Kaikki kirjoittajan teippirulla artikkelit

MINORU OKANDAN TOINEN SUOMEN VIERAILU JA KOHTAAMINEN HANNU HELMISEN KANSSA

Pasi Heininen sai kunnian olla mukana Hannu Helmisen ja Minoru Okandan tapaamisessa Suomessa elokuussa 2019, kun  Okanda saapui seuraamaan EM-tapahtumaa Tampereelle. Tämän tapaamisen yhteydessä Heininen pääsi haastattelemaan kaksikkoa ja alta Kamaeblogin lukijatkin pääsevät mukaan tuohon legendaariseen tapaamiseen.


Suomen taido palasi juurilleen kun vuoden 2019 EM-tapahtumaan saatiin suomalaisen taidotoiminnan käynnistäjät: lajin Suomeen tuonut Minoru Okanda ja hänen ensimmäisiin oppilaisiinsa lukeutunut suomalaisen taidon ensimmäisen mustan vyön saavuttanut Hannu Helminen.

Tapahtumaketjun voi katsoa alkaneeksi alla olevasta Henrika Yliriskun ottamasta kuvasta, jossa Minoru Okanda ja Kenji Uemura (aiemmin litteroitu virheellisesti nimellä Vemura) ilmaantuivat yllättäen yhteiskuvaan Suomen maajoukkueen kanssa Japanin MM-kisoissa 2017. Kun lajipäällikkömme Sera Kaukola sai tietää ketä kuvassa oli, lähti sellainen rumba käyntiin, että Okanda saatiin Suomeen! Uemura sai myöskin kutsun, mutta valitettavasti hän ei tällä kertaa päässyt.

C:\Users\Pasi\Desktop\okandauemura.jpg
Minoru Okanda (vas.) ja Kenji Uemura maajoukkueen kanssa yhteiskuvassa Kofussa 2017. Kuva: Henrika Ylirisku

Minoru Okanda on henkilö, jonka nimen tietävät kaikki Suomen taidohistoriaa tuntevat. Hän on hahmo historiasta, jonka hyvin harvat olivat tätä ennen tavanneet. Jopa sellaiset suomalaisen taidon pitkäaikaiset suuret nimet kuten Jukka Kirsi ja Jari Tuominen eivät olleet saaneet monien muiden tavoin mahdollisuutta tavata Okandaa ennen 2010-luvun loppua. Nyt kun kaikkien näiden vuosin jälkeen hän ilmestyi Suomen maajoukkueen kanssa yhteiskuvaan, on tapahtunut jotain hyvin merkittävää suomalaisen taidon historiassa. Japanin MM-tapahtumassa monilta saattoi Okanda jäädä huomaamatta, mutta onneksi asia saatiin korjattua Seran kutsuttua hänet itseoikeutettuna kunniavieraana Suomeen heinä-elokuun vaihteen EM-tapahtumaan 2019, jonne hän saapui yhdessä vaimonsa kanssa. EM-tapahtumassa saimme todistaa myös Okandan ja Hannu Helmisen jälleennäkemisen. Helminen oli niin ikään kutsuvieraana ja tämä Suomen taidon alkuaikojen päätekijä ja pitkän linjan karateka pääsi seuraamaan pitkästä aikaa taidotoimintaa.

Monilla taidokoilla olisi varmasti paljon kysyttävää Okandalta, kuten mitä hän on tehnyt kaikki nämä vuodet, milloin hän on aloittanut taidon ja kuka on hänen ensimmäinen opettajansa jne. Sain kunnian käydä EM-kilpailuiden yhteydessä pienen juttutuokion Helmisen ja Okandan ja kanssa. Lisäksi Martti Rahkila haastatteli myös Okandaa iltajuhlassa. Kyselin vielä tapahtuman jälkeen Helmiseltä hieman lisäselvityksiä ja kuulumisia. Näistä tiedonjyväsistä saanemme ainakin pienen pintaraapaisun Okandan historiasta.

