Avainsana-arkisto: EM-kilpailut

Yhdessä kohti EM-tatamia

Asetin omista kokemuksistani käsin kesän harjoittelun keskiöön yhteisön, joukkueen ja tiimin.
– Laura Pellikka, maajoukkuevalmentaja

Laura Pellikka luotsaa vuoden 2019 maajoukkuetta. ”Haluamme luoda yhdessä jotain suurta, joka muodostuu nimenomaan siitä mitä me annamme toisillemme ja miten olemme toisillemme joukkuetovereita. Siis yhdessä nopeammin, korkeammalle, rohkeammin!” Kuva: Aki Peltola.

Alkanut maajoukkuekesä on itselle hieman erilainen kuin ennen. Olen ensimmäistä kertaa (pelkästään) valmentajan roolissa ja sen myötä näkökulma on hieman erilainen. Olen miettinyt paljon sitä mitä haluan ja voin urheilijoille antaa ja mikä tukisi heitä parhaiten. Kaikki ovat osaavia ja kokeneita lajissa, joten vaikka senkin kehityksen tukeminen on tärkeää, asetin omista kokemuksistani käsin kesän harjoittelun keskiöön yhteisön, joukkueen ja tiimin.

Omat parhaat urheilumuistot liittyvät maajoukkueeseen ja siellä harjoitteluun juuri itse joukkueen takia. Päätöskilpailuni Japanissa 2017 huipensivat myös tämän joukkuekokemuksen. Olin kilpaillut useasti aikaisemminkin arvokilpailuissa ja mieleni oli usein keskittynyt omiin suoritukseen ja omiin menestystavoitteisiini. Kesät olivat raskaita, vaikka joukkueen kanssa olikin ihanaa harjoitella ja viettää kesäviikonloppuja Lahdessa. Pohdin pitkään, jatkanko vielä kilpailemista maajoukkuetasolla ja päätin vielä 2017 ottaa haasteen vastaan. Ehdoksi itselleni asetin kuitenkin sen, että kesä ei saanut olla väkinäistä suorituksen hiomista, vaan halusin avata itseni ennen muuta joukkueelle ja yhteishengelle. Tämä nosti omasta mielestäni lopulta myös suoritukseni uudelle tasolle ja pystyin ylittämään itse aivan uudella tavalla.

Naisten tenkai Japanissa 2017. Kuva: Henrika Ylirisku

Itsensä avaaminen joukkueelle ja muille antaminen ei ole tällaiselle introvertille se luontaisin tapa olla osa ryhmää. Tämä lähestymistapa vaatikin paljon voimavaroja, mutta se mitä sain siitä takaisin oli paljon moninkertaisempaa kuin osasin ajatella. Kilpailupäivässä tämä kulminoitui monella tavalla. Selvisin sekavasti koostetusta kilpailupäivästä, koska joukkuetoverit ja valmentajat sanoivat missä pitää olla seuraavaksi, toivat vettä, urheiluteippiä, tuppoja osumaa ottaneeseen nenään, kylmäpusseja jalkaan ja tsemppasivat joka käänteessä. Joukkuesuorituksista jouduimme jättämään yhden pois loukkaantumisen takia ja tämänkin päätöksen minua ajatellen teki joukkuetoveri, kun itse olisin painanut vain menemään tunnelinäköisesti. Kovimmat ja liikuttavimmat hetket olivat henkilökohtaisten lajien finaalit, joissa kroppa oli jo kaukana parhaasta tikistä pahan polviruhjeen ja puujalan takia. Hokeissa oli todella liikuttavaa ja vapauttavaa saada tehdä yhdessä joukkuetoverin kanssa meidän kisaa varten hiotut suoritukset ja iloita toisen voitosta. Ottelussa olin joutunut kauden aikana luopumaan hieman tavoitteistani, enkä oikeastaan odottanut selviäväni edes mitaliotteluihin. Jouduin kasaamaan itseäni pronssiotteluun henkisesti todella paljon, mutta sain taisteltua ehkä urani nihkeimmän voiton joukkueelle puhtaasti joukkueen tuella ja yleisön kannustuksen voimalla.

Liikuttava hokei finaali MM-kilpailuissa 2017. Kuva: Henrika Ylirisku.

Haluamme luoda yhdessä jotain suurta, joka muodostuu nimenomaan siitä mitä me annamme toisillemme ja miten olemme toisillemme joukkuetovereita. Siis yhdessä nopeammin, korkeammalle, rohkeammin!

Kaikki tämä muistelu saa edelleen minussa voimakkaan tunnereaktion ja liikutuksen aikaan. Se joukkuehengen voimallisuus kannattelee muistoissa edelleen ja sen halusin tuoda nyt myös valmentajan tähän maajoukkuekesään. Taidossa joukkuehenki on sisäänrakennettuna dantailajien kautta ja niistä sitä on hyvä alkaa rakentamaan. Silti jokaisen yksilön tulee antautua sille joukkueelle ja uskaltaa sekä jaksaa avata itsestään, jotta voi vastaanottaa ja saada sen kaiken voiman, jota tiimi tarjoaa. Hiljattain töissä eräs kouluttaja kertoi, että kilpailla verbin latinankielinen sana competre kääntyisi oikeastaan muotoon tulla yhdessä suuremmaksi tai tulla osaksi jotain, joka luodaan yhdessä. Tämä puhutteli minua ja tässä kiteytyykin maajoukkueen ja arvokilpailujen ydin. Joukkueessa nimenomaan tullaan yhdessä suuremmaksi. Arvokilpailuissa joukkueet yhdessä tulevat edelleen yhdessä suuremmaksi ja koko tapahtuma heijastelee sitä, kuinka hienoa yhdessä tekemistä lajissamme onkaan! Joukkuehenki ja yhteinen tekeminen onkin meidän valmennustiimimme puolelta maajoukkueen keskeinen teema tänä kesänä.

