Aihearkisto: Taidotapahtumia

Taidon Taikaa: TATU-projektilla lisää taidoharrastajia!

Taido tutuksi -projekti, joka nasevasti kantaa nimeä TATU, käynnistyi syyskuussa 2019. Projektin aikana kokeillaan uudenlaista lähestymistapaa jäsenhankintaan, joka on ollut Taidon keskeisimpiä tavoitteita jo pitkään.

Suomen Taidon lajipäälikkö Sera Kaukola jäi syksyllä 2019 vuoden mittaiselle opintovapaalle ja sijaiseksi puikkoihin hyppäsi Tomi Tolsa. Tomi toimii TATU-projektin projektipäälikkönä.

Ihan vieras ihminen Tomi ei toimistolla ole, sillä mies oli entisen Suomen Taidoliiton toiminnanjohtajana vuosina 2003-2006 ja vt. toiminnanjohtajana ja kehityspäällikkönä 2008-2010. Lisäksi työkuvioista löytyy pestit Karateliiton nuoriso- ja koulutuspäällikkönä 2010-2012 sekä Painonnostoliiton toiminnanjohtajana (nyt opintovapaalla) 2012-2019. Tomin kilpailumeriittejä, maajoukkue-edustuksia sekä tuomaritoimintaa taidon parissa ei myöskään sovi unohtaa. Taidouransa aikana hän on ehtinyt vaikuttaa Kotkassa, Nummelassa, Helsingin Taidossa, Lahden Gentaissa ja nyttemmin Järvenpäässä.

Tatu-projektin projektipäällikkö Tomi Tolsa. Kuva Suomen Taido

Suomen Taido on keskittynyt strategiakaudella 2017-2020 seuratoiminnan tukemiseen ja uusien toimintatapojen innovoimiseen. Tähän liittyen Suomen Taido käynnisti seurahankkeen heti strategiakauden aluksi. Hankkeeseen osallistuvia seuroja tuettiin osaamisen ja toiminnan uudistamisessa. Tavoitteena oli muun muassa parantaa valmiutta lisätä harrastajien ja liikkujien määriä. Seurahankeen jatkona käynnistyi TATU-projekti. Koska harrastajamäärät ovat olleet laskusuhdanteessa, painopisteeksi valikoitui jäsenhankinta ja tässä erityisesti kenttätyö, johon pääasiassa vapaaehtoisista koostuvien seuratoimijoiden on hankala sitoutua.

Taido tutuksi -projekti on siis jo syksyllä 2019 alkanut hanke, jonka aikana kokeillaan uudenlaista lähestymistapaa seurojen jäsenhankintaan. Taido tutuksi -kiertue tekee lajia tutuksi ympäri Suomea ajalla 1.9.2019-30.9.2020, ja sen tavoitteena on saada 400 uutta harrastajaa taidon pariin. Vuoden 2019 loppuun mennessä projektin tiimoilta on ehditty tutustuttaa lapsia ja nuoria taidoon 11 seurassa; Asikkalassa, Espoossa, Helsingissä (Yliopiston Taido ja Helsingin Taido), Jyväskylässä, Nummelassa, Kuopiossa, Porvoossa, Keravalla, Tampereella sekä Vantaalla. Keväällä 2020 lajiin kävi tutustumassa potentiaalisia harrastajia Järvenpäässä, Kouvolassa, Porvoossa, Turussa ja Keravalla. Kaikkiaan yli 4000 kokeilijaa noin 200 tilaisuudessa on tutustunut taidoon syksyn 2019 ja alkukevään 2020 aikana. Projekti äänestettiin myös vuoden 2019 taidoteoksi!

Terveisiä kentältä
Lajiesittelyt järjestetään yhteistyössä paikallisen taidoseuran kanssa. Helsingissä projektiin mukaan lähteminen koettiin helppona; seuran tehtävänä oli valikoida kohdekoulut ja järjestää mahdollisuuksien mukaan apuopettajia paikalle, kun taas projektin puolesta tuli yhteydenotto koululle, ohjaaja sekä esitemateriaalit. Eli kaikki mitä itse lajiesittelyyn tarvittiin. Kahden eri koulun lajikokeiluista Helsingin Taidon Jyri Pulkkinen kertoi, että heiltä pääsi yksi ohjaaja mukaan toiselle koululle ja toiselle koululle löytyi mukaan oman seuran junnu ”apuopettajaksi”. Juniori lasten joukossa osoittautui hyväksi vertaismalliksi ja oli varmasti myös hyvä kokemus itse junnulle. Dojon läheisellä koululla pidetyssä lajitutustumisessa kävivät kaikki vuosiluokat, mikä näkyi positiivisesti esittelyn jälkeisiin aloitustreeneihin tulleiden junnujen määrässä.

Suuri Budoleiri 2019. Kuva: Henrika Ylirisku

Keravan Sandokai oli ollut jo aikaisemmin mukana Suomen Taidon strategian mukaisessa seurahankkeessa, jossa seuran perustoiminnot käytiin läpi ja Tatu-projektiin lähtö olikin siten helppoa. Keravalla projekti on poikinut kokonaan uuden juniorikurssin sekä muutosta myös muihin harjoitteluryhmiin. Sandokain Tatu-projektin yhteyshenkilö ja Taido Kids ja Taido Minit -vastaava Riina Meriläinen kertoo: ” Tomin ja hankkeen ansiosta meillä aloitti suorana täysi ryhmä, eli 17 uutta junioria kertaheitolla. Entisten juniorien siirryttyä värivöiden harjoituksiin, myös niihin on tullut eri tavalla sutinaa ja lisää harrastajia.

