Kaikki kirjoittajan teippirulla artikkelit

Taidon Taikaa: TATU-projektilla lisää taidoharrastajia!

Taido tutuksi -projekti, joka nasevasti kantaa nimeä TATU, käynnistyi syyskuussa 2019. Projektin aikana kokeillaan uudenlaista lähestymistapaa jäsenhankintaan, joka on ollut Taidon keskeisimpiä tavoitteita jo pitkään.

Suomen Taidon lajipäälikkö Sera Kaukola jäi syksyllä 2019 vuoden mittaiselle opintovapaalle ja sijaiseksi puikkoihin hyppäsi Tomi Tolsa. Tomi toimii TATU-projektin projektipäälikkönä.

Ihan vieras ihminen Tomi ei toimistolla ole, sillä mies oli entisen Suomen Taidoliiton toiminnanjohtajana vuosina 2003-2006 ja vt. toiminnanjohtajana ja kehityspäällikkönä 2008-2010. Lisäksi työkuvioista löytyy pestit Karateliiton nuoriso- ja koulutuspäällikkönä 2010-2012 sekä Painonnostoliiton toiminnanjohtajana (nyt opintovapaalla) 2012-2019. Tomin kilpailumeriittejä, maajoukkue-edustuksia sekä tuomaritoimintaa taidon parissa ei myöskään sovi unohtaa. Taidouransa aikana hän on ehtinyt vaikuttaa Kotkassa, Nummelassa, Helsingin Taidossa, Lahden Gentaissa ja nyttemmin Järvenpäässä.

Tatu-projektin projektipäällikkö Tomi Tolsa. Kuva Suomen Taido

Suomen Taido on keskittynyt strategiakaudella 2017-2020 seuratoiminnan tukemiseen ja uusien toimintatapojen innovoimiseen. Tähän liittyen Suomen Taido käynnisti seurahankkeen heti strategiakauden aluksi. Hankkeeseen osallistuvia seuroja tuettiin osaamisen ja toiminnan uudistamisessa. Tavoitteena oli muun muassa parantaa valmiutta lisätä harrastajien ja liikkujien määriä. Seurahankeen jatkona käynnistyi TATU-projekti. Koska harrastajamäärät ovat olleet laskusuhdanteessa, painopisteeksi valikoitui jäsenhankinta ja tässä erityisesti kenttätyö, johon pääasiassa vapaaehtoisista koostuvien seuratoimijoiden on hankala sitoutua.

Taido tutuksi -projekti on siis jo syksyllä 2019 alkanut hanke, jonka aikana kokeillaan uudenlaista lähestymistapaa seurojen jäsenhankintaan. Taido tutuksi -kiertue tekee lajia tutuksi ympäri Suomea ajalla 1.9.2019-30.9.2020, ja sen tavoitteena on saada 400 uutta harrastajaa taidon pariin. Vuoden 2019 loppuun mennessä projektin tiimoilta on ehditty tutustuttaa lapsia ja nuoria taidoon 11 seurassa; Asikkalassa, Espoossa, Helsingissä (Yliopiston Taido ja Helsingin Taido), Jyväskylässä, Nummelassa, Kuopiossa, Porvoossa, Keravalla, Tampereella sekä Vantaalla. Keväällä 2020 lajiin kävi tutustumassa potentiaalisia harrastajia Järvenpäässä, Kouvolassa, Porvoossa, Turussa ja Keravalla. Kaikkiaan yli 4000 kokeilijaa noin 200 tilaisuudessa on tutustunut taidoon syksyn 2019 ja alkukevään 2020 aikana. Projekti äänestettiin myös vuoden 2019 taidoteoksi!

Terveisiä kentältä
Lajiesittelyt järjestetään yhteistyössä paikallisen taidoseuran kanssa. Helsingissä projektiin mukaan lähteminen koettiin helppona; seuran tehtävänä oli valikoida kohdekoulut ja järjestää mahdollisuuksien mukaan apuopettajia paikalle, kun taas projektin puolesta tuli yhteydenotto koululle, ohjaaja sekä esitemateriaalit. Eli kaikki mitä itse lajiesittelyyn tarvittiin. Kahden eri koulun lajikokeiluista Helsingin Taidon Jyri Pulkkinen kertoi, että heiltä pääsi yksi ohjaaja mukaan toiselle koululle ja toiselle koululle löytyi mukaan oman seuran junnu ”apuopettajaksi”. Juniori lasten joukossa osoittautui hyväksi vertaismalliksi ja oli varmasti myös hyvä kokemus itse junnulle. Dojon läheisellä koululla pidetyssä lajitutustumisessa kävivät kaikki vuosiluokat, mikä näkyi positiivisesti esittelyn jälkeisiin aloitustreeneihin tulleiden junnujen määrässä.

Suuri Budoleiri 2019. Kuva: Henrika Ylirisku

Keravan Sandokai oli ollut jo aikaisemmin mukana Suomen Taidon strategian mukaisessa seurahankkeessa, jossa seuran perustoiminnot käytiin läpi ja Tatu-projektiin lähtö olikin siten helppoa. Keravalla projekti on poikinut kokonaan uuden juniorikurssin sekä muutosta myös muihin harjoitteluryhmiin. Sandokain Tatu-projektin yhteyshenkilö ja Taido Kids ja Taido Minit -vastaava Riina Meriläinen kertoo: ” Tomin ja hankkeen ansiosta meillä aloitti suorana täysi ryhmä, eli 17 uutta junioria kertaheitolla. Entisten juniorien siirryttyä värivöiden harjoituksiin, myös niihin on tullut eri tavalla sutinaa ja lisää harrastajia.

Riina kannustaa muitakin seuroja harkitsemaan projektiin mukaan lähtemistä. ”Jos haluaa lisää jäseniä, niin Tomi on aika velho niitä hommaamaan. Harvempi päivät töissä käyvä haluaa tai voi uhrata työpäivää taidokokeiluihin. Mutta kun jonkun työtä on järjestää ja ohjata ne kokeilut, niin käy kyllä meille!!  Eli uutta pöhinää salille ja sitä kautta seuran talous parempaan kuntoon.

