GO JU NIN Jissen: 50 ottelun haaste vaati taitoa, kuntoa, tarkkaa silmää ja oikeaa asennetta myös vuonna 2019

GO JU NIN on suomalainen taidon 50 ottelun haaste.  Haasteessa yksi henkilö ottelee 50 ottelua yksitellen eri vastustajia vastaan lähes tauotta. Otteluaika kussakin ottelussa on 2 minuuttia tai pistevoitto ennen ajan päättymistä. Haaste on sekä henkisesti, että fyysisesti vaativa. Tavoitteena on, että taidokan tulee voittaa otteluista puolet, jotta hänen katsotaan onnistuneen haasteessa. 

Maajoukkuetaidoka ja ottelun hallitseva euroopanmestari Essi Pelttari on taidon 50 ottelun haasteen seitsemäs suorittaja. Aiemmin otelleita ja haasteesta selvinneistä ovat Ly-Cong Thu Vantaalta, Jere Tuulkari Tampereelta, Päivi Nevalainen sekä Jukka Solehmainen Helsingistä, Jere Anttalainen Kuopiosta ja Katja Anoschkin Helsingistä. Haaste oli Essillä edessään marraskuisena lauantaina 9.11. Lahdessa. Lue alta Essin tunnelmia ennen ja jälkeen tämän tapahtuman.

Kuva: Pixabay

Keskiviikko 6.11.

Viikon ajan hengitysteissä lymyillyt flunssan alku valtaa ajatukset. Sunnuntaina tuli tehtyä viimeistelytreeniksi 3x10min matsia, joista ärtynyt takareisi kipuilee edelleen. Jätän illaksi suunnitellun herkistelytreenin tekemättä, mutta treeniaika tulee hyödynnettyä näytöksen suunnitteluun yhdessä Timon, Manjon ja Eveliinan kanssa. Hirveä stressi päällä. Tuntuu, että nyt täytyy vain rauhoittua, joten illalla otan käyttöön Laura Pellikan vinkistä aikoinaan lataamani puhelinsovelluksen tehdäkseni mindfullness-harjoituksen.

Torstai 7.11.

Jälleen yksi huonosti nukuttu yö takana. Yöllä heräsin paniikissa päällimmäisenä ajatuksena flunssa ja mielessäni hokema, että ”ei nyt!”. Työpäivä purkkiin ja illalla seuran ohjaajapalaveriin. Nyt vain toivotaan, että olo säilyy tällaisena viikonloppuun, sillä kaikki kotikonstit flunssan ehkäisemiseksi alkaa olla käytetty. Sunnuntaina voi sitten sairastaa.

Perjantai 8.11.

”Kilpailujännitys” on saapunut. Edessä olisi tavallinen työpäivä, mutta olo alkaa tuntua samalta kuin kisa-aamuna. Työpäivän jälkeen eväsostoksille ja viimeiset tapahtumajärjestelyt haltuun.

Kaupassa ollessani saan viestin veljeltäni, joka on työmatkalla eikä siksi pääse tapahtumaan. Ihmettelen puhelinruudun esikatselunäkymää: ”Terveisiä Eva Wahlströmiltä. Tsemppiä huomiseen!”. Avaan lukituksen ja viestistä paljastuu video Eva Wahlströmistä toivottamassa onnea koitokseen. Veljeni lupaa kerrata minulle Evan opit levosta ja hyvinvoinnista ja haluaa korostaa Evan sanoja videolta: ”Ennen kaikkea, pidä huolta itsestäsi.” 

Illalla kävelen vielä vanhemmilleni ja käyn hakemassa muutamia tavaroita. Matkalla kuuntelen tsemppibiisejäni, joista pitäisi vielä muodostaa soittolistat tapahtumaan. Minut valtaa yllättäen odotuksen tunne, jopa pientä innostusta, huomisesta selvitään kyllä! 

Lauantai 9.11.

Herään aamulla lyhyiden ja levottomien yöunien jälkeen. Kurkku on karhea ja olo ankea. Mittaan lämmön, jota on enemmän kuin aamuisin normaalisti. Olenko nyt kuitenkin tulossa oikeasti kipeäksi? Lopulta olo on myös kuvottava. Mietin, että tältäköhän paniikkikohtaus tuntuu.

Päässä vilisee ajatuksia. Päätän, että nyt on vain edettävä yksi helppo asia kerrallaan, joten teen aamupuuron valmiiksi. Päätän myös, että tänään vedetään niin pitkälle kuin pystytään. Istahdan alas ja alan kirjoittaa Petteri Narkolle (otteluiden tuomari) viestiä, että pelkää joutuvani keskeyttämään suorituksen. Jätän kirjoittamisen kuitenkin kesken.

Aamupuuro lentää roskikseen ja vaihtuu muroihin, joiden syöminen onnistuu hieman paremmin. Saan vielä syötyä väkisin vielä yhden paistetun kananmunan ja hedelmän. Aamutankkaus ei mennyt suunnitelmien mukaan, mutta iloitsen siitä, että aamiainen pysyy sisällä. Pakkaamme avomieheni kanssa tavarat autoon ja suuntaamme Asiakkalaan tatamien kantoon aikataulusta myöhässä.

Saavumme lopulta Asikkalaan noin 20min myöhässä ja tatamit on jo kannettu pakettiautoon. Myöhästyminen kiukuttaa. Suuntaamme Lahteen ja päätän suunnata keskittymisen jälleen syömiseen ja tankkaamiseen. Olo on siedettävä ja pahin pelko hellittämässä. Teatterilla saamme ottelualueen porukalla rakennettua. Alan rauhoittua ja jälleen uskoa, että 50 matsia vedetään tänään läpi.

Kuva: Suomen Taidon stream

Järjestelen 3 eri juomapulloa, proteiinijuoman, energiageelit, teipit ja muut riviin. Sankoin joukoin paikalle saapuvat tutut käyvät vuorollaan tervehtimässä, mistä tulee hyvää fiilistä. Sanna selvittelee teatterin henkilökunnalle tapahtuman kulkua ja näytöksiä kertaillaan. Homma näyttäisi olevan hanskassa. Teen nopean omatoimisen lämmittelyn ja sparraan hetken Katjan kanssa. Tapahtuman alkuun kuulutetaan 2 minuuttia ja olo on tyyni, nyt mennään!

Essi Pelttari ja Jani Pylväinen. Kuva: Ilkka Pelttari

Sunnuntai 10.11.

Herätessäni käsivarret ja takareisi ovat hellänä ja jalkapöytä ison mustelman peitossa. Pikkuhiljaa tietoisuuteen nousee kaikki ne kolhut, jotka matsien vauhdissa ovat jääneet huomiotta. Onneksi vain pieniä venähdyksiä, joiden voin olettaa menevän parissa viikossa ohi. 