Haluamme luoda yhdessä jotain suurta, joka muodostuu nimenomaan siitä mitä me annamme toisillemme ja miten olemme toisillemme joukkuetovereita. Siis yhdessä nopeammin, korkeammalle, rohkeammin!

Suvi Nissinen, Martta Häkli, Katja Mäkinen, Katja Anoschkin, Laura Pellikka ja Essi Pelttari palkintojenjaossa Japanin MM-kilpailuissa 2017. Kuva: Henrika Ylirisku.

Puheenjohtaja kynäilee

elisaVuosi 2019 on käynnistynyt vauhdilla. Suomen Taidon johtoryhmään on saatu uusia taitajia. On ilo toivottaa tervetulleeksi Pilvesvuoren Mari Järvenpään Taidoseurasta, Vehkaojan Tapani Vantaan Taidosta ja Koivulan Mikko Lahden Sugatasta. Samalla myös kiitos tehdystä työstä johtoryhmän jättäneille Hakulin Karille Kouvolan Taidosta ja Suhosen Mikolle Nummelan Kumakaista.

Kauden alkaessa on monella kilpailijalla tavoitteena maajoukkuepaikka Tampereen EM2019-kilpailuihin. Seuraava etappi jo siintää huhtikuussa 2021 pidettävissä MM-kilpailuissa Sydneyssä. Edustuspaikkoja EM-kilpailuihin tavoitellaan kansallisissa kisoissa kevään 2019 aikana. Ensimmäiset valinnat tehdään kauden cup-kilpailujen ja niitä tarvittaessa täydennetään Porvoon SM-kilpailujen jälkeen. Itselleni tulee aina arvokisojen lähestyessä mieleeni ne jännityksen tunteet valintoja odotellessa. Toivon kaikille kilpailijoille hyvähenkisiä kamppailuita ja kilpailuiloa.

Suomen Taidon strategian seurahanke on elänyt tasaista eloaan. Toimivat seurat harrastajineen ovat liiton kannalta tärkeintä. Kaikki toiminta on tarkoitettu seuroille ja niiden harrastajille. Hankeseuroissa on tehty kehitystoimia, kussakin omista lähtökohdistaan. Seuratoimintaa voidaan helpottaa monilla nykyaikaisilla ratkaisuilla, jotka vähentävät hallinnollista työtä. Laittakaapa kalentereihin 13.4 seurapäivä, jolloin päästää yhdessä sparraamaan seuratoimintaa ja sen kehittämistä. Seurapäivään voivat osallistua kaikki seurat vaikkeivat itse hankkeeseen ilmoittautuneetkaan.

Koulutushanke on saanut itselleen jatkoksi kattavamman osaamishankkeen, jossa tavoitteena on luoda kokonaisymmärrys taidon vaatimista lajitaidoista, niin teknisistä kuin tietotaidollisista osaamisista. Tämän pohjalta kehitetään osaamis- ja ohjaajakoulutusjärjestelmää. Samalla pöllytetään vanhoja totuttuja malleja. Vielä 80-90-luvuilla vihreä- ja ruskeavöiset taidokat ohjasivat harjoituksia seuroissa. Tänä päivänä kaikissa seuroissa on mustavöisiä ohjaajia ja useimmissa omasta takaa vyökoevalvojiakin. Enää ei ole tarvetta painottaa ohjaajakoulutuksia harrastuksen alkuvaiheeseen, vaan voimme tukea harrastusta mielekkäillä lajitaidollisilla teemaleireillä. Myös nykyistä vyövaatimusten ja koulutustasojen kokonaisuutta selkiytetään ja sisältöjä jaetaan tasaisemmin eri vyöarvoille. Osaamishanke kestää koko vuoden 2019 ja sitä lähdetään jalkauttamaan 2020.

Taido muuttuu elämän varrella. Siinä missä alkuvuosina se on oman taitavuuden kehittämistä ja kilpailullistakin etenemistä, pikkuhiljaa mukaan tulee myös ohjaaminen, seurassa toimiminen tai vaikka tuomaritoiminta. Mielihyvää voi tuoda uuden oppiminen, kunnon hikoilu toistojen parissa tai vaikka omien oppilaiden kehittyminen ja edistyminen.  Itselleni yksi tärkeimmistä on kuitenkin matkan varrella syntyneet monet tärkeät ystävyyssuhteet. Taido voi olla elämässä keskiössä tai välillä taka-alalla, mutta aina se toivottaa tervetulleeksi.

Taidokasta vuotta 2019,

Elisa Rousu

Suomen Taido