Lajikokeilut jatkuvat!
Syksyn tilaisuuksien perusteella keskimäärin viisi prosenttia taidoa kokeilleista siirtyi harrastamaan lajia paikalliseen seuraan. Lajikokeilut jatkuvat syksyllä Tomin johdolla vielä elo-syyskuussa. Jos syyskauden suunnittelu on käsillä ja kipinä Tatu-projektiin osallistumisesta syttyi, Tomiin voi olla yhteydessä asian tiimoilta 4.6. saakka tai heti elokuun alussa p. 050-5423431 tai sähköpostitse. Tee se nyt, sillä jäsenhankinta ei seuran osalta tästä paljon helpommaksi mene!

Lisää projektista voit lukea Tomin opinnäytetyöstä.

Dan-yhdistys pohtii violetin vyön ottamista käyttöön – lue mistä kaikesta muusta dan-yhdistyksen kokouksessa keskusteltiin

Kevät on sääntömääräisten kokouksien aikaa. Myös Suomen Taido Dan-yhdistyksen hallitus kokoontui keväällä. Tästä voit kurkata kokouksessa käsiteltyjä asioita.

Jos et vielä tiedä mikä Suomen Taido Dan-yhdistys on ja kuka siihen kuuluu, klikkaa itsesi taido.fi sivuille ja lue tarkemmat speksit: Dan-yhdistys

kokous
Kuva StartupStockPhotos Pixabaystä

Jäsenyys
Dan-yhdistykseen jäsenkelpoisia ovat vähintään yhden danin suorittaneet henkilöt. Yhdistyksen kokouksessa tuli esille, että suomalaisista 261 henkilöä on tähän mennessä saavuttanut 1-dan vyöarvon. Kuluvan vuoden jäsenmaksun maksaneita on tällä hetkellä 41kpl, joka on normaalia pienempi määrä. Yleensä tässä vaiheessa vuotta jäsenmaksun maksaneita on ollut n.80 kpl. Jos olet yksi viivyttelijöistä, hoida homma kuntoon alla olevan linkin ohjeilla. Vuonna 2020 jäsenmaksun suuruus on 30€. https://www.taido.fi/yleistataidosta/organisaatio/suomen-taido-dan-yhdistys/

Dan-yhdistys haluaa myös muistuttaa, että jäsenyydestä on etuja. Kahtena edellisenä perättäisenä vuonna jäsenmaksunsa hoitaneet saavat matka-avustusta MM-tapahtumaan. Lisäksi luvassa on alennuksia osallistumismaksuihin dan-yhdistyksen tapahtumiin ja vyökoemaksuihin.

Sinisen vyön historiaa
Taidon emämaassa Japanissa on ensimmäisen suoritettavan vyön väri ollut alusta asti purppura. 70-luvun Suomessa vyön väriksi muodostui sininen, koska tuolloin vyövalikoimat olivat suppeammat. Kauppojen hyllyille on nykyisen runsauden aikana ilmaantunut Vihtiä myöden purppuravöitä edulliseen hintaan, joten keskustelua asiasta on alkanut syntyä. Dan-ydistyksen hallituksen keskustelun tuloksena ainakin vielä tämän vuoden ajan Suomen taido dan-yhdistyksen organisoimissa vyökokeissa suoritetaan sininen vyö.

Tapahtumat
Dan-yhdistys nosti kokuksessaan esille, että koska taidon treenitoiminta on tällä hetkellä pysähdyksissä ja salit ovat kiinni Korona pandemian takia, kevään vyökokeet näyttäisivät peruuntuvan. Päätöksen oman salin vyökokeen siirtämisestä toiseen ajankohtaan voi kunkin seuran vyökoepuoltaja sopia vyökokeenpitäjäksi sovitun kanssa. Uusista päivämääristä pyydetään tiedottamaan Henri Kososta: shinsa@taido.fi

Vyökoepuoltamisen koulutus järjestetään tänä vuonna lokakuussa. Tapahtuma on avoin kaikille daneille ja kestää noin 4 tuntia. Paikka on vielä auki. Koulutuksen jälkeen on Dan-tapaaminen. Eli luvassa on illanviettomahdollisuus kokeneiden taido kollegoiden kanssa. Illan osuutta suunnittelee Jasser Anosckin. Ole suoraan yhteydessä häneen, jos haluat auttaa.

MM kilpailutapahtuma on suunniteltu pidettäväksi Australiassa 25.3-28.3.2021. Jos Korona-tilanne pitkittyy, niin uhkana on tietenkin kilpailujen siirtyminen. Kilpailujen siirtämisestä päättää lopulta World Taido Federation, tuttavallisemmin WTF, jossa Suomen edustajana toimii Taidopresidentti Jari Tuominen. Toivottavasti lentolippujen ja talvilomien suhteen päästään tekemään päätöksiä viimeistään
elokuussa. (Toimitus huomauttaa että tietoa on päivitetty; Australian taidoliitto on jatkanut kisavalmisteluita alkuperäisen suunnitelman mukaisesti vallitsevasta koronatilanteesta huolimatta. Kisojen siirtäminen on silti mahdollista. Heinäkuussa 2020 on luvattu päättää pidetäänkö kilpailut maaliskuussa 2021 vai 2022.)

Dan-leiri 2020
Dan-leiri järjestettiin tänä vuonna helmikuussa. Dan-yhdistyksen hallitus haluaa kiittää leirin vetäjiä Ly-Cong Thuta ja Jani Pylväistä panostamisesta yhteisen hyvän eteen. Jos haluat palata leirin tunnelmiin, alla linkki Kamae blogin juttuun leiristä: Jos jin-sei-no hokeilla olisi maskotti se olis pallo kala.
Leirillä vihittiin harjoittelun ohella uusia daneja neljä kappaletta. Onnea Hanna-Mari Boelius, Markku Ahokas, Oliver Waltari ja Riku Yamaguchi! Lisäksi 8 henkilöä korotti dan-tasoaan. Onnea!

”Semmoiset terveiset Dan-yhdistyksen hallitukselta kaikille sinne kotieristyksiin. Ole rohkeasti kontaktissa(etänä) ja viedään Taidoa yhdessä eteenpäin!

Tiedottajanne Jasser A.”

