni koitti ajanjakso, jolloin minulla oli aikaa ja energiaa ylimäärin käytettävänä ja mietin miksi en voisi ohjata taidoa myös turvapaikanhakijoille. Mielessäni olivat erityisesti naiset ja lapset, joiden voi olla miehiä hankalampi päästä sisälle suomalaiseen yhteiskuntaan. Otin yhteyttä Tampereen vastaanottokeskuksiin ja ilmoitin, että olisimme kiinnostuneita ohjaamaan maksutta japanilaista kamppailulajia. Sain pian kiinnostuneita vastauksia, jonka jälkeen aloin miettiä sopivaa harjoittelupaikkaa. Seuramme resurssit ovat pienet, joten otin yhteyttä Tampereen kaupunkiin kysyäkseni olisivatko he halukkaita antamaan käyttöömme maksuttomat harjoitustilat nääshallilta. Sain jälleen positiivisen vastauksen ja aloimme suunnitella harjoituksia yhdessä vastaanottokeskuksen henkilökunnan kanssa. Lopulta tulimme siihen lopputulokseen, että harjoitukset kannattaa ohjata vastaanottokeskuksen omissa tiloissa. Turvapaikanhakijoiden motivoiminen ohjattuun liikuntaan, harjoittelupaikalle saapuminen ja sovittujen aikataulujen noudattaminen on haasteellista.

Vastaanottokeskuksessa on pääasiallisesti perheitä, joten kesän kuluessa harjoitukset kohdistettiin lapsille.  Ikähaitari liikkui 3-13 vuoden välillä ja meno harjoituksessa oli sen mukaista.  Iloinen ”taekwondoo!” kuului vastaanottokeskuksen käytävältä, kun tulimme hakemaan lapsia harjoituksiin yläkerran vapaaseen saliin. Hakamien arveltiin olevan sivusta rikki menneet housut ja Pauliinan lyhyttä (poika)tukkaa ihmeteltiin. ”Hallittu kaaos” kuvaa hyvin harjoitusten luonnetta ja paljon aikaa kului perusasioiden harjoitteluun kuten jonottamiseen, ohjeitten kuuntelemiseen ja siihen, ettei toisia saa häiritä harjoittelun aikana. Lapset pursuivat innostusta ja energiaa ja vanhemmat olivat luottavaisia (ja helpottuneita?) päästämään lapsensa harjoituksiin. Harjoituksissa käytettiin aikuisten kanssa pääasiallisesti englannin kieltä ja lasten kanssa suomea. Etenkin jo kouluun päässeet lapset osasivat hämmästyttävän hyvin suomen kieltä ja tulkkasivat tarvittaessa nuoremmilleen tai vanhemmilleen. Harjoituksia ohjaamaan mennessä oli välttämätöntä pitää ennakko-odotukset loitolla ja ottaa tilanne vastaan juuri sellaisena kuin se sinä päivänä vastaanottokeskuksessa sattui olemaan. Tämä oli hyvää harjoitusta kurin ja järjestyksen mukavuusalueelle tottuneella taidokalle.

 

img_1272Nämä kuvat ovat marraskuulta, jolloin kävimme Susannan kanssa Kaupin vastaanottokeskuksen avajaisjuhlissa. Pistimme sinne pystyyn taido -pisteen, jossa sai käydä kokeilemassa tekniikoita mitsiin, jaettiin taidon käyntikortteja ja näytettiin videoita.

 

Tasa-arvo?

Viimeisimpänä osallistuimme Plan Tampereen somekampanjaan #tyttöjenpuolella, jossa kaikki aktiiviryhmät Tampereella haastettiin ottamaan ryhmästään kuva vaaleanpunaisen asian tai esineen kanssa tyttöjen päivänä 11.10. Seuramme pitkäaikainen aktiivi Juha Lemmetti sai haasteen ja otimme sen heti vastaan. Tampereen taido, kuten lajimme ylipäätään, on esimerkillinen tasaisen sukupuolijakaumansa puolesta niin junioreissa kuin aikuisissakin ja uskon, että tämä hyödyttää kaikkia harrastajia. Myös vastaanottokeskuksessa ohjatuissa taidoharjoituksissa yhtenä ajatuksena oli näyttää mallia siitä, että tytöt voivat harrastaa kamppailulajeja siinä missä pojatkin ja kehittää itseään yhdessä poikien kanssa harjoitellen.