Riina kannustaa muitakin seuroja harkitsemaan projektiin mukaan lähtemistä. ”Jos haluaa lisää jäseniä, niin Tomi on aika velho niitä hommaamaan. Harvempi päivät töissä käyvä haluaa tai voi uhrata työpäivää taidokokeiluihin. Mutta kun jonkun työtä on järjestää ja ohjata ne kokeilut, niin käy kyllä meille!!  Eli uutta pöhinää salille ja sitä kautta seuran talous parempaan kuntoon.

Lajikokeilut jatkuvat!
Syksyn tilaisuuksien perusteella keskimäärin viisi prosenttia taidoa kokeilleista siirtyi harrastamaan lajia paikalliseen seuraan. Lajikokeilut jatkuvat syksyllä Tomin johdolla vielä elo-syyskuussa. Jos syyskauden suunnittelu on käsillä ja kipinä Tatu-projektiin osallistumisesta syttyi, Tomiin voi olla yhteydessä asian tiimoilta 4.6. saakka tai heti elokuun alussa p. 050-5423431 tai sähköpostitse. Tee se nyt, sillä jäsenhankinta ei seuran osalta tästä paljon helpommaksi mene!

Lisää projektista voit lukea Tomin opinnäytetyöstä.

Dan-Leiri 2020: JOS JINSEI NO HOKEILLA OLISI MASKOTTI, SE OLISI PALLOKALA

Perinteinen dan-leiri Pajulahdessa käynnistyi lauantaina 8.2.2020 Jinsei no hokein merkeissä. Viikonloppu piti sisällään itse hokein lisäksi erilaisia siihen liittyviä kehonhallinnallisia harjoituksia ja sovelluksia, oheispeliä unohtamatta, sekä aina niin jännittävän vyökoetilaisuuden. Tummempaan värikaartiin saatiin tänäkin vuonna perinteisesti niin uusia kuin korotettujakin dan-arvoja.

Dan-leiri tarjosi varmasti jokaiselle harjoittelijalle erittäin hyviä työkaluja kotisalille vietäväksi, niin itse hokein harjotteista kuin harjoituksen koostamisestakin. Taskuun jäi varmasti hyviä ajatuksia, oivalluksia ja kokemuksia! Harjoitukset olivat älykkäästi rakennettu ja hyvän mittaisia. Sama lämmittelykaava toistui, ja sitä kasvatettiin joka harjoituksessa koko kaksipäiväisen leirin läpi lisäämällä siihen seuraavan harjoituksen elementtejä. Lämmittelyliikkeet pitivät pääsääntöisesti sisällään vahvasti Jin sei no hokeita tukevia liikkeitä sekä siihen liittyvää kehonhallintaa, jolloin aiheeseen käytetty aika maksimoitui tehokkaasti. Muutamia dynaamisia venytyksiä toki matkaan oli myös laitettu.

Leirin vetäjät Thu-Ly Cong ja Jani Pylväinen luotsasivat 32 taidokasta koostuneen leiriväen varmoin ja selkein ottein käsitekniikoiden saloihin. Hyvät esimerkit, erinomaiset vastaukset kysymyksiin ja kädestä pitäen opettaminen, sopivasti huumorilla höystettynä, tarjoilivat oikein mainion leirikattauksen. Jinsei no hokei pilkottiin pieniin osiin ja hokei käytiin läpi tekniikka kerrallaan niin, että tarkasteltiin itse tekniikan suorittaminen ja sen eri osa-alueita rakenteesta, liikkeestä, vaikutuksesta sekä sisäänmenosta, unohtamatta tietenkään soveltamista, jota päästiin runsain mitoin kokeilemaan parin kanssa.

Dan-leirin 2020 vetäjät Jani Pylväinen (vas.) ja Thu-Ly Cong. Kuva: Katja Tuominen

Keskeisenä asiana tällä leirillä oli käsitekniikoissa ylävartalon ja etenkin yläselän ”laajenemisen” käyttäminen osumahetkellä ja voiman tuotto sitä kautta. Monille tuttu käsitekniikoiden laaja liike painettiin tällä kertaa unholaan. Congin ja Janin mukaan Jinsei no hokeilla voisi olla oma maskotti ja silloin se olisi pallokala.

Useilta leireiltä tuttu konkarikävijä Martti Rahkila kommentoi vuosikymmenen ensimmäistä dan-leiriä seuraavanlaisesti: ”Congi ja Jani olivat rakentaneet erinomaisen leirikokonaisuuden jin sei no hokein ympärille. Congi esitteli taidon kamppailuperiaatteet erittäin selkeästi: unsoku/sisäänmeno, vartalo ja tekniikka samaan aikaan, hyökkäys ja puolustus aina yhdessä. Jani puolestaan huolehti siitä, että oltiin koko leirin ajan pelikunnossa ja pystyttiin keskittymään harjoitteisiin ja sovelluksiin. Tämä oli olennaista, koska koko leiri oli alusta loppuun oppimista tekemisen kautta. Vaikka itselle sekä hokei että sovellukset ja periaatteet olivat tuttuja, leirillä oli ilo olla ja mukaan sai uusia oivalluksia ja ajatuksia harjoitteluun.