Kuva: Ilkka Pelttari

Huomaan leijailevani oudossa onnellisuus- ja kiitollisuuskuplassa. Tunnen saavani älyttömästi virtaa, kun mietin tapahtuman tunnelmaa, jossa pääosaa minun silmissäni ovat näytelleet kaikki valmistautumisessa ja tapahtumassa mukana olleet henkilöt. Virtaa antaa toki myös ystävien kanssa nautittu runsas brunssi nyt, kun ruokakin taas maistuu kiitettävästi.

Maanantai 11.11.

Pohdin kaikkia niitä negatiivisia ajatuksia ja epäilyksiä, joita etenkin viimeisiin viikkoihin sekä omasta mielestäni puutteelliseen valmistautumiseen sisältyi. Jälkikäteen ajattelen, että tyytymättömyyden tunne on sama kuin ennen joka ikistä arvokilpailua koko taidourani aikana. Valmistautuminen ei tietenkään ollut täysin optimaalinen – eikä se varmasti koskaan omasta mielestä tule olemaankaan – mutta tämän syksyn olosuhteissa varmasti paras mahdollinen. Kaikista tyytyväisin olen saavuttamaani sopivaan vireystilaan ja keskittymiseen, jonka sain pidettyä lähes koko tapahtuman läpi. Kaiken muun hässäkän keskellä lopulta unohdin varmaankin jännittää itse otteluita.

Ennen tapahtumaa annoin itselleni luvan pitää taukoa taidoharjoittelusta matsien jälkeen, sillä oletin, että stressin helpottuessa taido ei varmasti innosta hetkeen. Kokemus toi kuitenkin uusia ideoita omaan harjoitteluun sekä täysin uudenlaista itseluottamusta. Ja olihan koko juttu kaikessa karmeudessaan aika hauskaa. Aika taisi kullata muistot ennätysnopeudella: perjantaina treenit kalenterissa – kropan ja palautumisen ehdoilla tietysti.

Haasteen vastaanotti Jani Pylväinen. Kuva: Mari Pilvesvuori

Essi Pelttari selvisi 50 ottelun haasteesta voittajana. Tulos kovan ottelukimaran jälkeen oli 37 voittoa ja 13 häviötä. Pelttari jakaa nyt haasteen pistepörssin kärkipaikan yhdessä haasteen jo selättäneiden Katja Anoschkinin (2018) ja Päivi Nevalaisen (2013) kanssa. Kovan suorituksen jälkeen Essi sai haastaa seuraajansa. Haasteen vastaanotti Jani Pylväinen Järvenpään Taidoseurasta.

Ja fiilistelyn vuoksi, kurkkaa alta Essin tekemän Youtube videokooste tapahtumasta!

Taidomaajoukkueelle uusi päävalmentaja – Marko Havu tarttuu ruoriin

Taidomaajoukkue astuu vuonna 2020 uuden päävalmentajan aikaan, kun Aki Peltola jätti tehtävänsä päävalmentajana EM-kilpailujen 2019 jälkeen. Valmennusvastuun ottaa Marko Havu, 5.dan renshi, ja hän lähtee luottavaisena uuden joukkueen peräsimeen. Kamaeblogin toimitus jututti uutta luotsia..

Markon kotiseurana toimii tällä hetkellä Yliopiston Taido, joka on myös hänen kasvattajaseuransa. Pitkän uran 23 vuoden taidorupeamasta mies ehti kuitenkin tehdä myös jyväskyläläisen Jigotain riveissä.   Päivätyökseen Marko tekee tutkimusta ja opettaa Aalto-yliopiston neurotieteen ja lääketieteellisen tekniikan laitoksella.

Koulutukseltaan Marko on liikuntatieteiden maisteri, ja taidon lisäksi hänellä on yli 25 vuotta valmennuskokemusta muun muassa koripallon, ultimaten ja amerikkalaisen jalkapallon parista. Viime aikoina taidokoiden on ollut helpoin bongata hänet tuomarin roolista, mutta Marko on myös ohjannut lukemattomia leirejä ja koulutuksia taidovuosiensa aikana . ”Kilpailijana ehdin kiertää tatameita toistakymmentä vuotta, ja olen edustanut Suomea EM-kilpailuissa 2003 ja 2007 ja MM-kilpailuissa 2005. ”

Marko Havu kuvassa vasemmalla Hollannin EM-kisoissa 2007. Kuva: Olavi Kurttio

Tuore päävalmentaja astuu hyvillä mielin edellisen päävalmentajan, Aki Peltolan käyttämiin saappaisiin.

– Aki teki valmennustiiminsä kanssa todella hyvää työtä, kuten arvokilpailujen mitalitilastoistakin voi nähdä. Meillä on Akin kanssa hyvin samankaltainen näkemys siitä, millaista maajoukkuevalmennuksen tulee taidossa olla. Urheilijoilta ei kuulunut viime kauden jälkeen lopettamispäätöksiä, joten valmennusryhmä jatkaa urheilijoiden osalta kutakuinkin samassa kokoonpanossa, ja seuraaviin arvokisoihin on kaiken lisäksi tavallista lyhyempi aika. Tavoitteeni onkin, että valmennuskulttuuri säilyisi mahdollisimman suurelta osin entisellään.

Marko kuuli edellisen valmennustiimin lopettamispäätöksestä EM-kisoissa Tampereella (elokuussa 2019) ja jutteli asiasta Akin valmennustiimiin kuuluneen Antti Korhosen kanssa. ”Halusin varmistaa huipputason kilpataidon jatkuvuuden Suomessa ja aloin mielessäni koota sopivaa valmennustiimiä. Rekrytointi on kuitenkin ollut odotettua vaikeampaa, ja tiimissä on edelleen tilaa innokkaille valmentajille.”

Tuomarointitehtävissä. SM-kilpailut 2017. Kuva: Aki Peltola

Ensisijaiseksi tavoitteekseen nyt päävalmentajauran alkaessa Marko onkin asettanut huipputason kilpataidon jatkuvuuden varmistamisen Suomessa.