tyttojenpaiva_tampereentaido

Päätelmiä

Sheiken Shukumine kehitti taidon modernin yhteiskunnan tarpeisiin. Vain muutos on pysyvää ja taido onkin muuttunut huomattavasti 70-luvun staattisesta, karatemaisesta harjoittelusta, jossa naisten ja miesten koettiin tarpeelliseksi harjoitella eri tavoilla. Henkilökohtaisesti en koe taidoharjoitusten ohjaamista vastaanottokeskuksessa niinkään tilaisuutena rekrytoida uusia harrastajia, mihin se myöskin on erinomainen mahdollisuus, vaan enemmän haluna jakaa taidon antia ympäröivään, muuttuvaan yhteiskuntaan. Harjoitusten ohjaaminen antoi myös meille ohjaajille korvaamattomia, omakohtaisia kokemuksia toimimisesta turvapaikanhakijoiden kanssa.

Liikunnan kieli on globaali, kaikille yhteinen ja helposti jaettavissa yhteisiksi kokemuksiksi. Uskon, että nämä kokemukset nostavat niin yksilön kuin koko yhteisönkin itsetuntoa ja yhdistävät eri lähtökohdista tulevia ihmisiä. Haastamme muutkin Suomen taidoseurat miettimään mitä hyvää taido voisi tarjota muuttuvalle yhteiskunnalle lisätäkseen sen tasa-arvoa.

Teksti ja kuvat: Hanna Vuorenpää

Lähteet:

Kaupuunkiinmuuttaja

Taidokoita vaeltaa paikkakunnalta toiselle tasaisin väliajoin syystä ja toisesta. Vaikka uudelta paikkakunnalta löytyisikin seura, niin salin kynnys voi olla vaikea ylittää. Onko olemassa keinoa, joka saisi kaupunkiin muuttaneen vanhan taidokan osallistumaan myös treeneihin? Lajipäälikkö bongasi yhden kaupunkiinmuutajan ja esitti muutaman kiperän kysymyksen.

mikko ja sera

Ja tässä se raportti sitten tulee. Annetaan Lahden Sugatan Mikko Koivulan kertoa:

Jatka lukemista Kaupuunkiinmuuttaja

Vuoden Taidoka 2015

Kuka ja mikä mies?

”Aivan huikea roolimalli ja taidoka. Maajoukkueen kapteenina täysin vailla vertaa: hän näyttää omalla sitoutumisellaan esimerkkiä ja saa muutkin ylittämään itsensä. Hän on tsemppari, joka saa kaikki (uudet ja vanhat) tuntemaan itsensä tervetulleiksi niin maajoukkueeseen kuin kaveriporukoihinkin. Hänen asenteensa ja tekeminen ovat ihailtavalla tasolla. ” Hän on vuoden Taidoka 2015 Jere Anttalainen! Jatka lukemista Vuoden Taidoka 2015

Opiskelijataidoa Pohjois-Japanissa, osa 2

JM-kisat, vuoden päättäjäiset, aussivieras..

Professori ilmoitti, että seuraavan viikon esitelmää varten ei tarvitsisi opiskella uutta asiaa. Opiskelija varasi halpalennot ja kapselihotellimajoituksen Tokioon ja lähti kahden päivän varoitusajalla seuraamaan taidon 49. Japanin mestaruuskisoja ( 全日本躰道選手権大会/Zen-nihon taidoo senshuken taikai). Nimittäin eihän näin kovatasoista tapahtumaa voinut jättää näkemättä, kun Japanissa asti ollaan. Lauantai-iltana tuli lähtö lumisesta Sapporosta lentäen keväisten talvilämpötilojen, torakoiden, tungoksen ja taidoseurojen Tokioon. Pääkaupungin hotellikapselissa hyvin nukutun yön jälkeen matkasin itsenäisyyspäivän aamuna kahdeksalta kisapaikka Tokyo Budokanin eteen, missä taidoväki jo odotteli sisäänpääsyä. Hokkaidon parikymmenjäseninen kilpajoukkue yllättyi pahemman kerran suomalaiskatsojan ilmaantuessa paikalle. Jatka lukemista Opiskelijataidoa Pohjois-Japanissa, osa 2

Opiskelijataidoa Pohjois-Japanissa, osa 1

Tommi
Tommi Laine kirjoittaa kuulumisia Japanista.