Se, mitä leiri ei tällä kertaa tarjonnut oli ehkäpä varsinainen hikijumppa, jollei perinteeksi muodostunutta sählyä lasketa mukaan. Älyllistä haastetta kyllä sai senkin edestä ja sunnuntai-iltana sänkyyn kaatui väsyneempi ihminen kuin monen fyysisesti raskaamman leirin jälkeen. Jäämme jännityksellä odottamaan ensi vuoden dan-leiriä.

GO JU NIN Jissen: 50 ottelun haaste vaati taitoa, kuntoa, tarkkaa silmää ja oikeaa asennetta myös vuonna 2019

GO JU NIN on suomalainen taidon 50 ottelun haaste.  Haasteessa yksi henkilö ottelee 50 ottelua yksitellen eri vastustajia vastaan lähes tauotta. Otteluaika kussakin ottelussa on 2 minuuttia tai pistevoitto ennen ajan päättymistä. Haaste on sekä henkisesti, että fyysisesti vaativa. Tavoitteena on, että taidokan tulee voittaa otteluista puolet, jotta hänen katsotaan onnistuneen haasteessa. 

Maajoukkuetaidoka ja ottelun hallitseva euroopanmestari Essi Pelttari on taidon 50 ottelun haasteen seitsemäs suorittaja. Aiemmin otelleita ja haasteesta selvinneistä ovat Ly-Cong Thu Vantaalta, Jere Tuulkari Tampereelta, Päivi Nevalainen sekä Jukka Solehmainen Helsingistä, Jere Anttalainen Kuopiosta ja Katja Anoschkin Helsingistä. Haaste oli Essillä edessään marraskuisena lauantaina 9.11. Lahdessa. Lue alta Essin tunnelmia ennen ja jälkeen tämän tapahtuman.

Kuva: Pixabay

Keskiviikko 6.11.

Viikon ajan hengitysteissä lymyillyt flunssan alku valtaa ajatukset. Sunnuntaina tuli tehtyä viimeistelytreeniksi 3x10min matsia, joista ärtynyt takareisi kipuilee edelleen. Jätän illaksi suunnitellun herkistelytreenin tekemättä, mutta treeniaika tulee hyödynnettyä näytöksen suunnitteluun yhdessä Timon, Manjon ja Eveliinan kanssa. Hirveä stressi päällä. Tuntuu, että nyt täytyy vain rauhoittua, joten illalla otan käyttöön Laura Pellikan vinkistä aikoinaan lataamani puhelinsovelluksen tehdäkseni mindfullness-harjoituksen.

Torstai 7.11.

Jälleen yksi huonosti nukuttu yö takana. Yöllä heräsin paniikissa päällimmäisenä ajatuksena flunssa ja mielessäni hokema, että ”ei nyt!”. Työpäivä purkkiin ja illalla seuran ohjaajapalaveriin. Nyt vain toivotaan, että olo säilyy tällaisena viikonloppuun, sillä kaikki kotikonstit flunssan ehkäisemiseksi alkaa olla käytetty. Sunnuntaina voi sitten sairastaa.

Perjantai 8.11.

”Kilpailujännitys” on saapunut. Edessä olisi tavallinen työpäivä, mutta olo alkaa tuntua samalta kuin kisa-aamuna. Työpäivän jälkeen eväsostoksille ja viimeiset tapahtumajärjestelyt haltuun.

Kaupassa ollessani saan viestin veljeltäni, joka on työmatkalla eikä siksi pääse tapahtumaan. Ihmettelen puhelinruudun esikatselunäkymää: ”Terveisiä Eva Wahlströmiltä. Tsemppiä huomiseen!”. Avaan lukituksen ja viestistä paljastuu video Eva Wahlströmistä toivottamassa onnea koitokseen. Veljeni lupaa kerrata minulle Evan opit levosta ja hyvinvoinnista ja haluaa korostaa Evan sanoja videolta: ”Ennen kaikkea, pidä huolta itsestäsi.” 

Illalla kävelen vielä vanhemmilleni ja käyn hakemassa muutamia tavaroita. Matkalla kuuntelen tsemppibiisejäni, joista pitäisi vielä muodostaa soittolistat tapahtumaan. Minut valtaa yllättäen odotuksen tunne, jopa pientä innostusta, huomisesta selvitään kyllä! 

Lauantai 9.11.

Herään aamulla lyhyiden ja levottomien yöunien jälkeen. Kurkku on karhea ja olo ankea. Mittaan lämmön, jota on enemmän kuin aamuisin normaalisti. Olenko nyt kuitenkin tulossa oikeasti kipeäksi? Lopulta olo on myös kuvottava. Mietin, että tältäköhän paniikkikohtaus tuntuu.

Päässä vilisee ajatuksia. Päätän, että nyt on vain edettävä yksi helppo asia kerrallaan, joten teen aamupuuron valmiiksi. Päätän myös, että tänään vedetään niin pitkälle kuin pystytään. Istahdan alas ja alan kirjoittaa Petteri Narkolle (otteluiden tuomari) viestiä, että pelkää joutuvani keskeyttämään suorituksen. Jätän kirjoittamisen kuitenkin kesken.

Aamupuuro lentää roskikseen ja vaihtuu muroihin, joiden syöminen onnistuu hieman paremmin. Saan vielä syötyä väkisin vielä yhden paistetun kananmunan ja hedelmän. Aamutankkaus ei mennyt suunnitelmien mukaan, mutta iloitsen siitä, että aamiainen pysyy sisällä. Pakkaamme avomieheni kanssa tavarat autoon ja suuntaamme Asiakkalaan tatamien kantoon aikataulusta myöhässä.

