Aihearkisto: Taido-opettajia

Opiskelijataidoa Pohjois-Japanissa, osa 3

Leirikausi, vyökoe ja jälkitunnelmat

Lasketteluleiri

Japanin yliopistomaailmassa urheiluseurojen virkistäytymisleirit laskettelukeskuksissa tuntuvat olevan pakollinen vuotuinen tapahtuma. Taido ei ole poikkeus. Niinpä su 14.2. lähdettiin Sapporosta 16 jäsenen voimin parin tunnin bussimatkalle Rusutsun laskettelukeskukseen. Taitotasojen kirjo oli kattava, kaikkea kahden metrin välein kaatuvista monoensikertalaisista vauhdilla viilettäviin Hokkaidon kasvatteihin. Jatka lukemista Opiskelijataidoa Pohjois-Japanissa, osa 3

”Liikun, olen siis olemassa”

Seiken Shukuminea kutsutaan taidomaailmassa termillä saiko-shihan, jonka vapaa suomennos on ”suurmestari”. Artikkelissani otan kuitenkin vapauden kutsua häntä Seiken Shukumineksi tai yksinkertaisesti vain Shukumineksi.

Shukumine tunnettiin ”karatenerona”: monet ovat saaneet todistaa hänen suunnatonta taitavuuttaan. Teknisen pätevyyden ja fyysisen voiman tasolla lienee hän parhaiten tunnettu jäntevyydestään ja kimmoisuudestaan: korkeita pomppuja hän treenasi jo lapsuudessaan Okinawalla. Shukuminen lapsuutta käsittelevässä kirjassa Kempo Shukyua kerrotaan, kuinka hänen ensimmäinen opettajansa Anko Sadoyama harjoitti 8-vuotiasta oppilastaan. Shukuminen joutui hyppäämään päivittäin nopeakasvuisen kiinanruusupensaan yli. Pensas oli aluksi vain 25 senttimetrin korkuinen, mutta kasvoi sentin päivävauhtia, samaan tahtiin Shukuminen kimmoisuuden kanssa: harjoituksen tulokset olivat välittömät. Japanilaisen taidolehti Taido Shinpon artikkelissa (numero 42, 1972) kerrotaan, kuinka Shukumine vieraili Sadoyaman luona sairaalassa tämän ollessa 83-vuotias. Artikkelin mukaan mestari koki kimmoisuutensa ja jäntevyytensä perustuvan Sadoyaman harjoituksiin.

saiko-shihan

Jatka lukemista ”Liikun, olen siis olemassa”

Vuoden Taidoka 2015

Kuka ja mikä mies?

”Aivan huikea roolimalli ja taidoka. Maajoukkueen kapteenina täysin vailla vertaa: hän näyttää omalla sitoutumisellaan esimerkkiä ja saa muutkin ylittämään itsensä. Hän on tsemppari, joka saa kaikki (uudet ja vanhat) tuntemaan itsensä tervetulleiksi niin maajoukkueeseen kuin kaveriporukoihinkin. Hänen asenteensa ja tekeminen ovat ihailtavalla tasolla. ” Hän on vuoden Taidoka 2015 Jere Anttalainen! Jatka lukemista Vuoden Taidoka 2015

Onnea Timo Piiroinen 6. dan!

Shinsa
Ruotsin EM-tapahtuman yhteydessä järjestettyyn mustien vöiden vyökokeeseen osallistui parisenkymmentä taidokaa. Timo Piiroinen kuvassa keskellä taidon Soken Yoriko Kudon takana. Kuva: Olavi Kurttio

Mikä yhdistää Jukka Kirsiä, Johanna Ruokosalmea, Henri Kososta, Harri Savolaista ja elokuun alusta 2015 myös Timo Piiroista? Vastaus on, että he kaikki sitovat treeneihin lähtiessään vyötäisilleen 6. danin arvoisen mustan vyön. Elokuun alussa 2015 joukkoon liittynyt keravalainen Timo Piiroinen aloitti lajin vuonna 1984 Järvenpäässä. Kamae.fi tapasi tämän pitkän linjan taidokan ja kyseli miehen ajatelmia muutama viikko vyökokeen jälkeen.

Onneksi olkoon! Suoritit Ruotsin EM-tapahtuman yhteydessä 6. danin mustan vyön, jota vain harva suomalainen missään kamppailulajissa saavuttaa urallaan. Millainen tämä taival on ollut sinulle?