C:\Users\Pasi\Desktop\Okandanoriko.jpg
Mi noru Okanda yhdessä vaimonsa Ikukon(vas.) ja Soke Yoriko Kudon kanssa Helsinki-Vantaalla 2019. Kuva: Sera Kaukola

Okandan tarina ja jälleennäkeminen Helmisen kanssa

Minoru Okandan kamppailulajiharrastus sai alkunsa lukioaikoina, jolloin hän harjoitteli judoa 1 kyuhun asti, kun koulussa oli valittava joko judo tai kendo. Judossa tarvitsi hankkia vähemmän varusteita, joten se vaikutti valintaan. Taidon hän aloitti vuonna 1969 Nakamura sensein johdolla samaan aikaan Kenji Uemuran kanssa, mentyään opiskelemaan Kitasaton yliopistoon. Okandaa kiehtoi taidossa se, että se ei ole yhtä suoraviivaista kuin karate, vaan liikkuminen on monipuolisempaa. Hän ei omien sanojensa mukaan ollut erityisen hyvä tengissä ja bakuchua hän ei tehnyt, koska hän piti sitä vaarallisena. Mutta bakutenin hän kuitenkin teki ja voitti aikanaan opiskelijoiden mestaruuden hokeissa sekä tenkaissa Kitasaton joukkueessa. Häntä kolme vuotta nuoremman ja hänen jälkeensä taidon aloittaneen Yuetsu Tanakan lahjakkuuden ja erityisesti tengitaidot Okanda muistaa hyvin. He kertoivatkin Hannu Helmisen kanssa yhteen ääneen Tanakasta näkyneen heti, että tästä tulee kova tekijä, ja niinhän hänestä tulikin. Saiko Shihanin Okanda tapasi usein, toisinaan myös Hannu Helmisen kanssa yhdessä ja tapaamiset olivat aina hyvin vaikuttavia. Hänen suosikkitekniikkaansa tiedustellessa vastaus tuli hetkeäkään miettimättä –senjogeri, joka Helmisen sanoin oli Okandalla aivan järisyttävän hyvä, nopea ja voimakas. Okandalla oli Helmisen mukaan muutenkin hyvät ja voimakkaat tekniikat ja häntä kunnioitettiin Kitasaton dojolla. Suomeen Okanda (2. dan) saapui 22-vuotiaana syksyllä 1972, kuten hyvin tiedämme. Hänellä oli aikomuksena reissata ympäri Eurooppaa, mutta hän jäikin koko 10 kuukauden matkan ajaksi Lahteen. Tämähän johtui siitä, että hän alkoi opettaa Lahdessa taidoa annettuaan näytöksen ensin paikallisella judo-dojolla ja saatuaan oppilaikseen noin puolet silloisen dojon harjoittelijoista. Hän on hyvin iloinen, että päätyi juuri Lahteen, sillä hän sai sieltä hyviä ystäviä, kuten Hannu Helmisen. Okandan palattua Japaniin keväällä 1973 alkoivat Suomen taidolle elintärkeät vastavierailut, kun Hannu Helminen lähti saman vuoden syksyllä Japaniin ja Japanista saapui opettajaksi Kenji Uemura. Helminen oli jo Japanissa Uemuran tullessa Suomeen ja hän tapasi Uemuran ensimmäisen kerran tämän palattua Japaniin. Helmisen toisen Japanin matkan (1975) jälkeen kohtaamista Okandan kanssa saatiin odottaa 44 vuotta.

C:\Users\Pasi\Desktop\okanda helminen.jpg
Ystävykset Hannu Helminen ja Minoru Okanda Tampereella 2019.