Dan-Leiri 2020: JOS JINSEI NO HOKEILLA OLISI MASKOTTI, SE OLISI PALLOKALA

Perinteinen dan-leiri Pajulahdessa käynnistyi lauantaina 8.2.2020 Jinsei no hokein merkeissä. Viikonloppu piti sisällään itse hokein lisäksi erilaisia siihen liittyviä kehonhallinnallisia harjoituksia ja sovelluksia, oheispeliä unohtamatta, sekä aina niin jännittävän vyökoetilaisuuden. Tummempaan värikaartiin saatiin tänäkin vuonna perinteisesti niin uusia kuin korotettujakin dan-arvoja.

Dan-leiri tarjosi varmasti jokaiselle harjoittelijalle erittäin hyviä työkaluja kotisalille vietäväksi, niin itse hokein harjotteista kuin harjoituksen koostamisestakin. Taskuun jäi varmasti hyviä ajatuksia, oivalluksia ja kokemuksia! Harjoitukset olivat älykkäästi rakennettu ja hyvän mittaisia. Sama lämmittelykaava toistui, ja sitä kasvatettiin joka harjoituksessa koko kaksipäiväisen leirin läpi lisäämällä siihen seuraavan harjoituksen elementtejä. Lämmittelyliikkeet pitivät pääsääntöisesti sisällään vahvasti Jin sei no hokeita tukevia liikkeitä sekä siihen liittyvää kehonhallintaa, jolloin aiheeseen käytetty aika maksimoitui tehokkaasti. Muutamia dynaamisia venytyksiä toki matkaan oli myös laitettu.

Leirin vetäjät Thu-Ly Cong ja Jani Pylväinen luotsasivat 32 taidokasta koostuneen leiriväen varmoin ja selkein ottein käsitekniikoiden saloihin. Hyvät esimerkit, erinomaiset vastaukset kysymyksiin ja kädestä pitäen opettaminen, sopivasti huumorilla höystettynä, tarjoilivat oikein mainion leirikattauksen. Jinsei no hokei pilkottiin pieniin osiin ja hokei käytiin läpi tekniikka kerrallaan niin, että tarkasteltiin itse tekniikan suorittaminen ja sen eri osa-alueita rakenteesta, liikkeestä, vaikutuksesta sekä sisäänmenosta, unohtamatta tietenkään soveltamista, jota päästiin runsain mitoin kokeilemaan parin kanssa.

Dan-leirin 2020 vetäjät Jani Pylväinen (vas.) ja Thu-Ly Cong. Kuva: Katja Tuominen

Keskeisenä asiana tällä leirillä oli käsitekniikoissa ylävartalon ja etenkin yläselän ”laajenemisen” käyttäminen osumahetkellä ja voiman tuotto sitä kautta. Monille tuttu käsitekniikoiden laaja liike painettiin tällä kertaa unholaan. Congin ja Janin mukaan Jinsei no hokeilla voisi olla oma maskotti ja silloin se olisi pallokala.

Useilta leireiltä tuttu konkarikävijä Martti Rahkila kommentoi vuosikymmenen ensimmäistä dan-leiriä seuraavanlaisesti: ”Congi ja Jani olivat rakentaneet erinomaisen leirikokonaisuuden jin sei no hokein ympärille. Congi esitteli taidon kamppailuperiaatteet erittäin selkeästi: unsoku/sisäänmeno, vartalo ja tekniikka samaan aikaan, hyökkäys ja puolustus aina yhdessä. Jani puolestaan huolehti siitä, että oltiin koko leirin ajan pelikunnossa ja pystyttiin keskittymään harjoitteisiin ja sovelluksiin. Tämä oli olennaista, koska koko leiri oli alusta loppuun oppimista tekemisen kautta. Vaikka itselle sekä hokei että sovellukset ja periaatteet olivat tuttuja, leirillä oli ilo olla ja mukaan sai uusia oivalluksia ja ajatuksia harjoitteluun.

Se, mitä leiri ei tällä kertaa tarjonnut oli ehkäpä varsinainen hikijumppa, jollei perinteeksi muodostunutta sählyä lasketa mukaan. Älyllistä haastetta kyllä sai senkin edestä ja sunnuntai-iltana sänkyyn kaatui väsyneempi ihminen kuin monen fyysisesti raskaamman leirin jälkeen. Jäämme jännityksellä odottamaan ensi vuoden dan-leiriä.

MINORU OKANDAN TOINEN SUOMEN VIERAILU JA KOHTAAMINEN HANNU HELMISEN KANSSA

Pasi Heininen sai kunnian olla mukana Hannu Helmisen ja Minoru Okandan tapaamisessa Suomessa elokuussa 2019, kun  Okanda saapui seuraamaan EM-tapahtumaa Tampereelle. Tämän tapaamisen yhteydessä Heininen pääsi haastattelemaan kaksikkoa ja alta Kamaeblogin lukijatkin pääsevät mukaan tuohon legendaariseen tapaamiseen.


Suomen taido palasi juurilleen kun vuoden 2019 EM-tapahtumaan saatiin suomalaisen taidotoiminnan käynnistäjät: lajin Suomeen tuonut Minoru Okanda ja hänen ensimmäisiin oppilaisiinsa lukeutunut suomalaisen taidon ensimmäisen mustan vyön saavuttanut Hannu Helminen.

Tapahtumaketjun voi katsoa alkaneeksi alla olevasta Henrika Yliriskun ottamasta kuvasta, jossa Minoru Okanda ja Kenji Uemura (aiemmin litteroitu virheellisesti nimellä Vemura) ilmaantuivat yllättäen yhteiskuvaan Suomen maajoukkueen kanssa Japanin MM-kisoissa 2017. Kun lajipäällikkömme Sera Kaukola sai tietää ketä kuvassa oli, lähti sellainen rumba käyntiin, että Okanda saatiin Suomeen! Uemura sai myöskin kutsun, mutta valitettavasti hän ei tällä kertaa päässyt.

