Aihearkisto: Taidokoita

Kuullos pyhä vala – terveiset urheilukoulusta!

Puolustusvoimien urheilukoulun talvilajien saapumiserässä III/21 aloitti palveluksen myös Järvenpään Taidoseuran Oliver Waltari. Yhteensä talvilajien saapumiserään valittiin 83 urheilijaa 17 eri lajiryhmästä. Viimeksi taidoka on palvellut Urheilukoulun riveissä noin 20 vuotta sitten, joten luonnollisesti myös Kamaen toimitus kiinnostui aiheesta. Huhtikuussa palvelunsa aloittanut Waltari on saanut nyt esimakua palveluksesta ja Kamaen toimitus haastatteli nuorta alokasta sekä hänen valmentajiaan Jani Pylväistä ja Laura Pellikkaa.

Puolustusvoimien urheilukoulun tehtävä on kouluttaa tiedusteluryhmiä poikkeusolojen tarpeisiin. Tiedustelutehtävät haastavissa olosuhteissa, jolloin ollaan pitkiäkin aikoja eristettynä muista joukoista, asettavat vaatimuksia poikkeuksellisen hyvälle fyysiselle ja psyykkiselle toimintakyvylle. On perusteltua kouluttaa urheilijoita vaativiin sotilastehtäviin hyödyntäen heillä jo olemassa olevia vahvuuksia ja ominaisuuksia. Sotilaskoulutuksen lisäksi Urheilukoulu mahdollistaa lahjakkaiden urheilijoiden valmentautumisen varusmiespalveluksen aikana. Urheilukoulu on siis myös osa suomalaista huippu-urheilun valmennusjärjestelmää. Puolustusvoimien urheilukoulu sijaitsee Kaartin jääkärirykmentissä Helsingissä. 

Oliver, miten päädyit hakemaan Urheilukouluun?

En alunperin ennen kutsuntoja ollut päättänyt, että hakisin urheilukouluun. Vasta juteltuani tyttöystäväni isän kanssa, joka on armeijalla töissä, päädyin hakemaan urheilukouluun. Hän suositteli minua hakemaan, vaikka lajini on pieni verrattuna esimerkiksi nyrkkeilyyn. Hain urheilukouluun, koska uskoin, että minulla on mahdollista kehittyä siellä. Tämän lisäksi halusin kokeilla jotain erilaista verrattuna tavalliseen palvelukseen.

Millaisia fiiliksiä palvelus on herättänyt?

Parasta tähän mennessä on ollut ampuminen. En ole aikaisemmin ampunut millään, ja olen sitä aina halunnut kokeilla. Koulutukseen kuuluu paljon ammuntaa, joten siinä onnistuu vielä parantamaan suoritustaan koko ajan.

Kiinnostavinta on ollut tähän mennessä suojelukoulutus. Siellä pääsimme kokemaan esimerkiksi tulistenn seinien välissä kävelyn ja sellaista ei pääse muualla helposti kokemaan, joten nautin tilanteen harvinaisuudesta. 

Ikävintä on ollut tiukat aikataulut. Muunmuassa syömisen aika on tarkkaan määrättyä ja jos yhdessä paikassa venyy, niin seuraavaan juostaan. 

Haastellisinta on on ollut oman jaksamisen ylläpitäminen. Armeijakoulutus on raskasta, joten siitä pitää palautua hyvin, jotta voi seuraavissakin olla keskittyneenä. Tämän lisäksi pitää vielä treenata, joten kuormitus voi nousta korkeaksi ja siitä pitää osata palautua.

Entä taidoharjoittelu?

Santahaminassa on useita harjoittelualueita, joissa voi harjoitella monipuolisesti. Esimerkiksi on sisä- ja ulkosali, lenkkireittejä sekä tatamialue, joita pystyn käyttämään harjoittelua varten. Taidoa voin harjoitella melkein päivittäin, kun yövyn kasarmilla. Tosin, ihan joka päivä ei kannata harjoitella, jotta lepoa saa tarpeeksi. Teen valmentajieni kanssa suunnitelman, jonka mukaan mietin treenin sisältöä ja harjoittelen pääosin yksin. Koronan hellittäessä harjoittelumahdollisuudet paranevat, kun voin käydä esim. Helsingissä harjoituksissa. Liikuntapaikkojen avauduttua pystyn harjoittelemaan niissä.

