Taidohitsaamo -mistä on kysymys?

Maaliskuu on uusiutumisen aikaa ja on myös kulunut vuosi siitä, kun taidosalien ovia jouduttiin laittamaan kiinni koronan myötä. Monella on ikävä pukuhuonekeskusteluja ja notkumista taidoasioiden äärellä treenien jälkeen.

Taidohitsaamo -podcastsarja tuli paikkaamaan aukkoa, joka syntyi kaipuusta lajitovereitamme kohtaan. Jos emme voi nähdä lajitovereitamme autenttisessa ympäristössä, kohdatkaamme ääniaalloilla.

Taidohitsaamo on siis Suomen Taidon oma Podcast -sarja, joka tarttuu lajin kivoihin, mutta myös kipeisiin aiheisiin kiinnostavien studiovieraiden kanssa. Kevään aikana kuullaan neljä kiinnostavaa jaksoa ja syksyllä palataan audioiden ääreen uusin teemoin.

Voit kuunnella Taidohitsaamo seuraavista palveluista:

Spotify

Anchor

Breaker

Apple Podcasts

Pocket Casts

RadioPublic

Google Podcasts

Isäntänä toimii Mikko Suhonen ja taisteluparina hänellä on piinkova Co-host Katja Anoschkin. Pajalla hitsauskypärän takana tuottajan ominaisuudessa häärää Sera Kaukola.

Yrjö Castrén (1961-2020)

Lämmin ihminen, arvokas ystävä ja pitkän linjan taidoka on poissa.

Joulun aikaan saimme suruviestin Yrjö Castrénin poismenosta, kuin muistutuksena elämän rajallisuudesta. Lempinimeltään Ykä tai YC oli taidoaktiivi, joka ei tekemisillään kerskunut. Oli projekti pieni tai suuri, Ykä vei sen maaliin. Hän oli toiminnassaan aina hyvin tasapuolinen ja punnitsi asioita aina molemmin puolin. Liiton työntekijöille hän oli olkapää, johon nojata, tuki, johon turvata, korvat, jotka kuuntelivat ja apukädet aina, kun tarvittiin. Yrjöä voi kuvailla taidon omaksi kummisedäksi, jolla oli aikaa ja halua yhteisten asioiden edistämiselle. Yrjö oli aina iloinen, auttavainen, sydämellinen ja valmis tarttumaan toimeen.

Taidon pariin Yrjö tuli vuonna 1977, kun hän aloitti taidon alkeiskurssilla Lahdessa, Sugatan salilla Liipolassa. Treenaaminen oli tuolloin todella erilaista verrattuna nykypäivään, alkeiskurssilaisetkin juoksivat osana harjoitusta paljain jaloin lumella. Yrjö jatkoi harjoittelua jatkokurssin kautta eteenpäin ja osaaminen karttui, samaten vyön väri muuttui. Jo tällöin Yrjö osallistui tapahtumien järjestämiseen ja oli mukana järjestämässä taidon ensimmäisiä SM-kilpailuja vuonna 1978.

Suomen Taido Dan-yhdistys perustettiin vuonna 1992 päätehtävänään ylläpitää ja kehittää laadukasta ja oikeaoppista taidoa. Saavutettuaan mustan vyön Yrjö liittyi pian Dan-yhdistykseen ja hänet valittiin hallitukseen ja myöhemmin myös puheenjohtajaksi. Yrjö toimikin Suomen Taido Dan-yhdistyksen puheenjohtajana yli 20 vuotta. Vahvalla otteellaan hän luotsasi mustien vöiden yhdistystä ja sai seurata läheltä taidon kehittymistä Suomessa. Puheenjohtajana hän oli avarakatseinen, kuunteleva ja rakentava päättäjä, 100%:n lojaali muille taidokoille ja taidolle.

Yrjö toimi vuosia myös Suomen Taidoliiton tilintarkastajana ja vuodesta 2013 Suomen Taidoliiton hallituksessa ja vuosina 2014-2018 Suomen Taidon johtoryhmässä. Vuodesta 2019 alkaen Yrjö jatkoi DY:n edustajana Suomen Taidon johtoryhmässä. Tähän kaikkeen hän oli valmis panostamaan aikaansa ja energiaansa, vaikka hänellä oli monta muutakin rautaa tulessa; vaativa päivätyö, harjoittelu ja toiminta Castrénin suvun päämiehenä.

Aktiivisena järjestötoimijana Yrjölle kertyi luonnollisena jatkumona myös mittava kokemus kansainvälisestä taidosta, sillä hän toimi vuosia Maailman Taidoliiton toiminnantarkastajana.

The Taido community has had a tremendous loss. Yrjö will always be with us in our memories and through the legacy he left both in Finland and internationally. He represented Finnish Taido internationally frequently during the past decades. Always positive, thoughtful and full of wisdom and insights. Not very talkative in meetings, but once he spoke, it was always something worth listening to. Outside the official arena, he was always glad to chat and discuss all and everything, always with a smile on his face lighting up the room. Maybe more than that, the strongest impression of him was his calmness. Regardless the storm around him, he was always calm and solid as a rock. In these stormy times full of uncertainty his absence feels even stronger. Always in our minds, rest in peace Yrjö. – Alvar Hugosson, World Taido Federation

Ykä. Kiitos kaikesta.

Taidoyhteisö jää kaipaamaan sinua. Elät aina ajatuksissamme, sydämissämme ja muistoissamme.

Läheisille toivomme voimia ja lohtua suuressa kaipauksessa.

