MINORU OKANDAN TOINEN SUOMEN VIERAILU JA KOHTAAMINEN HANNU HELMISEN KANSSA

Pasi Heininen sai kunnian olla mukana Hannu Helmisen ja Minoru Okandan tapaamisessa Suomessa elokuussa 2019, kun  Okanda saapui seuraamaan EM-tapahtumaa Tampereelle. Tämän tapaamisen yhteydessä Heininen pääsi haastattelemaan kaksikkoa ja alta Kamaeblogin lukijatkin pääsevät mukaan tuohon legendaariseen tapaamiseen.


Suomen taido palasi juurilleen kun vuoden 2019 EM-tapahtumaan saatiin suomalaisen taidotoiminnan käynnistäjät: lajin Suomeen tuonut Minoru Okanda ja hänen ensimmäisiin oppilaisiinsa lukeutunut suomalaisen taidon ensimmäisen mustan vyön saavuttanut Hannu Helminen.

Tapahtumaketjun voi katsoa alkaneeksi alla olevasta Henrika Yliriskun ottamasta kuvasta, jossa Minoru Okanda ja Kenji Uemura (aiemmin litteroitu virheellisesti nimellä Vemura) ilmaantuivat yllättäen yhteiskuvaan Suomen maajoukkueen kanssa Japanin MM-kisoissa 2017. Kun lajipäällikkömme Sera Kaukola sai tietää ketä kuvassa oli, lähti sellainen rumba käyntiin, että Okanda saatiin Suomeen! Uemura sai myöskin kutsun, mutta valitettavasti hän ei tällä kertaa päässyt.

C:\Users\Pasi\Desktop\okandauemura.jpg
Minoru Okanda (vas.) ja Kenji Uemura maajoukkueen kanssa yhteiskuvassa Kofussa 2017. Kuva: Henrika Ylirisku

Minoru Okanda on henkilö, jonka nimen tietävät kaikki Suomen taidohistoriaa tuntevat. Hän on hahmo historiasta, jonka hyvin harvat olivat tätä ennen tavanneet. Jopa sellaiset suomalaisen taidon pitkäaikaiset suuret nimet kuten Jukka Kirsi ja Jari Tuominen eivät olleet saaneet monien muiden tavoin mahdollisuutta tavata Okandaa ennen 2010-luvun loppua. Nyt kun kaikkien näiden vuosin jälkeen hän ilmestyi Suomen maajoukkueen kanssa yhteiskuvaan, on tapahtunut jotain hyvin merkittävää suomalaisen taidon historiassa. Japanin MM-tapahtumassa monilta saattoi Okanda jäädä huomaamatta, mutta onneksi asia saatiin korjattua Seran kutsuttua hänet itseoikeutettuna kunniavieraana Suomeen heinä-elokuun vaihteen EM-tapahtumaan 2019, jonne hän saapui yhdessä vaimonsa kanssa. EM-tapahtumassa saimme todistaa myös Okandan ja Hannu Helmisen jälleennäkemisen. Helminen oli niin ikään kutsuvieraana ja tämä Suomen taidon alkuaikojen päätekijä ja pitkän linjan karateka pääsi seuraamaan pitkästä aikaa taidotoimintaa.

Monilla taidokoilla olisi varmasti paljon kysyttävää Okandalta, kuten mitä hän on tehnyt kaikki nämä vuodet, milloin hän on aloittanut taidon ja kuka on hänen ensimmäinen opettajansa jne. Sain kunnian käydä EM-kilpailuiden yhteydessä pienen juttutuokion Helmisen ja Okandan ja kanssa. Lisäksi Martti Rahkila haastatteli myös Okandaa iltajuhlassa. Kyselin vielä tapahtuman jälkeen Helmiseltä hieman lisäselvityksiä ja kuulumisia. Näistä tiedonjyväsistä saanemme ainakin pienen pintaraapaisun Okandan historiasta.

C:\Users\Pasi\Desktop\Okandanoriko.jpg
Mi noru Okanda yhdessä vaimonsa Ikukon(vas.) ja Soke Yoriko Kudon kanssa Helsinki-Vantaalla 2019. Kuva: Sera Kaukola

Okandan tarina ja jälleennäkeminen Helmisen kanssa

Minoru Okandan kamppailulajiharrastus sai alkunsa lukioaikoina, jolloin hän harjoitteli judoa 1 kyuhun asti, kun koulussa oli valittava joko judo tai kendo. Judossa tarvitsi hankkia vähemmän varusteita, joten se vaikutti valintaan. Taidon hän aloitti vuonna 1969 Nakamura sensein johdolla samaan aikaan Kenji Uemuran kanssa, mentyään opiskelemaan Kitasaton yliopistoon. Okandaa kiehtoi taidossa se, että se ei ole yhtä suoraviivaista kuin karate, vaan liikkuminen on monipuolisempaa. Hän ei omien sanojensa mukaan ollut erityisen hyvä tengissä ja bakuchua hän ei tehnyt, koska hän piti sitä vaarallisena. Mutta bakutenin hän kuitenkin teki ja voitti aikanaan opiskelijoiden mestaruuden hokeissa sekä tenkaissa Kitasaton joukkueessa. Häntä kolme vuotta nuoremman ja hänen jälkeensä taidon aloittaneen Yuetsu Tanakan lahjakkuuden ja erityisesti tengitaidot Okanda muistaa hyvin. He kertoivatkin Hannu Helmisen kanssa yhteen ääneen Tanakasta näkyneen heti, että tästä tulee kova tekijä, ja niinhän hänestä tulikin. Saiko Shihanin Okanda tapasi usein, toisinaan myös Hannu Helmisen kanssa yhdessä ja tapaamiset olivat aina hyvin vaikuttavia. Hänen suosikkitekniikkaansa tiedustellessa vastaus tuli hetkeäkään miettimättä –senjogeri, joka Helmisen sanoin oli Okandalla aivan järisyttävän hyvä, nopea ja voimakas. Okandalla oli Helmisen mukaan muutenkin hyvät ja voimakkaat tekniikat ja häntä kunnioitettiin Kitasaton dojolla. Suomeen Okanda (2. dan) saapui 22-vuotiaana syksyllä 1972, kuten hyvin tiedämme. Hänellä oli aikomuksena reissata ympäri Eurooppaa, mutta hän jäikin koko 10 kuukauden matkan ajaksi Lahteen. Tämähän johtui siitä, että hän alkoi opettaa Lahdessa taidoa annettuaan näytöksen ensin paikallisella judo-dojolla ja saatuaan oppilaikseen noin puolet silloisen dojon harjoittelijoista. Hän on hyvin iloinen, että päätyi juuri Lahteen, sillä hän sai sieltä hyviä ystäviä, kuten Hannu Helmisen. Okandan palattua Japaniin keväällä 1973 alkoivat Suomen taidolle elintärkeät vastavierailut, kun Hannu Helminen lähti saman vuoden syksyllä Japaniin ja Japanista saapui opettajaksi Kenji Uemura. Helminen oli jo Japanissa Uemuran tullessa Suomeen ja hän tapasi Uemuran ensimmäisen kerran tämän palattua Japaniin. Helmisen toisen Japanin matkan (1975) jälkeen kohtaamista Okandan kanssa saatiin odottaa 44 vuotta.