Pyytäessämme Markoa luonnehtimaan itseään valmentajana ja kertomaan valmennustyylistään, hän kehottaa kysymään tätä valmennettavilta. ”En ole valmentaja, joka asettaa menestystavoitteita. Juniori- ja harrasteurheilussa pyrin tekemään urheilijoita, ja tavoitteellisille urheilijoille pyrin antamaan välineitä siihen, että he pääsisivät tavoitteisiinsa. ”

”Valmennuksen osa-alueista taito- ja taktiikkavalmennus ovat aina olleet lähinnä sydäntäni. Taitovalmennuksessa hienoimpia hetkiä ovat ne, kun valmennettava ensimmäisen kerran oivaltaa jonkin uuden asian. Samalla tavalla sekä taito- että taktiikkavalmennuksessa palkitsevat hetket, joissa urheilija tai joukkue osaa hyödyntää jotakin harjoiteltua asiaa, ja toteuttaa sen kauniisti odotetussa – tai joskus yllättävässäkin – tilanteessa. Haastavinta valmennuksessa on se, että ihmiset ovat yksilöitä: se, mikä toimii yhdellä, ei välttämättä toimi toisella. Tämä on kuitenkin samalla myös yksi niistä asioista, joiden ansiosta valmentaminen on mielenkiintoista. ”

Tuoreen päävalmentajan mielestä optimaalinen valmennettava on urheilija, joka sitoutuu harjoitteluun ja jolla on urheilijaidentiteetti. ”Urheilijaidentiteetin rakentamisessa voin auttaa, mutta sitoutumisen on tultava urheilijasta itsestään.” Jos valmennettavalla saisi olla vain kolme ominaisuutta, Markon mielestä tärkeimpiin kuuluisivatkin sitoutuneisuus, oppimiskyky ja motivaatio.
Lopuksi kysyimme minkälainen taidomaajoukkue Markolla on käsissään, kun MM-kisat Australiassa lähestyvät?

– Ensimmäinen valmennusleiri on vasta edessä päin. Olen toki nähnyt urheilijoiden kilpailusuorituksia, ja suuri osa on muutenkin tuttuja, mutta joukkueena en ole vielä ehtinyt muodostaa heistä käsitystä.

Kamaeblogin toimitus onnittelee Marko Havua päävalmentajan pestistä ja toivottaa onnea tuleviin haasteisiin!

MINORU OKANDAN TOINEN SUOMEN VIERAILU JA KOHTAAMINEN HANNU HELMISEN KANSSA

Pasi Heininen sai kunnian olla mukana Hannu Helmisen ja Minoru Okandan tapaamisessa Suomessa elokuussa 2019, kun  Okanda saapui seuraamaan EM-tapahtumaa Tampereelle. Tämän tapaamisen yhteydessä Heininen pääsi haastattelemaan kaksikkoa ja alta Kamaeblogin lukijatkin pääsevät mukaan tuohon legendaariseen tapaamiseen.


Suomen taido palasi juurilleen kun vuoden 2019 EM-tapahtumaan saatiin suomalaisen taidotoiminnan käynnistäjät: lajin Suomeen tuonut Minoru Okanda ja hänen ensimmäisiin oppilaisiinsa lukeutunut suomalaisen taidon ensimmäisen mustan vyön saavuttanut Hannu Helminen.

Tapahtumaketjun voi katsoa alkaneeksi alla olevasta Henrika Yliriskun ottamasta kuvasta, jossa Minoru Okanda ja Kenji Uemura (aiemmin litteroitu virheellisesti nimellä Vemura) ilmaantuivat yllättäen yhteiskuvaan Suomen maajoukkueen kanssa Japanin MM-kisoissa 2017. Kun lajipäällikkömme Sera Kaukola sai tietää ketä kuvassa oli, lähti sellainen rumba käyntiin, että Okanda saatiin Suomeen! Uemura sai myöskin kutsun, mutta valitettavasti hän ei tällä kertaa päässyt.

C:\Users\Pasi\Desktop\okandauemura.jpg
Minoru Okanda (vas.) ja Kenji Uemura maajoukkueen kanssa yhteiskuvassa Kofussa 2017. Kuva: Henrika Ylirisku

Minoru Okanda on henkilö, jonka nimen tietävät kaikki Suomen taidohistoriaa tuntevat. Hän on hahmo historiasta, jonka hyvin harvat olivat tätä ennen tavanneet. Jopa sellaiset suomalaisen taidon pitkäaikaiset suuret nimet kuten Jukka Kirsi ja Jari Tuominen eivät olleet saaneet monien muiden tavoin mahdollisuutta tavata Okandaa ennen 2010-luvun loppua. Nyt kun kaikkien näiden vuosin jälkeen hän ilmestyi Suomen maajoukkueen kanssa yhteiskuvaan, on tapahtunut jotain hyvin merkittävää suomalaisen taidon historiassa. Japanin MM-tapahtumassa monilta saattoi Okanda jäädä huomaamatta, mutta onneksi asia saatiin korjattua Seran kutsuttua hänet itseoikeutettuna kunniavieraana Suomeen heinä-elokuun vaihteen EM-tapahtumaan 2019, jonne hän saapui yhdessä vaimonsa kanssa. EM-tapahtumassa saimme todistaa myös Okandan ja Hannu Helmisen jälleennäkemisen. Helminen oli niin ikään kutsuvieraana ja tämä Suomen taidon alkuaikojen päätekijä ja pitkän linjan karateka pääsi seuraamaan pitkästä aikaa taidotoimintaa.

Monilla taidokoilla olisi varmasti paljon kysyttävää Okandalta, kuten mitä hän on tehnyt kaikki nämä vuodet, milloin hän on aloittanut taidon ja kuka on hänen ensimmäinen opettajansa jne. Sain kunnian käydä EM-kilpailuiden yhteydessä pienen juttutuokion Helmisen ja Okandan ja kanssa. Lisäksi Martti Rahkila haastatteli myös Okandaa iltajuhlassa. Kyselin vielä tapahtuman jälkeen Helmiseltä hieman lisäselvityksiä ja kuulumisia. Näistä tiedonjyväsistä saanemme ainakin pienen pintaraapaisun Okandan historiasta.