Taidokoiden, Suomen Taidon, Suomen Taido Dan-yhdistyksen ja Maailman Taidoliiton puolesta,

Sera Kaukola, Elisa Rousu, Jari Tuominen, Jukka Kirsi, Seppo Hurri ja Alvar Hugosson

Taidoka – astu ohjaajan polulle!

Suomen Taido tarjoaa työkaluja ja koulutuksia kaikille ohjaamisesta kiinnostuneille ja sitä jo tekeville taidokoille. Kuuntele podcast ja hyppää tiedon äärelle. Inspiroidu kouluttautumaan kevään pilottikoulutuksiin!

Podcastissa Sera Kaukola ja Katja Anoschkin jutustelevat ohjaajana kehittymisestä ja sivuavat samalla Suomen Taidon tarjoamaa koulutustarjontaa.

Pahoittelemme ääniraidan kohinaa – keskity kuitenkin sisältöön!

Tutustu myös uudistettuun koulutusjärjestelmään ja I-tason moduleihin. Seuraa myös tapahtumakalenteria osoitteessa www.taido.fi!

Taidoa Covid-19 varjossa

Koronarajoitukset ja taidotreenit – tässäpä yhtälö, joka ei ainakaan minulle ole ollut millään tavalla helppo tai yksinkertainen viimeisen vuoden aikana. Tuskinpa monelle muullekaan! 

Koronarajoitukset ovat sulkeneet monia liikuntapaikkoja kokonaan ja rajoittanut erityisesti yli 18-vuotiaiden harrastustoimintaa. Täällä Jyväskylässä rajoitukset on asetettu tällä hetkellä jatkumaan helmikuun loppuun saakka ja nopea vilkaisu kalenteriin kertoo esimerkiksi Dan-shinsan ja ensimmäisten Cup-kisojen lähestyvän aika vauhdilla. Huh!  

Photo by cottonbro on Pexels.com

Jyväskylässä onneksi lasten ja nuorten liikuntaharrastukset ovat saaneet pyöriä viime kevättä lukuun ottamatta koko ajan myös kaupungin tiloissa, joten siinä siivellä olen päässyt myös itse tatamille pyörimään välillä. Lisäksi olen käynyt pk-seudulla treenailemassa, jos sieltä on löytynyt auki olevia treenipaikkoja. Tässä(kin) asiassa on ollut ihana huomata kanssataidokoiden tuki, apu ja välittäminen, ja näin ollen muutamia yhteistreenejä on päästy järjestämään pienissä porukoissa.  

Tatamilla vietetty aika on siis ollut hyvin rajallista, joten mielikuvitusta onkin päässyt hyödyntämään lajinomaisten oheistreenien suunnittelussa ja toteutuksessa. Merkittävänä apuna ovat olleet valmentajan antamat oheistreeniohjeet sekä etätaidotreenit WhatsApp -ryhmä, jossa Yliopiston Taido ja Sandokai on pitänyt lajinomaisia etätreenejä. Taidoa on päässyt siis treenaamaan jossain määrin, vaikka ohjatut treenit ja tatamille pääsy ovat olleet katkolla. Vaatii tietysti itseltä vähän enemmän joustavuutta ja motivaatioita ainakin näin tavoitteellisesti kilpailevan taidokan näkökulmasta, jotta pystyy pitämään ”normaalia” treenirutiinia yllä myös poikkeusolojen aikana.  

Kuva: Pexels

Tästä päästäänkin seuraavaan aiheeseen eli motivaatioon. Voin itse rehellisesti todeta oman motivaatiotason olleen hieman koetuksella kuluneen vuoden aikana. Taidossa minulle parasta on yhdessä treenaaminen, jota sattuneesta syystä on ollut merkittävästi vähemmän viime aikoina. Tämä onkin näkynyt omassa motivaatiossani. Toinen ulkoisempi, mutta merkittävä motivaatiotekijä minulla on ollut kisaaminen. Kisat kyllä häämöttävät tulevaisuudessa, mutta epävarmuus niiden ympärillä on myös omiaan syömään motivaatioita. Miten siis ylläpitää treenimotivaatiota, kun liikuntapaikat ovat kiinni, joutuu treenaamaan paljon yksin ja edessä siintävät tavoitteet ja etapitkin ovat vielä aika häilyviä? Vastaus ainakin itselleni on selkeä: oma taidoperhe.  

Jo pienikin viesti, tsemppaus tai kuulumisten kysyminen auttaa! Yhteydenpito valmentajien ja treenikavereiden kanssa onkin auttanut minua suunnattoman paljon näiden koronarajoitusten aikana. Treeniohjeet ja -vinkit sekä pikku tsemppaus välillä, saa minut liikkeelle ja tekemään myös niitä, ei niin mielekkäitä (esim. omalla kohdallani liikkuvuus) treenejä. Kun valmentajan kanssa voi suunnitella treenin etenemisen pikku etappeina, motivaatio pysyy yllä, vaikka esimerkiksi MM-kilpailujen tiimoilta lopullista vastausta ei ole vielä saatu. Koen tärkeäksi, että asetan pienempiä ja myös lyhyemmän ajan tavoitteita ja etappeja, jolloin ne tuntuvat helpommin saavutettavilta. Töitä pitää silti tehdä, mutta pienet välietapit sekä konkreettiset lyhyemmän ajan tavoitteet antavat mahdollisuuden myös onnistua useammin. Ja kukapa ei tykkäisi onnistumisesta? Jos omat tavoitteet on mahdollista saavuttaa määrätietoisella treenaamisella, löytyy usein motivaatio myös treenaamiseen helpommin. Laakereille ei siis kannata jäädä lepäämään, mutta armollinen pitää itselleen olla.  

