GO JU NIN on suomalainen taidon 50 ottelun haaste.  Haasteessa yksi henkilö ottelee 50 ottelua yksitellen eri vastustajia vastaan lähes tauotta. Otteluaika kussakin ottelussa on 2 minuuttia tai pistevoitto ennen ajan päättymistä. Haaste on sekä henkisesti, että fyysisesti vaativa. Tavoitteena on, että taidokan tulee voittaa otteluista puolet, jotta hänen katsotaan onnistuneen haasteessa. 

Maajoukkuetaidoka ja ottelun hallitseva euroopanmestari Essi Pelttari on taidon 50 ottelun haasteen seitsemäs suorittaja. Aiemmin otelleita ja haasteesta selvinneistä ovat Ly-Cong Thu Vantaalta, Jere Tuulkari Tampereelta, Päivi Nevalainen sekä Jukka Solehmainen Helsingistä, Jere Anttalainen Kuopiosta ja Katja Anoschkin Helsingistä. Haaste oli Essillä edessään marraskuisena lauantaina 9.11. Lahdessa. Lue alta Essin tunnelmia ennen ja jälkeen tämän tapahtuman.

Keskiviikko 6.11.

Viikon ajan hengitysteissä lymyillyt flunssan alku valtaa ajatukset. Sunnuntaina tuli tehtyä viimeistelytreeniksi 3x10min matsia, joista ärtynyt takareisi kipuilee edelleen. Jätän illaksi suunnitellun herkistelytreenin tekemättä, mutta treeniaika tulee hyödynnettyä näytöksen suunnitteluun yhdessä Timon, Manjon ja Eveliinan kanssa. Hirveä stressi päällä. Tuntuu, että nyt täytyy vain rauhoittua, joten illalla otan käyttöön Laura Pellikan vinkistä aikoinaan lataamani puhelinsovelluksen tehdäkseni mindfullness-harjoituksen.

Torstai 7.11.

Jälleen yksi huonosti nukuttu yö takana. Yöllä heräsin paniikissa päällimmäisenä ajatuksena flunssa ja mielessäni hokema, että ”ei nyt!”. Työpäivä purkkiin ja illalla seuran ohjaajapalaveriin. Nyt vain toivotaan, että olo säilyy tällaisena viikonloppuun, sillä kaikki kotikonstit flunssan ehkäisemiseksi alkaa olla käytetty. Sunnuntaina voi sitten sairastaa.

Perjantai 8.11.

”Kilpailujännitys” on saapunut. Edessä olisi tavallinen työpäivä, mutta olo alkaa tuntua samalta kuin kisa-aamuna. Työpäivän jälkeen eväsostoksille ja viimeiset tapahtumajärjestelyt haltuun.

Kaupassa ollessani saan viestin veljeltäni, joka on työmatkalla eikä siksi pääse tapahtumaan. Ihmettelen puhelinruudun esikatselunäkymää: ”Terveisiä Eva Wahlströmiltä. Tsemppiä huomiseen!”. Avaan lukituksen ja viestistä paljastuu video Eva Wahlströmistä toivottamassa onnea koitokseen. Veljeni lupaa kerrata minulle Evan opit levosta ja hyvinvoinnista ja haluaa korostaa Evan sanoja videolta: ”Ennen kaikkea, pidä huolta itsestäsi.” 

Illalla kävelen vielä vanhemmilleni ja käyn hakemassa muutamia tavaroita. Matkalla kuuntelen tsemppibiisejäni, joista pitäisi vielä muodostaa soittolistat tapahtumaan. Minut valtaa yllättäen odotuksen tunne, jopa pientä innostusta, huomisesta selvitään kyllä! 

Lauantai 9.11.

Herään aamulla lyhyiden ja levottomien yöunien jälkeen. Kurkku on karhea ja olo ankea. Mittaan lämmön, jota on enemmän kuin aamuisin normaalisti. Olenko nyt kuitenkin tulossa oikeasti kipeäksi? Lopulta olo on myös kuvottava. Mietin, että tältäköhän paniikkikohtaus tuntuu.

Päässä vilisee ajatuksia. Päätän, että nyt on vain edettävä yksi helppo asia kerrallaan, joten teen aamupuuron valmiiksi. Päätän myös, että tänään vedetään niin pitkälle kuin pystytään. Istahdan alas ja alan kirjoittaa Petteri Narkolle (otteluiden tuomari) viestiä, että pelkää joutuvani keskeyttämään suorituksen. Jätän kirjoittamisen kuitenkin kesken.