Saavumme lopulta Asikkalaan noin 20min myöhässä ja tatamit on jo kannettu pakettiautoon. Myöhästyminen kiukuttaa. Suuntaamme Lahteen ja päätän suunnata keskittymisen jälleen syömiseen ja tankkaamiseen. Olo on siedettävä ja pahin pelko hellittämässä. Teatterilla saamme ottelualueen porukalla rakennettua. Alan rauhoittua ja jälleen uskoa, että 50 matsia vedetään tänään läpi.

Kuva: Suomen Taidon stream

Järjestelen 3 eri juomapulloa, proteiinijuoman, energiageelit, teipit ja muut riviin. Sankoin joukoin paikalle saapuvat tutut käyvät vuorollaan tervehtimässä, mistä tulee hyvää fiilistä. Sanna selvittelee teatterin henkilökunnalle tapahtuman kulkua ja näytöksiä kertaillaan. Homma näyttäisi olevan hanskassa. Teen nopean omatoimisen lämmittelyn ja sparraan hetken Katjan kanssa. Tapahtuman alkuun kuulutetaan 2 minuuttia ja olo on tyyni, nyt mennään!

Essi Pelttari ja Jani Pylväinen. Kuva: Ilkka Pelttari

Sunnuntai 10.11.

Herätessäni käsivarret ja takareisi ovat hellänä ja jalkapöytä ison mustelman peitossa. Pikkuhiljaa tietoisuuteen nousee kaikki ne kolhut, jotka matsien vauhdissa ovat jääneet huomiotta. Onneksi vain pieniä venähdyksiä, joiden voin olettaa menevän parissa viikossa ohi. 

Kuva: Ilkka Pelttari

Huomaan leijailevani oudossa onnellisuus- ja kiitollisuuskuplassa. Tunnen saavani älyttömästi virtaa, kun mietin tapahtuman tunnelmaa, jossa pääosaa minun silmissäni ovat näytelleet kaikki valmistautumisessa ja tapahtumassa mukana olleet henkilöt. Virtaa antaa toki myös ystävien kanssa nautittu runsas brunssi nyt, kun ruokakin taas maistuu kiitettävästi.

Maanantai 11.11.

Pohdin kaikkia niitä negatiivisia ajatuksia ja epäilyksiä, joita etenkin viimeisiin viikkoihin sekä omasta mielestäni puutteelliseen valmistautumiseen sisältyi. Jälkikäteen ajattelen, että tyytymättömyyden tunne on sama kuin ennen joka ikistä arvokilpailua koko taidourani aikana. Valmistautuminen ei tietenkään ollut täysin optimaalinen – eikä se varmasti koskaan omasta mielestä tule olemaankaan – mutta tämän syksyn olosuhteissa varmasti paras mahdollinen. Kaikista tyytyväisin olen saavuttamaani sopivaan vireystilaan ja keskittymiseen, jonka sain pidettyä lähes koko tapahtuman läpi. Kaiken muun hässäkän keskellä lopulta unohdin varmaankin jännittää itse otteluita.

Ennen tapahtumaa annoin itselleni luvan pitää taukoa taidoharjoittelusta matsien jälkeen, sillä oletin, että stressin helpottuessa taido ei varmasti innosta hetkeen. Kokemus toi kuitenkin uusia ideoita omaan harjoitteluun sekä täysin uudenlaista itseluottamusta. Ja olihan koko juttu kaikessa karmeudessaan aika hauskaa. Aika taisi kullata muistot ennätysnopeudella: perjantaina treenit kalenterissa – kropan ja palautumisen ehdoilla tietysti.

Haasteen vastaanotti Jani Pylväinen. Kuva: Mari Pilvesvuori

Essi Pelttari selvisi 50 ottelun haasteesta voittajana. Tulos kovan ottelukimaran jälkeen oli 37 voittoa ja 13 häviötä. Pelttari jakaa nyt haasteen pistepörssin kärkipaikan yhdessä haasteen jo selättäneiden Katja Anoschkinin (2018) ja Päivi Nevalaisen (2013) kanssa. Kovan suorituksen jälkeen Essi sai haastaa seuraajansa. Haasteen vastaanotti Jani Pylväinen Järvenpään Taidoseurasta.

Ja fiilistelyn vuoksi, kurkkaa alta Essin tekemän Youtube videokooste tapahtumasta!

53. japaninmestaruuskilpailut

53. japaninmestaruuskilpailut järjestettiin Kofun Yamanashissa 24.11.2019.  Pasi Heininen raportoi  kilpailujen tulokset:

Tuloksissa ei suuria yllätyksiä. Kanekolle jälleen miesten jissenin mestaruus (viime vuonna sijoitukset menivät Aburain kanssa toisin päin). Ueharalle kolmas perättäinen miesten hokein mestaruus. Yuki Seto puolestaan on hallinnut naisten hokeita viisi vuotta putkeen. Mikiko Uedasta tuli ainoa uusi mestari voitettuaan naisten jissenin (edelliset seitsemän mestaruutta menivät Maho Yamagiwalle).

