JM-kisat, vuoden päättäjäiset, aussivieras..

Professori ilmoitti, että seuraavan viikon esitelmää varten ei tarvitsisi opiskella uutta asiaa. Opiskelija varasi halpalennot ja kapselihotellimajoituksen Tokioon ja lähti kahden päivän varoitusajalla seuraamaan taidon 49. Japanin mestaruuskisoja ( 全日本躰道選手権大会/Zen-nihon taidoo senshuken taikai). Nimittäin eihän näin kovatasoista tapahtumaa voinut jättää näkemättä, kun Japanissa asti ollaan. Lauantai-iltana tuli lähtö lumisesta Sapporosta lentäen keväisten talvilämpötilojen, torakoiden, tungoksen ja taidoseurojen Tokioon. Pääkaupungin hotellikapselissa hyvin nukutun yön jälkeen matkasin itsenäisyyspäivän aamuna kahdeksalta kisapaikka Tokyo Budokanin eteen, missä taidoväki jo odotteli sisäänpääsyä. Hokkaidon parikymmenjäseninen kilpajoukkue yllättyi pahemman kerran suomalaiskatsojan ilmaantuessa paikalle.

Ovien auettua valtasi Hokkaidon yliopistoseura katsomon nurkasta töpselipaikan videokameralle. Kohta samanaikaisesti viidellä ottelualueella ratkottaisiin 280 taidokan kesken Japanin mestaruudet. Ennen alkuseremonioita moni ehti tehdä vielä viimeiset joukkuesuoritusten läpikäynnit. Yhteisen alkulämmittelyn veti Nakano-sensei. Oli komeaa kuultavaa, kun parisataa ihmistä huusi kiaita samaan aikaan tsukeihinsa. Alkuseremoniaan kuului järjestäytyminen prefektuurien mukaan (Tokio jaettu 5 osaan), kansallislaulu, avajaispuheita, kokonaisvoittokiertopalkinnon palautus, kilpailijavala ja silmät kiinni seizassa toistettu Taidoo Gojookun.

Ensimmäisenä käytiin hokeiden alkuerät. Tämän vuoden teemana oli nen, joten alkukierroksilla nähtiin nen-hokeita korkealla tasolla. Opiskelijoiden vähälle huomiolle jättämässä soonen-sarjassa alkuerähokeina oli ilmeisestikin seimei. Hokein jälkeen vuorossa olivat jissenin alkuerät. Paljon manjeja, paljon sengiä, paljon vauhtia, paljon törmäyksiä. Nengiä nähtiin sen sijaan vähemmän, mitä järjestäjät kisojen lopuksi valittelivat. Myös unsokusta avauduttiin, muttei rangaistu. Alkuerien jälkeen käytiin joukkuelajit.

Dantai jissen

Aktiivista yritystä, äänekästä tuomareihin vetoamista (3!!!), lyhyet keskustelut vastustajien kanssa ottelun jälkeen, siitä on hyvä dantai jissen tehty. Yksilökilpailuun verrattuna helpot pisteet ja suuret tasoerot tarkoittivat, että vahvimmat pääsivät leikittelemään.

Tulokset, naiset: 1. Chiba 2. Etelä-Tokio 3. Länsi-Tokio 4. Pohjois-Tokio 5-7. Yamanashi, Miyagi, Fukushima
7 joukkuetta

Tulokset, miehet: 1. Yamanashi 2. Niigata 3. Etelä-Tokio 4. Saitama 5-8. Iwate, Tokio Tama, Miyagi, Chiba
17 joukkuetta

Dantai hokei

Paljon yhdessä harjoittelemaan pystyvien opiskelijajoukkueiden hallitsema laji, mahdollisuus nähdä mihin kolmessa ja puolessa vuodessa pääsee. Miesten puolella erityisesti Tokion yliopiston(ten) ja Aomorin(nen) joukkueet olivat näyttäviä. Hokkaido jäi kuudenneksi.

Tulokset, miehet: 1. Tokion yliopisto (ten, nenchuilla) 2. Aomori (nen, nenchuulla & bakuchuulla) 3. Yamanashi (nen, bakuchuilla) 4. Chiba (nen, bakuchuilla)
9 joukkuetta

Naisten joukkuehokeissa Hokkaido oli ainoa bakutenit tekevä joukkue ja sai alkuerän parhaat pisteet, mutta joutui lopulta tyytymään neljänteen sijaan.

Tulokset, naiset: 1. Tokion yliopisto (ten) 2. Tokion lääketiet. yo (ten) 3. Niigata (hen, udella) 4. Hokkaido (ten)
9 joukkuetta

Tenkai – vaikuttavin kilpailumuoto

Miehissä Yamanashi otti jälleen näyttävästi voiton, tällä kertaa päätöstekniikkana zenchuu kubigarami. Muista joukkueista mieleen jäivät Tokion yliopiston nengistä pelastautuminen sokutenilla ja Yokohaman lentävä shuyaku, jonka laskeutumista ilmojen teiltä muut joutuivat odottamaan. Hokkaidon joukkue jäi seitsemännelle sijalle.

