Kasvua kiikarissa, mutta millä suunnalla?

Taidokansa kokoontui Seurapäivään Keravalle 13.4. Kyseessä oli seuran kehittämiseen painottuvan päivä, jossa pyrittiin tukemaan erityisesti seurahankkeeseen osallistuvia seuroja oman toiminnan kehittämisessä, mutta tapahtumaan olivat tervetulleita myös muiden seurojen edustajat. Osallistujille esitettiin ennakkoon kaksi kysymystä, joiden vastaukset suuntasivat päivän aiheita:

Ei ollut mitenkään yllättävää, että päivän teemojen kärkikastiin nousi nousi jäsenhankinta eli mistä seuratoimintaan saataisiin lisää harrastajia. Etenkin aikuisharrastajien saamista mukaan toimintaan toivottiin.

Jotta seurojen toiveisiin pystyttiin vastaamaan oli ensiarvoisen tärkeää sukeltaa dataan – tietää miten eri kohderyhmät organisoituun seuratoimintaan osallistuvat. Tässä poimintoja liikunnan harrastamisesta Suomessa:

Miten Suomi liikkuu – kuka osallistuu seuratoimintaan?

Organisoidulla liikunnalla ja urheilulla tarkoitetaan seurojen, kuntien, yhdistysten, yritysten ja muiden vastaavien tahojen järjestämiä liikuntaharrastuksia.

Alakouluikäiset liikkujina
Liikuntaa ja urheilua urheiluseurassa harrastaa 67 prosenttia 9-vuotiaista ja 71 prosenttia 11-vuotiaista. Lähde: Likes 2019

Yläkouluikäiset liikkujina:
Yhteensä 48 prosenttia 8.–9.-luokkalaisista harrastaa ohjattua liikuntaa vähintään joka viikko. Urheiluseurassa liikuntaa tai urheilua harrastaa 58 prosenttia 13-vuotiaistaja 44 prosenttia 15-vuotiaista. Lähde: Likes 2019

Tutustu myös Sini Rosenbergin graduun Ammatillisessa oppilaitoksessa opiskelevien ja lukiolaisten käsityksiä liikunnan harrastamisesta.

Opiskelijat liikkujina:
42 prosenttia lukiolaisista ja 25 prosenttia ammattiin opiskelevista harrastaa ohjattua liikuntaa viikoittain. Lähde: Likes 2019

Aikuiset liikkujina:
Kansallisen liikuntatutkimuksen vuosien 2009–2010 tietojen mukaan 19–65-vuotiaista suomalaisista vain 16 % otti osaa liikunnan kansalaistoimintaan. Näistä 31 % ei osallistunut varsinaiseen liikuntatoimintaan, vaan teki seurassa ainoastaan vapaaehtoistyötä.

Lähde: Metsälä 2018 sekä Kansallinen Liikuntatutkimus 2009-2010

Poimintoja liikunnan trendeistä

  • Aloitusiän aikaistuminen: Urheiluseuraharrastaminen aloitetaan Suomessa verrattain nuorena yleisimmän aloitusiän ollessa 6–7 -ikävuoden välillä.
  • Vähän liikkuvien osuus vaikuttaa olevan suurimmillaan 15–19 vuoden iässä
  • Yli puolet nuorista pitää hyvin tärkeänä liikuntamotiivina sitä, että liikunnan parissa voi viettää aikaa ystävien kanssa. Joka neljäs (26 %) 11–15-vuotias lapsi tai nuori kokee, että omaa liikuntaharrastusta estää se, että kaveritkaan eivät harrasta liikuntaa.
  • Mitä tahansa liikuntaa harrastavien osuus lähtee uudelleen nousuun 20 ikävuoden kohdalla
  • Harrastajille eivät kelpaa enää puutteelliset välineistöt tai standardikriteerejä vastaamattomat suorituspaikat
  • Vain hieman useampi kuin joka kymmenes suomalainen aikuinen harrasti kyselyhetkellä liikuntaa liikunta- tai urheiluseurassa.

Lähde: Metsälä 2018, Tuloskortti 2016

Seurapäivän osallistujia lähdössä kotiin uusien ajatusten ja ideoiden kera.