C:\Users\Pasi\Desktop\okanda helminen.jpg
Ystävykset Hannu Helminen ja Minoru Okanda Tampereella 2019.

Okandan valmistuttua yliopistosta vuonna 1976 hän aloitti työt, joiden takia joutui muuttamaan usein eri puolille Japania, eikä harjoittelulle jäänyt aikaa. Taido jäi ja vyöarvo on yhä 2 dan. Taidouran jälkeen hän on harjoitellut aikidoa, jossa hänellä on 1 dan ja lisäksi taichita. Nykyisin Okanda pelaa golfia ja työskentelee jossain ministeriössä (tarkempi toimenkuva jäi hieman epäselväksi). Hän ei ole ollut missään taidotoiminnassa mukana sitten vuoden 1976, kunnes ilmestyi Kenji Uemuran kanssa katsomaan vuoden 2017 MM-kilpailuja Yamanashiin. Uemuran kanssa Okanda on pitänyt yhteyttä ja he lienevät muistelleen taidoasioita kuitenkin, koska kädet näyttivät edelleen menevän kamaehin automaattisesti. Taidon Okanda katsoo kehittyneen ja menneen kokonaisuudessaan eteenpäin hänen ajoistaan, laji on tullut selkeämmäksi ja paremmaksi ja kehittynyt etenkin voimistelullisesti. Okandan ja Helmisen seurassa tunnelma oli mukava ja leppoisa ja juteltavaa olisi riittänyt vaikka kuinka, mutta kilpailut olivat käynnissä, joten pidempään jutusteluun ei ollut aikaa. ”Lahti, Lahti” tuli usein Okandan suusta kun hän muisteli tuota kaupunkia suurella haikeudella ja etenkin perjantai-iltoja legendaarisessa Nuutti-ravintolassa. Australiaan hän ei luvannut lähteä, mutta seuraavissa Japanissa pidettävissä MM-kisoissa voinemme odottaa hänet näkevämme.

C:\Users\Pasi\Desktop\okandahelminen meet.jpg
Helminen ja Okanda Tampereella 2019. Kuva: Sera Kaukola

Okandan ja Helmisen tapaaminen 44 vuoden jälkeen oli riemukas ja ikimuistoinen. Molemmat olivat tahollaan silloin tällöin miettineet, että mahtavatko tavata enää koskaan. Olin kuvitellut, että Helminen yli 40 vuotta shotokan karaten parissa vaikuttaneena olisi käynyt useamminkin Japanissa, mutta toistaiseksi viimeisin on se toinen reissu taidoajoilta. Hän olikin jo, ennen kuin sai tietää Okandan tulevan Suomeen, alustavasti suunnitellut Japanin matkaa ja siellä Okandan tapaamista, minkä hän vielä toivottavasti tekeekin. Voimme vain kuvitella sen yllättyneisyyden ja riemun kun hän sai tietää Okandan tulevan Suomeen ja kutsun EM-tapahtumaan. Helmisen mukaan yhteishenki Minorun kanssa löytyi heti, välittömästi sillä sekunnilla kun he kohtasivat. Kyllä vanhat ystävykset näyttivätkin hyvin viihtyvän tapahtumassa ja tapahtumapäivinä julkaistut kuvat Suomen taidon Facebook-sivuilla tuovat jälleennäkemisen ilon niin vahvasti esiin, että on pakko lainata pari kuvaa tähänkin juttuun!

C:\Users\Pasi\Desktop\okanda helminen kättely.jpg
Okandan ja Helmisen jälleennäkemisen riemua Tampereella 2019. Kuva: Sera Kaukola

”Sanoin kuvaamaton tilanne, aivan uskomattomat neljä päivää, joka hetki oli mahtavaa!” Helminen sanoi, vielä viikkojen jälkeen, edelleen liikuttuneena tapahtumasta. Helminen sai tavata myös pitkästä aikaa Yuetsu Tanakan, jonka kanssa oli ystävystynyt 70-luvun Japanin matkoillaan ja hän tapasi ensimmäistä kertaa myös Shukuminen tyttären. Muusikkona ja karate-esityksissä paljon esiintynyt Helminen nosti iltajuhlassa hänen ja Okandan saamat huomionosoitukset yhdeksi hienoimmista koko elämässään, ”Minoru nousi ja kumarteli ja taputukset olivat mahtavat, ja minä nousin ja taputukset eivät meinanneet loppua millään.” Helminen kertoi. Nämä huomionosoitukset he varmasti olivat ansainneetkin, ja paljon enemmänkin.