Tulokset (finaali): 1. Yamanashi 2. Niigata 3. Tokion yliopisto 4. Yokohama
11 joukkuetta

Naisten sarjassa voittoa ei viety näyttävyydellä, Niigata nappasi kullan jatkuvalla hyökkäysten sarjalla ja tasaisella joukkueella. Toiseksi tulleen Chiban päähenkilö oli vaikuttava, mutta wakiyakuilla oli pieniä taukoja toiminnassaan. Muista joukkueista mm. Fukushiman ude zentenit ja Aomorin wakiyakujen loppuasento yhdessä kasassa jäivät mieleen. Hokkaidon joukkue jäi viidenneksi, mutta Saitoo sai toiseksi parhaat tengipisteet. Muun muassa tämän arabi-bakuten-bakuchuu hämmästytti yleisöä.

Tulokset (finaali): 1. Niigata 2. Chiba 3. Tokion yliopisto 4. Fukushima
7 joukkuetta

Yksilölajit

Yksilölajeissa kolmen ja puolen vuoden opiskelijakomeettoja pitempään harrastaneet olivat vahvoilla. Mieleen jäivät muun muassa jissenin puolivärien loukkaantumisesta huolimatta rampana hokeikullan voittanut Nakano, finaali- ja pronssiottelijat musiikin soidessa esiin marssittanut Kota-sensei sekä yleisön kannustus. Hokkaidoonkin saatiin menestystä, kun Australian taidon kolmiomerkki hihassaan otellut Minato ylsi ottelussa hopealle ja jo MM-karsinnoissa pari vuotta sitten pärjännyt Uehara nappasi hokeipronssin.

Hokei, miehet: 1. Nakano (Chiba) 2. Shimamoto (E-Tokio) 3. Uehara (Hkd) 4. Sakamoto (I-Tokio)
5-8. Iwama (Miyagi), Sakima (Saitama), Kojima (Aomori), Oriuchi (Yamanashi)
33 kilpailijaa

Hokei, naiset: 1. Setoo (Wakayama) 2. Inami (Chiba) 3. A. Satoo (Yamagata) 4. Shimizu (Chiba)
5-8. Tawa (Wakayama), Hirayama (Aichi), Kemmotsu (E-Tokio), Yoshikawa (P-Tokio)
24 kilpailijaa

Soonen hokei: 1. Shimamiya (I-Tokio) 2. Shibata (Saitama) 3. Tone (Osaka) 4. Tabe (Saitama)
5-8. Yamada (L-Tokio), Arai(Niigata), Sugimura (L-Shizuoka), Asaoka (Aichi)
16 kilpailijaa

Jissen, miehet: 1. Sasaki (Aichi) 2. Minato (Hkd) 3. Konoma (Niigata) 4. Nakano (Chiba)
5-8. Kaneko (Tokio Tama), Sakamoto (Yamanashi), Horigome (Tokio Tama), Tanno (Miyagi)
42 kilpailijaa

Jissen naiset: 1. Yamagiwa (E-Tokio) 2. Ueda (Chiba) 3. H. Satoo (Yamagata) 4. Komazawa (Tokio Tama)
5-8. Suzuki (E-Tokio), Katase (Aomori), E. Satoo (Niigata), A. Satoo (Yamagata)
27 kilpailijaa

Jälkitunnelmia

Harvoin näkee näin innokkaita ja urheilullisia taidokoita satapäin missään. Viiden ottelualueen tapahtumat olivat penkkiurheiluna hienoa katsottavaa, kuvatessa osa tunnelmasta meni sivu suun. Katsojia olisi mahtunut enemmänkin. Seurattuani kisat läpi kehitysvimma oli kova, japaninmestaruuskisat ovat varmasti yksi motivoivimmista taidotapahtumista.

 

Vuoden päättäjäiset

Jo noin pari kuukautta ennen JM-kisoja alkoivat valmistelut joulukuun 20. päivän vuodenpäättäjäisiä (納会/nookai) varten. Valmisteluiden pääpaino oli kolmen tenkairyhmän esitysten harjoittelussa, ideana saada tulokkaille kokemusta ja yksityisopetusta kokeneemmilta. Myös vaihto-opiskelija olisi haluttu mukaan, mutta öisiin aikoihin saapuneet ”tule huomenna klo 10 tai 12 harjoittelemaan”-tyyppiset ehdotukset eivät oikein sopineet aikatauluuni, ja jätin leikin kesken jo varhaisessa vaiheessa.