Olen tällä hetkellä lusinut pari kuukautta puolen vuoden pituista vaihto-opiskelujaksoani Pohjois-Japanin Sapporossa Hokkaidon yliopistossa ja päässyt osallistumaan viikoittain Hokkaidon yliopiston taidoseuran (北大躰道部) harjoituksiin. Varmasti Kamaen lukijoiden keskuudessa japanilaisten yliopisto-opiskelijoiden harjoitusmääristä ja -tavoista on monenlaisia mielikuvia, joten ajattelin kirjoittaa kokemuksistani opiskelijaseuran talvilukukausijäsenenä.

Hokkaidon yliopiston taidoseura
(北大躰道部)/Hokudai taidoo-bu

Toimipisteet:
Hokkaidon yliopiston kampukset Sapporossa ja Hakodatessa
Aktiivijäseniä: noin 30 (Sapporossa)
Perustettu: viimeistään 1971, huhtikuussa aloittaneet ovat 45. vuosikurssi

Tavoitteet:
-Saavuttaa voitto Japanin opiskelijakisojen yhteispisteissä
-Koulia kahdessa vuodessa tulokkaiden perustekniikka ja tengi tenkai- ja hokeivoitot mahdollistavalle tasolle Jatka lukemista Opiskelijataidoa Pohjois-Japanissa, osa 1

Oppimispäiväkirja oppimisen tukena taidoharjoittelussa

Martti Rahkila kirjoitti vuonna 2004 oppimispäiväkirjan käytöstä taidoharjoittelun tukena. Tänä päivänä oppimispäiväkirjaa pystyy pitämään niin paperilla kuin myös monenlaisissa sähköisissä ympäristöissä. Kännykkäänkin voi kirjoittaa tai sanella tuoreeltaan treeneissä käytyjä asioita harjoitusten jälkeen. Mikä oppimispäiväkirja sitten oikeastaan on?

Monelle oppimispäiväkirja on tullut vastaan opiskelussa. Erinäiset raportointijärjestelmät ovat tuttuja myös urheiluvalmennuksessa ja työelämässä. Rahkilan sanoin lyhyesti todettuna oppimispäiväkirjan idea on kirjoittaa ylös asioita omaan harjoitteluun liittyen. Oppimispäiväkirja sisältää raportointia, pohdintaa ja analysointia omasta oppimisesta ja harjoittelusta. Varsinkin pohdinnan ja analysoinnin merkitykset korostuvat oppimisessa.

Rahkila muistuttaa rajaamaan aiheen kulloinkin opiskeltavaan asiaan. Lisäksi on tärkeää analysoida, pohtia ja jäsentää omaa tekemistä ja asettaa tavoitteita, suhteuttaa asioita ja arvioida merkityksiä. Olennainen osa ovat myös opettajilta ja harjoittelukavereilta saadut palautteet, neuvot ja vinkit. Omaa oppimispäiväkirjaa kannattaa myös lukea myöhemmin arviointimielessä.

Kaikille oppimispäiväkirjan pitäminen ei välttämättä sovi, mutta se voi tarjota toisille tärkeän pilarin oppimisen tueksi. Varsinkin uusilla taidoharrastajilla voi olla alussa vaikeuksia hahmottaa lajia ja kaikkea harjoituksissa käytyä, mutta jonkinlaiset muistiinpanot voivat helpottaa asioiden yhdistämistä jatkossa käytäviin asioihin. Harjoitusten aiheet ja hyväksi todetut harjoitteet sekä niiden muistaminen taas auttavat kokenutta taidokaa myös harjoitusten suunnittelussa. Omalta kohdaltani olen havainnut asioiden tosiaan jäävän paremmin mieleen, kun niitä jollain tapaa työstää. Sama pätee niin tavalliseen opiskeluun kuin taidon oppimiseenkin. Jos oppimispäiväkirjan pitämisestä ei tee itselleen väkinäistä ja joka harjoitusten jälkeen toistuvaa pakkopullaa, vaan positiivista ja miellyttävää, voi saavuttaa jotain uutta.