Mitä tavoitteita ja odotuksia sinulla on palveluksesta?

Odotan kehittyväni urheilijana. Fyysisesti odotan, että kuntoni paranee ja kehitän monia osa-alueita, kuten voimaa ja kestävyyttä. Tämän lisäksi odotan, että tietoni kasvavat ja osaisin treenata paremmin, en vain määrällisesti enemmän.  Urheilun lisäksi odotan saavani uusia kokemuksia, joita en saa muualta kuin urheilukoulusta. Olen jo päässyt kokemaan uusia ja erilaisia asioita, joita en olisi päässyt kokemaan,  ellen olisi tullut armeijaan. Odotan saavani niitä vielä enemmän.

Entä taidoa koskevat tavoitteet? Mitä siintää tulevaisuudessa?

Pitkän ajan tavoitteena minulla on MM-mitalisija. Hieman lyhyemmän tähtäimen tavoitteena on jissen kulta SM-kisoista. 

Laura Pellikka, toimit Jani Pylväisen kanssa Oliverin valmentajana. Millainen on ollut sinun valmentajapolkusi ja millaista on olla tässä projektissa?

Olen itse siirtynyt valmennuksen maailmaan, kun samalla itse vielä kilpailin. Aikanaan jo teininä toimin voimistelussa valmentajan pienille voimistelijoille, mutta sitten olikin pitkä tauko ja vasta Taidon parissa tähän syttyi todellinen kipinä. Kävin loistavan Urheilijasta valmentajaksi -koulutuksen vuonna 2012 ja olen sen jälkeen päivitellyt osaamistani pienimuotoisin koulutuksin. Olen myös oppinut paljon omilta valmentajiltani, erityisesti MM-kisoihin minua auttanut fysiikkavalmentajani Laura Niemelä on ollut suuri inspiraatio ja innostaja juuri oheisharjoittelun maailmaan.

Toimimme valmennustiimin kanssa valmennusryhmän ja maajoukkueen valmentajina 2013-2019 ja samalla olimme Janin kanssa nuorten valmennusryhmän valmentajia. Nyttemmin olen tehnyt yhteistyötä yhden yksilövalmennettavan kanssa, mikä on ollut ilo ja etuoikeus. Tämä projekti Oliverin kanssa onkin mukavaa jatkumoa tähän, oli ilo olla Oliverin valmentajan myös maajoukkueessa 2019 ja mahtavaa jatkaa yhteistyötä.

Kerro Oliverista valmennettavana ja urheilijana

Oliver on ikäisekseen kypsä ihailtavan kärsivällinen. Oliverilla on edellytyksiä tähdätä aivan maailman huipulle ja hän oppii asioita todella nopeasti. Urheilijana Oliverissa yhdistyy hyvin sekä halu menestyä, että kyky tehdä töitä sen eteen. Ilman toista, on todella vaikea pärjätä huipputasolla missään lajissa. Kaiken kaikkiaan yhteistyö on todella mukavaa ja välitöntä, toivon, että minä ja me tiiminä voimme antaa Oliverille tähän hetkeen sen mitä, tarvitaan kohti hänen unelmaansa.

Oliver Waltari ja Laura Pellikka EM-kisatunnelmissa onnistuneiden kilpailusuoritusten jälkeen 2019 Tampereella. Kuva Tomi Kajasviita.

Kerro vähän valmennustiimistänne?

Olemme Janin kanssa jakaneet vastuuta siten, että Jani toimii päävalmentajana ja vastaa kokonaisuudesta kausisuunnitelman sekä lajiharjoittelun painopisteistä. Minun vastuullani on erityisesti lajiharjoittelua tukeva ohjeisharjoittelu. Oliverin tehtäväksi jääkin treenaaminen ja raportointi.

Jani Pylväinen, olet itsekin Urheilukoulun kasvatti, kerro vähän siitä!