Kuva: Pixabay

Ulkoilu ja lenkkeily on lisääntynyt omassa arjessani nyt korona-aikana, ja kannustakin kaikkia nauttimaan ihanista talvikeleistä ja liikkumaan ulkona mahdollisimman paljon. Olen myös useita kertoja kuullut eräältä täällä Jyväskylässä vaikuttavalta tengimestarilta, että lumihanget ja -kinokset ovat oiva paikka harjoitella esimerkiksi voltteja. Tästä siis vinkki kaikille teille, joilla ei syystä tai toisesta itsesuojeluvaistoa löydy!

kuva: Pixabay

Ulkoilu on siis minun kohdallani ollut erittäin energiaa antavaa, mutta vielä voimaannuttavampaa se on silloin, kun puhelimessa odottaa viesti treenikaverilta, että lähdetäänkö puhelukävelylle. Silloin saa tehtyä pk-reippailun ja samalla vahvistettua sosiaalista yhteenkuuluvuuden tunnetta ja juuri sitä yhdessä tekemisen meininkiä, jota ainakin minä liikunnan harrastamisessa kaipaan. Vaikka aina puhelukävelylle ei pääsisi, ilahduttaa, motivoi ja tsemppaa jo pelkkä viestikin toiselta! 

Minulta pyydettiin tämän kirjoituksen loppuun jokataidokan koronajumppavinkkiä, mutta aion sivuuttaa tämän pyynnön ja sen sijaan haastaa teidät kaikki lukijat laittamaan viestin jollekin taidoystävälle jota et ole nähnyt hetkeen esimerkiksi koronarajoitusten takia. Viesti saa olla tsemppaava ja liittyä treenaamiseen tai voit vain kysyä mitä toiselle kuuluu! 

Photo by Andrea Piacquadio on Pexels.com

Toivottavasti koronatilanne täällä Suomessa ja muualla maailmalla rauhoittuu, ja päästää pian treenaamaan ja kisaamaan yhdessä!  

Mimmi

(Mimmi Turpeinen on Jyväskylän Jigotain aktiivikilpailija jonka tavoitteena on kisapaikka seuraavissa arvokisoissa.)

Taidon Taikaa: TATU-projektilla lisää taidoharrastajia!

Taido tutuksi -projekti, joka nasevasti kantaa nimeä TATU, käynnistyi syyskuussa 2019. Projektin aikana kokeillaan uudenlaista lähestymistapaa jäsenhankintaan, joka on ollut Taidon keskeisimpiä tavoitteita jo pitkään.

Suomen Taidon lajipäälikkö Sera Kaukola jäi syksyllä 2019 vuoden mittaiselle opintovapaalle ja sijaiseksi puikkoihin hyppäsi Tomi Tolsa. Tomi toimii TATU-projektin projektipäälikkönä.

Ihan vieras ihminen Tomi ei toimistolla ole, sillä mies oli entisen Suomen Taidoliiton toiminnanjohtajana vuosina 2003-2006 ja vt. toiminnanjohtajana ja kehityspäällikkönä 2008-2010. Lisäksi työkuvioista löytyy pestit Karateliiton nuoriso- ja koulutuspäällikkönä 2010-2012 sekä Painonnostoliiton toiminnanjohtajana (nyt opintovapaalla) 2012-2019. Tomin kilpailumeriittejä, maajoukkue-edustuksia sekä tuomaritoimintaa taidon parissa ei myöskään sovi unohtaa. Taidouransa aikana hän on ehtinyt vaikuttaa Kotkassa, Nummelassa, Helsingin Taidossa, Lahden Gentaissa ja nyttemmin Järvenpäässä.

Tatu-projektin projektipäällikkö Tomi Tolsa. Kuva Suomen Taido

Suomen Taido on keskittynyt strategiakaudella 2017-2020 seuratoiminnan tukemiseen ja uusien toimintatapojen innovoimiseen. Tähän liittyen Suomen Taido käynnisti seurahankkeen heti strategiakauden aluksi. Hankkeeseen osallistuvia seuroja tuettiin osaamisen ja toiminnan uudistamisessa. Tavoitteena oli muun muassa parantaa valmiutta lisätä harrastajien ja liikkujien määriä. Seurahankeen jatkona käynnistyi TATU-projekti. Koska harrastajamäärät ovat olleet laskusuhdanteessa, painopisteeksi valikoitui jäsenhankinta ja tässä erityisesti kenttätyö, johon pääasiassa vapaaehtoisista koostuvien seuratoimijoiden on hankala sitoutua.

Taido tutuksi -projekti on siis jo syksyllä 2019 alkanut hanke, jonka aikana kokeillaan uudenlaista lähestymistapaa seurojen jäsenhankintaan. Taido tutuksi -kiertue tekee lajia tutuksi ympäri Suomea ajalla 1.9.2019-30.9.2020, ja sen tavoitteena on saada 400 uutta harrastajaa taidon pariin. Vuoden 2019 loppuun mennessä projektin tiimoilta on ehditty tutustuttaa lapsia ja nuoria taidoon 11 seurassa; Asikkalassa, Espoossa, Helsingissä (Yliopiston Taido ja Helsingin Taido), Jyväskylässä, Nummelassa, Kuopiossa, Porvoossa, Keravalla, Tampereella sekä Vantaalla. Keväällä 2020 lajiin kävi tutustumassa potentiaalisia harrastajia Järvenpäässä, Kouvolassa, Porvoossa, Turussa ja Keravalla. Kaikkiaan yli 4000 kokeilijaa noin 200 tilaisuudessa on tutustunut taidoon syksyn 2019 ja alkukevään 2020 aikana. Projekti äänestettiin myös vuoden 2019 taidoteoksi!