Okandan valmistuttua yliopistosta vuonna 1976 hän aloitti työt, joiden takia joutui muuttamaan usein eri puolille Japania, eikä harjoittelulle jäänyt aikaa. Taido jäi ja vyöarvo on yhä 2 dan. Taidouran jälkeen hän on harjoitellut aikidoa, jossa hänellä on 1 dan ja lisäksi taichita. Nykyisin Okanda pelaa golfia ja työskentelee jossain ministeriössä (tarkempi toimenkuva jäi hieman epäselväksi). Hän ei ole ollut missään taidotoiminnassa mukana sitten vuoden 1976, kunnes ilmestyi Kenji Uemuran kanssa katsomaan vuoden 2017 MM-kilpailuja Yamanashiin. Uemuran kanssa Okanda on pitänyt yhteyttä ja he lienevät muistelleen taidoasioita kuitenkin, koska kädet näyttivät edelleen menevän kamaehin automaattisesti. Taidon Okanda katsoo kehittyneen ja menneen kokonaisuudessaan eteenpäin hänen ajoistaan, laji on tullut selkeämmäksi ja paremmaksi ja kehittynyt etenkin voimistelullisesti. Okandan ja Helmisen seurassa tunnelma oli mukava ja leppoisa ja juteltavaa olisi riittänyt vaikka kuinka, mutta kilpailut olivat käynnissä, joten pidempään jutusteluun ei ollut aikaa. ”Lahti, Lahti” tuli usein Okandan suusta kun hän muisteli tuota kaupunkia suurella haikeudella ja etenkin perjantai-iltoja legendaarisessa Nuutti-ravintolassa. Australiaan hän ei luvannut lähteä, mutta seuraavissa Japanissa pidettävissä MM-kisoissa voinemme odottaa hänet näkevämme.

C:\Users\Pasi\Desktop\okandahelminen meet.jpg
Helminen ja Okanda Tampereella 2019. Kuva: Sera Kaukola

Okandan ja Helmisen tapaaminen 44 vuoden jälkeen oli riemukas ja ikimuistoinen. Molemmat olivat tahollaan silloin tällöin miettineet, että mahtavatko tavata enää koskaan. Olin kuvitellut, että Helminen yli 40 vuotta shotokan karaten parissa vaikuttaneena olisi käynyt useamminkin Japanissa, mutta toistaiseksi viimeisin on se toinen reissu taidoajoilta. Hän olikin jo, ennen kuin sai tietää Okandan tulevan Suomeen, alustavasti suunnitellut Japanin matkaa ja siellä Okandan tapaamista, minkä hän vielä toivottavasti tekeekin. Voimme vain kuvitella sen yllättyneisyyden ja riemun kun hän sai tietää Okandan tulevan Suomeen ja kutsun EM-tapahtumaan. Helmisen mukaan yhteishenki Minorun kanssa löytyi heti, välittömästi sillä sekunnilla kun he kohtasivat. Kyllä vanhat ystävykset näyttivätkin hyvin viihtyvän tapahtumassa ja tapahtumapäivinä julkaistut kuvat Suomen taidon Facebook-sivuilla tuovat jälleennäkemisen ilon niin vahvasti esiin, että on pakko lainata pari kuvaa tähänkin juttuun!

C:\Users\Pasi\Desktop\okanda helminen kättely.jpg
Okandan ja Helmisen jälleennäkemisen riemua Tampereella 2019. Kuva: Sera Kaukola

”Sanoin kuvaamaton tilanne, aivan uskomattomat neljä päivää, joka hetki oli mahtavaa!” Helminen sanoi, vielä viikkojen jälkeen, edelleen liikuttuneena tapahtumasta. Helminen sai tavata myös pitkästä aikaa Yuetsu Tanakan, jonka kanssa oli ystävystynyt 70-luvun Japanin matkoillaan ja hän tapasi ensimmäistä kertaa myös Shukuminen tyttären. Muusikkona ja karate-esityksissä paljon esiintynyt Helminen nosti iltajuhlassa hänen ja Okandan saamat huomionosoitukset yhdeksi hienoimmista koko elämässään, ”Minoru nousi ja kumarteli ja taputukset olivat mahtavat, ja minä nousin ja taputukset eivät meinanneet loppua millään.” Helminen kertoi. Nämä huomionosoitukset he varmasti olivat ansainneetkin, ja paljon enemmänkin.