Aamupuuro lentää roskikseen ja vaihtuu muroihin, joiden syöminen onnistuu hieman paremmin. Saan vielä syötyä väkisin vielä yhden paistetun kananmunan ja hedelmän. Aamutankkaus ei mennyt suunnitelmien mukaan, mutta iloitsen siitä, että aamiainen pysyy sisällä. Pakkaamme avomieheni kanssa tavarat autoon ja suuntaamme Asiakkalaan tatamien kantoon aikataulusta myöhässä.

Saavumme lopulta Asikkalaan noin 20min myöhässä ja tatamit on jo kannettu pakettiautoon. Myöhästyminen kiukuttaa. Suuntaamme Lahteen ja päätän suunnata keskittymisen jälleen syömiseen ja tankkaamiseen. Olo on siedettävä ja pahin pelko hellittämässä. Teatterilla saamme ottelualueen porukalla rakennettua. Alan rauhoittua ja jälleen uskoa, että 50 matsia vedetään tänään läpi.

Järjestelen 3 eri juomapulloa, proteiinijuoman, energiageelit, teipit ja muut riviin. Sankoin joukoin paikalle saapuvat tutut käyvät vuorollaan tervehtimässä, mistä tulee hyvää fiilistä. Sanna selvittelee teatterin henkilökunnalle tapahtuman kulkua ja näytöksiä kertaillaan. Homma näyttäisi olevan hanskassa. Teen nopean omatoimisen lämmittelyn ja sparraan hetken Katjan kanssa. Tapahtuman alkuun kuulutetaan 2 minuuttia ja olo on tyyni, nyt mennään!

Sunnuntai 10.11.

Herätessäni käsivarret ja takareisi ovat hellänä ja jalkapöytä ison mustelman peitossa. Pikkuhiljaa tietoisuuteen nousee kaikki ne kolhut, jotka matsien vauhdissa ovat jääneet huomiotta. Onneksi vain pieniä venähdyksiä, joiden voin olettaa menevän parissa viikossa ohi. 

Huomaan leijailevani oudossa onnellisuus- ja kiitollisuuskuplassa. Tunnen saavani älyttömästi virtaa, kun mietin tapahtuman tunnelmaa, jossa pääosaa minun silmissäni ovat näytelleet kaikki valmistautumisessa ja tapahtumassa mukana olleet henkilöt. Virtaa antaa toki myös ystävien kanssa nautittu runsas brunssi nyt, kun ruokakin taas maistuu kiitettävästi.

Maanantai 11.11.

Pohdin kaikkia niitä negatiivisia ajatuksia ja epäilyksiä, joita etenkin viimeisiin viikkoihin sekä omasta mielestäni puutteelliseen valmistautumiseen sisältyi. Jälkikäteen ajattelen, että tyytymättömyyden tunne on sama kuin ennen joka ikistä arvokilpailua koko taidourani aikana. Valmistautuminen ei tietenkään ollut täysin optimaalinen – eikä se varmasti koskaan omasta mielestä tule olemaankaan – mutta tämän syksyn olosuhteissa varmasti paras mahdollinen. Kaikista tyytyväisin olen saavuttamaani sopivaan vireystilaan ja keskittymiseen, jonka sain pidettyä lähes koko tapahtuman läpi. Kaiken muun hässäkän keskellä lopulta unohdin varmaankin jännittää itse otteluita.

Ennen tapahtumaa annoin itselleni luvan pitää taukoa taidoharjoittelusta matsien jälkeen, sillä oletin, että stressin helpottuessa taido ei varmasti innosta hetkeen. Kokemus toi kuitenkin uusia ideoita omaan harjoitteluun sekä täysin uudenlaista itseluottamusta. Ja olihan koko juttu kaikessa karmeudessaan aika hauskaa. Aika taisi kullata muistot ennätysnopeudella: perjantaina treenit kalenterissa – kropan ja palautumisen ehdoilla tietysti.

Essi Pelttari selvisi 50 ottelun haasteesta voittajana. Tulos kovan ottelukimaran jälkeen oli 37 voittoa ja 13 häviötä. Pelttari jakaa nyt haasteen pistepörssin kärkipaikan yhdessä haasteen jo selättäneiden Katja Anoschkinin (2018) ja Päivi Nevalaisen (2013) kanssa. Kovan suorituksen jälkeen Essi sai haastaa seuraajansa. Haasteen vastaanotti Jani Pylväinen Järvenpään Taidoseurasta.

Ja fiilistelyn vuoksi, kurkkaa alta Essin tekemän Youtube videokooste tapahtumasta!