C:\Users\Pasi\Desktop\okandauemura.jpg
Minoru Okanda (vas.) ja Kenji Uemura maajoukkueen kanssa yhteiskuvassa Kofussa 2017. Kuva: Henrika Ylirisku

Minoru Okanda on henkilö, jonka nimen tietävät kaikki Suomen taidohistoriaa tuntevat. Hän on hahmo historiasta, jonka hyvin harvat olivat tätä ennen tavanneet. Jopa sellaiset suomalaisen taidon pitkäaikaiset suuret nimet kuten Jukka Kirsi ja Jari Tuominen eivät olleet saaneet monien muiden tavoin mahdollisuutta tavata Okandaa ennen 2010-luvun loppua. Nyt kun kaikkien näiden vuosin jälkeen hän ilmestyi Suomen maajoukkueen kanssa yhteiskuvaan, on tapahtunut jotain hyvin merkittävää suomalaisen taidon historiassa. Japanin MM-tapahtumassa monilta saattoi Okanda jäädä huomaamatta, mutta onneksi asia saatiin korjattua Seran kutsuttua hänet itseoikeutettuna kunniavieraana Suomeen heinä-elokuun vaihteen EM-tapahtumaan 2019, jonne hän saapui yhdessä vaimonsa kanssa. EM-tapahtumassa saimme todistaa myös Okandan ja Hannu Helmisen jälleennäkemisen. Helminen oli niin ikään kutsuvieraana ja tämä Suomen taidon alkuaikojen päätekijä ja pitkän linjan karateka pääsi seuraamaan pitkästä aikaa taidotoimintaa.

Monilla taidokoilla olisi varmasti paljon kysyttävää Okandalta, kuten mitä hän on tehnyt kaikki nämä vuodet, milloin hän on aloittanut taidon ja kuka on hänen ensimmäinen opettajansa jne. Sain kunnian käydä EM-kilpailuiden yhteydessä pienen juttutuokion Helmisen ja Okandan ja kanssa. Lisäksi Martti Rahkila haastatteli myös Okandaa iltajuhlassa. Kyselin vielä tapahtuman jälkeen Helmiseltä hieman lisäselvityksiä ja kuulumisia. Näistä tiedonjyväsistä saanemme ainakin pienen pintaraapaisun Okandan historiasta.

C:\Users\Pasi\Desktop\Okandanoriko.jpg
Mi noru Okanda yhdessä vaimonsa Ikukon(vas.) ja Soke Yoriko Kudon kanssa Helsinki-Vantaalla 2019. Kuva: Sera Kaukola

Okandan tarina ja jälleennäkeminen Helmisen kanssa

Minoru Okandan kamppailulajiharrastus sai alkunsa lukioaikoina, jolloin hän harjoitteli judoa 1 kyuhun asti, kun koulussa oli valittava joko judo tai kendo. Judossa tarvitsi hankkia vähemmän varusteita, joten se vaikutti valintaan. Taidon hän aloitti vuonna 1969 Nakamura sensein johdolla samaan aikaan Kenji Uemuran kanssa, mentyään opiskelemaan Kitasaton yliopistoon. Okandaa kiehtoi taidossa se, että se ei ole yhtä suoraviivaista kuin karate, vaan liikkuminen on monipuolisempaa. Hän ei omien sanojensa mukaan ollut erityisen hyvä tengissä ja bakuchua hän ei tehnyt, koska hän piti sitä vaarallisena. Mutta bakutenin hän kuitenkin teki ja voitti aikanaan opiskelijoiden mestaruuden hokeissa sekä tenkaissa Kitasaton joukkueessa. Häntä kolme vuotta nuoremman ja hänen jälkeensä taidon aloittaneen Yuetsu Tanakan lahjakkuuden ja erityisesti tengitaidot Okanda muistaa hyvin. He kertoivatkin Hannu Helmisen kanssa yhteen ääneen Tanakasta näkyneen heti, että tästä tulee kova tekijä, ja niinhän hänestä tulikin. Saiko Shihanin Okanda tapasi usein, toisinaan myös Hannu Helmisen kanssa yhdessä ja tapaamiset olivat aina hyvin vaikuttavia. Hänen suosikkitekniikkaansa tiedustellessa vastaus tuli hetkeäkään miettimättä –senjogeri, joka Helmisen sanoin oli Okandalla aivan järisyttävän hyvä, nopea ja voimakas. Okandalla oli Helmisen mukaan muutenkin hyvät ja voimakkaat tekniikat ja häntä kunnioitettiin Kitasaton dojolla. Suomeen Okanda (2. dan) saapui 22-vuotiaana syksyllä 1972, kuten hyvin tiedämme. Hänellä oli aikomuksena reissata ympäri Eurooppaa, mutta hän jäikin koko 10 kuukauden matkan ajaksi Lahteen. Tämähän johtui siitä, että hän alkoi opettaa Lahdessa taidoa annettuaan näytöksen ensin paikallisella judo-dojolla ja saatuaan oppilaikseen noin puolet silloisen dojon harjoittelijoista. Hän on hyvin iloinen, että päätyi juuri Lahteen, sillä hän sai sieltä hyviä ystäviä, kuten Hannu Helmisen. Okandan palattua Japaniin keväällä 1973 alkoivat Suomen taidolle elintärkeät vastavierailut, kun Hannu Helminen lähti saman vuoden syksyllä Japaniin ja Japanista saapui opettajaksi Kenji Uemura. Helminen oli jo Japanissa Uemuran tullessa Suomeen ja hän tapasi Uemuran ensimmäisen kerran tämän palattua Japaniin. Helmisen toisen Japanin matkan (1975) jälkeen kohtaamista Okandan kanssa saatiin odottaa 44 vuotta.

C:\Users\Pasi\Desktop\okanda helminen.jpg
Ystävykset Hannu Helminen ja Minoru Okanda Tampereella 2019.

