Japani on aivan mahtava matkakohde! Vaikka vierailisi samoissa kaupungeissa ja kävisi katselemassa jopa samoja nähtävyyksiä, aina löytää jotain uutta. Julkinen liikenne toimii, ihmiset ovat ystävällisiä ja hintataso vähintäänkin kohtuullinen (esim. ravintolaruokailu jopa edullista Suomeen verrattuna). Japanin kielen osaamisesta on hyötyä, mutta myös kieltä taitamaton pärjää varmasti.
Maanantaina 8.6. reissuporukkamme suuntasi aikaisin aamulla shinkansenilla kohti pohjoista. Olimme sopineet tapaavamme Uchiyama-sensein Utsunomiyan juna-asemalla klo 9. Pienen viestittelyn jälkeen oikea hakupaikka löytyi ja nousimme minibussin kyytiin. Uchiyama-sensein lisäksi kuskina toimi Yasa, vihreävöinen taidoka Tochigin salilta. Automme suuntana oli Nikkōn seutu nähtävyyksineen.
Sunnuntaina suuntasimme Tokion juna-aseman kautta kohti Yokohamaa. Taidotreenit olivat alkamassa vasta klo 18, joten aikaa jäi myös turisteiluun. Ensin kävimme pyörimässä Yokohaman China Townissa, jossa oli jos jonkinmoisia ravintoloita ja myynnissä paljon panda-aiheisia tuotteita. Kiinalaiskortteleiden jälkeen kävelimme rantaan Yamashita-puistoon, jonne oli kerääntynyt paljon ihmisiä seuraamaan Dragon Boat Racea. Seuraavaksi kohteenamme oli Shin-Yokohama Raumen Museum (kirjoitusasu on oikein, vaikka onkin väärin), jossa söimme vatsamme pullolleen sopivasti ennen treenejä! Onneksi jäi vähän aikaa ruoan sulatteluun ennen illan liikuntasuoritusta. Tommille oli tarttunut aamupäivästä lähtien mukaan kaikenlaista pikkuroskaa ja hinku löytää yleinen roskakori dojon lähiasemalta oli kova. Sellainen löytyikin aseman siivoushuoneesta, jonka ovi ei ollut lukossa. Huoneeseen sisäänmeno aiheutti kuitenkin asemavirkailijassa sen verran vauhdikasta vipinää, että jäterasitteesta ei vielä päästy tässä vaiheessa eroon 🙂
Arakawan seura harjoittelee Arakawa Sports Centerissä lähellä Minamisenjun ja Minowan asemia. Olimme saaneet keskiviikkona Hamachō-dojon treenien jälkeen kutsun Arakawa-dojolle. Treenit alkoivat jo yhdeksältä, mutta suomalaisseurueemme pääsi paikalle vasta kymmeksi. Ehdimme kuitenkin treenailla Masa-sensein opastuksella puolisentoista tuntia, loppuaika oli vapaatreenailua. Tulkkina toimivat Yokohaman taidoseurassa treenaileva australialaislähtöinen Hong Nguyen, sekä Hamachōn treeneistä tutut Teruaki Tai, Saori Asai ja Jason Maher. Mukana treeneissä oli myös Suomessakin vieraillut Kota-sensei, joka valmistautui 6.dan-vyökokeeseensa.
Oli kesä 2014. Syksyllä alkaisi graduseminaari ja aihe pitäisi keksiä. Aiheen piti olla kieleen ja vuorovaikutukseen liittyvä ja vieläpä sellainen, josta jaksaisi kirjoittaa 100 sivua tekstiä. Vaikutti mahdottomalta tehtävältä… Kunnes keksin, että taidohan on aika erikoinen ”kielimuoto”. Japaninkielisiä sanoja keskellä suomenkielistä keskustelua ja ihan ongelmitta taivutettuna suomen sijapäätteillä.
Jenni Kyheröinen
”Monillekaan taidotermeistä ei edes ole suomenkielistä vastinetta ja niistäkin, joille suomenkielinen termi olisi olemassa, käytetään kuitenkin japaninkielistä sanaa. Miksi valita vieraskielinen termi, kun voisi käyttää omaa äidinkieltään? Taidokalle ei välttämättä kovin erikoinen kysymys, mutta kielitieteilijälle kyllä.”
Siitä se ajatus sitten lähti, ja rupesin häiriköimään kavereitani ääninauhurin kanssa. Lukuvuosi myöhemmin, keväällä 2015, graduni valmistui. Koko graduprosessi oli lopulta todella hauska, koska aihe oli sellainen, mikä kiinnosti muutenkin ja erityisesti, koska taidokaverit auttoivat jaksamaan pitkän urakan läpi. Kiitos siis kaikille tutkimukseen osallistuneille ja siinä auttaneille! Teitte opinnäytteen tekemisestä hauskaa ja helppoa.
Ja mitä tulee niihin maailmaamullistaviin löydöksiin ja lopputulemiin, niin japaninkieliset ja suomenkieliset termit ovat erilaisia. (Nousshit!). Tarkoittaa siis, että erikielisillä termeillä on erilaisia vuorovaikutusfunktiota. Kuten tietänette, esimerkiksi seiretsussa japaninkieliset termit, kuten rei, toimivat käskyinä. Olette kaikki kuitenkin ehkä huomanneet, että aloittelijoiden läsnä ollessa seiretsussa usein sanotaan termit molemmilla kielillä. Tällöin suomenkieliset termit ikään kuin vain selittävät sitä, mitä tehdään. Suomenkieliset termit eivät siis toimi samalla tapaa käskyinä kuin japaninkieliset. Voin myös kertoa, että slangimuotoisia termejä ja virallisempia termejä, kuten mansi ja manjigeri, käytetään varsin erilaisissa tehtävissä. Jokainen taidoka voi miettiä, minkälaisessa roolissa valitsee eri termit ja poikkeavatko kyseiset roolit toisistaan. Tai sitten voi lukea sen vajaa 100-sivuisen nivaskan, jossa kerron, miten kyseisten muotojen käyttötarkoitukset eroavat toisistaan. Työn löydät täältä.
Kiitos vielä mahtavalle taidoporukalle, joka auttoi graduni valmistumisessa!
Jenni Kyheröinen
Yliopiston Taido
P.S. Jos ja kun saan jatko-opiskelupaikan ja apurahaa, niin voitte odottaa lisää häiriköintiä kameran ja nauhurin kanssa. Taidoaiheinen väitöskirja on siis vahvasti suunnitteilla
Torstaina 4.6.2015 oli ohjelmassa treenit Nakano-sensein salilla Funabashissa, Chiban prefektuurissa, noin puolen tunnin junamatkan päässä Tokion pääasemalta. Päivän tulkkina toiminut Nakano-sensein oppilas Satoshi Akai tuli meitä vastaan Funabashin asemalle, josta meidät johdatettiin dojolle. Edessä oli neljän tunnin rupeama kuumissa olosuhteissa, joten olimme varanneet mukaan litrakaupalla urheilujuomia.
Taido on hyvän fiiliksen kamppailulaji. 