Tulokset:

Jissen miehet (39 kilpailijaa)

  1. Tomokazu Kaneko (Tokio Tama)
  2. Akira Aburai (Aichi)
  3. Naoki Sasaki  (Miyagi)

Jissen naiset (28)

  1. Mikiko Ueda (Chiba)
  2. Akiko Inami (Chiba)
  3. Minami Hirayama (Fukuoka)

Hokei miehet (33)

  1. Hiroyuki Uehara (Fukuoka)
  2. Kaito Yamaguchi (Tokio Jonan)
  3. Kenta Saito (Tokio Jonan)

Hokei naiset (31)

  1. Yuki Seto (Wakayama)
  2. Natsuko Kodani (Tokio Jonan)
  3. Akiko Inami (Chiba)

Sonen Hokei (12)

  1. Mayu Kobayashi (Tokio Josai)
  2. Mitsuji Doi (Yamanashi)
  3. Mitsuru Shimamiya (Tokio Joto)

Dantai jissen miehet (14 joukkuetta)

  1. Aichi
  2. Miyagi
  3. Chiba

Dantai jissen naiset (9)

  1. Chiba, 
  2. Tokio Josai
  3.  Hokkaido

Dantai hokei miehet (4)

  1. Tokio Jonan 
  2. Hokkaido
  3. Chiba

Dantai hokei naiset (5)

  1. Hokkaido
  2. Niigata
  3. Tokio Jonan

Tenkai miehet (8)

  1. Tokio Jonan
  2. Saitama
  3. Hokkaido

Tenkai naiset (5)

  1. Tokio Jonan
  2.  Hokkaido
  3.  Niigata

Tunnelmia EM-kisoista

Kamaeblogin toimitus halusi tietää minkälaista kisoissa oli ja minkälainen fiilis jäi kaksipäiväisestä tapahtumasta. Koska parhaat kommentit saa tietysti läsnäolleilta laitettiin sähköpostit tulille ja pyydettiin muutama kommentti tapahtumasta. Tällä kertaa saaliina on hieman näkemystä niin kisatatamilta kuin sen ulkopuoleltakin.

EM-kisatatamilla nähtiin tänä vuonna useita ensikertalaisia ja yksi heistä oli Turun Taidoseuraa edustava Hanna-Mari Boelius. Vielä puolentoista viikkoa kisojen jälkeen fiilis tuntui olevan korkealla: ”Euroopanmestaruuskisat on ohi. Loppuseremonian jälkeen tärisytti, itketti ja pyörrytti. Kaksi kisapäivää olivat koko sen 1,5 vuoden arvoisia, jotka niiden eteen oli päivittäin tehty töitä. Aluksi pelkäsin, jos fokuksen ja vireyden ylläpitäminen kahtena päivänä olisi vaikeaa, mutta käytännössä ongelmaa ei ollut. Oli sanoinkuvaamattoman siistiä, kun arvokisatunnelma valtasi puitteet molempina päivinä. Yleisön kannustus, omat joukkuekaverit tekemässä upeita suorituksia, valmentaja nyökkäämässä sulle ”mee ja tee parhaasi”, urheilugeelin maku suussa, toimitsija ojentamassa vyötä, tuomarin pillin vihellys, vastustuja… jatkumo ikimuistoisia välähdyksiä. En olisi voinut pyytää enempää. Kulunut sanonta pitää paikkansa: kilpailut ovat urheilun juhlaa.  Oma arvokisadebyytti jää varmasti mieleen ja tuntui tuovan sen itsevarmuuden, mitä olen urheilijana etsinyt. ”

Arttu Sanaksenaho ja Hanna-Mari Boelius. Kuva: Antti Korhonen

Kisakonkari Essi Pelttari kiteytti omat tunnelmansa näin: ”Päällimmäisenä mieleeni jäi älyttömän hyvä joukkuehenki, jonka ansioista kilpailuissa oli hauskaa ja koko kesän mittaisesta matkasta jäi hyvä fiilis. Minua ilahdutti myös yleinen tunnelma, jossa huokuu se rautainen osaaminen ja pyyteetön työ, joilla Suomessa panostetaan tällaisen tapahtuman järjestämiseen. Haastavinta kisatilanteessa on mielestäni sopivan vireen hakeminen etenkin joukkuesuorituksiin sekä paineen alaisena yhden onnistuneen rutiinisuorituksen tavoittaminen.Yleensä maajoukkueleireillä on kokonaisia kisasuorituksiakin harjoiteltaessa aina jonkinlainen mahdollisuus yrittää uudelleen ja hakea lopulta onnistumisen kokemus ja luottamus omaan tekemiseen. Kilpailuissa on kuitenkin ainoastaan yksi mahdollisuus. Vuosi vuodelta kilpailutilanteissa onkin alkanut korostua yhä enemmän psyykkisen valmistautumisen merkitys taitojen ja fyysisen kunnon rinnalla. Kaksipäiväinen kisatapahtuma vaikutti omasta näkökulmastani varsin toimivalta konseptilta.