Terveisiä kentältä
Lajiesittelyt järjestetään yhteistyössä paikallisen taidoseuran kanssa. Helsingissä projektiin mukaan lähteminen koettiin helppona; seuran tehtävänä oli valikoida kohdekoulut ja järjestää mahdollisuuksien mukaan apuopettajia paikalle, kun taas projektin puolesta tuli yhteydenotto koululle, ohjaaja sekä esitemateriaalit. Eli kaikki mitä itse lajiesittelyyn tarvittiin. Kahden eri koulun lajikokeiluista Helsingin Taidon Jyri Pulkkinen kertoi, että heiltä pääsi yksi ohjaaja mukaan toiselle koululle ja toiselle koululle löytyi mukaan oman seuran junnu ”apuopettajaksi”. Juniori lasten joukossa osoittautui hyväksi vertaismalliksi ja oli varmasti myös hyvä kokemus itse junnulle. Dojon läheisellä koululla pidetyssä lajitutustumisessa kävivät kaikki vuosiluokat, mikä näkyi positiivisesti esittelyn jälkeisiin aloitustreeneihin tulleiden junnujen määrässä.

Suuri Budoleiri 2019. Kuva: Henrika Ylirisku

Keravan Sandokai oli ollut jo aikaisemmin mukana Suomen Taidon strategian mukaisessa seurahankkeessa, jossa seuran perustoiminnot käytiin läpi ja Tatu-projektiin lähtö olikin siten helppoa. Keravalla projekti on poikinut kokonaan uuden juniorikurssin sekä muutosta myös muihin harjoitteluryhmiin. Sandokain Tatu-projektin yhteyshenkilö ja Taido Kids ja Taido Minit -vastaava Riina Meriläinen kertoo: ” Tomin ja hankkeen ansiosta meillä aloitti suorana täysi ryhmä, eli 17 uutta junioria kertaheitolla. Entisten juniorien siirryttyä värivöiden harjoituksiin, myös niihin on tullut eri tavalla sutinaa ja lisää harrastajia.

Riina kannustaa muitakin seuroja harkitsemaan projektiin mukaan lähtemistä. ”Jos haluaa lisää jäseniä, niin Tomi on aika velho niitä hommaamaan. Harvempi päivät töissä käyvä haluaa tai voi uhrata työpäivää taidokokeiluihin. Mutta kun jonkun työtä on järjestää ja ohjata ne kokeilut, niin käy kyllä meille!!  Eli uutta pöhinää salille ja sitä kautta seuran talous parempaan kuntoon.

Lajikokeilut jatkuvat!
Syksyn tilaisuuksien perusteella keskimäärin viisi prosenttia taidoa kokeilleista siirtyi harrastamaan lajia paikalliseen seuraan. Lajikokeilut jatkuvat syksyllä Tomin johdolla vielä elo-syyskuussa. Jos syyskauden suunnittelu on käsillä ja kipinä Tatu-projektiin osallistumisesta syttyi, Tomiin voi olla yhteydessä asian tiimoilta 4.6. saakka tai heti elokuun alussa p. 050-5423431 tai sähköpostitse. Tee se nyt, sillä jäsenhankinta ei seuran osalta tästä paljon helpommaksi mene!

Lisää projektista voit lukea Tomin opinnäytetyöstä.

Dan-yhdistys pohtii violetin vyön ottamista käyttöön – lue mistä kaikesta muusta dan-yhdistyksen kokouksessa keskusteltiin

Kevät on sääntömääräisten kokouksien aikaa. Myös Suomen Taido Dan-yhdistyksen hallitus kokoontui keväällä. Tästä voit kurkata kokouksessa käsiteltyjä asioita.

Jos et vielä tiedä mikä Suomen Taido Dan-yhdistys on ja kuka siihen kuuluu, klikkaa itsesi taido.fi sivuille ja lue tarkemmat speksit: Dan-yhdistys

kokous
Kuva StartupStockPhotos Pixabaystä

Jäsenyys
Dan-yhdistykseen jäsenkelpoisia ovat vähintään yhden danin suorittaneet henkilöt. Yhdistyksen kokouksessa tuli esille, että suomalaisista 261 henkilöä on tähän mennessä saavuttanut 1-dan vyöarvon. Kuluvan vuoden jäsenmaksun maksaneita on tällä hetkellä 41kpl, joka on normaalia pienempi määrä. Yleensä tässä vaiheessa vuotta jäsenmaksun maksaneita on ollut n.80 kpl. Jos olet yksi viivyttelijöistä, hoida homma kuntoon alla olevan linkin ohjeilla. Vuonna 2020 jäsenmaksun suuruus on 30€. https://www.taido.fi/yleistataidosta/organisaatio/suomen-taido-dan-yhdistys/

Dan-yhdistys haluaa myös muistuttaa, että jäsenyydestä on etuja. Kahtena edellisenä perättäisenä vuonna jäsenmaksunsa hoitaneet saavat matka-avustusta MM-tapahtumaan. Lisäksi luvassa on alennuksia osallistumismaksuihin dan-yhdistyksen tapahtumiin ja vyökoemaksuihin.

Sinisen vyön historiaa
Taidon emämaassa Japanissa on ensimmäisen suoritettavan vyön väri ollut alusta asti purppura. 70-luvun Suomessa vyön väriksi muodostui sininen, koska tuolloin vyövalikoimat olivat suppeammat. Kauppojen hyllyille on nykyisen runsauden aikana ilmaantunut Vihtiä myöden purppuravöitä edulliseen hintaan, joten keskustelua asiasta on alkanut syntyä. Dan-ydistyksen hallituksen keskustelun tuloksena ainakin vielä tämän vuoden ajan Suomen taido dan-yhdistyksen organisoimissa vyökokeissa suoritetaan sininen vyö.