Tiedon jalostus toiminnaksi

Kun tietoa oli tovi pureksittu, oli aika alkaa pohtia oman seuran tilannetta ja jäsenhankintaa saadun tiedon valossa. Ideoita tuli mukavasti erilaisia ryhmätyömenetelmiä käyttämällä, mutta suurimpana haasteena nähtiin seuratoimijoiden rajalliset mahdolisuudet käydä ohjaamassa lajikokeiluja. Lajikokeilut nähtiin tärkeänä keinona saada lajille tunnettuutta ja sitä kautta lisää harrastajia.

Seurapäivässä oli useita erilaisia toiminnan suunnittelun työkaluja ja menetelmiä käytössä. Jos haluat tutustua tarkemmin menetelmiin, löydät päivässä käytetyt materiaalit täältä.

Ryhmällä käytössä Aikakone -tekniikka toiminnan suunnittelun välineenä.

Kuinka tukea ohjaajien ja vapaaehtoisten jaksamista?

Päivän toinen painopistealue liittyi seuran omien toimijoiden jaksamiseen. Osallistujat harjoittelivat muun muassa kiitoksen antamista, pohtivat omaa tilannettaan seuratoimijoina sekä keskustelivat vaatimusten ja voimavarojen suhteesta seuratoiminnassa. Päivässä pohdittiin mm.

Ohjaus/ seuratyön vaatimukset
•Mitkä asiat kuormittavat, stressaavat ja tuntuvat vaativilta?
•Mihin näistä voit vaikuttaa?
•Miten voisit vähentää tai lieventää näiden vaikutusta?

…ja sitten taas toisaalta

Ohjaus/ seuratyön voimavarat
•Mikä auttaa sinua jaksamaan?
•Mikä tuo energiaa ja hyvää tuulta?
•Miten näitä voisit vahvistaa ja saada lisää?

Vapaaehtoiset tarvitsevat tukea jaksaakseen tärkeässä tehtävässä, siksi selkeän tehtävönkuvan lisäksi jokaisen seuran olisi hyvä tarjota systemaattisesti tukeaan mm. seuraaviin
•(tunne)kuormituksen käsittely ja purkaminen
•oppiminen ja kehittyminen
•ristiriitojen ja jännitteiden purkaminen
•perustehtävän tukeminen
•ryhmähengen, sitoutumisen ja jaksamisen vahvistaminen

Seuraavan kerran seuroilla on mahdollisuus tavata jäsenhankintateeman parissa la 15.6. Keravalla!

Yhdessä kohti EM-tatamia

Asetin omista kokemuksistani käsin kesän harjoittelun keskiöön yhteisön, joukkueen ja tiimin.
– Laura Pellikka, maajoukkuevalmentaja

Laura Pellikka luotsaa vuoden 2019 maajoukkuetta. ”Haluamme luoda yhdessä jotain suurta, joka muodostuu nimenomaan siitä mitä me annamme toisillemme ja miten olemme toisillemme joukkuetovereita. Siis yhdessä nopeammin, korkeammalle, rohkeammin!” Kuva: Aki Peltola.

Alkanut maajoukkuekesä on itselle hieman erilainen kuin ennen. Olen ensimmäistä kertaa (pelkästään) valmentajan roolissa ja sen myötä näkökulma on hieman erilainen. Olen miettinyt paljon sitä mitä haluan ja voin urheilijoille antaa ja mikä tukisi heitä parhaiten. Kaikki ovat osaavia ja kokeneita lajissa, joten vaikka senkin kehityksen tukeminen on tärkeää, asetin omista kokemuksistani käsin kesän harjoittelun keskiöön yhteisön, joukkueen ja tiimin.

Omat parhaat urheilumuistot liittyvät maajoukkueeseen ja siellä harjoitteluun juuri itse joukkueen takia. Päätöskilpailuni Japanissa 2017 huipensivat myös tämän joukkuekokemuksen. Olin kilpaillut useasti aikaisemminkin arvokilpailuissa ja mieleni oli usein keskittynyt omiin suoritukseen ja omiin menestystavoitteisiini. Kesät olivat raskaita, vaikka joukkueen kanssa olikin ihanaa harjoitella ja viettää kesäviikonloppuja Lahdessa. Pohdin pitkään, jatkanko vielä kilpailemista maajoukkuetasolla ja päätin vielä 2017 ottaa haasteen vastaan. Ehdoksi itselleni asetin kuitenkin sen, että kesä ei saanut olla väkinäistä suorituksen hiomista, vaan halusin avata itseni ennen muuta joukkueelle ja yhteishengelle. Tämä nosti omasta mielestäni lopulta myös suoritukseni uudelle tasolle ja pystyin ylittämään itse aivan uudella tavalla.