Timo Piiroinen (kesk.) yhdessä Petteri Narkon ja Kirsti Maaniemen kanssa SM-kilpailuissa 2014
Timo Piiroinen (kesk.) yhdessä Petteri Narkon ja Kirsti Maaniemen kanssa SM-kilpailuissa 2014

Näin taaksepäin tarkastellen, se on sujunut melko nopeasti. Paljon treeniä, tavoitteita, onnistumisia, mustelmia ja kolhuja on mahtunut taipaleelle. Alkuvuodet harjoittelin vain itseäni varten. Pääsin mukaan perustamaan Sandokain Taidojaosta Keravalle ja se toi vastuuta muista harjoittelijoista. Kymmenen vuoden jälkeen jaoksen puheenjohtajuus siirtyi Marko Meriläiselle, joka on siirtänyt vastuuta vuorostaan eteenpäin. Vyöarvon kasvaessa pääsin mukaanSuomen Taido Dan -yhdistyksen hallitukseen ja myöhemmin toimin Suomen Taidoliiton puheenjohtajana 6 vuotta. Samaan aikaan olin mukana myös Maailman taidoliiton hallituksessa.

DAn-leiri 2009
Kuva: Olavi Kurttio

”Matkalle on mahtunut paljon tekemistä pelkän salilla vietetyn ajan lisäksi. Olen saanut tavata mielettömän upeita ihmisiä ympäri maailmaa, kokenut mahtavia seikkailuja, saanut haastaa itseäni yhä uudestaan ja uusilla tavoilla, sekä toivottavasti myös oppia tekemistäni virheistä. Taido on laajentunut elämässäni dojon ulkopuolelle jo vuosia sitten. Koen olevani etuoikeutettu saadessani kuulua näin mahtavaan yhteisöön ja uskon, että tulevat vuodet eivät tarjoa yhtään vähempää kuin tähänastiset ovat tehneet.”

Mitä 6. dan merkitsee sinulle henkilökohtaisesti? Se on kuitenkin sangen harvinainen ja korkea vyöarvo oli kyseessä sitten mikä kamppailulaji tahansa.
Kun aloitin taidon, niin musta vyö, eli 1. dan oli jotain maagista ja tavoittamatonta. Lopulta kun sain suoritettua sen, niin muiden dan-arvojen suorittaminen ei tunnu enää ihan samalta. Toki 6.dan tuo vastuuta lajin jatkumisesta ja kehittymisestä. Isoin muutos edelliseen vyöarvoon nähden on, että nyt saan itse pitää 1.dan vyökokeita. Yksi ympyrä on siis sulkeutunut.

Miten taido on muuttunut 1984-2015 välisenä aikana?
Lajin sisältö ja tekniikat ovat säilyneet samanlaisina, mutta isoin muutos on ehkä lajin ”oheistekemisessä”. Alkuaikoina treeneissä noudatettiin japanilaista hierarkiaa ja esimerkiksi naiset istuivat toisessa rivissä ja kumarsivat miesten jälkeen. Naisten ottelukin tuli vasta myöhemmin mukaan.

Alussa ei turhia venytelty, vaan sensei lopetti treenit legendaarisiin sanoihin ”venytelkää kotona”. Nykyisin treenien sisältö huomioi koko kehon huollon ennen ja jälkeen kovien harjoitteiden.

Samalla kun lajimme on kehittynyt urheilullisempaan suuntaan, on myös suhtautuminen opettajiin muuttunut. Alkuaikoina ei tullut mieleenkään esittää senseille kesken treenien juomataukoa, tai kysyä ”miksi me näin tehdään”. Toki yhteiskunta ympärillämmekin on muuttunut ja lajin täytyy muuttua sen mukana.

Koulutusjärjestelmämme on kehittynyt valtavasti oman aloittamiseni jälkeen. Heti alusta alkaen lajin harrastajin osaamista on kehitetty muuallakin, kuin pelkästään omalla salilla. Alkuaikojen kolmiportaisen koulutuksen kaikki materiaali mahtui yhteen mappiin ja se oli pitkälti itse tuotettua. Nykyisin meillä on lajin oman koulutuksen lisäksi paljon yhteistyötä muiden lajien kanssa ja aineistoa aivan valtavasti.

Mielestäni taido on sopeutunut hyvin yhteiskunnan muutoksiin, silti säilyttäen sen ytimen joka erottaa lajin muista budolajeista.

Timo Piiroinen
Kuva: Taido Sandokai

Mikä taidossa on mielestäsi parasta?
Taido on muuttunut vuosien varrella oman ikääntymiseni myötä. Alkuaikoina kovat treenit ja kilpailut olivat ehdotonta huippua. Nykyisin yhteisöllisyys, hyvät treenit ja treenikaverit, sekä tietysti oman perheen näkeminen tatamilla on parasta. Taido mukautuu hyvin eri elämänvaiheisiin ja tarjoaa aina jotain uutta opittavaa. Mieli ja keho pysyvät virkeinä.

Opettajana parasta on nähdä omien oppilaiden kehittyvän ja voittavan omia haasteitaan. Tällä hetkellä Keravalla oppilaideni oppilaat kilpailevat maajoukkueessa, se tuo hienosti jatkuvuutta tekemiseen.