20. joulukuuta oli luminen ja aurinkoisen viileä päivä. Aamuvarhain marssivat taidokat dojolle vyökoetta ja sitä seuraavia vuodenpäättäjäisiä varten. Vihreän vyön koe oli uusille tulokkaille toinen kahdeksan kuukauden sisällä, mikä näkyi kyllä kooboossa. Vuosina ’88-92 JM-kisoissa hokeissa neljän parhaan joukkoon päässyt Monma-sensei (JM 1991, MM-kakkonen 1993) arvioi virheitä tiukasti ja parhaat pisteet olivat 88p. Jälkikäteen myönnettiin kuitenkin yksi 3. kyuu.

Vyökokeen jälkeen noin aamukymmeneltä alkoivat itse vuodenpäättäjäiset. Aktiivisten opiskelijajäsenten lisäksi jo taidon vähemmälle jättäneitä seuran alumneja eli ”old boys”:seja eli ”OB”:ta oli saapunut runsain joukoin, väkimäärän ollessa noin 50. Ensimmäisenä ohjelmanumerona olivat vaihto-opiskelijoiden hokeit, porukan pisimpänä suomalaisen Tommin untai ja porukan lyhimpänä vietnamilaisen Haon unin. Hokeita kommentoi eräs yliopistoseuran perustajista, aikoinaan Tokion lääketieteellisen yliopiston genseiryuu-karate -seuran jäsenenä katakilpailuissa pärjännyt Yagi-sensei. Hammaslääkärinä neuvoi tavoittelemaan täydellisyyttä peilejä hyödyntäen.

Seuraavana ohjelmassa oli tulokkaiden tenginäytös. Vastuuopettaja Kagaya-sensei antoi toimivia kehitysehdotuksia kunniapaikaltaan. Harjoittelun tuloksia olivat mm. avustettu bakuten, avustettu bakuchuu, bakuchuu, arabialainen-bakuchuu, sokuchuu.

Tengin jälkeen luvassa olivat paljon harjoitellut ja odotetut tenkainäytelmät. Itse tenkain osalta parhaat suoritukset nähtiin edeltävän perjantain vedettyjen harjoitusten lopuksi. Johdanto-osuudet olivat kuitenkin huvittavia, vaikka suuri osa jäikin kielimuurin taakse.

Dojo-osuuden viimeisenä numerona oli dantai jissen. OB-joukkue oli liian vahva nuorempien kukistettavaksi. Tuomarina toiminut Kagaya-sensei eväsi pisteitä, jos joukkue ei huomauttanut kilpailijan tekniikkaluokasta riittävän nopeasti ja äänekkäästi osuman jälkeen.

Dojo-osuuden jälkeen oli vuorossa illanvietto, 44. ja 46. vuosikurssi pukukoodilla, muut vapaammin. Ensin nautittiin izakayassa pataillallinen ja sen jälkeen suunnattiin jatkoille. Jatkoilla muutaman juoman jälkeen selvisi, että kesällä 2013 sattuneen alkoholinkäyttöön liittyneen kuolemantapauksen jälkeen seura oli ollut toimintakiellossa elokuusta 2013 lokakuuhun 2014 asti. Muun muassa ansaituista MM-kisapaikoista oli luovuttu. Toimintakiellon aikana oli harrastettu vapaaehtoistoimintaa, alkoholivalistusta ja siivousta sekä käyty töissä. Täten 45. vuosikurssilla ei ollut yhtään japanilaista. Kaksi lokakuussa 2014 aloittanutta thaimaalaisvaihtaria suoritti sinisen vyön, mutta heidän taidouransa tiettävästi päättyi siihen. Nykyään toimintaa pyörittävät siis kolmannen vuoden opiskelijat, eivät toisen, kuten aiemmin väitin. Yhden ikäluokan puuttuminen kokonaan tietää vaikeuksia vielä monen vuoden ajan.

Australialaisvieras

Parin viikon uudenvuodentauon jälkeen vuoden ensimmäisiin harjoituksiin saapui australialaisvieras Kevin. University of New South Walesissa vuoden vaihdossa ollut ja australialaistaidokoiden kanssa treenaillut Minato toimi tulkkina tarvittaessa. Kevinillä oli hyviä vinkkejä (ja kerrankin ymmärsin täydellisesti). Bakutenissa ei kyykätä syvään, kämmenet yhteen ponnistaessa. Kamaessa käsivarsi ei saa pettää. Vieraan 22 vuoden ikä yhdistettynä seitsemän vuoden taidoikään oli isännille hämmästyksen aihe. Etelänelävälle puolestaan talvipakkanen oli outo ilmiö. Ilmeisesti Australiasta saapuu tänäkin vuonna delegaatio kevään kisoihin, Sakura-taikaihin, jos oikein muistan. Hehän ovat melko usein kyläilleet Japanissa, ei varmaankaan ole kovin montaa dojoa käymättä. Kevinkin ehti parin viikon Japanin matkallaan Hokkaidon laskettelumaisemien lisäksi Tokion dojoille.

Teksi: Tommi Laine
Kuvat: Viimeinen kuva Kevin Lerdwichagul, muut kuvat Tommi Laine