Naisten tenkai Japanissa 2017. Kuva: Henrika Ylirisku

Itsensä avaaminen joukkueelle ja muille antaminen ei ole tällaiselle introvertille se luontaisin tapa olla osa ryhmää. Tämä lähestymistapa vaatikin paljon voimavaroja, mutta se mitä sain siitä takaisin oli paljon moninkertaisempaa kuin osasin ajatella. Kilpailupäivässä tämä kulminoitui monella tavalla. Selvisin sekavasti koostetusta kilpailupäivästä, koska joukkuetoverit ja valmentajat sanoivat missä pitää olla seuraavaksi, toivat vettä, urheiluteippiä, tuppoja osumaa ottaneeseen nenään, kylmäpusseja jalkaan ja tsemppasivat joka käänteessä. Joukkuesuorituksista jouduimme jättämään yhden pois loukkaantumisen takia ja tämänkin päätöksen minua ajatellen teki joukkuetoveri, kun itse olisin painanut vain menemään tunnelinäköisesti. Kovimmat ja liikuttavimmat hetket olivat henkilökohtaisten lajien finaalit, joissa kroppa oli jo kaukana parhaasta tikistä pahan polviruhjeen ja puujalan takia. Hokeissa oli todella liikuttavaa ja vapauttavaa saada tehdä yhdessä joukkuetoverin kanssa meidän kisaa varten hiotut suoritukset ja iloita toisen voitosta. Ottelussa olin joutunut kauden aikana luopumaan hieman tavoitteistani, enkä oikeastaan odottanut selviäväni edes mitaliotteluihin. Jouduin kasaamaan itseäni pronssiotteluun henkisesti todella paljon, mutta sain taisteltua ehkä urani nihkeimmän voiton joukkueelle puhtaasti joukkueen tuella ja yleisön kannustuksen voimalla.

Liikuttava hokei finaali MM-kilpailuissa 2017. Kuva: Henrika Ylirisku.

Haluamme luoda yhdessä jotain suurta, joka muodostuu nimenomaan siitä mitä me annamme toisillemme ja miten olemme toisillemme joukkuetovereita. Siis yhdessä nopeammin, korkeammalle, rohkeammin!

Kaikki tämä muistelu saa edelleen minussa voimakkaan tunnereaktion ja liikutuksen aikaan. Se joukkuehengen voimallisuus kannattelee muistoissa edelleen ja sen halusin tuoda nyt myös valmentajan tähän maajoukkuekesään. Taidossa joukkuehenki on sisäänrakennettuna dantailajien kautta ja niistä sitä on hyvä alkaa rakentamaan. Silti jokaisen yksilön tulee antautua sille joukkueelle ja uskaltaa sekä jaksaa avata itsestään, jotta voi vastaanottaa ja saada sen kaiken voiman, jota tiimi tarjoaa. Hiljattain töissä eräs kouluttaja kertoi, että kilpailla verbin latinankielinen sana competre kääntyisi oikeastaan muotoon tulla yhdessä suuremmaksi tai tulla osaksi jotain, joka luodaan yhdessä. Tämä puhutteli minua ja tässä kiteytyykin maajoukkueen ja arvokilpailujen ydin. Joukkueessa nimenomaan tullaan yhdessä suuremmaksi. Arvokilpailuissa joukkueet yhdessä tulevat edelleen yhdessä suuremmaksi ja koko tapahtuma heijastelee sitä, kuinka hienoa yhdessä tekemistä lajissamme onkaan! Joukkuehenki ja yhteinen tekeminen onkin meidän valmennustiimimme puolelta maajoukkueen keskeinen teema tänä kesänä.

Haluamme luoda yhdessä jotain suurta, joka muodostuu nimenomaan siitä mitä me annamme toisillemme ja miten olemme toisillemme joukkuetovereita. Siis yhdessä nopeammin, korkeammalle, rohkeammin!