Essi Pelttari. Kuva: Tomi Kajasviita

Kansainvälisissä kisoissa tuomariedustus on huikea ja tällä kertaa mukana pillin kanssa oli entinen maajoukkuedustaja Keravan Sandokaista. Henrika Ylirisku ynnäsi tuomarikokemuksensa seuraavin tuloksin: ”Minulle tuomarin näkökulmasta koettuna ystävyys- ja EM-kisat oli laadukkaasti tuotettu tapahtuma, jossa oli ilahduttavan monesta maasta osallistujia. Hyvien järjestelyiden ansiosta tuomarityössä saattoi keskittyä olennaiseen: seuraamaan ja arvioimaan keskittyneesti suorituksia tatamilla. Työskentelin kumpanakin kisapäivänä alueella, jolla Suomen maajoukkueen naiset esiintyivät. Arvostin kovasti heidän kisasuoritustensa korkeaa laatua ja hyvää tekemisen asennetta läpi eri sarjojen. Naisten otteluihin ylipäänsä on tullut ilahduttavasti lisää vauhtia ja tekniikoiden monipuolisuutta.
Kansainvälisen tuomariyhteistyön sujuminen hieman jännitti etukäteen, mutta kisapäivien aikana ehti päästä hyvään yhteistyövireeseen uusienkin kolleegojen kanssa. Varsinkin otteluissa tuomareiden välinen hyvä vuorovaikutus ja keskinäinen luottamus ovat tärkeitä. 
Kaksipäiväiset kisat jaetuilla sarjoilla oli kiinnostava kokeilu, jossa oli tuomarin kannalta sekä etuja että haasteita. Hokeiden ja otteluiden sijoittaminen eri päiville antoi mahdollisuuden orientoitua hyvin kummankin lajin tuomarointiin. Toisaalta päivät olivat pitkiä ja vaativia keskittymiskyvyn ylläpitämisen kannalta.  ”

Taustalla tuomaroimassa Henrika Ylirisku. Kuva: Tomi Kajasviita.

Kilpailijat ja tuomarit tarvitsevat jokaisissa kisoissa avukseen myös joukon toimitsijoita, joista jokaisella on erilainen tehtävä. Olavi Kurttiolla kokemusta eri tehtävistä on runsaasti, ja tällä kertaa hän kuvaili omien sanojensa mukaan ”kevyttä osuuttaan” näin:

Olavi Kurttio Kuva: Tomi Kajasviita

”Mukavaa oli (jälleen) porukan hyvä henki, toimitsijoista ja muista vapaaehtoisista kukaan ei pingottanut tai ankeillut, hommat hoidettiin niin hyvin kuin mahdollista, eikä kukaan katsonut kelloa. Minun fiilikseeni vaikutti alkuviikon puuhissa tietysti Seran energia ja Juhan hyväntuulinen rauhallisuus. Toimitsijapöytien takana touhuavalle porukalle löytyi sopiva roolitus aika helposti, ja vaikka varsinaiset kisapäivät olivat tiiviitä ja taukoja oli vähän, niin kukaan ei tainnut nääntyä. Haastavinta oli muutama pieni sekoilu Kihapp-järjestelmän kanssa, mutta onneksi Ville oli paikalla hoitamassa nämä pulmat. Tietysti jokunen kilpailijoiden poisjäänti aiheutti säpinää kilpailukaavioiden kanssa, mutta se on ihan normaalia kisatouhua. Kaksipäiväinen kisatapahtuma tällaisenaan oli mielestäni onnistunut ratkaisu. Ystävyyskisojen ja EM-kisojen vaihtumiskohdissa olisi voinut olla jotenkin näkyvämpi ja kuuluvampi ”taitekohta”.

Minulla oli vielä sunnuntaina ohjelmassa ”jälkiretkeilyn” vetäminen Kintulammen luonnonsuojelualueelle. Vaikka suuri osa ilmoittautuneista jäi pois viime hetkellä, niin silti retki oli onnistunut. Hiljainen käveleskely upeilla metsäpoluilla palautti kuulemma kisojen kolhimat kintut hyvään kuntoon. Ja tietysti eväät maistuivat hyvin.”

Kisakatsomo. Kuva: Tomi Kajasviita

Kisakatsomossa tunnelma pysyi korkealla koko kaksipäiväisen tapahtuman ajan. Maija Turpeinen seurasi kisailijoiden edesottamuksia katsomosta käsin: ”EM-tapahtuma oli katsojan näkökulmasta oikein mielekäs ja varsin onnistunut. Käytännönjärjestelyt oli toimivat – liput sai hankittua etukäteen, tapahtumapaikalla vastattiin kaikkiin tarpeisiin, niin pysäköinnin kuin evästämisen suhteen. Katsomoista löytyi hyvin tilaa, mutta kuitenkin penkkirivit oli kaikki käytössä ja tunnelma myös siellä oikein hyvä ja innostunut. Tapahtuman juonto oli tarpeellinen ja pysyi ajantasalla tilanteesta, vaikka vähän olisi lajituntemuksessa ollut katsojalla puutteita. Pidin myös siitä, että finaalit käytiin eri aikoihin, jolloin kaikki pääsi kannustamaan täysillä omiaan. EM-tapahtuma kaksipäiväisenä oli toimiva – pystyi vähän aikatauluttamaan milloin tulee paikalle, jaksoi lapsenkin kanssa paremmin seurata ja riitti hyvin energiaa kannustaa urheilijoita! Kiitos valtavasti kaikille urheilijoille jännittävistä kisoista ja järjestäjille niiden mahdollistamisesta.”