Lahdessa Hennalan varuskunnassa, I/02. Eli herran vuonna 2002-2003. Mieleen ovat jääneet valmennusleirit Varalassa ja näin ajan kultaamana myös metsäleirit/yön-yli -seikkailut Hälvälän metsissä vaikka silloin ei juurikaan naurattanut. Urheilukoulu antoi puitteet harjoitteluun, päästämällä iltaisin paikallisen seuran dojolle ja myös valmennustietoutta jakamalla. Ehdottomasti parasta antia oli viikon mittaiset valmennusleirit Varalassa, jolloin vaan syötiin ja harjoiteltiin.

Olet nyt itse lajivalmentajan roolissa, mitä ajatuksia se nostaa?

Olen todella hyvillä fiiliksillä! Hienoa, että saatiin pitkästä aikaa taidoka urheilukouluun! Tällä hetkellä suurin haaste on ehdottomasti vallitseva tilanne, koska tämä kurittaa harjoittelumahdollisuuksia, varsinkin tatamiaikaa. Mutta toivottavasti kohta saadaan salit auki niin päästään tatamille.

Jani Pylväinen (keskellä) on toiminut aiemmin myös vuosia valmennusryhmän, nuorten valmennusryhmän ja maajoukkueen valmentajana.

Mitä sanoisit lukijoille Oliverista valmennettavana ja urheilijana?

”Katsokaa tarkkaan, tässä on tuleva maailmanmestari!”

– Jani Pylväinen
Oliver Waltari
Oliver Waltari ranking-ottelun kultamitalin kera SM-kilpailuissa 2019.

Oliver, jos joku muukin nyt innostui aiheesta, niin suosittelisitko urheilukouluun hakemista tämän kokemuksen perusteella muillekin asiaa harkitseville?

Alku on ollut lupaava, varsinkin, kun sotilaskoulutus etenee, niin treenimahdollisuudet myös paranevat. Suosittelisin kaikkia, jotka uskoisivat sopivansa Urheilukouluun hakeutumaan tänne.

Tämä oli Kamae-blogin ensimmäinen kurkistus armeijan harmaisiin. Oliver Waltarin kuulumisia kuullaan myöhemmin lisää.

Taidomaajoukkueelle uusi päävalmentaja – Marko Havu tarttuu ruoriin

Taidomaajoukkue astuu vuonna 2020 uuden päävalmentajan aikaan, kun Aki Peltola jätti tehtävänsä päävalmentajana EM-kilpailujen 2019 jälkeen. Valmennusvastuun ottaa Marko Havu, 5.dan renshi, ja hän lähtee luottavaisena uuden joukkueen peräsimeen. Kamaeblogin toimitus jututti uutta luotsia..

Markon kotiseurana toimii tällä hetkellä Yliopiston Taido, joka on myös hänen kasvattajaseuransa. Pitkän uran 23 vuoden taidorupeamasta mies ehti kuitenkin tehdä myös jyväskyläläisen Jigotain riveissä.   Päivätyökseen Marko tekee tutkimusta ja opettaa Aalto-yliopiston neurotieteen ja lääketieteellisen tekniikan laitoksella.

Koulutukseltaan Marko on liikuntatieteiden maisteri, ja taidon lisäksi hänellä on yli 25 vuotta valmennuskokemusta muun muassa koripallon, ultimaten ja amerikkalaisen jalkapallon parista. Viime aikoina taidokoiden on ollut helpoin bongata hänet tuomarin roolista, mutta Marko on myös ohjannut lukemattomia leirejä ja koulutuksia taidovuosiensa aikana . ”Kilpailijana ehdin kiertää tatameita toistakymmentä vuotta, ja olen edustanut Suomea EM-kilpailuissa 2003 ja 2007 ja MM-kilpailuissa 2005. ”

Marko Havu kuvassa vasemmalla Hollannin EM-kisoissa 2007. Kuva: Olavi Kurttio

Tuore päävalmentaja astuu hyvillä mielin edellisen päävalmentajan, Aki Peltolan käyttämiin saappaisiin.