Tapahtumat
Dan-yhdistys nosti kokuksessaan esille, että koska taidon treenitoiminta on tällä hetkellä pysähdyksissä ja salit ovat kiinni Korona pandemian takia, kevään vyökokeet näyttäisivät peruuntuvan. Päätöksen oman salin vyökokeen siirtämisestä toiseen ajankohtaan voi kunkin seuran vyökoepuoltaja sopia vyökokeenpitäjäksi sovitun kanssa. Uusista päivämääristä pyydetään tiedottamaan Henri Kososta: shinsa@taido.fi

Vyökoepuoltamisen koulutus järjestetään tänä vuonna lokakuussa. Tapahtuma on avoin kaikille daneille ja kestää noin 4 tuntia. Paikka on vielä auki. Koulutuksen jälkeen on Dan-tapaaminen. Eli luvassa on illanviettomahdollisuus kokeneiden taido kollegoiden kanssa. Illan osuutta suunnittelee Jasser Anosckin. Ole suoraan yhteydessä häneen, jos haluat auttaa.

MM kilpailutapahtuma on suunniteltu pidettäväksi Australiassa 25.3-28.3.2021. Jos Korona-tilanne pitkittyy, niin uhkana on tietenkin kilpailujen siirtyminen. Kilpailujen siirtämisestä päättää lopulta World Taido Federation, tuttavallisemmin WTF, jossa Suomen edustajana toimii Taidopresidentti Jari Tuominen. Toivottavasti lentolippujen ja talvilomien suhteen päästään tekemään päätöksiä viimeistään
elokuussa. (Toimitus huomauttaa että tietoa on päivitetty; Australian taidoliitto on jatkanut kisavalmisteluita alkuperäisen suunnitelman mukaisesti vallitsevasta koronatilanteesta huolimatta. Kisojen siirtäminen on silti mahdollista. Heinäkuussa 2020 on luvattu päättää pidetäänkö kilpailut maaliskuussa 2021 vai 2022.)

Dan-leiri 2020
Dan-leiri järjestettiin tänä vuonna helmikuussa. Dan-yhdistyksen hallitus haluaa kiittää leirin vetäjiä Ly-Cong Thuta ja Jani Pylväistä panostamisesta yhteisen hyvän eteen. Jos haluat palata leirin tunnelmiin, alla linkki Kamae blogin juttuun leiristä: Jos jin-sei-no hokeilla olisi maskotti se olis pallo kala.
Leirillä vihittiin harjoittelun ohella uusia daneja neljä kappaletta. Onnea Hanna-Mari Boelius, Markku Ahokas, Oliver Waltari ja Riku Yamaguchi! Lisäksi 8 henkilöä korotti dan-tasoaan. Onnea!

”Semmoiset terveiset Dan-yhdistyksen hallitukselta kaikille sinne kotieristyksiin. Ole rohkeasti kontaktissa(etänä) ja viedään Taidoa yhdessä eteenpäin!

Tiedottajanne Jasser A.”

Dan-Leiri 2020: JOS JINSEI NO HOKEILLA OLISI MASKOTTI, SE OLISI PALLOKALA

Perinteinen dan-leiri Pajulahdessa käynnistyi lauantaina 8.2.2020 Jinsei no hokein merkeissä. Viikonloppu piti sisällään itse hokein lisäksi erilaisia siihen liittyviä kehonhallinnallisia harjoituksia ja sovelluksia, oheispeliä unohtamatta, sekä aina niin jännittävän vyökoetilaisuuden. Tummempaan värikaartiin saatiin tänäkin vuonna perinteisesti niin uusia kuin korotettujakin dan-arvoja.

Dan-leiri tarjosi varmasti jokaiselle harjoittelijalle erittäin hyviä työkaluja kotisalille vietäväksi, niin itse hokein harjotteista kuin harjoituksen koostamisestakin. Taskuun jäi varmasti hyviä ajatuksia, oivalluksia ja kokemuksia! Harjoitukset olivat älykkäästi rakennettu ja hyvän mittaisia. Sama lämmittelykaava toistui, ja sitä kasvatettiin joka harjoituksessa koko kaksipäiväisen leirin läpi lisäämällä siihen seuraavan harjoituksen elementtejä. Lämmittelyliikkeet pitivät pääsääntöisesti sisällään vahvasti Jin sei no hokeita tukevia liikkeitä sekä siihen liittyvää kehonhallintaa, jolloin aiheeseen käytetty aika maksimoitui tehokkaasti. Muutamia dynaamisia venytyksiä toki matkaan oli myös laitettu.

Leirin vetäjät Thu-Ly Cong ja Jani Pylväinen luotsasivat 32 taidokasta koostuneen leiriväen varmoin ja selkein ottein käsitekniikoiden saloihin. Hyvät esimerkit, erinomaiset vastaukset kysymyksiin ja kädestä pitäen opettaminen, sopivasti huumorilla höystettynä, tarjoilivat oikein mainion leirikattauksen. Jinsei no hokei pilkottiin pieniin osiin ja hokei käytiin läpi tekniikka kerrallaan niin, että tarkasteltiin itse tekniikan suorittaminen ja sen eri osa-alueita rakenteesta, liikkeestä, vaikutuksesta sekä sisäänmenosta, unohtamatta tietenkään soveltamista, jota päästiin runsain mitoin kokeilemaan parin kanssa.