Linssin takaa kisoja tarkasteli tämänkin blogitekstin kuvista vastannut Tomi Kajasviita; ” Upeita suorituksia, sinnikkyyttä ja ystävyyttä. Näiden hetkien ikuistaminen EM tapahtuman valokuvaajana oli mahtava kokemus. Kiirettä kahden tatami alueen välillä riitti, kun kaksi sarjaa pyöri samanaikaisesti molemmilla alueilla. Yhdet lounastauot ehdin pitää kumpanakin päivänä, mutta muuten sormi oli tiukasti kameran laukaisimella. Homma jatkui vielä kisapäivien jälkeen, kun kuvat piti käydä läpi ja parhaimmat käsitellä sekä julkaista. Järjestelyiltään kisat olivat oikein onnistuneet ja kuvauksen kohteet vailla vertaansa!

Tomi Kajasviita

Nuoren miehen kuvia kisatapahtumasta löytyy tämän linkin takaa. Kuvia käyttäessäsi muistathan mainita kuvaajan.

Näillä tunnelmilla on hyvä kääntää katse kohti Australian valloitukseen. Kamaeblogin toimitus kiittää ja kuittaa.

Kohta alkaa kuumottaa! kohti EM-kilpailuja 2019

Ensimmäiset Euroopanmestaruudet ratkottiin Ruotsin Uddevallassa 1987. Kilpailuissa järjestetyssä hokei-sarjassa kilpailivat sekä naiset että miehet samassa sarjassa. Ottelumestaruudet ratkottiin tuolloin kuitenkin vain miesten kesken. Riitta Airamosta ja Peter Laitiaisesta tuli Suomen ensimmäiset Euroopanmestarit.

Edellisen kerran Suomessa kamppailtiin EM-kilpailujen merkeissä elokuussa 2003 Hollolassa. Tuolloin miesten hokeissa saatiin Suomeen kolmoisvoitto Jani Pylväisen (2019 maajoukkueen valmentaja) voittaessa kultaa, hopealle sijoittui Matias Soininen ja pronssille Marko Havu. Samoissa kisoissa Satu Hiltunen (nyk. Kosonen) vei tuplamestaruuden Johanna Pohjolan sijoittuessa hokein pronssille.

Tampere kesällä. Kuva: Laura Vanzo, Visit Tampere Oy.

Tänä vuonna kilpailut käydään Tampereella ensimmäistä kertaa kaksipäiväisissä kisoissa. Kilpailupäivien aikana käydään sekä EM-kilpailujen että ystävyyskilpailujen sarjoja siten, että ystävyyskisat sijoittuvat enemmän aamupäivään ja Euroopanmestaruus-kilpailujen sarjat iltapäivään. Pienimpien junioreiden sarjat pyritään kuitenkin toteuttamaan kootusti yhden päivän aikana. Otathan kuitenkin huomioon, että tarkemmat aikataulut selviävät hieman lähempänä tapahtuma-ajankohtaa. Jos et jostain syystä ehtinyt ilmoittautumaan ystävyyskilpailuihin, niin jälki-ilmoittautuminen on vielä mahdollista! Toteutuviin sarjoihin voi ilmoittautua 15.7. saakka -> ota yhteys taido[ät]taido.fi ja pääset mukaan kisahumuun!

Vaikka kaikki huipentuukin itse kisatapahtumaan, Tampereella tapahtuu muutakin. On seminaareja ja vyökokeita. Kokouksia. Jännitystä ja hikeä. Kannustusta ja uusia tuttavuuksia. Ei pidä myöskään unohtaa lauantaina järjestettävää iltajuhlaa, jossa loppuillasta laitetaan jalalla koreasti (tiedustele päivälliskorttia taido[ät]taido.fi, jos jäit rannalle!).

Rajaportin sauna. Kuva: Sari Mäkelä. Visit Tampere Oy.

Kansainvälisille kisavieraille tarjotaan myös erilaisia retkiä ja lisäelämyksiä, mitä Tampereella ja lähistöllä on tarjota. Rajaportin sauna Pispalassa on oheistapahtumista suosituin! Seminaaripäivän jälkeen hikoillaan Suomen vanhimmassa edelleen toiminnassa olevassa yleisessä saunassa. Sauna on edelleen lähes alkuperäisessä asussaan vuodelta 1906.

Viiden päivän aikana tarvitaan runsaasti vapaaehtoisia ja talkoolaisia, jotka omalla osaamisellaan ja työpanoksellaan tekevät tapahtumasta niin katsojille, kilpailijoille kuin tukijoukoillekin ikimuistettavan ja onnistuneen! Taidon EM-tapahtumaa tehdään yli kolmenkymmenen talkoolaisen voimin. Heille jo etukäteen mitä suurin kiitos!

Vuoden 2013 MM-tapahtuman vapaaehtoiset. Kuva: Olavi Kurttio

Seminaarit ja vyökokeet järjestetään keskitetysti Varalan urheiluopistolla ja itse kilpailut järjestetään Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksen (TESC) D-hallissa.

Mikäli jäi kutkuttamaan kuka vie näiden kisojen mestaruuden ja saadanko kotimaisia tuplamestareita tällä kertaa, tarvitset tapahtumaa varten piljetin. Lippuja voi lunastaa täältä. Muistathan myös kisasivut taido2019.com, also in english!

Yli sata suomalaista taidokaa matkaa heinäkuussa Japanin MM-tapahtumaan

Heinäkuun lämpötilat Yamanashin prefektuurissa Kofun kaupungissa pyörivät 25-30°C tietämillä, luvassa on siis sangen hikiset kelit yli sadalle suomalaiselle, ketkä lähtevät tapahtumaan kilpailijoina, tuomareina, kannustajina ja tukijoukkoina. Yamanashin alue tunnetaan Japanin suurimpana viinialueena unohtamatta horisontissa siintävää Fuji-vuorta. Japanissa eletään niin sanotusti meidän aikaamme edellä, sillä kello on siellä kuusi tuntia edellä Suomen aikaa. Näin ollen MM-mittelöt käydään Suomen aikaan sunnuntaina 30.7. aamuyöstä.