C:\Users\Pasi\Desktop\Okandanoriko.jpg
Mi noru Okanda yhdessä vaimonsa Ikukon(vas.) ja Soke Yoriko Kudon kanssa Helsinki-Vantaalla 2019. Kuva: Sera Kaukola

Okandan tarina ja jälleennäkeminen Helmisen kanssa

Minoru Okandan kamppailulajiharrastus sai alkunsa lukioaikoina, jolloin hän harjoitteli judoa 1 kyuhun asti, kun koulussa oli valittava joko judo tai kendo. Judossa tarvitsi hankkia vähemmän varusteita, joten se vaikutti valintaan. Taidon hän aloitti vuonna 1969 Nakamura sensein johdolla samaan aikaan Kenji Uemuran kanssa, mentyään opiskelemaan Kitasaton yliopistoon. Okandaa kiehtoi taidossa se, että se ei ole yhtä suoraviivaista kuin karate, vaan liikkuminen on monipuolisempaa. Hän ei omien sanojensa mukaan ollut erityisen hyvä tengissä ja bakuchua hän ei tehnyt, koska hän piti sitä vaarallisena. Mutta bakutenin hän kuitenkin teki ja voitti aikanaan opiskelijoiden mestaruuden hokeissa sekä tenkaissa Kitasaton joukkueessa. Häntä kolme vuotta nuoremman ja hänen jälkeensä taidon aloittaneen Yuetsu Tanakan lahjakkuuden ja erityisesti tengitaidot Okanda muistaa hyvin. He kertoivatkin Hannu Helmisen kanssa yhteen ääneen Tanakasta näkyneen heti, että tästä tulee kova tekijä, ja niinhän hänestä tulikin. Saiko Shihanin Okanda tapasi usein, toisinaan myös Hannu Helmisen kanssa yhdessä ja tapaamiset olivat aina hyvin vaikuttavia. Hänen suosikkitekniikkaansa tiedustellessa vastaus tuli hetkeäkään miettimättä –senjogeri, joka Helmisen sanoin oli Okandalla aivan järisyttävän hyvä, nopea ja voimakas. Okandalla oli Helmisen mukaan muutenkin hyvät ja voimakkaat tekniikat ja häntä kunnioitettiin Kitasaton dojolla. Suomeen Okanda (2. dan) saapui 22-vuotiaana syksyllä 1972, kuten hyvin tiedämme. Hänellä oli aikomuksena reissata ympäri Eurooppaa, mutta hän jäikin koko 10 kuukauden matkan ajaksi Lahteen. Tämähän johtui siitä, että hän alkoi opettaa Lahdessa taidoa annettuaan näytöksen ensin paikallisella judo-dojolla ja saatuaan oppilaikseen noin puolet silloisen dojon harjoittelijoista. Hän on hyvin iloinen, että päätyi juuri Lahteen, sillä hän sai sieltä hyviä ystäviä, kuten Hannu Helmisen. Okandan palattua Japaniin keväällä 1973 alkoivat Suomen taidolle elintärkeät vastavierailut, kun Hannu Helminen lähti saman vuoden syksyllä Japaniin ja Japanista saapui opettajaksi Kenji Uemura. Helminen oli jo Japanissa Uemuran tullessa Suomeen ja hän tapasi Uemuran ensimmäisen kerran tämän palattua Japaniin. Helmisen toisen Japanin matkan (1975) jälkeen kohtaamista Okandan kanssa saatiin odottaa 44 vuotta.

C:\Users\Pasi\Desktop\okanda helminen.jpg
Ystävykset Hannu Helminen ja Minoru Okanda Tampereella 2019.

Okandan valmistuttua yliopistosta vuonna 1976 hän aloitti työt, joiden takia joutui muuttamaan usein eri puolille Japania, eikä harjoittelulle jäänyt aikaa. Taido jäi ja vyöarvo on yhä 2 dan. Taidouran jälkeen hän on harjoitellut aikidoa, jossa hänellä on 1 dan ja lisäksi taichita. Nykyisin Okanda pelaa golfia ja työskentelee jossain ministeriössä (tarkempi toimenkuva jäi hieman epäselväksi). Hän ei ole ollut missään taidotoiminnassa mukana sitten vuoden 1976, kunnes ilmestyi Kenji Uemuran kanssa katsomaan vuoden 2017 MM-kilpailuja Yamanashiin. Uemuran kanssa Okanda on pitänyt yhteyttä ja he lienevät muistelleen taidoasioita kuitenkin, koska kädet näyttivät edelleen menevän kamaehin automaattisesti. Taidon Okanda katsoo kehittyneen ja menneen kokonaisuudessaan eteenpäin hänen ajoistaan, laji on tullut selkeämmäksi ja paremmaksi ja kehittynyt etenkin voimistelullisesti. Okandan ja Helmisen seurassa tunnelma oli mukava ja leppoisa ja juteltavaa olisi riittänyt vaikka kuinka, mutta kilpailut olivat käynnissä, joten pidempään jutusteluun ei ollut aikaa. ”Lahti, Lahti” tuli usein Okandan suusta kun hän muisteli tuota kaupunkia suurella haikeudella ja etenkin perjantai-iltoja legendaarisessa Nuutti-ravintolassa. Australiaan hän ei luvannut lähteä, mutta seuraavissa Japanissa pidettävissä MM-kisoissa voinemme odottaa hänet näkevämme.

C:\Users\Pasi\Desktop\okandahelminen meet.jpg
Helminen ja Okanda Tampereella 2019. Kuva: Sera Kaukola

Okandan ja Helmisen tapaaminen 44 vuoden jälkeen oli riemukas ja ikimuistoinen. Molemmat olivat tahollaan silloin tällöin miettineet, että mahtavatko tavata enää koskaan. Olin kuvitellut, että Helminen yli 40 vuotta shotokan karaten parissa vaikuttaneena olisi käynyt useamminkin Japanissa, mutta toistaiseksi viimeisin on se toinen reissu taidoajoilta. Hän olikin jo, ennen kuin sai tietää Okandan tulevan Suomeen, alustavasti suunnitellut Japanin matkaa ja siellä Okandan tapaamista, minkä hän vielä toivottavasti tekeekin. Voimme vain kuvitella sen yllättyneisyyden ja riemun kun hän sai tietää Okandan tulevan Suomeen ja kutsun EM-tapahtumaan. Helmisen mukaan yhteishenki Minorun kanssa löytyi heti, välittömästi sillä sekunnilla kun he kohtasivat. Kyllä vanhat ystävykset näyttivätkin hyvin viihtyvän tapahtumassa ja tapahtumapäivinä julkaistut kuvat Suomen taidon Facebook-sivuilla tuovat jälleennäkemisen ilon niin vahvasti esiin, että on pakko lainata pari kuvaa tähänkin juttuun!

C:\Users\Pasi\Desktop\okanda helminen kättely.jpg
Okandan ja Helmisen jälleennäkemisen riemua Tampereella 2019. Kuva: Sera Kaukola

”Sanoin kuvaamaton tilanne, aivan uskomattomat neljä päivää, joka hetki oli mahtavaa!” Helminen sanoi, vielä viikkojen jälkeen, edelleen liikuttuneena tapahtumasta. Helminen sai tavata myös pitkästä aikaa Yuetsu Tanakan, jonka kanssa oli ystävystynyt 70-luvun Japanin matkoillaan ja hän tapasi ensimmäistä kertaa myös Shukuminen tyttären. Muusikkona ja karate-esityksissä paljon esiintynyt Helminen nosti iltajuhlassa hänen ja Okandan saamat huomionosoitukset yhdeksi hienoimmista koko elämässään, ”Minoru nousi ja kumarteli ja taputukset olivat mahtavat, ja minä nousin ja taputukset eivät meinanneet loppua millään.” Helminen kertoi. Nämä huomionosoitukset he varmasti olivat ansainneetkin, ja paljon enemmänkin.