Dan-leirin 2020 vetäjät Jani Pylväinen (vas.) ja Thu-Ly Cong. Kuva: Katja Tuominen

Keskeisenä asiana tällä leirillä oli käsitekniikoissa ylävartalon ja etenkin yläselän ”laajenemisen” käyttäminen osumahetkellä ja voiman tuotto sitä kautta. Monille tuttu käsitekniikoiden laaja liike painettiin tällä kertaa unholaan. Congin ja Janin mukaan Jinsei no hokeilla voisi olla oma maskotti ja silloin se olisi pallokala.

Useilta leireiltä tuttu konkarikävijä Martti Rahkila kommentoi vuosikymmenen ensimmäistä dan-leiriä seuraavanlaisesti: ”Congi ja Jani olivat rakentaneet erinomaisen leirikokonaisuuden jin sei no hokein ympärille. Congi esitteli taidon kamppailuperiaatteet erittäin selkeästi: unsoku/sisäänmeno, vartalo ja tekniikka samaan aikaan, hyökkäys ja puolustus aina yhdessä. Jani puolestaan huolehti siitä, että oltiin koko leirin ajan pelikunnossa ja pystyttiin keskittymään harjoitteisiin ja sovelluksiin. Tämä oli olennaista, koska koko leiri oli alusta loppuun oppimista tekemisen kautta. Vaikka itselle sekä hokei että sovellukset ja periaatteet olivat tuttuja, leirillä oli ilo olla ja mukaan sai uusia oivalluksia ja ajatuksia harjoitteluun.

Se, mitä leiri ei tällä kertaa tarjonnut oli ehkäpä varsinainen hikijumppa, jollei perinteeksi muodostunutta sählyä lasketa mukaan. Älyllistä haastetta kyllä sai senkin edestä ja sunnuntai-iltana sänkyyn kaatui väsyneempi ihminen kuin monen fyysisesti raskaamman leirin jälkeen. Jäämme jännityksellä odottamaan ensi vuoden dan-leiriä.

GO JU NIN Jissen: 50 ottelun haaste vaati taitoa, kuntoa, tarkkaa silmää ja oikeaa asennetta myös vuonna 2019

GO JU NIN on suomalainen taidon 50 ottelun haaste.  Haasteessa yksi henkilö ottelee 50 ottelua yksitellen eri vastustajia vastaan lähes tauotta. Otteluaika kussakin ottelussa on 2 minuuttia tai pistevoitto ennen ajan päättymistä. Haaste on sekä henkisesti, että fyysisesti vaativa. Tavoitteena on, että taidokan tulee voittaa otteluista puolet, jotta hänen katsotaan onnistuneen haasteessa. 

Maajoukkuetaidoka ja ottelun hallitseva euroopanmestari Essi Pelttari on taidon 50 ottelun haasteen seitsemäs suorittaja. Aiemmin otelleita ja haasteesta selvinneistä ovat Ly-Cong Thu Vantaalta, Jere Tuulkari Tampereelta, Päivi Nevalainen sekä Jukka Solehmainen Helsingistä, Jere Anttalainen Kuopiosta ja Katja Anoschkin Helsingistä. Haaste oli Essillä edessään marraskuisena lauantaina 9.11. Lahdessa. Lue alta Essin tunnelmia ennen ja jälkeen tämän tapahtuman.

Kuva: Pixabay

Keskiviikko 6.11.

Viikon ajan hengitysteissä lymyillyt flunssan alku valtaa ajatukset. Sunnuntaina tuli tehtyä viimeistelytreeniksi 3x10min matsia, joista ärtynyt takareisi kipuilee edelleen. Jätän illaksi suunnitellun herkistelytreenin tekemättä, mutta treeniaika tulee hyödynnettyä näytöksen suunnitteluun yhdessä Timon, Manjon ja Eveliinan kanssa. Hirveä stressi päällä. Tuntuu, että nyt täytyy vain rauhoittua, joten illalla otan käyttöön Laura Pellikan vinkistä aikoinaan lataamani puhelinsovelluksen tehdäkseni mindfullness-harjoituksen.

Torstai 7.11.

Jälleen yksi huonosti nukuttu yö takana. Yöllä heräsin paniikissa päällimmäisenä ajatuksena flunssa ja mielessäni hokema, että ”ei nyt!”. Työpäivä purkkiin ja illalla seuran ohjaajapalaveriin. Nyt vain toivotaan, että olo säilyy tällaisena viikonloppuun, sillä kaikki kotikonstit flunssan ehkäisemiseksi alkaa olla käytetty. Sunnuntaina voi sitten sairastaa.

Perjantai 8.11.

”Kilpailujännitys” on saapunut. Edessä olisi tavallinen työpäivä, mutta olo alkaa tuntua samalta kuin kisa-aamuna. Työpäivän jälkeen eväsostoksille ja viimeiset tapahtumajärjestelyt haltuun.

Kaupassa ollessani saan viestin veljeltäni, joka on työmatkalla eikä siksi pääse tapahtumaan. Ihmettelen puhelinruudun esikatselunäkymää: ”Terveisiä Eva Wahlströmiltä. Tsemppiä huomiseen!”. Avaan lukituksen ja viestistä paljastuu video Eva Wahlströmistä toivottamassa onnea koitokseen. Veljeni lupaa kerrata minulle Evan opit levosta ja hyvinvoinnista ja haluaa korostaa Evan sanoja videolta: ”Ennen kaikkea, pidä huolta itsestäsi.” 

Illalla kävelen vielä vanhemmilleni ja käyn hakemassa muutamia tavaroita. Matkalla kuuntelen tsemppibiisejäni, joista pitäisi vielä muodostaa soittolistat tapahtumaan. Minut valtaa yllättäen odotuksen tunne, jopa pientä innostusta, huomisesta selvitään kyllä! 

Lauantai 9.11.