Suvi Nissinen, Martta Häkli, Katja Mäkinen, Katja Anoschkin, Laura Pellikka ja Essi Pelttari palkintojenjaossa Japanin MM-kilpailuissa 2017. Kuva: Henrika Ylirisku.

Suuren Budoleirin Takana

Järjestyksessään 22. Lasten Suuri Budoleiri starttaa taas kesäkuun alussa. Näiden monien vuosienkaan jälkeen leiri ei kuitenkaan synny tyhjästä! Kurkkaa mitä kerrottavaa Suomen Taidon juniorivastaavalla, Riina Meriläisellä on aiheesta. Ja mikä parasta: vielä ehdit ilmoittautua tai ilmoittaa pikkutaidokasi leirille mukaan! Ilmoittautuminen päättyy 26.5.2019.

Kevään korvalla koivun hiirenkorvien lisäksi aukeaa Suuren Budoleirin ilmoittautuminen. Graafikko on suunnitellut uuden hienon visuaalisen ilmeen sekä julisteen ja eri kamppailulajiliitot yhdessä suunnittelevat leirin ohjelman. Budoleiri on niin monivuotinen perinne, että leirin ohjelma on hioutunut vuosien saatossa oikein mallikkaaksi ja toimivaksi. Riittävästi hommaa, tarpeeksi taukoja, sopivat siirtymäajat paikasta toiseen. Eli tänä vuonna mennään samalla aikataululla, kun viime vuonna, ja sitä edellisellä. Toimii!!

Suomen Taidon johtoryhmän juniorivastaava eli allekirjoittanut aktivoituu myös kevään korvalla, ja alkaa kysellä ohjaajia leirille. Tänä vuonna ohjaajana on mm. kaksi entistä budoleiriläistä, jotka kasvoivat tässä välissä täysikasvuiseksi ja nyt sitten pääsevät mukaan leirille ohjaajana. Hienoa, että olette mukana Minttu ja Tomi! Ohjaajien saaminen leirille on ollut yllättävän helppoa. Itselle tämä on yhdeksäs leirivuosi ja sinä aikana leirillä on ollut ihan mahtavaa ohjaajaporukkaa. Siitä joukosta on helppo lähteä kyselemään, kuka olisi käytettävissä ohjaajan hommiin tänä vuonna. Sera toimistolta esittää myös omia ajatuksiaan uusiksi ohjaajiksi ja tuoreita kasvoja on ollutkin mukana monena vuonna. Suuri Budoleiri on itselle sellainen hyvän mielen viikonloppu, että sitä on helppo markkinoida.

Ennen leiriä tulee myös suunnitella lajitreenit ja lajikokeilut. Jokaiselle ohjaajalle riittää ainakin yhdet treenit ohjattavaksi, joskus paritkin. Monesti valitaan leirin treeneille joku yhteinen teema, josta avataan eri treeneissä eri näkökulmaa. Jonain vuosina ollaan sovittu, että jokainen suunnittelee omanlaiset treenit omien vahvuuksiensa mukaan. Se mikä on ja pysyy, on ekojen treenien tutustumisleikki ja sunnuntain tengitreenit.

Muutama vuosi sitten leirillä oli ohjaamassa Kitamura-sensei, joka oli silminnähden ihmeissään yhdestä leirin traditiosta. Japanilaiselle ei meinannut millään mennä jakeluun, että Budoleirillä treenasi sinä vuonna noin 200 lasta MONESTA ERI LAJISTA. Erikoisihmetystä aiheutti se, että lasten treeniohjelmaan kuuluu kokeilla kaikkia muita lajeja. Japanissa ei olla ihan niin sallivia lajirajojen ylittämisen suhteen. Lajikokeilut ovat vetäjällekin erityinen näytön paikka. Millä saat Särkänniemen väsyttämät aikidokat tai taekwondoit innostumaan jonkun ihan kumman pikkulajin treeineistä… Voin kertoa, että tässäkin hommassa on parannettu vuosi toisensa jälkeen. Viime vuoden Juha Lemmetin ohjaamat lajikokeilut olivat ihan timanttia ja rättiväsyneet lapset todellakin innostuivat treenaamaan taidoa.