C:\Users\Pasi\Desktop\okandahelminentanaka.jpg
Helminen ja Okanda yhteiskuvassa muiden muassa Tanakan (vas.) kanssa Tampereen kaupungin vastaanotolla 2019. Kuva: Sera Kaukola

Täytyy sanoa, että tuli tippa linssiin kun mietin kotimatkalla EM-kisojen jälkeen, miten merkityksellinen Okandan vierailu lopulta on. Jos hän ei olisi koskaan tullut Suomeen, niin tätäkään EM-tapahtumaa ei välttämättä olisi ollut. Sitä on todella vaikea käsittää, miten suuria merkityksiä yksittäisillä asioilla voi olla, niin kuin olemme saaneet todistaa. Sanoinkin Okandalle juttutuokion päätteeksi, että en koskaan tavannut Saiko Shihania, mutta nyt tapasin hänet ja se on minulle merkitykseltään lähes sama. Iso kiitos Minoru ja Hannu tästä kaikesta ja myös kaikille toiminnan jatkajille! Toivotaan, että vierailut jatkuvat.

53. japaninmestaruuskilpailut

53. japaninmestaruuskilpailut järjestettiin Kofun Yamanashissa 24.11.2019.  Pasi Heininen raportoi  kilpailujen tulokset:

Tuloksissa ei suuria yllätyksiä. Kanekolle jälleen miesten jissenin mestaruus (viime vuonna sijoitukset menivät Aburain kanssa toisin päin). Ueharalle kolmas perättäinen miesten hokein mestaruus. Yuki Seto puolestaan on hallinnut naisten hokeita viisi vuotta putkeen. Mikiko Uedasta tuli ainoa uusi mestari voitettuaan naisten jissenin (edelliset seitsemän mestaruutta menivät Maho Yamagiwalle).

Tulokset:

Jissen miehet (39 kilpailijaa)

  1. Tomokazu Kaneko (Tokio Tama)
  2. Akira Aburai (Aichi)
  3. Naoki Sasaki  (Miyagi)

Jissen naiset (28)

  1. Mikiko Ueda (Chiba)
  2. Akiko Inami (Chiba)
  3. Minami Hirayama (Fukuoka)

Hokei miehet (33)

  1. Hiroyuki Uehara (Fukuoka)
  2. Kaito Yamaguchi (Tokio Jonan)
  3. Kenta Saito (Tokio Jonan)

Hokei naiset (31)

  1. Yuki Seto (Wakayama)
  2. Natsuko Kodani (Tokio Jonan)
  3. Akiko Inami (Chiba)

Sonen Hokei (12)

  1. Mayu Kobayashi (Tokio Josai)
  2. Mitsuji Doi (Yamanashi)
  3. Mitsuru Shimamiya (Tokio Joto)

Dantai jissen miehet (14 joukkuetta)

  1. Aichi
  2. Miyagi
  3. Chiba

Dantai jissen naiset (9)

  1. Chiba, 
  2. Tokio Josai
  3.  Hokkaido

Dantai hokei miehet (4)

  1. Tokio Jonan 
  2. Hokkaido
  3. Chiba

Dantai hokei naiset (5)

  1. Hokkaido
  2. Niigata
  3. Tokio Jonan

Tenkai miehet (8)

  1. Tokio Jonan
  2. Saitama
  3. Hokkaido

Tenkai naiset (5)

  1. Tokio Jonan
  2.  Hokkaido
  3.  Niigata

Viesti perille! Tutkittua tietoa taidoseurojen markkinointiviestinnästä

Tampereen Taidon Helmiina Isokangas tutki opinnäytetyössään taidoseurojen markkinointiviestintää. Tutkimuksen tavoitteena oli tutustua Suomen Taidon jäsenseurojen markkinointiviestinnän suunnitteluun ja toteutumiseen sekä havaita toimintoja, joihin jäsenseurat tarvitsevat apua tai ohjausta. Kamae blogin toimitus pyysi Helmiinalta lyhyen koosteen tutkimuksen tuloksista.
_______________________________________________________________________

Kevään korvilla taidoseurat ympäri Suomen saivat jännittävää sähköpostia. Sähköpostista avautui kyselytutkimus jäsenseurojen vuoden 2018 markkinointiviestintää käsittelevään opinnäytetyöhöni. Kymmenen rohkeaa taidoseuraa otti osaa tutkimukseen ja sen pohjalta saatiin paljon mielenkiintoisia, koko Suomen taidokansaa hyödyttäviä tuloksia. Tekstiin on koottu merkittävimmät tulokset jäsenseurojen tulevaisuuden toiminta mielessä pitäen.

Tutkimuksen mukaan Suomen Taidon jäsenseuroissa markkinointiviestinnän suunnittelu sekä toteuttaminen koetaan haastavaksi tehtäväksi. Etenkin suunnittelu vaatii jäsenseuroilta paljon aikaa ja resursseja, joita ei aina valitettavasti ole riittävästi saatavilla. Suurta osaa suunnittelussa näyttelee markkinointiviestintävastaavan nimeäminen. Tutkimuksen mukaan 60 % jäsenseuroista nimesi markkinointiviestintävastaavan ja markkinointiviestintävastaavan nimeämisen katsotaan mahdollistavan myös muiden markkinointiviestintään liittyvien toimenpiteiden toteutumisen. Kyseisiä toimenpiteitä ovat esimerkiksi markkinointiviestintätavoitteen ja budjetin määrittäminen. Tutkimuksen mukaan sekä markkinointiviestintävastaavan että markkinointiviestinnän tavoitteen olivat määritelleet 50 % jäsenseuroista. Samaan tapaan markkinointiviestintävastaavan sekä budjetin olivat yhtäaikaisesti määritelleet 20 % jäsenseuroista.

Jäsenseuroille päänvaivaa suunnittelussa aiheuttaa myös kohderyhmän määrittäminen sekä kohderyhmän käyttäytymisen tutkiminen. 50 % jäsenseuroista oli määritellyt markkinointiviestinnällä tavoiteltavan kohderyhmän, mutta vain 10 % oli panostanut oman kohderyhmänsä käyttäytymisen tutkimiseen. Markkinointiviestinnän toimenpiteiden toteuttamisessa haasteelliseksi osoittautui myös kohderyhmän käyttämien markkinointikanavien löytäminen.