C:\Users\Pasi\Desktop\okandahelminentanaka.jpg
Helminen ja Okanda yhteiskuvassa muiden muassa Tanakan (vas.) kanssa Tampereen kaupungin vastaanotolla 2019. Kuva: Sera Kaukola

Täytyy sanoa, että tuli tippa linssiin kun mietin kotimatkalla EM-kisojen jälkeen, miten merkityksellinen Okandan vierailu lopulta on. Jos hän ei olisi koskaan tullut Suomeen, niin tätäkään EM-tapahtumaa ei välttämättä olisi ollut. Sitä on todella vaikea käsittää, miten suuria merkityksiä yksittäisillä asioilla voi olla, niin kuin olemme saaneet todistaa. Sanoinkin Okandalle juttutuokion päätteeksi, että en koskaan tavannut Saiko Shihania, mutta nyt tapasin hänet ja se on minulle merkitykseltään lähes sama. Iso kiitos Minoru ja Hannu tästä kaikesta ja myös kaikille toiminnan jatkajille! Toivotaan, että vierailut jatkuvat.

Tunnelmia EM-kisoista

Kamaeblogin toimitus halusi tietää minkälaista kisoissa oli ja minkälainen fiilis jäi kaksipäiväisestä tapahtumasta. Koska parhaat kommentit saa tietysti läsnäolleilta laitettiin sähköpostit tulille ja pyydettiin muutama kommentti tapahtumasta. Tällä kertaa saaliina on hieman näkemystä niin kisatatamilta kuin sen ulkopuoleltakin.

EM-kisatatamilla nähtiin tänä vuonna useita ensikertalaisia ja yksi heistä oli Turun Taidoseuraa edustava Hanna-Mari Boelius. Vielä puolentoista viikkoa kisojen jälkeen fiilis tuntui olevan korkealla: ”Euroopanmestaruuskisat on ohi. Loppuseremonian jälkeen tärisytti, itketti ja pyörrytti. Kaksi kisapäivää olivat koko sen 1,5 vuoden arvoisia, jotka niiden eteen oli päivittäin tehty töitä. Aluksi pelkäsin, jos fokuksen ja vireyden ylläpitäminen kahtena päivänä olisi vaikeaa, mutta käytännössä ongelmaa ei ollut. Oli sanoinkuvaamattoman siistiä, kun arvokisatunnelma valtasi puitteet molempina päivinä. Yleisön kannustus, omat joukkuekaverit tekemässä upeita suorituksia, valmentaja nyökkäämässä sulle ”mee ja tee parhaasi”, urheilugeelin maku suussa, toimitsija ojentamassa vyötä, tuomarin pillin vihellys, vastustuja… jatkumo ikimuistoisia välähdyksiä. En olisi voinut pyytää enempää. Kulunut sanonta pitää paikkansa: kilpailut ovat urheilun juhlaa.  Oma arvokisadebyytti jää varmasti mieleen ja tuntui tuovan sen itsevarmuuden, mitä olen urheilijana etsinyt. ”

Arttu Sanaksenaho ja Hanna-Mari Boelius. Kuva: Antti Korhonen

Kisakonkari Essi Pelttari kiteytti omat tunnelmansa näin: ”Päällimmäisenä mieleeni jäi älyttömän hyvä joukkuehenki, jonka ansioista kilpailuissa oli hauskaa ja koko kesän mittaisesta matkasta jäi hyvä fiilis. Minua ilahdutti myös yleinen tunnelma, jossa huokuu se rautainen osaaminen ja pyyteetön työ, joilla Suomessa panostetaan tällaisen tapahtuman järjestämiseen. Haastavinta kisatilanteessa on mielestäni sopivan vireen hakeminen etenkin joukkuesuorituksiin sekä paineen alaisena yhden onnistuneen rutiinisuorituksen tavoittaminen.Yleensä maajoukkueleireillä on kokonaisia kisasuorituksiakin harjoiteltaessa aina jonkinlainen mahdollisuus yrittää uudelleen ja hakea lopulta onnistumisen kokemus ja luottamus omaan tekemiseen. Kilpailuissa on kuitenkin ainoastaan yksi mahdollisuus. Vuosi vuodelta kilpailutilanteissa onkin alkanut korostua yhä enemmän psyykkisen valmistautumisen merkitys taitojen ja fyysisen kunnon rinnalla. Kaksipäiväinen kisatapahtuma vaikutti omasta näkökulmastani varsin toimivalta konseptilta.