Herään aamulla lyhyiden ja levottomien yöunien jälkeen. Kurkku on karhea ja olo ankea. Mittaan lämmön, jota on enemmän kuin aamuisin normaalisti. Olenko nyt kuitenkin tulossa oikeasti kipeäksi? Lopulta olo on myös kuvottava. Mietin, että tältäköhän paniikkikohtaus tuntuu.

Päässä vilisee ajatuksia. Päätän, että nyt on vain edettävä yksi helppo asia kerrallaan, joten teen aamupuuron valmiiksi. Päätän myös, että tänään vedetään niin pitkälle kuin pystytään. Istahdan alas ja alan kirjoittaa Petteri Narkolle (otteluiden tuomari) viestiä, että pelkää joutuvani keskeyttämään suorituksen. Jätän kirjoittamisen kuitenkin kesken.

Aamupuuro lentää roskikseen ja vaihtuu muroihin, joiden syöminen onnistuu hieman paremmin. Saan vielä syötyä väkisin vielä yhden paistetun kananmunan ja hedelmän. Aamutankkaus ei mennyt suunnitelmien mukaan, mutta iloitsen siitä, että aamiainen pysyy sisällä. Pakkaamme avomieheni kanssa tavarat autoon ja suuntaamme Asiakkalaan tatamien kantoon aikataulusta myöhässä.

Saavumme lopulta Asikkalaan noin 20min myöhässä ja tatamit on jo kannettu pakettiautoon. Myöhästyminen kiukuttaa. Suuntaamme Lahteen ja päätän suunnata keskittymisen jälleen syömiseen ja tankkaamiseen. Olo on siedettävä ja pahin pelko hellittämässä. Teatterilla saamme ottelualueen porukalla rakennettua. Alan rauhoittua ja jälleen uskoa, että 50 matsia vedetään tänään läpi.

Kuva: Suomen Taidon stream

Järjestelen 3 eri juomapulloa, proteiinijuoman, energiageelit, teipit ja muut riviin. Sankoin joukoin paikalle saapuvat tutut käyvät vuorollaan tervehtimässä, mistä tulee hyvää fiilistä. Sanna selvittelee teatterin henkilökunnalle tapahtuman kulkua ja näytöksiä kertaillaan. Homma näyttäisi olevan hanskassa. Teen nopean omatoimisen lämmittelyn ja sparraan hetken Katjan kanssa. Tapahtuman alkuun kuulutetaan 2 minuuttia ja olo on tyyni, nyt mennään!

Essi Pelttari ja Jani Pylväinen. Kuva: Ilkka Pelttari

Sunnuntai 10.11.

Herätessäni käsivarret ja takareisi ovat hellänä ja jalkapöytä ison mustelman peitossa. Pikkuhiljaa tietoisuuteen nousee kaikki ne kolhut, jotka matsien vauhdissa ovat jääneet huomiotta. Onneksi vain pieniä venähdyksiä, joiden voin olettaa menevän parissa viikossa ohi. 

Kuva: Ilkka Pelttari

Huomaan leijailevani oudossa onnellisuus- ja kiitollisuuskuplassa. Tunnen saavani älyttömästi virtaa, kun mietin tapahtuman tunnelmaa, jossa pääosaa minun silmissäni ovat näytelleet kaikki valmistautumisessa ja tapahtumassa mukana olleet henkilöt. Virtaa antaa toki myös ystävien kanssa nautittu runsas brunssi nyt, kun ruokakin taas maistuu kiitettävästi.

Maanantai 11.11.

Pohdin kaikkia niitä negatiivisia ajatuksia ja epäilyksiä, joita etenkin viimeisiin viikkoihin sekä omasta mielestäni puutteelliseen valmistautumiseen sisältyi. Jälkikäteen ajattelen, että tyytymättömyyden tunne on sama kuin ennen joka ikistä arvokilpailua koko taidourani aikana. Valmistautuminen ei tietenkään ollut täysin optimaalinen – eikä se varmasti koskaan omasta mielestä tule olemaankaan – mutta tämän syksyn olosuhteissa varmasti paras mahdollinen. Kaikista tyytyväisin olen saavuttamaani sopivaan vireystilaan ja keskittymiseen, jonka sain pidettyä lähes koko tapahtuman läpi. Kaiken muun hässäkän keskellä lopulta unohdin varmaankin jännittää itse otteluita.

Ennen tapahtumaa annoin itselleni luvan pitää taukoa taidoharjoittelusta matsien jälkeen, sillä oletin, että stressin helpottuessa taido ei varmasti innosta hetkeen. Kokemus toi kuitenkin uusia ideoita omaan harjoitteluun sekä täysin uudenlaista itseluottamusta. Ja olihan koko juttu kaikessa karmeudessaan aika hauskaa. Aika taisi kullata muistot ennätysnopeudella: perjantaina treenit kalenterissa – kropan ja palautumisen ehdoilla tietysti.

Haasteen vastaanotti Jani Pylväinen. Kuva: Mari Pilvesvuori

Essi Pelttari selvisi 50 ottelun haasteesta voittajana. Tulos kovan ottelukimaran jälkeen oli 37 voittoa ja 13 häviötä. Pelttari jakaa nyt haasteen pistepörssin kärkipaikan yhdessä haasteen jo selättäneiden Katja Anoschkinin (2018) ja Päivi Nevalaisen (2013) kanssa. Kovan suorituksen jälkeen Essi sai haastaa seuraajansa. Haasteen vastaanotti Jani Pylväinen Järvenpään Taidoseurasta.

Ja fiilistelyn vuoksi, kurkkaa alta Essin tekemän Youtube videokooste tapahtumasta!