C:\Users\Pasi\Desktop\okandahelminentanaka.jpg
Helminen ja Okanda yhteiskuvassa muiden muassa Tanakan (vas.) kanssa Tampereen kaupungin vastaanotolla 2019. Kuva: Sera Kaukola

Täytyy sanoa, että tuli tippa linssiin kun mietin kotimatkalla EM-kisojen jälkeen, miten merkityksellinen Okandan vierailu lopulta on. Jos hän ei olisi koskaan tullut Suomeen, niin tätäkään EM-tapahtumaa ei välttämättä olisi ollut. Sitä on todella vaikea käsittää, miten suuria merkityksiä yksittäisillä asioilla voi olla, niin kuin olemme saaneet todistaa. Sanoinkin Okandalle juttutuokion päätteeksi, että en koskaan tavannut Saiko Shihania, mutta nyt tapasin hänet ja se on minulle merkitykseltään lähes sama. Iso kiitos Minoru ja Hannu tästä kaikesta ja myös kaikille toiminnan jatkajille! Toivotaan, että vierailut jatkuvat.

53. japaninmestaruuskilpailut

53. japaninmestaruuskilpailut järjestettiin Kofun Yamanashissa 24.11.2019.  Pasi Heininen raportoi  kilpailujen tulokset:

Tuloksissa ei suuria yllätyksiä. Kanekolle jälleen miesten jissenin mestaruus (viime vuonna sijoitukset menivät Aburain kanssa toisin päin). Ueharalle kolmas perättäinen miesten hokein mestaruus. Yuki Seto puolestaan on hallinnut naisten hokeita viisi vuotta putkeen. Mikiko Uedasta tuli ainoa uusi mestari voitettuaan naisten jissenin (edelliset seitsemän mestaruutta menivät Maho Yamagiwalle).

Tulokset:

Jissen miehet (39 kilpailijaa)

  1. Tomokazu Kaneko (Tokio Tama)
  2. Akira Aburai (Aichi)
  3. Naoki Sasaki  (Miyagi)

Jissen naiset (28)

  1. Mikiko Ueda (Chiba)
  2. Akiko Inami (Chiba)
  3. Minami Hirayama (Fukuoka)

Hokei miehet (33)

  1. Hiroyuki Uehara (Fukuoka)
  2. Kaito Yamaguchi (Tokio Jonan)
  3. Kenta Saito (Tokio Jonan)

Hokei naiset (31)

  1. Yuki Seto (Wakayama)
  2. Natsuko Kodani (Tokio Jonan)
  3. Akiko Inami (Chiba)

Sonen Hokei (12)

  1. Mayu Kobayashi (Tokio Josai)
  2. Mitsuji Doi (Yamanashi)
  3. Mitsuru Shimamiya (Tokio Joto)

Dantai jissen miehet (14 joukkuetta)

  1. Aichi
  2. Miyagi
  3. Chiba

Dantai jissen naiset (9)

  1. Chiba, 
  2. Tokio Josai
  3.  Hokkaido

Dantai hokei miehet (4)

  1. Tokio Jonan 
  2. Hokkaido
  3. Chiba

Dantai hokei naiset (5)

  1. Hokkaido
  2. Niigata
  3. Tokio Jonan

Tenkai miehet (8)

  1. Tokio Jonan
  2. Saitama
  3. Hokkaido

Tenkai naiset (5)

  1. Tokio Jonan
  2.  Hokkaido
  3.  Niigata

Viesti perille! Tutkittua tietoa taidoseurojen markkinointiviestinnästä

Tampereen Taidon Helmiina Isokangas tutki opinnäytetyössään taidoseurojen markkinointiviestintää. Tutkimuksen tavoitteena oli tutustua Suomen Taidon jäsenseurojen markkinointiviestinnän suunnitteluun ja toteutumiseen sekä havaita toimintoja, joihin jäsenseurat tarvitsevat apua tai ohjausta. Kamae blogin toimitus pyysi Helmiinalta lyhyen koosteen tutkimuksen tuloksista.
_______________________________________________________________________

Kevään korvilla taidoseurat ympäri Suomen saivat jännittävää sähköpostia. Sähköpostista avautui kyselytutkimus jäsenseurojen vuoden 2018 markkinointiviestintää käsittelevään opinnäytetyöhöni. Kymmenen rohkeaa taidoseuraa otti osaa tutkimukseen ja sen pohjalta saatiin paljon mielenkiintoisia, koko Suomen taidokansaa hyödyttäviä tuloksia. Tekstiin on koottu merkittävimmät tulokset jäsenseurojen tulevaisuuden toiminta mielessä pitäen.

Tutkimuksen mukaan Suomen Taidon jäsenseuroissa markkinointiviestinnän suunnittelu sekä toteuttaminen koetaan haastavaksi tehtäväksi. Etenkin suunnittelu vaatii jäsenseuroilta paljon aikaa ja resursseja, joita ei aina valitettavasti ole riittävästi saatavilla. Suurta osaa suunnittelussa näyttelee markkinointiviestintävastaavan nimeäminen. Tutkimuksen mukaan 60 % jäsenseuroista nimesi markkinointiviestintävastaavan ja markkinointiviestintävastaavan nimeämisen katsotaan mahdollistavan myös muiden markkinointiviestintään liittyvien toimenpiteiden toteutumisen. Kyseisiä toimenpiteitä ovat esimerkiksi markkinointiviestintätavoitteen ja budjetin määrittäminen. Tutkimuksen mukaan sekä markkinointiviestintävastaavan että markkinointiviestinnän tavoitteen olivat määritelleet 50 % jäsenseuroista. Samaan tapaan markkinointiviestintävastaavan sekä budjetin olivat yhtäaikaisesti määritelleet 20 % jäsenseuroista.

Jäsenseuroille päänvaivaa suunnittelussa aiheuttaa myös kohderyhmän määrittäminen sekä kohderyhmän käyttäytymisen tutkiminen. 50 % jäsenseuroista oli määritellyt markkinointiviestinnällä tavoiteltavan kohderyhmän, mutta vain 10 % oli panostanut oman kohderyhmänsä käyttäytymisen tutkimiseen. Markkinointiviestinnän toimenpiteiden toteuttamisessa haasteelliseksi osoittautui myös kohderyhmän käyttämien markkinointikanavien löytäminen.