Aseta vastuutettu ja realisesti saavutettavissa oleva tavoite.

Markkinointiviestinnän suunnittelun ja toteuttamisen sitoo yhteen tavoite. Tavoitteen asettaminen vaatii kuitenkin taitoa ja tarkkuutta, jotta tavoitteen saavuttamista voidaan arvioida. Jäsenseurojen keskuudessa tavoitteita markkinointiviestinnälle oli asetettu, mutta niiden saavuttaminen oli usein jäänyt haaveeksi ja käytettyjen resurssien tuottavuus epäselväksi. Jäsenseurojen tulee tutkimuksen perusteella asettaa tavoite, joka on tarkkaan määritelty ja mitattavissa. Lisäksi tavoitteen tulee olla tietyn henkilön tai ryhmän vastuulla ja olla realistisesti saavutettavissa. Tavoitteelle tulee myös asettaa aikaraja, jonka puitteissa tavoitteen eteen tehdään töitä.

Tutkimuksen mukaan markkinointiviestinnän toimenpiteiden toteuttamisessa jäsenseurat käyttävät hyödykseen ahkerasti etenkin digitaalista mediaa eli esimerkiksi verkkosivuja ja sosiaalista mediaa. Markkinointiviestinnän perinteisinä painettuina kanavina hyödynnetään eniten julisteita, esitteitä, lentolehtisiä ja jonkin verran lehtimainoksia. Muutama jäsenseura kertoo viestivänsä kohderyhmälleen suoramarkkinoinnin keinoin eli jakavansa esimerkiksi lentolehtisiä ja esitteitä suoraan kotitalouksiin.

Ole aktiivinen.

Tutkimus kuitenkin osoittaa, että jäsenseurojen tulisi olla aktiivisempia markkinointiviestinnän toimenpiteiden toteuttamisessa. Aktiivisuudella tarkoitetaan tässä tapauksessa markkinointiviestinnän toistokertojen määrän lisäämistä tietyllä aikavälillä. Etenkin digitaalista mediaa eli esimerkiksi verkkosivuja ja sosiaalista mediaa tulisi päivittää viikoittain, jotta kohderyhmän mielenkiinto jäsenseuran toimintaa kohtaan säilyy samalla tasolla.

Tutkimuksen toteuttaminen oli erittäin mielenkiintoista ja toivon tuloksista olevan apua tulevaisuudessa jäsenseurojen markkinointiviestinnän suunnittelussa, toteutuksessa sekä kehittämisessä.  Lopuksi haluan vielä kiittää opinnäytetyön toimeksiantajaa Suomen Taidoa sekä kaikkia tutkimukseen vastanneita jäsenseuroja!

Arigatō gozaimasu!
Helmiina Isokangas

Kuva: Aki Peltola

Tunnelmia EM-kisoista

Kamaeblogin toimitus halusi tietää minkälaista kisoissa oli ja minkälainen fiilis jäi kaksipäiväisestä tapahtumasta. Koska parhaat kommentit saa tietysti läsnäolleilta laitettiin sähköpostit tulille ja pyydettiin muutama kommentti tapahtumasta. Tällä kertaa saaliina on hieman näkemystä niin kisatatamilta kuin sen ulkopuoleltakin.

EM-kisatatamilla nähtiin tänä vuonna useita ensikertalaisia ja yksi heistä oli Turun Taidoseuraa edustava Hanna-Mari Boelius. Vielä puolentoista viikkoa kisojen jälkeen fiilis tuntui olevan korkealla: ”Euroopanmestaruuskisat on ohi. Loppuseremonian jälkeen tärisytti, itketti ja pyörrytti. Kaksi kisapäivää olivat koko sen 1,5 vuoden arvoisia, jotka niiden eteen oli päivittäin tehty töitä. Aluksi pelkäsin, jos fokuksen ja vireyden ylläpitäminen kahtena päivänä olisi vaikeaa, mutta käytännössä ongelmaa ei ollut. Oli sanoinkuvaamattoman siistiä, kun arvokisatunnelma valtasi puitteet molempina päivinä. Yleisön kannustus, omat joukkuekaverit tekemässä upeita suorituksia, valmentaja nyökkäämässä sulle ”mee ja tee parhaasi”, urheilugeelin maku suussa, toimitsija ojentamassa vyötä, tuomarin pillin vihellys, vastustuja… jatkumo ikimuistoisia välähdyksiä. En olisi voinut pyytää enempää. Kulunut sanonta pitää paikkansa: kilpailut ovat urheilun juhlaa.  Oma arvokisadebyytti jää varmasti mieleen ja tuntui tuovan sen itsevarmuuden, mitä olen urheilijana etsinyt. ”

Arttu Sanaksenaho ja Hanna-Mari Boelius. Kuva: Antti Korhonen

Kisakonkari Essi Pelttari kiteytti omat tunnelmansa näin: ”Päällimmäisenä mieleeni jäi älyttömän hyvä joukkuehenki, jonka ansioista kilpailuissa oli hauskaa ja koko kesän mittaisesta matkasta jäi hyvä fiilis. Minua ilahdutti myös yleinen tunnelma, jossa huokuu se rautainen osaaminen ja pyyteetön työ, joilla Suomessa panostetaan tällaisen tapahtuman järjestämiseen. Haastavinta kisatilanteessa on mielestäni sopivan vireen hakeminen etenkin joukkuesuorituksiin sekä paineen alaisena yhden onnistuneen rutiinisuorituksen tavoittaminen.Yleensä maajoukkueleireillä on kokonaisia kisasuorituksiakin harjoiteltaessa aina jonkinlainen mahdollisuus yrittää uudelleen ja hakea lopulta onnistumisen kokemus ja luottamus omaan tekemiseen. Kilpailuissa on kuitenkin ainoastaan yksi mahdollisuus. Vuosi vuodelta kilpailutilanteissa onkin alkanut korostua yhä enemmän psyykkisen valmistautumisen merkitys taitojen ja fyysisen kunnon rinnalla. Kaksipäiväinen kisatapahtuma vaikutti omasta näkökulmastani varsin toimivalta konseptilta.