Okandan valmistuttua yliopistosta vuonna 1976 hän aloitti työt, joiden takia joutui muuttamaan usein eri puolille Japania, eikä harjoittelulle jäänyt aikaa. Taido jäi ja vyöarvo on yhä 2 dan. Taidouran jälkeen hän on harjoitellut aikidoa, jossa hänellä on 1 dan ja lisäksi taichita. Nykyisin Okanda pelaa golfia ja työskentelee jossain ministeriössä (tarkempi toimenkuva jäi hieman epäselväksi). Hän ei ole ollut missään taidotoiminnassa mukana sitten vuoden 1976, kunnes ilmestyi Kenji Uemuran kanssa katsomaan vuoden 2017 MM-kilpailuja Yamanashiin. Uemuran kanssa Okanda on pitänyt yhteyttä ja he lienevät muistelleen taidoasioita kuitenkin, koska kädet näyttivät edelleen menevän kamaehin automaattisesti. Taidon Okanda katsoo kehittyneen ja menneen kokonaisuudessaan eteenpäin hänen ajoistaan, laji on tullut selkeämmäksi ja paremmaksi ja kehittynyt etenkin voimistelullisesti. Okandan ja Helmisen seurassa tunnelma oli mukava ja leppoisa ja juteltavaa olisi riittänyt vaikka kuinka, mutta kilpailut olivat käynnissä, joten pidempään jutusteluun ei ollut aikaa. ”Lahti, Lahti” tuli usein Okandan suusta kun hän muisteli tuota kaupunkia suurella haikeudella ja etenkin perjantai-iltoja legendaarisessa Nuutti-ravintolassa. Australiaan hän ei luvannut lähteä, mutta seuraavissa Japanissa pidettävissä MM-kisoissa voinemme odottaa hänet näkevämme.

C:\Users\Pasi\Desktop\okandahelminen meet.jpg
Helminen ja Okanda Tampereella 2019. Kuva: Sera Kaukola

Okandan ja Helmisen tapaaminen 44 vuoden jälkeen oli riemukas ja ikimuistoinen. Molemmat olivat tahollaan silloin tällöin miettineet, että mahtavatko tavata enää koskaan. Olin kuvitellut, että Helminen yli 40 vuotta shotokan karaten parissa vaikuttaneena olisi käynyt useamminkin Japanissa, mutta toistaiseksi viimeisin on se toinen reissu taidoajoilta. Hän olikin jo, ennen kuin sai tietää Okandan tulevan Suomeen, alustavasti suunnitellut Japanin matkaa ja siellä Okandan tapaamista, minkä hän vielä toivottavasti tekeekin. Voimme vain kuvitella sen yllättyneisyyden ja riemun kun hän sai tietää Okandan tulevan Suomeen ja kutsun EM-tapahtumaan. Helmisen mukaan yhteishenki Minorun kanssa löytyi heti, välittömästi sillä sekunnilla kun he kohtasivat. Kyllä vanhat ystävykset näyttivätkin hyvin viihtyvän tapahtumassa ja tapahtumapäivinä julkaistut kuvat Suomen taidon Facebook-sivuilla tuovat jälleennäkemisen ilon niin vahvasti esiin, että on pakko lainata pari kuvaa tähänkin juttuun!

C:\Users\Pasi\Desktop\okanda helminen kättely.jpg
Okandan ja Helmisen jälleennäkemisen riemua Tampereella 2019. Kuva: Sera Kaukola

”Sanoin kuvaamaton tilanne, aivan uskomattomat neljä päivää, joka hetki oli mahtavaa!” Helminen sanoi, vielä viikkojen jälkeen, edelleen liikuttuneena tapahtumasta. Helminen sai tavata myös pitkästä aikaa Yuetsu Tanakan, jonka kanssa oli ystävystynyt 70-luvun Japanin matkoillaan ja hän tapasi ensimmäistä kertaa myös Shukuminen tyttären. Muusikkona ja karate-esityksissä paljon esiintynyt Helminen nosti iltajuhlassa hänen ja Okandan saamat huomionosoitukset yhdeksi hienoimmista koko elämässään, ”Minoru nousi ja kumarteli ja taputukset olivat mahtavat, ja minä nousin ja taputukset eivät meinanneet loppua millään.” Helminen kertoi. Nämä huomionosoitukset he varmasti olivat ansainneetkin, ja paljon enemmänkin.

C:\Users\Pasi\Desktop\okandahelminentanaka.jpg
Helminen ja Okanda yhteiskuvassa muiden muassa Tanakan (vas.) kanssa Tampereen kaupungin vastaanotolla 2019. Kuva: Sera Kaukola

Täytyy sanoa, että tuli tippa linssiin kun mietin kotimatkalla EM-kisojen jälkeen, miten merkityksellinen Okandan vierailu lopulta on. Jos hän ei olisi koskaan tullut Suomeen, niin tätäkään EM-tapahtumaa ei välttämättä olisi ollut. Sitä on todella vaikea käsittää, miten suuria merkityksiä yksittäisillä asioilla voi olla, niin kuin olemme saaneet todistaa. Sanoinkin Okandalle juttutuokion päätteeksi, että en koskaan tavannut Saiko Shihania, mutta nyt tapasin hänet ja se on minulle merkitykseltään lähes sama. Iso kiitos Minoru ja Hannu tästä kaikesta ja myös kaikille toiminnan jatkajille! Toivotaan, että vierailut jatkuvat.

Tunnelmia EM-kisoista

Kamaeblogin toimitus halusi tietää minkälaista kisoissa oli ja minkälainen fiilis jäi kaksipäiväisestä tapahtumasta. Koska parhaat kommentit saa tietysti läsnäolleilta laitettiin sähköpostit tulille ja pyydettiin muutama kommentti tapahtumasta. Tällä kertaa saaliina on hieman näkemystä niin kisatatamilta kuin sen ulkopuoleltakin.