Aseta vastuutettu ja realisesti saavutettavissa oleva tavoite.

Markkinointiviestinnän suunnittelun ja toteuttamisen sitoo yhteen tavoite. Tavoitteen asettaminen vaatii kuitenkin taitoa ja tarkkuutta, jotta tavoitteen saavuttamista voidaan arvioida. Jäsenseurojen keskuudessa tavoitteita markkinointiviestinnälle oli asetettu, mutta niiden saavuttaminen oli usein jäänyt haaveeksi ja käytettyjen resurssien tuottavuus epäselväksi. Jäsenseurojen tulee tutkimuksen perusteella asettaa tavoite, joka on tarkkaan määritelty ja mitattavissa. Lisäksi tavoitteen tulee olla tietyn henkilön tai ryhmän vastuulla ja olla realistisesti saavutettavissa. Tavoitteelle tulee myös asettaa aikaraja, jonka puitteissa tavoitteen eteen tehdään töitä.

Tutkimuksen mukaan markkinointiviestinnän toimenpiteiden toteuttamisessa jäsenseurat käyttävät hyödykseen ahkerasti etenkin digitaalista mediaa eli esimerkiksi verkkosivuja ja sosiaalista mediaa. Markkinointiviestinnän perinteisinä painettuina kanavina hyödynnetään eniten julisteita, esitteitä, lentolehtisiä ja jonkin verran lehtimainoksia. Muutama jäsenseura kertoo viestivänsä kohderyhmälleen suoramarkkinoinnin keinoin eli jakavansa esimerkiksi lentolehtisiä ja esitteitä suoraan kotitalouksiin.

Ole aktiivinen.

Tutkimus kuitenkin osoittaa, että jäsenseurojen tulisi olla aktiivisempia markkinointiviestinnän toimenpiteiden toteuttamisessa. Aktiivisuudella tarkoitetaan tässä tapauksessa markkinointiviestinnän toistokertojen määrän lisäämistä tietyllä aikavälillä. Etenkin digitaalista mediaa eli esimerkiksi verkkosivuja ja sosiaalista mediaa tulisi päivittää viikoittain, jotta kohderyhmän mielenkiinto jäsenseuran toimintaa kohtaan säilyy samalla tasolla.

Tutkimuksen toteuttaminen oli erittäin mielenkiintoista ja toivon tuloksista olevan apua tulevaisuudessa jäsenseurojen markkinointiviestinnän suunnittelussa, toteutuksessa sekä kehittämisessä.  Lopuksi haluan vielä kiittää opinnäytetyön toimeksiantajaa Suomen Taidoa sekä kaikkia tutkimukseen vastanneita jäsenseuroja!

Arigatō gozaimasu!
Helmiina Isokangas

Kuva: Aki Peltola

Tunnelmia EM-kisoista

Kamaeblogin toimitus halusi tietää minkälaista kisoissa oli ja minkälainen fiilis jäi kaksipäiväisestä tapahtumasta. Koska parhaat kommentit saa tietysti läsnäolleilta laitettiin sähköpostit tulille ja pyydettiin muutama kommentti tapahtumasta. Tällä kertaa saaliina on hieman näkemystä niin kisatatamilta kuin sen ulkopuoleltakin.

EM-kisatatamilla nähtiin tänä vuonna useita ensikertalaisia ja yksi heistä oli Turun Taidoseuraa edustava Hanna-Mari Boelius. Vielä puolentoista viikkoa kisojen jälkeen fiilis tuntui olevan korkealla: ”Euroopanmestaruuskisat on ohi. Loppuseremonian jälkeen tärisytti, itketti ja pyörrytti. Kaksi kisapäivää olivat koko sen 1,5 vuoden arvoisia, jotka niiden eteen oli päivittäin tehty töitä. Aluksi pelkäsin, jos fokuksen ja vireyden ylläpitäminen kahtena päivänä olisi vaikeaa, mutta käytännössä ongelmaa ei ollut. Oli sanoinkuvaamattoman siistiä, kun arvokisatunnelma valtasi puitteet molempina päivinä. Yleisön kannustus, omat joukkuekaverit tekemässä upeita suorituksia, valmentaja nyökkäämässä sulle ”mee ja tee parhaasi”, urheilugeelin maku suussa, toimitsija ojentamassa vyötä, tuomarin pillin vihellys, vastustuja… jatkumo ikimuistoisia välähdyksiä. En olisi voinut pyytää enempää. Kulunut sanonta pitää paikkansa: kilpailut ovat urheilun juhlaa.  Oma arvokisadebyytti jää varmasti mieleen ja tuntui tuovan sen itsevarmuuden, mitä olen urheilijana etsinyt. ”

Arttu Sanaksenaho ja Hanna-Mari Boelius. Kuva: Antti Korhonen

Kisakonkari Essi Pelttari kiteytti omat tunnelmansa näin: ”Päällimmäisenä mieleeni jäi älyttömän hyvä joukkuehenki, jonka ansioista kilpailuissa oli hauskaa ja koko kesän mittaisesta matkasta jäi hyvä fiilis. Minua ilahdutti myös yleinen tunnelma, jossa huokuu se rautainen osaaminen ja pyyteetön työ, joilla Suomessa panostetaan tällaisen tapahtuman järjestämiseen. Haastavinta kisatilanteessa on mielestäni sopivan vireen hakeminen etenkin joukkuesuorituksiin sekä paineen alaisena yhden onnistuneen rutiinisuorituksen tavoittaminen.Yleensä maajoukkueleireillä on kokonaisia kisasuorituksiakin harjoiteltaessa aina jonkinlainen mahdollisuus yrittää uudelleen ja hakea lopulta onnistumisen kokemus ja luottamus omaan tekemiseen. Kilpailuissa on kuitenkin ainoastaan yksi mahdollisuus. Vuosi vuodelta kilpailutilanteissa onkin alkanut korostua yhä enemmän psyykkisen valmistautumisen merkitys taitojen ja fyysisen kunnon rinnalla. Kaksipäiväinen kisatapahtuma vaikutti omasta näkökulmastani varsin toimivalta konseptilta.