Essi Pelttari. Kuva: Tomi Kajasviita

Kansainvälisissä kisoissa tuomariedustus on huikea ja tällä kertaa mukana pillin kanssa oli entinen maajoukkuedustaja Keravan Sandokaista. Henrika Ylirisku ynnäsi tuomarikokemuksensa seuraavin tuloksin: ”Minulle tuomarin näkökulmasta koettuna ystävyys- ja EM-kisat oli laadukkaasti tuotettu tapahtuma, jossa oli ilahduttavan monesta maasta osallistujia. Hyvien järjestelyiden ansiosta tuomarityössä saattoi keskittyä olennaiseen: seuraamaan ja arvioimaan keskittyneesti suorituksia tatamilla. Työskentelin kumpanakin kisapäivänä alueella, jolla Suomen maajoukkueen naiset esiintyivät. Arvostin kovasti heidän kisasuoritustensa korkeaa laatua ja hyvää tekemisen asennetta läpi eri sarjojen. Naisten otteluihin ylipäänsä on tullut ilahduttavasti lisää vauhtia ja tekniikoiden monipuolisuutta.
Kansainvälisen tuomariyhteistyön sujuminen hieman jännitti etukäteen, mutta kisapäivien aikana ehti päästä hyvään yhteistyövireeseen uusienkin kolleegojen kanssa. Varsinkin otteluissa tuomareiden välinen hyvä vuorovaikutus ja keskinäinen luottamus ovat tärkeitä. 
Kaksipäiväiset kisat jaetuilla sarjoilla oli kiinnostava kokeilu, jossa oli tuomarin kannalta sekä etuja että haasteita. Hokeiden ja otteluiden sijoittaminen eri päiville antoi mahdollisuuden orientoitua hyvin kummankin lajin tuomarointiin. Toisaalta päivät olivat pitkiä ja vaativia keskittymiskyvyn ylläpitämisen kannalta.  ”

Taustalla tuomaroimassa Henrika Ylirisku. Kuva: Tomi Kajasviita.

Kilpailijat ja tuomarit tarvitsevat jokaisissa kisoissa avukseen myös joukon toimitsijoita, joista jokaisella on erilainen tehtävä. Olavi Kurttiolla kokemusta eri tehtävistä on runsaasti, ja tällä kertaa hän kuvaili omien sanojensa mukaan ”kevyttä osuuttaan” näin:

Olavi Kurttio Kuva: Tomi Kajasviita

”Mukavaa oli (jälleen) porukan hyvä henki, toimitsijoista ja muista vapaaehtoisista kukaan ei pingottanut tai ankeillut, hommat hoidettiin niin hyvin kuin mahdollista, eikä kukaan katsonut kelloa. Minun fiilikseeni vaikutti alkuviikon puuhissa tietysti Seran energia ja Juhan hyväntuulinen rauhallisuus. Toimitsijapöytien takana touhuavalle porukalle löytyi sopiva roolitus aika helposti, ja vaikka varsinaiset kisapäivät olivat tiiviitä ja taukoja oli vähän, niin kukaan ei tainnut nääntyä. Haastavinta oli muutama pieni sekoilu Kihapp-järjestelmän kanssa, mutta onneksi Ville oli paikalla hoitamassa nämä pulmat. Tietysti jokunen kilpailijoiden poisjäänti aiheutti säpinää kilpailukaavioiden kanssa, mutta se on ihan normaalia kisatouhua. Kaksipäiväinen kisatapahtuma tällaisenaan oli mielestäni onnistunut ratkaisu. Ystävyyskisojen ja EM-kisojen vaihtumiskohdissa olisi voinut olla jotenkin näkyvämpi ja kuuluvampi ”taitekohta”.

Minulla oli vielä sunnuntaina ohjelmassa ”jälkiretkeilyn” vetäminen Kintulammen luonnonsuojelualueelle. Vaikka suuri osa ilmoittautuneista jäi pois viime hetkellä, niin silti retki oli onnistunut. Hiljainen käveleskely upeilla metsäpoluilla palautti kuulemma kisojen kolhimat kintut hyvään kuntoon. Ja tietysti eväät maistuivat hyvin.”

Kisakatsomo. Kuva: Tomi Kajasviita

Kisakatsomossa tunnelma pysyi korkealla koko kaksipäiväisen tapahtuman ajan. Maija Turpeinen seurasi kisailijoiden edesottamuksia katsomosta käsin: ”EM-tapahtuma oli katsojan näkökulmasta oikein mielekäs ja varsin onnistunut. Käytännönjärjestelyt oli toimivat – liput sai hankittua etukäteen, tapahtumapaikalla vastattiin kaikkiin tarpeisiin, niin pysäköinnin kuin evästämisen suhteen. Katsomoista löytyi hyvin tilaa, mutta kuitenkin penkkirivit oli kaikki käytössä ja tunnelma myös siellä oikein hyvä ja innostunut. Tapahtuman juonto oli tarpeellinen ja pysyi ajantasalla tilanteesta, vaikka vähän olisi lajituntemuksessa ollut katsojalla puutteita. Pidin myös siitä, että finaalit käytiin eri aikoihin, jolloin kaikki pääsi kannustamaan täysillä omiaan. EM-tapahtuma kaksipäiväisenä oli toimiva – pystyi vähän aikatauluttamaan milloin tulee paikalle, jaksoi lapsenkin kanssa paremmin seurata ja riitti hyvin energiaa kannustaa urheilijoita! Kiitos valtavasti kaikille urheilijoille jännittävistä kisoista ja järjestäjille niiden mahdollistamisesta.”

Linssin takaa kisoja tarkasteli tämänkin blogitekstin kuvista vastannut Tomi Kajasviita; ” Upeita suorituksia, sinnikkyyttä ja ystävyyttä. Näiden hetkien ikuistaminen EM tapahtuman valokuvaajana oli mahtava kokemus. Kiirettä kahden tatami alueen välillä riitti, kun kaksi sarjaa pyöri samanaikaisesti molemmilla alueilla. Yhdet lounastauot ehdin pitää kumpanakin päivänä, mutta muuten sormi oli tiukasti kameran laukaisimella. Homma jatkui vielä kisapäivien jälkeen, kun kuvat piti käydä läpi ja parhaimmat käsitellä sekä julkaista. Järjestelyiltään kisat olivat oikein onnistuneet ja kuvauksen kohteet vailla vertaansa!

Tomi Kajasviita

Nuoren miehen kuvia kisatapahtumasta löytyy tämän linkin takaa. Kuvia käyttäessäsi muistathan mainita kuvaajan.

Näillä tunnelmilla on hyvä kääntää katse kohti Australian valloitukseen. Kamaeblogin toimitus kiittää ja kuittaa.

Työpöydältä toteutukseen – muutos on mahdollisuus!

”Yksi tärkeimmistä taidoista on muutoksenhallintakyky, taito johtaa ihmisiä sekä toiminnan jatkuva kehittäminen.”