Essi Pelttari. Kuva: Tomi Kajasviita

Kansainvälisissä kisoissa tuomariedustus on huikea ja tällä kertaa mukana pillin kanssa oli entinen maajoukkuedustaja Keravan Sandokaista. Henrika Ylirisku ynnäsi tuomarikokemuksensa seuraavin tuloksin: ”Minulle tuomarin näkökulmasta koettuna ystävyys- ja EM-kisat oli laadukkaasti tuotettu tapahtuma, jossa oli ilahduttavan monesta maasta osallistujia. Hyvien järjestelyiden ansiosta tuomarityössä saattoi keskittyä olennaiseen: seuraamaan ja arvioimaan keskittyneesti suorituksia tatamilla. Työskentelin kumpanakin kisapäivänä alueella, jolla Suomen maajoukkueen naiset esiintyivät. Arvostin kovasti heidän kisasuoritustensa korkeaa laatua ja hyvää tekemisen asennetta läpi eri sarjojen. Naisten otteluihin ylipäänsä on tullut ilahduttavasti lisää vauhtia ja tekniikoiden monipuolisuutta.
Kansainvälisen tuomariyhteistyön sujuminen hieman jännitti etukäteen, mutta kisapäivien aikana ehti päästä hyvään yhteistyövireeseen uusienkin kolleegojen kanssa. Varsinkin otteluissa tuomareiden välinen hyvä vuorovaikutus ja keskinäinen luottamus ovat tärkeitä. 
Kaksipäiväiset kisat jaetuilla sarjoilla oli kiinnostava kokeilu, jossa oli tuomarin kannalta sekä etuja että haasteita. Hokeiden ja otteluiden sijoittaminen eri päiville antoi mahdollisuuden orientoitua hyvin kummankin lajin tuomarointiin. Toisaalta päivät olivat pitkiä ja vaativia keskittymiskyvyn ylläpitämisen kannalta.  ”

Taustalla tuomaroimassa Henrika Ylirisku. Kuva: Tomi Kajasviita.

Kilpailijat ja tuomarit tarvitsevat jokaisissa kisoissa avukseen myös joukon toimitsijoita, joista jokaisella on erilainen tehtävä. Olavi Kurttiolla kokemusta eri tehtävistä on runsaasti, ja tällä kertaa hän kuvaili omien sanojensa mukaan ”kevyttä osuuttaan” näin:

Olavi Kurttio Kuva: Tomi Kajasviita

”Mukavaa oli (jälleen) porukan hyvä henki, toimitsijoista ja muista vapaaehtoisista kukaan ei pingottanut tai ankeillut, hommat hoidettiin niin hyvin kuin mahdollista, eikä kukaan katsonut kelloa. Minun fiilikseeni vaikutti alkuviikon puuhissa tietysti Seran energia ja Juhan hyväntuulinen rauhallisuus. Toimitsijapöytien takana touhuavalle porukalle löytyi sopiva roolitus aika helposti, ja vaikka varsinaiset kisapäivät olivat tiiviitä ja taukoja oli vähän, niin kukaan ei tainnut nääntyä. Haastavinta oli muutama pieni sekoilu Kihapp-järjestelmän kanssa, mutta onneksi Ville oli paikalla hoitamassa nämä pulmat. Tietysti jokunen kilpailijoiden poisjäänti aiheutti säpinää kilpailukaavioiden kanssa, mutta se on ihan normaalia kisatouhua. Kaksipäiväinen kisatapahtuma tällaisenaan oli mielestäni onnistunut ratkaisu. Ystävyyskisojen ja EM-kisojen vaihtumiskohdissa olisi voinut olla jotenkin näkyvämpi ja kuuluvampi ”taitekohta”.

Minulla oli vielä sunnuntaina ohjelmassa ”jälkiretkeilyn” vetäminen Kintulammen luonnonsuojelualueelle. Vaikka suuri osa ilmoittautuneista jäi pois viime hetkellä, niin silti retki oli onnistunut. Hiljainen käveleskely upeilla metsäpoluilla palautti kuulemma kisojen kolhimat kintut hyvään kuntoon. Ja tietysti eväät maistuivat hyvin.”