EM-kisatatamilla nähtiin tänä vuonna useita ensikertalaisia ja yksi heistä oli Turun Taidoseuraa edustava Hanna-Mari Boelius. Vielä puolentoista viikkoa kisojen jälkeen fiilis tuntui olevan korkealla: ”Euroopanmestaruuskisat on ohi. Loppuseremonian jälkeen tärisytti, itketti ja pyörrytti. Kaksi kisapäivää olivat koko sen 1,5 vuoden arvoisia, jotka niiden eteen oli päivittäin tehty töitä. Aluksi pelkäsin, jos fokuksen ja vireyden ylläpitäminen kahtena päivänä olisi vaikeaa, mutta käytännössä ongelmaa ei ollut. Oli sanoinkuvaamattoman siistiä, kun arvokisatunnelma valtasi puitteet molempina päivinä. Yleisön kannustus, omat joukkuekaverit tekemässä upeita suorituksia, valmentaja nyökkäämässä sulle ”mee ja tee parhaasi”, urheilugeelin maku suussa, toimitsija ojentamassa vyötä, tuomarin pillin vihellys, vastustuja… jatkumo ikimuistoisia välähdyksiä. En olisi voinut pyytää enempää. Kulunut sanonta pitää paikkansa: kilpailut ovat urheilun juhlaa.  Oma arvokisadebyytti jää varmasti mieleen ja tuntui tuovan sen itsevarmuuden, mitä olen urheilijana etsinyt. ”

Arttu Sanaksenaho ja Hanna-Mari Boelius. Kuva: Antti Korhonen

Kisakonkari Essi Pelttari kiteytti omat tunnelmansa näin: ”Päällimmäisenä mieleeni jäi älyttömän hyvä joukkuehenki, jonka ansioista kilpailuissa oli hauskaa ja koko kesän mittaisesta matkasta jäi hyvä fiilis. Minua ilahdutti myös yleinen tunnelma, jossa huokuu se rautainen osaaminen ja pyyteetön työ, joilla Suomessa panostetaan tällaisen tapahtuman järjestämiseen. Haastavinta kisatilanteessa on mielestäni sopivan vireen hakeminen etenkin joukkuesuorituksiin sekä paineen alaisena yhden onnistuneen rutiinisuorituksen tavoittaminen.Yleensä maajoukkueleireillä on kokonaisia kisasuorituksiakin harjoiteltaessa aina jonkinlainen mahdollisuus yrittää uudelleen ja hakea lopulta onnistumisen kokemus ja luottamus omaan tekemiseen. Kilpailuissa on kuitenkin ainoastaan yksi mahdollisuus. Vuosi vuodelta kilpailutilanteissa onkin alkanut korostua yhä enemmän psyykkisen valmistautumisen merkitys taitojen ja fyysisen kunnon rinnalla. Kaksipäiväinen kisatapahtuma vaikutti omasta näkökulmastani varsin toimivalta konseptilta.

Essi Pelttari. Kuva: Tomi Kajasviita

Kansainvälisissä kisoissa tuomariedustus on huikea ja tällä kertaa mukana pillin kanssa oli entinen maajoukkuedustaja Keravan Sandokaista. Henrika Ylirisku ynnäsi tuomarikokemuksensa seuraavin tuloksin: ”Minulle tuomarin näkökulmasta koettuna ystävyys- ja EM-kisat oli laadukkaasti tuotettu tapahtuma, jossa oli ilahduttavan monesta maasta osallistujia. Hyvien järjestelyiden ansiosta tuomarityössä saattoi keskittyä olennaiseen: seuraamaan ja arvioimaan keskittyneesti suorituksia tatamilla. Työskentelin kumpanakin kisapäivänä alueella, jolla Suomen maajoukkueen naiset esiintyivät. Arvostin kovasti heidän kisasuoritustensa korkeaa laatua ja hyvää tekemisen asennetta läpi eri sarjojen. Naisten otteluihin ylipäänsä on tullut ilahduttavasti lisää vauhtia ja tekniikoiden monipuolisuutta.
Kansainvälisen tuomariyhteistyön sujuminen hieman jännitti etukäteen, mutta kisapäivien aikana ehti päästä hyvään yhteistyövireeseen uusienkin kolleegojen kanssa. Varsinkin otteluissa tuomareiden välinen hyvä vuorovaikutus ja keskinäinen luottamus ovat tärkeitä. 
Kaksipäiväiset kisat jaetuilla sarjoilla oli kiinnostava kokeilu, jossa oli tuomarin kannalta sekä etuja että haasteita. Hokeiden ja otteluiden sijoittaminen eri päiville antoi mahdollisuuden orientoitua hyvin kummankin lajin tuomarointiin. Toisaalta päivät olivat pitkiä ja vaativia keskittymiskyvyn ylläpitämisen kannalta.  ”

Taustalla tuomaroimassa Henrika Ylirisku. Kuva: Tomi Kajasviita.

Kilpailijat ja tuomarit tarvitsevat jokaisissa kisoissa avukseen myös joukon toimitsijoita, joista jokaisella on erilainen tehtävä. Olavi Kurttiolla kokemusta eri tehtävistä on runsaasti, ja tällä kertaa hän kuvaili omien sanojensa mukaan ”kevyttä osuuttaan” näin:

Olavi Kurttio Kuva: Tomi Kajasviita

”Mukavaa oli (jälleen) porukan hyvä henki, toimitsijoista ja muista vapaaehtoisista kukaan ei pingottanut tai ankeillut, hommat hoidettiin niin hyvin kuin mahdollista, eikä kukaan katsonut kelloa. Minun fiilikseeni vaikutti alkuviikon puuhissa tietysti Seran energia ja Juhan hyväntuulinen rauhallisuus. Toimitsijapöytien takana touhuavalle porukalle löytyi sopiva roolitus aika helposti, ja vaikka varsinaiset kisapäivät olivat tiiviitä ja taukoja oli vähän, niin kukaan ei tainnut nääntyä. Haastavinta oli muutama pieni sekoilu Kihapp-järjestelmän kanssa, mutta onneksi Ville oli paikalla hoitamassa nämä pulmat. Tietysti jokunen kilpailijoiden poisjäänti aiheutti säpinää kilpailukaavioiden kanssa, mutta se on ihan normaalia kisatouhua. Kaksipäiväinen kisatapahtuma tällaisenaan oli mielestäni onnistunut ratkaisu. Ystävyyskisojen ja EM-kisojen vaihtumiskohdissa olisi voinut olla jotenkin näkyvämpi ja kuuluvampi ”taitekohta”.

Minulla oli vielä sunnuntaina ohjelmassa ”jälkiretkeilyn” vetäminen Kintulammen luonnonsuojelualueelle. Vaikka suuri osa ilmoittautuneista jäi pois viime hetkellä, niin silti retki oli onnistunut. Hiljainen käveleskely upeilla metsäpoluilla palautti kuulemma kisojen kolhimat kintut hyvään kuntoon. Ja tietysti eväät maistuivat hyvin.”