– HUMAKin lehtori Juha Iso-Aho

Muutos

Niinhän se on, järjestötyössä niin kuin maailmassa yleensäkin ainoa varma asia on muutos: muutos trendeissä, muutos ihmisten ajankäytössä, muutos ympäröivissä arvoissa, muutos liikuntakäyttäytymisessä, muutos teknologiassa.. Tuntuu, että vauhti on välillä päätä huumaava. Yhdeksän vuotta sitten aloittaessani Suomen Taidoliiton kehityspäällikkönä käytössä olivat lankapuhelin ja matkapuhelin, saattopa nurkassa nököttää vielä faksikin, Sähköisistä järjestelmistä käytössä olivat Sporttirekisterin vanhempi painos, sähköinen taloushallinnon ohjelmisto, www-sivut ja sähköposti. Nyt välineiden ja kanavien kirjo on moninkertainen, mutta haasteeksi on muodostunut ihmisten tavoittaminen monista kanavista huolimatta.

Kohtaaminen

Niinpä väylä seuratoimijoiden kanssa tehtävään työhön, vapaaehtoisten kanssa toimimiseen ja uusien potentiaalisten harrastajien löytämiseen muodostuu mielestäni aidon kohtaamisen kautta. Näin järjestötyöntekijänä työnilo syntyy juuri näistä kohtaamisista. Tätä työtä tehdään niille, ketkä antavat oman aikansa ja panoksensa vuosi toisensa jälkeen lajille ja seuralle. Järjestötyö on välillä myös todella yksinäistä – ihmiset kenen kanssa töitä tehdään ovat pitkin maakuntia ja saleja, monesti toimistolla kaipaisi ympärille tiimiä tai hankalana päivänä kollegan kannustavia sanoja. Näihin hetkiin löytyy usein ratkaisu muiden kamppailuliittojen työntekijöistä, jotka kohtaavat samankaltaisia tilanteita omissa tehtävissään.

Kehitys

Yksi voimavara, inspiraation lähde kehitystyöhön ja avain ajassa pysymiseen on itsensä kehittäminen. Suomen Taidon leivissä on ollut aina hyvin myönteinen suhtautuminen kehitykseen ja kehittämiseen, niinpä itselläni on ollut mahdollisuus suorittaa työn ohella taloushallinnon opintoja, urheilujohtamisen YAMK-tutkinto, digitaalisen muotoilun opinnot sekä vapaaehtoistyön johtamisen opintoja. Niistä kaikista on voinut ammentaa uusinta tietoa ja osaamista suoraan omaan työhön ja valjastaa taidon käyttöön.

Ideat

Parasta ovat kuitenkin ideat ja taidossa piilevä rohkeuden ilmapiiri. Opiskellessani vapaaehtoistyön johtamista Humanistisessa ammattikorkekoulussa kevätkaudella 2019 mieleeni virisi muutosjohtamisen opintokokonaisuuden aikana idea Taido tutuksi -hankkeesta ja sen toteutuksesta. Hetken pähkäilin, miten EM-tapahtuman jälkeen oma puhti riittäisi, kunnes tajusin, että ehkä voisimmekin saada lisävoimia Tomi Tolsasta. Hänellä jos kellä oli näkemystä, tietoa ja kokemusta urheilujohtamisesta ja vieläpä palavaa kiinnostusta lajin suuntaan. Opiskelukaverit pitivät hanketta rohkeana, mutta kannatettavana. Head hunt -soitto taidon omalle taikaviitalle antoi mahdolliselta toteuttajalta vihreää valoa.

Tomi Tolsa: "Kuullessani suunnitelman tunsin
heti olevamme merkityksellisen asian äärellä. Harrastajamäärien lisääminen seurojen menestystä vahvistamalla on minulle kaikista rakkain tavoite. Harrastajien ja seuratoimijoiden tarpeiden huomioiminen on ensiarvoisen tärkeää. Hyvin toimiva seuratoiminta luo vahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja uudet harrastajat tuovat lisää energiaa lajiin. Haluamme kaikki yhdessä varmistaa taidon elinvoimaisuuden myös tulevaisuudessa."

Keväällä pidetty seurapäivä Keravalla vahvisti lopullisesti muutossuunnitelman tarpeellisuuden. Seurat kaipasivat tukea ja apua jäsenhankintaan konkreettisesti kentällä. Näin keräsin rohkeuteni ja 24.4. idea lähti Suomen Taidon puheenjohtaja Elisa Rousulle, joka suhtautui esitykseen positiivisesti. Johtoryhmällä olikin sitten seuraavanlainen esitys agendallaan 9.5. pidetyssä kokouksessa:

”Hyvää ei voi kehittää määräänsä enempää ja nyt tarvitaankin volyymiä harrastajamääriin. Lajipäällikkö esittää n. vuoden mittaista hanketta, jolla on tarkoitus kasvattaa lajin harrastajamääriä tuntuvasti 1.8.2019-31.9.2020 välisenä aikana ja mahdollisuuksien mukaan jatkaa hanketta palkallisen henkilön voimin myös seurahankkeen nimissä 2020-2022.”

Suomen Taidon johtoryhmä teki nopean tilannekatsauksen ja hyväksyi esityksen yksimielisesti ja näin startattiin toden teolla Taido tutuksi -hanke, jonka tarkoituksena on hankkia ensimmäisenä hankevuonna taidolle 400 uutta lisenssillistä harrastajaa.

Tieto ja taito

Hankkeen aikana kerätään tietoa ja pyritään löytämään taidosta kiinnostuneita aloittaja- ja asiakasegmenttejä. Tomi Tolsa valmistelee myös Haaga-Helia YAMK -tutkintoonsa liittyvän opinnäytetyön hankkeen kulusta ja tuloksista.

Tomi Tolsa: "Parasta hankkeessa on käytännön toimiminen ruohonjuuritasolla: seuratoimijoiden sparraus, jäsenhankinnan suunnittelu, yhteydenotot keskeisiin sidosryhmiin kuten kunnat, koulut, päiväkodit; vierailut ja lajikokeilujen ohjaaminen ja niin edelleen. Päiväkotien viskarit, eskarit ja henkilökunta ovat ottaneet minut tervetulleena vastaan ja eroamme tunnin päätteeksi posket punaisina ja hymyssä suin. Olemme päässeet vauhtiin nopeasti!" 
”Jos odotat muutosta, ole valmis tekemään asiat myös toisin ja katso mitä se tuo tullessaan.”

Terveisin

Sera

Kirjoittaja on Suomen Taidon lajipäällikkö, joka on opintovapaalla 1.9.2019-31.8.2020 välisenä aikana ja tiirailee tuon ajan hankkeen kulkua takavasemmalta. Samalla hän latailee akkuja sekä virittelee uusia ideoita. Nähdään tapahtumissa ja viimeistään syksyllä 2020!