Kisakatsomo. Kuva: Tomi Kajasviita

Kisakatsomossa tunnelma pysyi korkealla koko kaksipäiväisen tapahtuman ajan. Maija Turpeinen seurasi kisailijoiden edesottamuksia katsomosta käsin: ”EM-tapahtuma oli katsojan näkökulmasta oikein mielekäs ja varsin onnistunut. Käytännönjärjestelyt oli toimivat – liput sai hankittua etukäteen, tapahtumapaikalla vastattiin kaikkiin tarpeisiin, niin pysäköinnin kuin evästämisen suhteen. Katsomoista löytyi hyvin tilaa, mutta kuitenkin penkkirivit oli kaikki käytössä ja tunnelma myös siellä oikein hyvä ja innostunut. Tapahtuman juonto oli tarpeellinen ja pysyi ajantasalla tilanteesta, vaikka vähän olisi lajituntemuksessa ollut katsojalla puutteita. Pidin myös siitä, että finaalit käytiin eri aikoihin, jolloin kaikki pääsi kannustamaan täysillä omiaan. EM-tapahtuma kaksipäiväisenä oli toimiva – pystyi vähän aikatauluttamaan milloin tulee paikalle, jaksoi lapsenkin kanssa paremmin seurata ja riitti hyvin energiaa kannustaa urheilijoita! Kiitos valtavasti kaikille urheilijoille jännittävistä kisoista ja järjestäjille niiden mahdollistamisesta.”

Linssin takaa kisoja tarkasteli tämänkin blogitekstin kuvista vastannut Tomi Kajasviita; ” Upeita suorituksia, sinnikkyyttä ja ystävyyttä. Näiden hetkien ikuistaminen EM tapahtuman valokuvaajana oli mahtava kokemus. Kiirettä kahden tatami alueen välillä riitti, kun kaksi sarjaa pyöri samanaikaisesti molemmilla alueilla. Yhdet lounastauot ehdin pitää kumpanakin päivänä, mutta muuten sormi oli tiukasti kameran laukaisimella. Homma jatkui vielä kisapäivien jälkeen, kun kuvat piti käydä läpi ja parhaimmat käsitellä sekä julkaista. Järjestelyiltään kisat olivat oikein onnistuneet ja kuvauksen kohteet vailla vertaansa!

Tomi Kajasviita

Nuoren miehen kuvia kisatapahtumasta löytyy tämän linkin takaa. Kuvia käyttäessäsi muistathan mainita kuvaajan.

Näillä tunnelmilla on hyvä kääntää katse kohti Australian valloitukseen. Kamaeblogin toimitus kiittää ja kuittaa.

Maajoukkue esittäytyy osa 9

Susanna Korolainen

Ikä: 31 vuotta
Taidoikä: 17 vuotta
Seura: Tampereen Taido
Vyöarvo: 2 dan
Aikaisemmat arvokilpailut: Ensikertalainen
Kesän treenibiisi: Turmion kätilöt, Pyhä maa

Kuka taidon ulkopuolella: Työkseen kehittää liimoja, papereita ja muoveja. Maaseudun rauhassa asustava luontoretkeilijä, eläintarhan omistaja, hard core pc-pelaaja ja kirjojen suurkuluttaja sekä Aku Ankka superfani.

Millainen treenikaveri/taidoka on kyseessä: Susanna on Tampereen tehotyttö jonka päättäväisyyttä kehittyä aina lisää on vaikuttavaa seurata. Tämän aktiivisen taidokan vahvaa tekemistä voi myös toisinaan bongata ulkomaisista taidotapahtumista. Susannalla on persoonallinen tyyli ja terävä ottelusilmä sekä hänen hyväntuulinen olemuksensa tekee hänestä ihan huippu tyypin ja treenikaverin!

Suvi Nissinen

Ikä: 20 vuotta
Taidoikä: 11 vuotta
Seura: Järvenpään taidoseura
Vyöarvo: 1 dan
Aikaisemmat arvokilpailut: EM2015, MM2017
Kesän treenibiisi: Billie Eilish – my strange addiction

Kuka taidon ulkopuolella: Opiskelupaikkaa Jyväskylästä hakeva abiturientti, joka työskentelee tarjoilijana. Vapaa-ajalla aika kuluu perheen ja ystävien seurassa.