Essi Pelttari. Kuva: Tomi Kajasviita

Kansainvälisissä kisoissa tuomariedustus on huikea ja tällä kertaa mukana pillin kanssa oli entinen maajoukkuedustaja Keravan Sandokaista. Henrika Ylirisku ynnäsi tuomarikokemuksensa seuraavin tuloksin: ”Minulle tuomarin näkökulmasta koettuna ystävyys- ja EM-kisat oli laadukkaasti tuotettu tapahtuma, jossa oli ilahduttavan monesta maasta osallistujia. Hyvien järjestelyiden ansiosta tuomarityössä saattoi keskittyä olennaiseen: seuraamaan ja arvioimaan keskittyneesti suorituksia tatamilla. Työskentelin kumpanakin kisapäivänä alueella, jolla Suomen maajoukkueen naiset esiintyivät. Arvostin kovasti heidän kisasuoritustensa korkeaa laatua ja hyvää tekemisen asennetta läpi eri sarjojen. Naisten otteluihin ylipäänsä on tullut ilahduttavasti lisää vauhtia ja tekniikoiden monipuolisuutta.
Kansainvälisen tuomariyhteistyön sujuminen hieman jännitti etukäteen, mutta kisapäivien aikana ehti päästä hyvään yhteistyövireeseen uusienkin kolleegojen kanssa. Varsinkin otteluissa tuomareiden välinen hyvä vuorovaikutus ja keskinäinen luottamus ovat tärkeitä. 
Kaksipäiväiset kisat jaetuilla sarjoilla oli kiinnostava kokeilu, jossa oli tuomarin kannalta sekä etuja että haasteita. Hokeiden ja otteluiden sijoittaminen eri päiville antoi mahdollisuuden orientoitua hyvin kummankin lajin tuomarointiin. Toisaalta päivät olivat pitkiä ja vaativia keskittymiskyvyn ylläpitämisen kannalta.  ”

Taustalla tuomaroimassa Henrika Ylirisku. Kuva: Tomi Kajasviita.

Kilpailijat ja tuomarit tarvitsevat jokaisissa kisoissa avukseen myös joukon toimitsijoita, joista jokaisella on erilainen tehtävä. Olavi Kurttiolla kokemusta eri tehtävistä on runsaasti, ja tällä kertaa hän kuvaili omien sanojensa mukaan ”kevyttä osuuttaan” näin:

Olavi Kurttio Kuva: Tomi Kajasviita

”Mukavaa oli (jälleen) porukan hyvä henki, toimitsijoista ja muista vapaaehtoisista kukaan ei pingottanut tai ankeillut, hommat hoidettiin niin hyvin kuin mahdollista, eikä kukaan katsonut kelloa. Minun fiilikseeni vaikutti alkuviikon puuhissa tietysti Seran energia ja Juhan hyväntuulinen rauhallisuus. Toimitsijapöytien takana touhuavalle porukalle löytyi sopiva roolitus aika helposti, ja vaikka varsinaiset kisapäivät olivat tiiviitä ja taukoja oli vähän, niin kukaan ei tainnut nääntyä. Haastavinta oli muutama pieni sekoilu Kihapp-järjestelmän kanssa, mutta onneksi Ville oli paikalla hoitamassa nämä pulmat. Tietysti jokunen kilpailijoiden poisjäänti aiheutti säpinää kilpailukaavioiden kanssa, mutta se on ihan normaalia kisatouhua. Kaksipäiväinen kisatapahtuma tällaisenaan oli mielestäni onnistunut ratkaisu. Ystävyyskisojen ja EM-kisojen vaihtumiskohdissa olisi voinut olla jotenkin näkyvämpi ja kuuluvampi ”taitekohta”.

Minulla oli vielä sunnuntaina ohjelmassa ”jälkiretkeilyn” vetäminen Kintulammen luonnonsuojelualueelle. Vaikka suuri osa ilmoittautuneista jäi pois viime hetkellä, niin silti retki oli onnistunut. Hiljainen käveleskely upeilla metsäpoluilla palautti kuulemma kisojen kolhimat kintut hyvään kuntoon. Ja tietysti eväät maistuivat hyvin.”

Kisakatsomo. Kuva: Tomi Kajasviita

Kisakatsomossa tunnelma pysyi korkealla koko kaksipäiväisen tapahtuman ajan. Maija Turpeinen seurasi kisailijoiden edesottamuksia katsomosta käsin: ”EM-tapahtuma oli katsojan näkökulmasta oikein mielekäs ja varsin onnistunut. Käytännönjärjestelyt oli toimivat – liput sai hankittua etukäteen, tapahtumapaikalla vastattiin kaikkiin tarpeisiin, niin pysäköinnin kuin evästämisen suhteen. Katsomoista löytyi hyvin tilaa, mutta kuitenkin penkkirivit oli kaikki käytössä ja tunnelma myös siellä oikein hyvä ja innostunut. Tapahtuman juonto oli tarpeellinen ja pysyi ajantasalla tilanteesta, vaikka vähän olisi lajituntemuksessa ollut katsojalla puutteita. Pidin myös siitä, että finaalit käytiin eri aikoihin, jolloin kaikki pääsi kannustamaan täysillä omiaan. EM-tapahtuma kaksipäiväisenä oli toimiva – pystyi vähän aikatauluttamaan milloin tulee paikalle, jaksoi lapsenkin kanssa paremmin seurata ja riitti hyvin energiaa kannustaa urheilijoita! Kiitos valtavasti kaikille urheilijoille jännittävistä kisoista ja järjestäjille niiden mahdollistamisesta.”