Kisakatsomo. Kuva: Tomi Kajasviita

Kisakatsomossa tunnelma pysyi korkealla koko kaksipäiväisen tapahtuman ajan. Maija Turpeinen seurasi kisailijoiden edesottamuksia katsomosta käsin: ”EM-tapahtuma oli katsojan näkökulmasta oikein mielekäs ja varsin onnistunut. Käytännönjärjestelyt oli toimivat – liput sai hankittua etukäteen, tapahtumapaikalla vastattiin kaikkiin tarpeisiin, niin pysäköinnin kuin evästämisen suhteen. Katsomoista löytyi hyvin tilaa, mutta kuitenkin penkkirivit oli kaikki käytössä ja tunnelma myös siellä oikein hyvä ja innostunut. Tapahtuman juonto oli tarpeellinen ja pysyi ajantasalla tilanteesta, vaikka vähän olisi lajituntemuksessa ollut katsojalla puutteita. Pidin myös siitä, että finaalit käytiin eri aikoihin, jolloin kaikki pääsi kannustamaan täysillä omiaan. EM-tapahtuma kaksipäiväisenä oli toimiva – pystyi vähän aikatauluttamaan milloin tulee paikalle, jaksoi lapsenkin kanssa paremmin seurata ja riitti hyvin energiaa kannustaa urheilijoita! Kiitos valtavasti kaikille urheilijoille jännittävistä kisoista ja järjestäjille niiden mahdollistamisesta.”

Linssin takaa kisoja tarkasteli tämänkin blogitekstin kuvista vastannut Tomi Kajasviita; ” Upeita suorituksia, sinnikkyyttä ja ystävyyttä. Näiden hetkien ikuistaminen EM tapahtuman valokuvaajana oli mahtava kokemus. Kiirettä kahden tatami alueen välillä riitti, kun kaksi sarjaa pyöri samanaikaisesti molemmilla alueilla. Yhdet lounastauot ehdin pitää kumpanakin päivänä, mutta muuten sormi oli tiukasti kameran laukaisimella. Homma jatkui vielä kisapäivien jälkeen, kun kuvat piti käydä läpi ja parhaimmat käsitellä sekä julkaista. Järjestelyiltään kisat olivat oikein onnistuneet ja kuvauksen kohteet vailla vertaansa!

Tomi Kajasviita

Nuoren miehen kuvia kisatapahtumasta löytyy tämän linkin takaa. Kuvia käyttäessäsi muistathan mainita kuvaajan.

Näillä tunnelmilla on hyvä kääntää katse kohti Australian valloitukseen. Kamaeblogin toimitus kiittää ja kuittaa.

Maajoukkue esittäytyy osa 9

Susanna Korolainen

Ikä: 31 vuotta
Taidoikä: 17 vuotta
Seura: Tampereen Taido
Vyöarvo: 2 dan
Aikaisemmat arvokilpailut: Ensikertalainen
Kesän treenibiisi: Turmion kätilöt, Pyhä maa

Kuka taidon ulkopuolella: Työkseen kehittää liimoja, papereita ja muoveja. Maaseudun rauhassa asustava luontoretkeilijä, eläintarhan omistaja, hard core pc-pelaaja ja kirjojen suurkuluttaja sekä Aku Ankka superfani.

Millainen treenikaveri/taidoka on kyseessä: Susanna on Tampereen tehotyttö jonka päättäväisyyttä kehittyä aina lisää on vaikuttavaa seurata. Tämän aktiivisen taidokan vahvaa tekemistä voi myös toisinaan bongata ulkomaisista taidotapahtumista. Susannalla on persoonallinen tyyli ja terävä ottelusilmä sekä hänen hyväntuulinen olemuksensa tekee hänestä ihan huippu tyypin ja treenikaverin!

Suvi Nissinen

Ikä: 20 vuotta
Taidoikä: 11 vuotta
Seura: Järvenpään taidoseura
Vyöarvo: 1 dan
Aikaisemmat arvokilpailut: EM2015, MM2017
Kesän treenibiisi: Billie Eilish – my strange addiction

Kuka taidon ulkopuolella: Opiskelupaikkaa Jyväskylästä hakeva abiturientti, joka työskentelee tarjoilijana. Vapaa-ajalla aika kuluu perheen ja ystävien seurassa.

Millainen treenikaveri/taidoka on kyseessä: Suvin kehittyminen on ollut huikeaa! Treenimotivaatio uuden ja haastavamman omaksumiseen on mitä ilmeisemmin ollut timanttista koko taidouran. Nuoresta iästään huolimatta Suvilla on jo pitkä ja menestyksekäs polku kilpataidossa kansallisilla ja kansainvälisillä tatameilla. Suvin olemus on aina positiivinen kanssa treenaajien läsnä ollessa, uskonkin Suvin positiivisuuden ja motivoituneen asenteen vievän hänet vielä vaikka minne.

Maajoukkue esittäytyy osa 8

Mimmi Turpeinen

Ikä: 23 vuotta
Taidoikä: 11 vuotta
Seura: Jigotai (Jyväskylä)
Vyöarvo: 1.dan
Aikaisemmat arvokilpailut: MM2013, EM2015, MM2017
Kesän treenibiisi: Portugal. The Man – Feel it still

Kuka taidon ulkopuolella: Liikunnanohjaaja sekä perheen ja ystävien kanssa hengaaja.

Millainen treenikaveri/taidoka on kyseessä: Mimmi on taitava taidoka, jonka tarkat ja nopeat tekniikat saavat vastustajat hämilleen niin hokeissa kuin jissenissäkin. Vastoinkäymisistä huolimatta Mimmi on ahkera ja periksiantamaton treenaaja. Mimmin kanssa on aina mukava treenata, sillä hänellä on tapana ottaa asiat ilon kautta!

Oliver Waltari

Ikä: 18 vuotta
Taidoikä: 11 vuotta
Seura: Järvenpään taidoseura
Vyöarvo: 1 kyu
Aikaisemmat arvokilpailut:-
Kesän treenibiisi: Sabaton – Primo victoria

Kuka taidon ulkopuolella: Lukion toisen vuoden opiskelija, jolla ei ole tekemisen puutetta kavereiden, koulun ja tietokoneen ansiosta.