Millainen treenikaveri/taidoka on kyseessä: Suvin kehittyminen on ollut huikeaa! Treenimotivaatio uuden ja haastavamman omaksumiseen on mitä ilmeisemmin ollut timanttista koko taidouran. Nuoresta iästään huolimatta Suvilla on jo pitkä ja menestyksekäs polku kilpataidossa kansallisilla ja kansainvälisillä tatameilla. Suvin olemus on aina positiivinen kanssa treenaajien läsnä ollessa, uskonkin Suvin positiivisuuden ja motivoituneen asenteen vievän hänet vielä vaikka minne.

Maajoukkue esittäytyy osa 8

Mimmi Turpeinen

Ikä: 23 vuotta
Taidoikä: 11 vuotta
Seura: Jigotai (Jyväskylä)
Vyöarvo: 1.dan
Aikaisemmat arvokilpailut: MM2013, EM2015, MM2017
Kesän treenibiisi: Portugal. The Man – Feel it still

Kuka taidon ulkopuolella: Liikunnanohjaaja sekä perheen ja ystävien kanssa hengaaja.

Millainen treenikaveri/taidoka on kyseessä: Mimmi on taitava taidoka, jonka tarkat ja nopeat tekniikat saavat vastustajat hämilleen niin hokeissa kuin jissenissäkin. Vastoinkäymisistä huolimatta Mimmi on ahkera ja periksiantamaton treenaaja. Mimmin kanssa on aina mukava treenata, sillä hänellä on tapana ottaa asiat ilon kautta!

Oliver Waltari

Ikä: 18 vuotta
Taidoikä: 11 vuotta
Seura: Järvenpään taidoseura
Vyöarvo: 1 kyu
Aikaisemmat arvokilpailut:-
Kesän treenibiisi: Sabaton – Primo victoria

Kuka taidon ulkopuolella: Lukion toisen vuoden opiskelija, jolla ei ole tekemisen puutetta kavereiden, koulun ja tietokoneen ansiosta.

Millainen treenikaveri/taidoka on kyseessä: Oliverin vahvuudet taidokana on nopeus ja ulottuvuus. Etenkin jissenissä kaukaa tulevat nopeat tekniikat yhdistettynä tarkkaan pelisilmään voivat olla vastustajalle kohtalokkaita. Treenikaverina Oliver on vaatimaton ja positiivinen, ja hän muistaa aina kehua muita.

Maajoukkue esittäytyy osa 7

Martta Häkli

Ikä: 25 vuotta
Taidoikä: 10 vuotta
Seura: Tampereen Taido
Vyöarvo: 1. dan
Aikaisemmat arvokilpailut: MM2013, MM2017
Kesän treenibiisi: Machinae Supremacy – Hero

Kuka taidon ulkopuolella: Väitöskirjatutkija Tampereen yliopiston Sydänryhmässä

Millainen treenikaveri/taidoka on kyseessä: Martan viime vuosien kehityskaari sekä hokeissa, että jissenissä on huima! Näin ollen Martalta voidaan odottaa huippusuorituksia kisatatamilla. Martan tekemisessä näkyy erityisesti tarkkuus, nopeus ja terävyys. Treenikaverina Martta on huippu: aina hyvällä tuulella ja jaksaa tsempata myös muita.

Mikael Palmén

Ikä: 20 vuotta
Taidoikä: 11 vuotta
Seura: Nummelan Kumakai
Vyöarvo: 1 dan
Aikaisemmat arvokilpailut: MM2017
Kesän treenibiisi: Santa Cruz – Young Blood Rising

Kuka taidon ulkopuolella: Opiskelija Aalto-yliopistossa. Taidon lisäksi vapaa-aika kuluu muun muassa rumpujen soiton parissa.

