Maanantaina 8.6. reissuporukkamme suuntasi aikaisin aamulla shinkansenilla kohti pohjoista. Olimme sopineet tapaavamme Uchiyama-sensein Utsunomiyan juna-asemalla klo 9. Pienen viestittelyn jälkeen oikea hakupaikka löytyi ja nousimme minibussin kyytiin. Uchiyama-sensein lisäksi kuskina toimi Yasa, vihreävöinen taidoka Tochigin salilta. Automme suuntana oli Nikkōn seutu nähtävyyksineen.

Ensimmäisenä vierailukohteena oli Tōshō-gū -temppelialue, joka oli valtavan hieno rakennusten yksityiskohtaisine koristeluineen. Kiertelimme alueella ja kuuntelimme audioguidesta tarinoita kuuluisista kolmesta apinasta ja nukkuvasta kissasta. Pääsimme myös osallistumaan shintō-seremoniaan, osa mukavasti tuolilla istuen ja osa ei niin mukavasti seizassa. Seremonian suorittanut pappi intoutui juttelemaan Uchiyama-sensein kanssa kamppailulajeista kuultuaan meidän harrastavan taidoa. Pappi itse harjoitteli kendoa. Edellispäivien treenit tuntuivat pohkeissa pitkiä shogunin haudalle johtavia portaita kiivetessä. Temppelivierailun jälkeen lounastimme läheisessä ravintolassa, joka tarjoili paikallista erikoisuutta: yubasta eli tofun kuoresta valmistettuja herkkuja.

Matkasimme seuraavaksi järkyttävän mutkaista tietä (Irohazaka) ylös näköalatasanteelle, josta aukeni upeat maisemat. Allekirjoittanut meinasi jäädä maisemista paitsi, koska jäi epähuomiossa joksikin aikaa minibussiin lukkojen taakse muiden kierrellessä ulkona. Pienet seikkailut kuuluvat asiaan, joten tämä ei tunnelmaa pilannut 🙂 Kiertoajelu jatkui kohti Kegon-vesiputousta, joka oli melko vaikuttava näky. Ilma tuntui jo melko viileältä Tokion helteiden jälkeen. Yritimme katsella olisiko paikallisten puiden oksilla roikkunut naavaa, koska ilma tuntui niin puhtaalta. Näköhavaintoja naavasta ei tehty, mutta hauskaa oli, kun yritimme japanilaisille oppaillemme selittää mitä oikeastaan etsimme 🙂 Kiemurtelevan tien yläpäässä sijaitsi myös iso järvi, Chūzenji, jonka laitamilta löytyi Ryūzu-vesiputous, jota myös kävimme katsomassa. Upeiden nähtävyyksien jälkeen oli aika suunnata kohti Nasushiobaraa. Ajomatkan aikana ehdittiin nähdä hyvä kattaus japanilaista maaseutua jo tutummiksi tulleiden kaupunkimaisemien sijaan.

Kävimme pikaisesti vaihtamassa vaatteita ja viemässä isommat matkatavarat hotellillemme ennen illan taidotreenejä. Matka jatkui Ōtawaran puolelle yliopistokampukselle, jossa Uchiyama-sensei työskentelee ja opettaa taidoa. Tochigin dojolla treenaa pieni, mutta innokas joukko pääasiassa valkovöisiä taidokoita. Muut harjoittelijat saapuivat salille hieman myöhemmin, joten Uchiyama-sensei veti meille suomalaisille omat treenit alkuun. Harjoittelimme esimerkiksi tsukeja fudōdachista, sentai no tsukia, ungin kolmea kohtaa (sansetsu ittai) sekä hengin nopeaa vartalonakselin muutosta. Teimme myös ebigeriä pitkällä pidolla potkuasennossa. Muiden treenaajien tullessa paikalle vedin Taido Core -henkisen alkulämmittelyn, joka sisälsi mm. eläinkävelyitä, parilaukkoja ja dynaamiset venyttelyt. Uchiyama-sensei jatkoi tästä pariharjoitteella, jossa pidettiin etusormenpäät yhdessä parin kanssa ja liikuttiin sivulaukkaa. Kilpailimme myös fukuteki-viestissä, jossa toinen parista oli ensin fukutekissa ja toinen hyppäsi yli päätyen itse fukutekiin. Näin jatkettiin tatamialueen toiseen päähän ja häviäjäjoukkue joutui punnertamaan. Lisäksi teimme läpsyjä parin käteen unshineilla liikkuen sekä sentai no tsukia kohteeseen. Lopuksi nähtiin myös Yasan jissen-debyytti Iiroa vastaan. Nämä treenit eivät olleet onneksi ihan sieltä raskaimmasta päästä, koska usean päivän treeniputki painoi jo hieman jaloissa!

Tochigin salin taidokat tuntuivat olevan innoissaan ulkomaalaisista vieraista ja erityisesti paikalla olleet lapset olivat innolla suomalaisten pareina 🙂 Salilla oli hyvin perhemäinen ja lämmin tunnelma! Treenien lopuksi jaettiin jälleen perinteisesti tuliaisia Suomesta ennen siirtymistä illanviettoon. Paikallisessa ravintolassa pöytään kannettiin jälleen ties mitä ruokia (myös sen jälkeen, kun olimme jo ilmaisseet ettemme todellakaan enää kykene syömään mitään). Ravintolassa seuranamme oli myös genseiryū-karatea harjoitteleva varttuneempi herrasmies, jonka tytär ilmeisesti treenasi taidoa. Hän on järjestänyt Uchiyama-senseille treenitilat kampukselta ja toivotti myös meidät tervetulleiksi treenaamaan uudestaankin. Juttelimme seurueen kesken kaikenlaista taidosta ja muustakin ja eräs paikallisista taidokoista kertoi omistavansa ”Voi että” -nimisen ravintolan! Valitettavasti aikataulumme ei antanut periksi, jotta olisimme ehtineet vierailla kyseisessä paikassa. Ehkä ensi kerralla? Pimeän jo laskeuduttua saimme kyydin hotellillemme ja yöunet maistuivat hyvin pitkän päivän päätteeksi.

Teksti: Nanne Malm & muu reissuporukka

Kuvat: Nanne Malm, Iiro Toppila, Minna Toppila ja Tommi Laine