Linssin takaa kisoja tarkasteli tämänkin blogitekstin kuvista vastannut Tomi Kajasviita; ” Upeita suorituksia, sinnikkyyttä ja ystävyyttä. Näiden hetkien ikuistaminen EM tapahtuman valokuvaajana oli mahtava kokemus. Kiirettä kahden tatami alueen välillä riitti, kun kaksi sarjaa pyöri samanaikaisesti molemmilla alueilla. Yhdet lounastauot ehdin pitää kumpanakin päivänä, mutta muuten sormi oli tiukasti kameran laukaisimella. Homma jatkui vielä kisapäivien jälkeen, kun kuvat piti käydä läpi ja parhaimmat käsitellä sekä julkaista. Järjestelyiltään kisat olivat oikein onnistuneet ja kuvauksen kohteet vailla vertaansa!

Tomi Kajasviita

Nuoren miehen kuvia kisatapahtumasta löytyy tämän linkin takaa. Kuvia käyttäessäsi muistathan mainita kuvaajan.

Näillä tunnelmilla on hyvä kääntää katse kohti Australian valloitukseen. Kamaeblogin toimitus kiittää ja kuittaa.

Työpöydältä toteutukseen – muutos on mahdollisuus!

”Yksi tärkeimmistä taidoista on muutoksenhallintakyky, taito johtaa ihmisiä sekä toiminnan jatkuva kehittäminen.”

– HUMAKin lehtori Juha Iso-Aho

Muutos

Niinhän se on, järjestötyössä niin kuin maailmassa yleensäkin ainoa varma asia on muutos: muutos trendeissä, muutos ihmisten ajankäytössä, muutos ympäröivissä arvoissa, muutos liikuntakäyttäytymisessä, muutos teknologiassa.. Tuntuu, että vauhti on välillä päätä huumaava. Yhdeksän vuotta sitten aloittaessani Suomen Taidoliiton kehityspäällikkönä käytössä olivat lankapuhelin ja matkapuhelin, saattopa nurkassa nököttää vielä faksikin, Sähköisistä järjestelmistä käytössä olivat Sporttirekisterin vanhempi painos, sähköinen taloushallinnon ohjelmisto, www-sivut ja sähköposti. Nyt välineiden ja kanavien kirjo on moninkertainen, mutta haasteeksi on muodostunut ihmisten tavoittaminen monista kanavista huolimatta.

Kohtaaminen

Niinpä väylä seuratoimijoiden kanssa tehtävään työhön, vapaaehtoisten kanssa toimimiseen ja uusien potentiaalisten harrastajien löytämiseen muodostuu mielestäni aidon kohtaamisen kautta. Näin järjestötyöntekijänä työnilo syntyy juuri näistä kohtaamisista. Tätä työtä tehdään niille, ketkä antavat oman aikansa ja panoksensa vuosi toisensa jälkeen lajille ja seuralle. Järjestötyö on välillä myös todella yksinäistä – ihmiset kenen kanssa töitä tehdään ovat pitkin maakuntia ja saleja, monesti toimistolla kaipaisi ympärille tiimiä tai hankalana päivänä kollegan kannustavia sanoja. Näihin hetkiin löytyy usein ratkaisu muiden kamppailuliittojen työntekijöistä, jotka kohtaavat samankaltaisia tilanteita omissa tehtävissään.

Kehitys

Yksi voimavara, inspiraation lähde kehitystyöhön ja avain ajassa pysymiseen on itsensä kehittäminen. Suomen Taidon leivissä on ollut aina hyvin myönteinen suhtautuminen kehitykseen ja kehittämiseen, niinpä itselläni on ollut mahdollisuus suorittaa työn ohella taloushallinnon opintoja, urheilujohtamisen YAMK-tutkinto, digitaalisen muotoilun opinnot sekä vapaaehtoistyön johtamisen opintoja. Niistä kaikista on voinut ammentaa uusinta tietoa ja osaamista suoraan omaan työhön ja valjastaa taidon käyttöön.

Ideat

Parasta ovat kuitenkin ideat ja taidossa piilevä rohkeuden ilmapiiri. Opiskellessani vapaaehtoistyön johtamista Humanistisessa ammattikorkekoulussa kevätkaudella 2019 mieleeni virisi muutosjohtamisen opintokokonaisuuden aikana idea Taido tutuksi -hankkeesta ja sen toteutuksesta. Hetken pähkäilin, miten EM-tapahtuman jälkeen oma puhti riittäisi, kunnes tajusin, että ehkä voisimmekin saada lisävoimia Tomi Tolsasta. Hänellä jos kellä oli näkemystä, tietoa ja kokemusta urheilujohtamisesta ja vieläpä palavaa kiinnostusta lajin suuntaan. Opiskelukaverit pitivät hanketta rohkeana, mutta kannatettavana. Head hunt -soitto taidon omalle taikaviitalle antoi mahdolliselta toteuttajalta vihreää valoa.

Tomi Tolsa: "Kuullessani suunnitelman tunsin
heti olevamme merkityksellisen asian äärellä. Harrastajamäärien lisääminen seurojen menestystä vahvistamalla on minulle kaikista rakkain tavoite. Harrastajien ja seuratoimijoiden tarpeiden huomioiminen on ensiarvoisen tärkeää. Hyvin toimiva seuratoiminta luo vahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja uudet harrastajat tuovat lisää energiaa lajiin. Haluamme kaikki yhdessä varmistaa taidon elinvoimaisuuden myös tulevaisuudessa."

Keväällä pidetty seurapäivä Keravalla vahvisti lopullisesti muutossuunnitelman tarpeellisuuden. Seurat kaipasivat tukea ja apua jäsenhankintaan konkreettisesti kentällä. Näin keräsin rohkeuteni ja 24.4. idea lähti Suomen Taidon puheenjohtaja Elisa Rousulle, joka suhtautui esitykseen positiivisesti. Johtoryhmällä olikin sitten seuraavanlainen esitys agendallaan 9.5. pidetyssä kokouksessa:

”Hyvää ei voi kehittää määräänsä enempää ja nyt tarvitaankin volyymiä harrastajamääriin. Lajipäällikkö esittää n. vuoden mittaista hanketta, jolla on tarkoitus kasvattaa lajin harrastajamääriä tuntuvasti 1.8.2019-31.9.2020 välisenä aikana ja mahdollisuuksien mukaan jatkaa hanketta palkallisen henkilön voimin myös seurahankkeen nimissä 2020-2022.”