Millainen treenikaveri/taidoka on kyseessä: Mikael on aikoinaan juniorisarjoista kovalla ryminällä ranking-sarjaan ja edelleen miesten kärkikahinoihin ponnistanut taidoka. Mikaelin rauhallinen olemus voi hämätä, sillä pinnan alta löytyy ahkera ja motivoitunut taidoka, jolla on mahdollisuudet mihin vaan. Mikaelin tekemistä luonnehtii positiivisuus ja keskittyneisyys, jota on ilo seurata. Mikael on myös mainio sparrauspari leirien matsitreeneissä!

Maajoukkue esittäytyy osa 6

Katja Anoschkin

Ikä: 33 vuotta
Taidoikä: 11 vuotta
Seura: Yliopiston Taido
Vyöarvo: 1. dan
Aikaisemmat arvokilpailut: EM2015 MM2017
Kesän treenibiisi: Queen – Another One Bites the Dust

Kuka taidon ulkopuolella: Valtiotieteilijä, vaikuttavuusasiantuntija ja yhteiskunnallisen yritystoiminnan edistäjä.

Millainen treenikaveri/taidoka on kyseessä: Katja on kuin Muumilaakson Nuuskamuikkunen: Lumoava, tyylikäs, hieman mystinen hahmo jota kaikki ihailevat, ja josta kaikki pitävät. Supercool!

Marianne Malm

Ikä: 36 vuotta
Taidoikä: 13 vuotta
Seura: Yliopiston Taido
Vyöarvo: 3.dan
Aikaisemmat arvokilpailut: EM2015
Kesän treenibiisi: Don Huonot – Seireeni

Kuka taidon ulkopuolella: Matkailusta nauttiva seismologian asiantuntija, jolla on kotona kaksi shibaa personal trainereina.

Millainen treenikaveri/taidoka on kyseessä: Nanne on täsmällinen treenikaveri, joka jaksaa kiinnittää huomiota yksityiskohtiin. Teoriaa ja taitoa omaava Nanne on rento treenikaveri, sillä Nanne ohjaa, antaa palautetta sekä jakaa vinkkejä lempeästi kannustaen. Nannen tekemisessä korostuu pitkän taido-uran tuoma varmuus ja päättäväisyys.

Maajoukkue esittäytyy osa 5

Julia Backman

Ikä: 25 vuotta
Taidoikä: 12 vuotta
Seura: Porvoon Taidoseura
Vyöarvo: 1.danAikaisemmat arvokilpailut: MM2013
Kesän treenibiisi:

Kuka taidon ulkopuolella: Tradenomi ja eläinten ystävä.

Millainen treenikaveri/taidoka on kyseessä: Julia on aina innostunut treenaaja, joka lähtee mielellään kokeilemaan ja oppimaan uusia juttuja. Hän on tarkka suorittaja, joka miettii omaa tekemistään ja omaksuu hyvin asioita. Julia on avoin ja huumorintajuinen treenaaja, joka sopii porukkaan kuin porukkaan olemalla ihana oma itsensä kaikissa tilanteissa.

Jussi Loponen

Ikä: 29 vuotta
Taidoikä: 13 vuotta
Seura: Kouvolan Taido
Vyöarvo: 2.dan
Aikaisemmat arvokilpailut: EM2015, MM2017
Kesän treenibiisi: Powerwolf – Venom Of Venus

Kuka taidon ulkopuolella: Upseeri (ja herrasmies). Sotatieteiden maisteriopiskelija. Vastapainona taidoharjoittelulle toimii rock-/heavylaulu musiikkiprojektissa sekä 2-vuotias tytär.

Millainen treenikaveri/taidoka on kyseessä: Volttien kuningas Jussi jaksaa aina olla hyvällä tuulella ja huolehtia muista, koska Jussi on vahva. Jussille kipu on kehosta poistuvaa heikkoutta, ja Jussi poistaa sitä säännöllisesti. Harjoittelussa Jussi etenee mielellään kipurajalle ja sen yli. Jos on kiire poistaa heikkoutta, niin Jussi takoo rintaansa kuningas-gorillan tapaan ja saa supervoimat. Jussista on itsekurituksen myötä tullut sekä maajoukkueen vahvin että korkeimmalle pomppaava taidoka ja nyt kapteenina hän tulee johtamaan maajoukkueensa murskavoittoon.