MM-tapahtuma koostuu eri osa-alueista kuten seminaareista, mustien vöiden vyökokeista, tuomarikoulutuksesta, avoimista ystävyyskilpailuista sekä varsinaisista yksilö- ja joukkuelajien MM-kilpailuista.

Suomea MM-tatameilla edustaa seuraava kokoonpano:

maajoukkue2017

Miehet (7):
Jere Anttalainen, Kuopion Taidoseura ry
Antti Peltonen, Järvenpään Taidoseura ry
Jasser Anoschkin, Yliopiston Taido ry
Jussi Loponen, Kouvolan Taido ry
Mikael Palmen, Nummelan Kumakai ry
Jukka Solehmainen, Yliopiston Taido ry
Tero Niskanen, Porvoon Taido ry

Naiset (10):
Essi Pelttari, Sandokai ry (Kerava)
Katja Anoschkin, Yliopiston Taido ry
Laura Pellikka, Nummelan Kumakai ry
Mimmi Turpeinen, Jigotai ry (Jyväskylä)
Suvi Nissinen, Järvenpään Taidoseura ry
Emilia Saarenketo, Jigotai ry (Jyväskylä)
Martta Häkli, Tampereen Taidoseura ry
Katja Mäkinen, Järvenpään Taidoseura ry
Lotta Mönkkönen, Yliopiston Taido ry
Helmiina Isokangas, Tampereen Taido ry

Valmentajat (3):
Aki Peltola, päävalmentaja
Jani Pylväinen
Antti Korhonen

Tarkoituksena on muodostaa kolme dantai hokei joukkuetta (1 miesten ja 2 naisten), kaksi tenkaita sekä yhdet viiden hengen dantai jissen joukkueet naisten ja miesten sarjoihin. Valmennustiimi päättää valmentautumisen perusteella, mihin lajiin kukin urheilija osallistuu.

Koska matkaan lähtee sangen suuri joukko, niin liiton puolesta matkanjohtajan pestissä ja Japaniin suuntaavien yhteyshenkilönä toimii tapahtumaa ennen ja sen ajan lajipäällikkö Sera Kaukola.

 

 

”Otan mittaa ennen kaikkea itsestäni”

Jos itselläni olisi edessä 50 ottelua Suomen kovimpia ottelijoita vastaan, niin saattaisi mennä pupu pöksyyn. Miten haasteeseen vastannut Jere Anttalainen ajattelee? Millainen tapahtuma tulossa? Mitä odotuksia hänellä on henkilökohtaisesti? Onko tämä Anttalaiselle ennemmin henkinen vai fyysinen ponnistus? Sukelsimme kuopiolaistaidokan ajatuksiin ja tässä hänen mietteitään.

”Odotan tulevaa tapahtumaa todella innolla, sillä ensimmäistä kertaa 50 ottelun haaste tulee Helsingin alueen ulkopuolelle kotikaupunkiini Kuopioon ja puitteet Kuopion kaupunginteatterilla ovat kerta kaikkiaan aivan huikeat! Kyseessä on hyvin ainutlaatuinen tapahtuma niin lajille kuin katsojillekin. Tapahtumassa tulee olemaan Taidon haasteottelujen lisäksi muidenkin kamppailulajien näytöksiä” Anttalainen kuvailee tuntojaan. Jatka lukemista ”Otan mittaa ennen kaikkea itsestäni”

Kuopion kaupunginteatteri kutsuu 24.9.!

Taidoa on totuttu näkemään enimmäkseen erilaisissa liikuntatiloissa ja kesäaikaan myös luonnonhelmassa tai kaupunkien kävelykaduilla näytöksissä, mutta miten  taidoka Jere Anttalaisen 50 ottelun haaste päätyi Kuopion kaupunginteatterin lavalle? Kamae-blogi päätti ottaa selvää, mitä on tapahtumien taustalla. Jatka lukemista Kuopion kaupunginteatteri kutsuu 24.9.!

Unohtumaton SM-viikko: jännitystä, liikutusta, riemua ja ylpeyttä!

Suomen ensimmäinen SM-viikko järjestettiin muutama viikko sitten Tampereella.  Laatuaan ensimmäinen SM-viikko on saanut osallistujilta runsaasti positiivista palautetta. Historiallisessa tapahtumassa kilpaili 1500 urheilijaa 22 lajissa. Viikonlopun aikana SM-mitaleita jaettiin yli 400. Uusi tapahtumakonsepti keräsi Tampereen Messu- ja Urheilukeskukseen noin viisi tuhatta katsojaa. Dantai jissenin eli joukkueottelun SM-kilpailut käytiin SM-viikon yhteydessä la 13.2.

Tapahtuman yhtenä tärkeimmistä tavoitteista oli tuoda pienempiä lajeja julkisuuteen ja toimia näyteikkunana urheilun monipuolisuudelle. Yle panosti lajien esittelyihin ja suoriin lähetyksiin mittavasti ja yleisö otti SM-viikon heti omakseen.

Jatka lukemista Unohtumaton SM-viikko: jännitystä, liikutusta, riemua ja ylpeyttä!