Taidomaajoukkueelle uusi päävalmentaja – Marko Havu tarttuu ruoriin

Taidomaajoukkue astuu vuonna 2020 uuden päävalmentajan aikaan, kun Aki Peltola jätti tehtävänsä päävalmentajana EM-kilpailujen 2019 jälkeen. Valmennusvastuun ottaa Marko Havu, 5.dan renshi, ja hän lähtee luottavaisena uuden joukkueen peräsimeen. Kamaeblogin toimitus jututti uutta luotsia..

Markon kotiseurana toimii tällä hetkellä Yliopiston Taido, joka on myös hänen kasvattajaseuransa. Pitkän uran 23 vuoden taidorupeamasta mies ehti kuitenkin tehdä myös jyväskyläläisen Jigotain riveissä.   Päivätyökseen Marko tekee tutkimusta ja opettaa Aalto-yliopiston neurotieteen ja lääketieteellisen tekniikan laitoksella.

Koulutukseltaan Marko on liikuntatieteiden maisteri, ja taidon lisäksi hänellä on yli 25 vuotta valmennuskokemusta muun muassa koripallon, ultimaten ja amerikkalaisen jalkapallon parista. Viime aikoina taidokoiden on ollut helpoin bongata hänet tuomarin roolista, mutta Marko on myös ohjannut lukemattomia leirejä ja koulutuksia taidovuosiensa aikana . ”Kilpailijana ehdin kiertää tatameita toistakymmentä vuotta, ja olen edustanut Suomea EM-kilpailuissa 2003 ja 2007 ja MM-kilpailuissa 2005. ”

Marko Havu kuvassa vasemmalla Hollannin EM-kisoissa 2007. Kuva: Olavi Kurttio

Tuore päävalmentaja astuu hyvillä mielin edellisen päävalmentajan, Aki Peltolan käyttämiin saappaisiin.

– Aki teki valmennustiiminsä kanssa todella hyvää työtä, kuten arvokilpailujen mitalitilastoistakin voi nähdä. Meillä on Akin kanssa hyvin samankaltainen näkemys siitä, millaista maajoukkuevalmennuksen tulee taidossa olla. Urheilijoilta ei kuulunut viime kauden jälkeen lopettamispäätöksiä, joten valmennusryhmä jatkaa urheilijoiden osalta kutakuinkin samassa kokoonpanossa, ja seuraaviin arvokisoihin on kaiken lisäksi tavallista lyhyempi aika. Tavoitteeni onkin, että valmennuskulttuuri säilyisi mahdollisimman suurelta osin entisellään.

Marko kuuli edellisen valmennustiimin lopettamispäätöksestä EM-kisoissa Tampereella (elokuussa 2019) ja jutteli asiasta Akin valmennustiimiin kuuluneen Antti Korhosen kanssa. ”Halusin varmistaa huipputason kilpataidon jatkuvuuden Suomessa ja aloin mielessäni koota sopivaa valmennustiimiä. Rekrytointi on kuitenkin ollut odotettua vaikeampaa, ja tiimissä on edelleen tilaa innokkaille valmentajille.”

Tuomarointitehtävissä. SM-kilpailut 2017. Kuva: Aki Peltola

Ensisijaiseksi tavoitteekseen nyt päävalmentajauran alkaessa Marko onkin asettanut huipputason kilpataidon jatkuvuuden varmistamisen Suomessa.

Pyytäessämme Markoa luonnehtimaan itseään valmentajana ja kertomaan valmennustyylistään, hän kehottaa kysymään tätä valmennettavilta. ”En ole valmentaja, joka asettaa menestystavoitteita. Juniori- ja harrasteurheilussa pyrin tekemään urheilijoita, ja tavoitteellisille urheilijoille pyrin antamaan välineitä siihen, että he pääsisivät tavoitteisiinsa. ”

”Valmennuksen osa-alueista taito- ja taktiikkavalmennus ovat aina olleet lähinnä sydäntäni. Taitovalmennuksessa hienoimpia hetkiä ovat ne, kun valmennettava ensimmäisen kerran oivaltaa jonkin uuden asian. Samalla tavalla sekä taito- että taktiikkavalmennuksessa palkitsevat hetket, joissa urheilija tai joukkue osaa hyödyntää jotakin harjoiteltua asiaa, ja toteuttaa sen kauniisti odotetussa – tai joskus yllättävässäkin – tilanteessa. Haastavinta valmennuksessa on se, että ihmiset ovat yksilöitä: se, mikä toimii yhdellä, ei välttämättä toimi toisella. Tämä on kuitenkin samalla myös yksi niistä asioista, joiden ansiosta valmentaminen on mielenkiintoista. ”

Tuoreen päävalmentajan mielestä optimaalinen valmennettava on urheilija, joka sitoutuu harjoitteluun ja jolla on urheilijaidentiteetti. ”Urheilijaidentiteetin rakentamisessa voin auttaa, mutta sitoutumisen on tultava urheilijasta itsestään.” Jos valmennettavalla saisi olla vain kolme ominaisuutta, Markon mielestä tärkeimpiin kuuluisivatkin sitoutuneisuus, oppimiskyky ja motivaatio.
Lopuksi kysyimme minkälainen taidomaajoukkue Markolla on käsissään, kun MM-kisat Australiassa lähestyvät?

– Ensimmäinen valmennusleiri on vasta edessä päin. Olen toki nähnyt urheilijoiden kilpailusuorituksia, ja suuri osa on muutenkin tuttuja, mutta joukkueena en ole vielä ehtinyt muodostaa heistä käsitystä.

Kamaeblogin toimitus onnittelee Marko Havua päävalmentajan pestistä ja toivottaa onnea tuleviin haasteisiin!