Millainen treenikaveri/taidoka on kyseessä: Oliverin vahvuudet taidokana on nopeus ja ulottuvuus. Etenkin jissenissä kaukaa tulevat nopeat tekniikat yhdistettynä tarkkaan pelisilmään voivat olla vastustajalle kohtalokkaita. Treenikaverina Oliver on vaatimaton ja positiivinen, ja hän muistaa aina kehua muita.

Maajoukkue esittäytyy osa 7

Martta Häkli

Ikä: 25 vuotta
Taidoikä: 10 vuotta
Seura: Tampereen Taido
Vyöarvo: 1. dan
Aikaisemmat arvokilpailut: MM2013, MM2017
Kesän treenibiisi: Machinae Supremacy – Hero

Kuka taidon ulkopuolella: Väitöskirjatutkija Tampereen yliopiston Sydänryhmässä

Millainen treenikaveri/taidoka on kyseessä: Martan viime vuosien kehityskaari sekä hokeissa, että jissenissä on huima! Näin ollen Martalta voidaan odottaa huippusuorituksia kisatatamilla. Martan tekemisessä näkyy erityisesti tarkkuus, nopeus ja terävyys. Treenikaverina Martta on huippu: aina hyvällä tuulella ja jaksaa tsempata myös muita.

Mikael Palmén

Ikä: 20 vuotta
Taidoikä: 11 vuotta
Seura: Nummelan Kumakai
Vyöarvo: 1 dan
Aikaisemmat arvokilpailut: MM2017
Kesän treenibiisi: Santa Cruz – Young Blood Rising

Kuka taidon ulkopuolella: Opiskelija Aalto-yliopistossa. Taidon lisäksi vapaa-aika kuluu muun muassa rumpujen soiton parissa.

Millainen treenikaveri/taidoka on kyseessä: Mikael on aikoinaan juniorisarjoista kovalla ryminällä ranking-sarjaan ja edelleen miesten kärkikahinoihin ponnistanut taidoka. Mikaelin rauhallinen olemus voi hämätä, sillä pinnan alta löytyy ahkera ja motivoitunut taidoka, jolla on mahdollisuudet mihin vaan. Mikaelin tekemistä luonnehtii positiivisuus ja keskittyneisyys, jota on ilo seurata. Mikael on myös mainio sparrauspari leirien matsitreeneissä!

Maajoukkue esittäytyy osa 6

Katja Anoschkin

Ikä: 33 vuotta
Taidoikä: 11 vuotta
Seura: Yliopiston Taido
Vyöarvo: 1. dan
Aikaisemmat arvokilpailut: EM2015 MM2017
Kesän treenibiisi: Queen – Another One Bites the Dust

Kuka taidon ulkopuolella: Valtiotieteilijä, vaikuttavuusasiantuntija ja yhteiskunnallisen yritystoiminnan edistäjä.

Millainen treenikaveri/taidoka on kyseessä: Katja on kuin Muumilaakson Nuuskamuikkunen: Lumoava, tyylikäs, hieman mystinen hahmo jota kaikki ihailevat, ja josta kaikki pitävät. Supercool!

Marianne Malm

Ikä: 36 vuotta
Taidoikä: 13 vuotta
Seura: Yliopiston Taido
Vyöarvo: 3.dan
Aikaisemmat arvokilpailut: EM2015
Kesän treenibiisi: Don Huonot – Seireeni

Kuka taidon ulkopuolella: Matkailusta nauttiva seismologian asiantuntija, jolla on kotona kaksi shibaa personal trainereina.

Millainen treenikaveri/taidoka on kyseessä: Nanne on täsmällinen treenikaveri, joka jaksaa kiinnittää huomiota yksityiskohtiin. Teoriaa ja taitoa omaava Nanne on rento treenikaveri, sillä Nanne ohjaa, antaa palautetta sekä jakaa vinkkejä lempeästi kannustaen. Nannen tekemisessä korostuu pitkän taido-uran tuoma varmuus ja päättäväisyys.

Maajoukkue esittäytyy osa 5

Julia Backman

Ikä: 25 vuotta
Taidoikä: 12 vuotta
Seura: Porvoon Taidoseura
Vyöarvo: 1.danAikaisemmat arvokilpailut: MM2013
Kesän treenibiisi:

Kuka taidon ulkopuolella: Tradenomi ja eläinten ystävä.

Millainen treenikaveri/taidoka on kyseessä: Julia on aina innostunut treenaaja, joka lähtee mielellään kokeilemaan ja oppimaan uusia juttuja. Hän on tarkka suorittaja, joka miettii omaa tekemistään ja omaksuu hyvin asioita. Julia on avoin ja huumorintajuinen treenaaja, joka sopii porukkaan kuin porukkaan olemalla ihana oma itsensä kaikissa tilanteissa.

Jussi Loponen

Ikä: 29 vuotta
Taidoikä: 13 vuotta
Seura: Kouvolan Taido
Vyöarvo: 2.dan
Aikaisemmat arvokilpailut: EM2015, MM2017
Kesän treenibiisi: Powerwolf – Venom Of Venus

Kuka taidon ulkopuolella: Upseeri (ja herrasmies). Sotatieteiden maisteriopiskelija. Vastapainona taidoharjoittelulle toimii rock-/heavylaulu musiikkiprojektissa sekä 2-vuotias tytär.

Millainen treenikaveri/taidoka on kyseessä: Volttien kuningas Jussi jaksaa aina olla hyvällä tuulella ja huolehtia muista, koska Jussi on vahva. Jussille kipu on kehosta poistuvaa heikkoutta, ja Jussi poistaa sitä säännöllisesti. Harjoittelussa Jussi etenee mielellään kipurajalle ja sen yli. Jos on kiire poistaa heikkoutta, niin Jussi takoo rintaansa kuningas-gorillan tapaan ja saa supervoimat. Jussista on itsekurituksen myötä tullut sekä maajoukkueen vahvin että korkeimmalle pomppaava taidoka ja nyt kapteenina hän tulee johtamaan maajoukkueensa murskavoittoon.