Ennen leiriä on ehdottoman tärkeää hehkuttaa leiriä omalla salilla ja sosiaalisessa mediassa sekä vastata junnujen ja vanhempien kyselyihin. Eli että ilmoittautumisessa tulee kertoa huonekaveritoive, jos sellainen on. Tärkeää on muistaa ilmoittautumisessa klikata mukaan Särkänniemen ranneke. Budoleirille voi osallistua, vaikka olisi yöt Tampereen mummolassa. Ja että leiriläisten tulee ottaa mukaan oma makuupussi. Ja että omaa rahaa saa olla mukana ja että Varalassa on kiska. Ja että Varalan henkilökunta ottaa ruoka-allergiat esimerkillisesti huomioon. Ja mitä ikinä nyt onkaan kysyttävää. Kun ilmoittautuminen sulkeutuu, alkaa sutina. Jos ilmoittautumisia on paljon, etsiskellään mahdollisesti lisää ohjaajia. Tavoite on yksi ohjaaja alkavaa kymmentä lasta kohden ja se on onnistunut viime vuosina helposti. Jos mukana on aikuisia leirituristeja, on ohjaajan homma aina helpompi, koska lapsilaumaa paimentaa useampi käsi- ja silmäpari. Yleensä Sera kamppailutoimistolta jakaa huoneet ja päättää huonekaverit, mutta on pääohjaajakin siinä hommassa välillä mukana. Kamppailutoimistolla myös suunnitellaan yllätysohjelma ja rantavahtivuorot, Särkänniemen aikataulut, Huvirannekkeiden nouto ja jako eri lajeille, ohjaajainfo ja monen moista asiaa, jolla varmistetaan leirin sujuva toteutuminen. Lisäksi mukaan leirille pitää printata leirilistat, bussilistat, ohjelmat yms ja Seralta tulee vielä opastekylttejä, ohjaajien huoneiden oveen nimilaput yms. Leiriläisten kaulanauhat ja avainkorttikotelot sekä leiridiplomit pakataan mukaan kamppailutoimistolta, huoneiden avainkortit saadaan Varalasta. Ja monesti mukaan pakataan vielä välineitä treenejä varten, mitsejä, hyppynaruja, kartioita tai mitä nyt sitten treeneissä ehkä tarvitaankin.

Vierailu Särkänniemessä
Yksi leirin kohokohdista on vierailu Särkänniemessä!

Leiriin liittyy aina kaksi suurta salaisuutta. Ensin paljastuva salaisuus on lippiksen väri, jonka kamppailutoimiston väki pitää viimeiseen asti omana tietonaan. Väri paljastuu vasta, kun avaan lippislaatikon Varalassa ennen leirin alkua. Sitten voikin saman tien jo pistää lippiksen päähän! Toinen salaisuus on lauantai-illan yllätysohjelma, jonka vetäjätkin näkevät ja kokevat samalla kun lapset, eli lauantaina Särkänniemen, päivällisen ja lajikokeilujen jälkeen. Tämän vuoden yllätysohjelma on: no salaisuus tietysti!

Pakkailen lippikset, leirilistat, nimikortit ja muut tavarat perjantaina aamulla autoon. Sitten kurvaan hakemaan takapenkin täyteen leiriläisiä ja suuntaan keulan kohti Tamperetta. Varalassa tulee olla viimeistään klo 11, että ehditään laittamaan kaikki valmiiksi ilmoittautumista varten. Pikkuapulaiset teippaavat opastekyltit paikalleen, ja auttavat nimilappujen, ilmoittautumislistojen ja lippisten järjestämisessä.

Osa leiriläisistä tulee bussilla Helsingistä ja osa omilla kyydeillään kuka mistäkin päin Suomea. Ilmoittautuminen alkaa klo 12 ja silloin ollaan valmiita, Suuri Budoleiri alkaa!!!

Lisätietoja tapahtumasta osoitteessa: https://budoleiri.sporttisaitti.com/ sekä oman seurasi yhteyshenkilöltä.

Taidon ohjaajat vuonna 2019 ovat:
Riina Meriläinen 1.dan
Mikko Koivula 1.dan
Tomi Kajasviita 1.kyu
Minttu Meriläinen 3.kyu

Kuvat: mm. Riina Meriläinen, Henrika Ylirisku, taidojulisteen on useimmiten suunnitellut