Suomen Taidon johtoryhmä teki nopean tilannekatsauksen ja hyväksyi esityksen yksimielisesti ja näin startattiin toden teolla Taido tutuksi -hanke, jonka tarkoituksena on hankkia ensimmäisenä hankevuonna taidolle 400 uutta lisenssillistä harrastajaa.

Tieto ja taito

Hankkeen aikana kerätään tietoa ja pyritään löytämään taidosta kiinnostuneita aloittaja- ja asiakasegmenttejä. Tomi Tolsa valmistelee myös Haaga-Helia YAMK -tutkintoonsa liittyvän opinnäytetyön hankkeen kulusta ja tuloksista.

Tomi Tolsa: "Parasta hankkeessa on käytännön toimiminen ruohonjuuritasolla: seuratoimijoiden sparraus, jäsenhankinnan suunnittelu, yhteydenotot keskeisiin sidosryhmiin kuten kunnat, koulut, päiväkodit; vierailut ja lajikokeilujen ohjaaminen ja niin edelleen. Päiväkotien viskarit, eskarit ja henkilökunta ovat ottaneet minut tervetulleena vastaan ja eroamme tunnin päätteeksi posket punaisina ja hymyssä suin. Olemme päässeet vauhtiin nopeasti!" 
”Jos odotat muutosta, ole valmis tekemään asiat myös toisin ja katso mitä se tuo tullessaan.”

Terveisin

Sera

Kirjoittaja on Suomen Taidon lajipäällikkö, joka on opintovapaalla 1.9.2019-31.8.2020 välisenä aikana ja tiirailee tuon ajan hankkeen kulkua takavasemmalta. Samalla hän latailee akkuja sekä virittelee uusia ideoita. Nähdään tapahtumissa ja viimeistään syksyllä 2020!

Hyundai ja taido yhteisellä matkalla taidon EM-tapahtumaan

Kamppailulaji taidon Euroopan mestaruudet ratkeavat Tampereella 2.-3.8.2019. Kansainväliset urheilutapahtumat koostuvat useista osa-alueista ja yksi tärkeimmistä on logistiikkaan liittyvät ratkaisut. EM-tapahtuman henkilökuljetuksissa tärkeänä kumppanina on Hyundai Motor Finland. Arvovieraita kuljettaa kaksi perheauto-kokoluokan Hyundai Tucson katumaasturia ja Hyundain lippulaivamalli Santa Fe, johon mahtuu tarvittaessa 7 henkilöä.

Yhteistyön taustalla on Hyundain ja taidon yhteinen arvomaailma, sillä molemmat haluavat olla enemmän kuin tavallinen ratkaisu, oli kyse sitten liikkumisesta paikasta toiseen tai tapa viettää vapaa-aikaa. Kumpikin pyrkii olemaan omalla sektorillaan ihmisen elinikäinen kumppani.

Vaativalle harrastajalle ja kilpailijalle taidoon kuuluvat voltit sekä muu akrobatia tarjoavat loputtomasti mahdollisuuksia haastaa itseään. Myös Hyundai tarttuu jokaiseen tilaisuuteen haastaa itsensä ja luottaa tavoitteiden saavuttamiseen järkkymättömällä innolla ja kekseliäisyydellä.

Hyundai uskoo, että organisaation tulevaisuus rakentuu yksittäisten työntekijöiden innostukselle ja osaamiselle. Myös jatkuva vuorovaikutus ja yhteistyö liikekumppaneiden kanssa synnyttävät yhteenkuuluvuutta, jonka suojissa syntyy synergiaetuja. Samalla ajatuksella rakennetaan myös taidon arvokilpailut sekä pyöritetään suomalaista seuratoimintaa. Näin ei olekaan ihme, että suomalaiset taidokat menestyvät kansainvälisissä arvokilpailuissa vuosi toisensa jälkeen. Tällä hetkellä nuori järvenpääläinen Suvi Nissinen pitää hallussaan liikesarjojen maailmanmestaruutta. Nissinen nähdään myös EM-tatamilla Tampereella. Myös Hyundai nappaa erilaisia palkintoja vuosittain, viimeisimpänä SUV-malli Hyundai Tucson voitti saksalaisen Bild am Sonntag -lehden lukijaäänestyksen ollen 2019 Saksan paras perheauto.

Hyundai ja taido toivottavat yhdessä kaikki kiinnostuneet tervetulleeksi seuraamaan taidon EM-kilpailuja ja kansainvälisiä ystävyyskilpailuja Tampereen Messu- ja Urheilukeskukseen 2.-3.8. Perjantaina käydään liikesarjat ja lauantaina tapahtuma huipentuu otteluihin. Liput osoitteesta lippu.fi.

Suomen Taido muodostaa taidon lajikollegion Suomen Karateliitto ry:ssä. Taidon lajikollegio toimii kaikkien suomalaisten taidoseurojen yhdyssiteenä sekä lajin edunvalvojana Suomessa. Taidon juuret ovat karatessa ja perinteisessä okinawa-te’ssä. Taido profiloitui omaksi lajikseen vuonna 1965. Taidossa karaten perinteisiin potkuihin ja lyönteihin tuli mukaan monta uutta innovaatioita: pyörivät ja kierteiset liikkeet, akrobatialiikkeet, nopea ja tehokas jalkatyöskentely sekä vartalon akselin muuttaminen.

Suomen Taidon tehtävänä on tarjota ainutlaatuisia kamppailuelämyksiä, jotka tuovat kokijalleen iloa ja hyvinvointia. Lajia voi harrastaa kaikissa Suomen isoimmissa kaupungeissa. Uudet kurssit alkavat seuroissa elo-syyskuussa.