– Aki teki valmennustiiminsä kanssa todella hyvää työtä, kuten arvokilpailujen mitalitilastoistakin voi nähdä. Meillä on Akin kanssa hyvin samankaltainen näkemys siitä, millaista maajoukkuevalmennuksen tulee taidossa olla. Urheilijoilta ei kuulunut viime kauden jälkeen lopettamispäätöksiä, joten valmennusryhmä jatkaa urheilijoiden osalta kutakuinkin samassa kokoonpanossa, ja seuraaviin arvokisoihin on kaiken lisäksi tavallista lyhyempi aika. Tavoitteeni onkin, että valmennuskulttuuri säilyisi mahdollisimman suurelta osin entisellään.

Marko kuuli edellisen valmennustiimin lopettamispäätöksestä EM-kisoissa Tampereella (elokuussa 2019) ja jutteli asiasta Akin valmennustiimiin kuuluneen Antti Korhosen kanssa. ”Halusin varmistaa huipputason kilpataidon jatkuvuuden Suomessa ja aloin mielessäni koota sopivaa valmennustiimiä. Rekrytointi on kuitenkin ollut odotettua vaikeampaa, ja tiimissä on edelleen tilaa innokkaille valmentajille.”

Tuomarointitehtävissä. SM-kilpailut 2017. Kuva: Aki Peltola

Ensisijaiseksi tavoitteekseen nyt päävalmentajauran alkaessa Marko onkin asettanut huipputason kilpataidon jatkuvuuden varmistamisen Suomessa.

Pyytäessämme Markoa luonnehtimaan itseään valmentajana ja kertomaan valmennustyylistään, hän kehottaa kysymään tätä valmennettavilta. ”En ole valmentaja, joka asettaa menestystavoitteita. Juniori- ja harrasteurheilussa pyrin tekemään urheilijoita, ja tavoitteellisille urheilijoille pyrin antamaan välineitä siihen, että he pääsisivät tavoitteisiinsa. ”

”Valmennuksen osa-alueista taito- ja taktiikkavalmennus ovat aina olleet lähinnä sydäntäni. Taitovalmennuksessa hienoimpia hetkiä ovat ne, kun valmennettava ensimmäisen kerran oivaltaa jonkin uuden asian. Samalla tavalla sekä taito- että taktiikkavalmennuksessa palkitsevat hetket, joissa urheilija tai joukkue osaa hyödyntää jotakin harjoiteltua asiaa, ja toteuttaa sen kauniisti odotetussa – tai joskus yllättävässäkin – tilanteessa. Haastavinta valmennuksessa on se, että ihmiset ovat yksilöitä: se, mikä toimii yhdellä, ei välttämättä toimi toisella. Tämä on kuitenkin samalla myös yksi niistä asioista, joiden ansiosta valmentaminen on mielenkiintoista. ”

Tuoreen päävalmentajan mielestä optimaalinen valmennettava on urheilija, joka sitoutuu harjoitteluun ja jolla on urheilijaidentiteetti. ”Urheilijaidentiteetin rakentamisessa voin auttaa, mutta sitoutumisen on tultava urheilijasta itsestään.” Jos valmennettavalla saisi olla vain kolme ominaisuutta, Markon mielestä tärkeimpiin kuuluisivatkin sitoutuneisuus, oppimiskyky ja motivaatio.
Lopuksi kysyimme minkälainen taidomaajoukkue Markolla on käsissään, kun MM-kisat Australiassa lähestyvät?

– Ensimmäinen valmennusleiri on vasta edessä päin. Olen toki nähnyt urheilijoiden kilpailusuorituksia, ja suuri osa on muutenkin tuttuja, mutta joukkueena en ole vielä ehtinyt muodostaa heistä käsitystä.

Kamaeblogin toimitus onnittelee Marko Havua päävalmentajan pestistä ja toivottaa onnea tuleviin haasteisiin!

Keskiverto Taidoka?

Kevään 2016 taidobarometrin tuloksiin perustuvan datan perusteella kasattiin profiili Kake Keskivertotaidokasta ja koonnin tulokset julkaistiin Kamae-blogissa elokuussa 2016. Samassa yhteydessä Kamae-blogi etsi vastaavia keskivertotaidokoita tositarkoituksella. Tässä yhden melko hyvin profiiliin sopivan ”keskivertotaidokan” tarinaa taidouran varrelta. Jatka lukemista Keskiverto Taidoka?