Hyundai Motor Company perustettiin vuonna 1967. Siitä on kasvanut maailman viidenneksi suurin autovalmistaja. Sillä on yli 50 autoihin liittyvää tytär- ja sisaryhtiötä. Hyundai Motor Companyn ensimmäinen, omavalmisteinen vientiauto vuonna 1976 oli Pony, nyt Hyundain vienti on vuosittain yli neljä miljoona korkealaatuista henkilöautoa, maasturia, kuorma-autoa ja bussia.

Lisätietoja: Suomen Taidon Lajipäällikkö Sera Kaukola taido@taido.fi tai Hyundai Motor Finland kaista@hyundai.fi

Taidon Suomeen tuonut Minoru Okanda nähdään EM-tapahtumassa!

Kauan on kulunut siitä, kun nuori lääketieteen opiskelija Minoru Okanda aloitti taidotoiminnan Suomessa syksyllä vuonna 1972. Nyt on jälleennäkemisen aika, kun Okanda ja hänen vaimonsa saapuvat Suomeen seuraamaan EM-tapahtumaa Tampereelle!

Okanda kierteli ympäri Eurooppaa ennen tuloaan Suomeen ja päätyi lopulta Lahteen. Hän oli kuullut muutama vuosi aiemmin perustetusta Lahden Sugata -nimisestä judoseurasta ja päätti mennä salille esittäytymään. Tuohon aikaan kamppailulajit olivat vielä sangen harvinaisia ja tuoreita tuttavuuksia (judotoiminta oli alkanut Suomessa vuonna 1954, karate vuonna 1968 ja aikido vuonna 1970). Vaikuttava näytös ja Okandan jämäkkä olemus sekä halu opettaa herätti kiinnostuksen ja niin taidotoiminta Lahdessa alkoi. Mukana oli alusta saakka Hannu Helminen, jolla oli työnsä puolesta oli mahdollisuus osallistua Okandan järjestämiin harjoituksiin yhdessä Otto Bergerin kanssa. Helminen ja Berger olivat kummatkin muusikkoja, joten päiväsaikaan harjoittelu sopi heille hyvin. He olivatkin Okandan yksityisoppilaita päivisin ja illat kuluivat keikkaillessa n. 25 keikan kuukausitahtia.

Okanda murskausnäytöksessä vanhoissa sähkölaitoksen tiloissa Lahdessa. Kuva: Hannu Helmisen albumi

Kun toiminta alkoi vakiintua elettiin vielä aikaa, jolloin taidoa (kuten ei karateakaan) luokiteltu vielä urheilulajiksi ja siitä syystä virallista urheiluseuraa ei voitu perustaa. Judo kuitenkin luokiteltiin urheilulajiksi ja sen alle perustettiin Lahden Sugatan taidojaosto Genseidojo, jonka alaisuudessa taidokat harjoittelivat. Taidokoilla kyti ajatus, että vielä joku kerta tämä virkeä sisarjärjestö syö koko emäseuran! Vuonna 1987 lajien tiet erkanivat. Judon piti näkyä seuran nimessä, joten perustetiin Lahden Judoseura ry ja Lahden Sugata jäi taidoseuran nimeksi.

Suomalaisten vierailu Japaniin 1975. Kuva: Hannu Helmisen albumi

Helmisestä ja Okandasta tuli ystävät. Kun Okanda palasi takaisin kotiin, teki Helminen vastavierailun Japaniin 1973-1974. Helminen harjoitteli Kitasaton yliopistolla taidoa kolmesti päivässä. Tuliaisina yli puolen vuoden mittaiselta matkalta Helmisellä oli 2.kyun ruskea vyö, jonka myönsi lajin kehittäjä Seiken Shukumine. Lahdessa aloitettua taido-opetusta oli Suomeen tullut jatkamaan Kenji Uemura 4.dan.

Yuetsu Tanaka ja Hannu Helminen. Kuva otettu Helmisen toiselta Japanin matkalta 1975. (Hannu Helmisen albumi)

”Odotan suuresti taidon EM-tapahtumaa ja etenkin Minorun kohtaamista 44 vuoden jälkeen ”

Taidon suomalainen pioneeri Hannu Helminen saapuu myös EM-tapahtumaan. ”Odotan suuresti taidon EM-tapahtumaa ja etenkin Minorun kohtaamista 44 vuoden jälkeen. Yuetsu Tanakan tapasin viimeksi vuonna 1978 taidon ensimmäisissä SM-kilpailuissa, joten siitäkin on jo kulunut tovi. Minorun muistan erittäin symaattisena ja huumorintajuisena ja miellyttävänä persoonana. Asuin jonkin aikaa Japanissa oloni aikana Minorun kotona. Kun kävimme yhdessä harjoittelemassa Kitasaton yliopistolla huomasin, että hän oli siellä erittäin arvostettu henkilö. Sen näki heti. Myös Yuetsu Tanakan kanssa harjoittelimme samassa ryhmässä ja ystävystyimme ensimmäisen Japanin matkani aikana. Seuraavan vierailun aikana vuonna 1975 Tanakasta oli tullut Kitasaton taidoryhmän kapteeni ja päävetäjä. Muistan Tanakan hyvän tekniikan sekä loistavan pohjan, mikä hänellä oli voimistelusta. En ihmettele, että hänestä tuli yliopiston taidokapteeni. Tanakan kanssa kävimme monia pitkiä keskusteluita ja hänestä tuli hyvä ystäväni.”

Suomen Taido kutsui myös Kenji Uemuran Tampereen EM-tapahtumaan, mutta tällä kertaa hän oli estynyt osallistumaan. Kutsu oli kuitenkin mitä mieluisin yllätys. Uemuralle oli jäänyt pysyvästi mieleen Suomessa vietetyt kuukaudet. Suomalaisten ystävällisyys ja etenkin suomalaisten naisten itsenäinen rooli oli tehnyt häneen vaikutuksen. Uemuralla on tarkoituksenaan matkustaa Suomeen jonakin toisena ajankohtana yhdessä perheensä kanssa. Hannu Helminen muistaa Uemuran pirteänä ja vauhdikkaana persoonana. Jäämme siis vielä odottamaan, milloin kohtaamme Uemuran!