”Otan mittaa ennen kaikkea itsestäni”

Jos itselläni olisi edessä 50 ottelua Suomen kovimpia ottelijoita vastaan, niin saattaisi mennä pupu pöksyyn. Miten haasteeseen vastannut Jere Anttalainen ajattelee? Millainen tapahtuma tulossa? Mitä odotuksia hänellä on henkilökohtaisesti? Onko tämä Anttalaiselle ennemmin henkinen vai fyysinen ponnistus? Sukelsimme kuopiolaistaidokan ajatuksiin ja tässä hänen mietteitään.

”Odotan tulevaa tapahtumaa todella innolla, sillä ensimmäistä kertaa 50 ottelun haaste tulee Helsingin alueen ulkopuolelle kotikaupunkiini Kuopioon ja puitteet Kuopion kaupunginteatterilla ovat kerta kaikkiaan aivan huikeat! Kyseessä on hyvin ainutlaatuinen tapahtuma niin lajille kuin katsojillekin. Tapahtumassa tulee olemaan Taidon haasteottelujen lisäksi muidenkin kamppailulajien näytöksiä” Anttalainen kuvailee tuntojaan. Jatka lukemista ”Otan mittaa ennen kaikkea itsestäni”

Kuopion kaupunginteatteri kutsuu 24.9.!

Taidoa on totuttu näkemään enimmäkseen erilaisissa liikuntatiloissa ja kesäaikaan myös luonnonhelmassa tai kaupunkien kävelykaduilla näytöksissä, mutta miten  taidoka Jere Anttalaisen 50 ottelun haaste päätyi Kuopion kaupunginteatterin lavalle? Kamae-blogi päätti ottaa selvää, mitä on tapahtumien taustalla. Jatka lukemista Kuopion kaupunginteatteri kutsuu 24.9.!

”Liikun, olen siis olemassa”

Seiken Shukuminea kutsutaan taidomaailmassa termillä saiko-shihan, jonka vapaa suomennos on ”suurmestari”. Artikkelissani otan kuitenkin vapauden kutsua häntä Seiken Shukumineksi tai yksinkertaisesti vain Shukumineksi.

Shukumine tunnettiin ”karatenerona”: monet ovat saaneet todistaa hänen suunnatonta taitavuuttaan. Teknisen pätevyyden ja fyysisen voiman tasolla lienee hän parhaiten tunnettu jäntevyydestään ja kimmoisuudestaan: korkeita pomppuja hän treenasi jo lapsuudessaan Okinawalla. Shukuminen lapsuutta käsittelevässä kirjassa Kempo Shukyua kerrotaan, kuinka hänen ensimmäinen opettajansa Anko Sadoyama harjoitti 8-vuotiasta oppilastaan. Shukuminen joutui hyppäämään päivittäin nopeakasvuisen kiinanruusupensaan yli. Pensas oli aluksi vain 25 senttimetrin korkuinen, mutta kasvoi sentin päivävauhtia, samaan tahtiin Shukuminen kimmoisuuden kanssa: harjoituksen tulokset olivat välittömät. Japanilaisen taidolehti Taido Shinpon artikkelissa (numero 42, 1972) kerrotaan, kuinka Shukumine vieraili Sadoyaman luona sairaalassa tämän ollessa 83-vuotias. Artikkelin mukaan mestari koki kimmoisuutensa ja jäntevyytensä perustuvan Sadoyaman harjoituksiin.

saiko-shihan

Jatka lukemista ”Liikun, olen siis olemassa”

Vuoden Taidoka 2015

Kuka ja mikä mies?

”Aivan huikea roolimalli ja taidoka. Maajoukkueen kapteenina täysin vailla vertaa: hän näyttää omalla sitoutumisellaan esimerkkiä ja saa muutkin ylittämään itsensä. Hän on tsemppari, joka saa kaikki (uudet ja vanhat) tuntemaan itsensä tervetulleiksi niin maajoukkueeseen kuin kaveriporukoihinkin. Hänen asenteensa ja tekeminen ovat ihailtavalla tasolla. ” Hän on vuoden Taidoka 2015 Jere Anttalainen! Jatka lukemista Vuoden Taidoka 2015