Missä taido voisi mielestäsi kehittyä?
Lajin tunnettuus on sangen vähäistä. Budo itsessään ei ole nykyisin kovin trendikästä. Välillä tuntuu, että ihmisillä ei riitä malttia oppia budoa vaan haetaan nopeaa kykyä taisteluun suoraviivaisempien lajien kautta. Ottelu itsessään on kuitenkin vain yksi budon ilmenemisen osa-alue. Budon ja sen esiintuomisen kautta meillä on lyhyellä tähtäimellä isoimmat kehittymiskohteet.

Miltä EM-kilpailujen taso mielestäsi näytti?
Itse kisoista jäi hieman kaksijakoiset tunnelmat. Osallistuvia maita oli turhan vähän, mutta ne jotka osallistuivat, olivat sangen hyviä. Tietysti olin tyytyväinen suomalaisten hallintaan, varsinkin naiset olivat todella hyviä. Miesten henkilökohtaisen ottelun finaali oli huikea, taidoa parhaimmillaan!

Otit itse kansainvälisissä ystävyyskilpailuissa osaa niin dantai hokeihin, dantai jisseniin kuin tenkaihinkin. Miltä tuntui harjoitella Jari Tuominen –sensein johdolla? Kuvailisitko joukkuettanne ja sen osallistujia?
Sensei Jari Tuominen on itsessään jo sellainen ikoni, että pelkästään hänen läsnäolonsa paransi suorituksiamme. Sensei Tuominen jaksoi ehtymättä kannustaa meitä parhaimpaan mahdolliseen suoritukseen omalla kannustavalla tyylillään. Hänellä on erehtymätön silmä oppilaidensa kehityskohteille.

Joukkue itsessään koostui vanhoista harrastajista ihan kirjaimellisesti. Kaikilla harrastusvuosia on takana reilusti yli kaksikymmentä ja nuorin meistä oli jo pitkälti yli 40 vuotta. Se tuo hieman perspektiiviä tekemiseen. Joukkuetreenit sisälsivät paljon tekemistä, mutta vähintään yhtä paljon naurua ja keskinäistä ”kannustamista”. Idea joukkueeseen tuli Puustisen Kailta, joka sai puhuttua myös Tuomisen mukaan valmentajaksi. Alkuperäisessä joukkueessa oli mukana pari muuta henkilöä, mutta he joutuivat erinäisistä syistä jättäytymään pois. Saimme puhuttua Wariksen Mikon ja Vesan mukaan tekemiseen. Näin joukkueella oli Puustista lukuun ottamatta tausta Järvenpään Taidoseurassa. Itse aloitin ensimmäisellä kurssilla tammikuussa 1984. Nevaksen Antti aloitti saman vuoden syksyllä. Antti toi joukkueeseen jämäkkyyttä ja nopeaa sengiä. Mikko ja Vesa toivat nopeutta ja ketteryyttä, ainakin omien sanojensa mukaan. Kai toi joukkueeseen ulottuvuutta ja erilaista rytmiä.

Treenaaminen kohti kolmea mitalia oli erittäin antoisaa, harvoin olen nauranut salilla niin paljon sekä omille että muiden kommelluksille ja kommenteille. Ilmeisesti me myös opimme ja kehityimme matkan varrella, koska lopputulos oli sangen hyvä. Kaksi kultaa ja yksi hopea.

Ruotsissa pidettyjen ystävyyskilpailujen yksi mieleenpainuvimmista joukkueista oli 'The Expandables'
Ruotsissa pidettyjen ystävyyskilpailujen yksi mieleenpainuvimmista joukkueista oli ’The Expandables’. Kuva: Olavi Kurttio

Tähtääkö joukkueenne eli  ’The Expandables’ Japanin kisatatameille MM2017-tapahtuman yhteydessä pidettäviin ystävyyskilpailuihin ?Huhuja tästä uudelleen kokoontumisesta on liikkeellä ja voin myös alustavasti vahvistaa ne. Jari Tuominen Sensei ilmoitti EM-tapahtuman iltajuhlassa kaiken kansan kuullen, että seuraavan kerran The Expandables on lauteilla Japanissa.

Kerro jokin taidomuisto, joka on erityisesti jäänyt mieleen.
Tähän on vaikea valita yhtä. Kaikkiin liittyy olennaisena osana tekeminen muiden kanssa. Ehkä ensimmäinen valintani maajokuueseen ja EM-kisoihin Ranskaan 1995 ja sieltä Dantai jissen mestaruus. Matkalla mestaruuteen voitimme ranskalaiset ja koko kotiyleisö buuasi meille seisaaltaan, vilkutimme kaikille iloisesti. Loppuottelussa voitimme ruotsalaiset 3-2. Itse sain tasoitettua ottelut 2-2 tilanteeseen ja Lehdon Kari hoiti viimeisen voiton. Tunnelma oli mahtava. Koko seminaari itsessään oli upea kokemus, olihan lajin kehittäjä Seiken Shukuminekin vielä opettamassa meitä. Hieno reissu ja paljon hienoja muistoja!

Mitä mielessä päävalmentaja Aki Peltola?

EM-kilpailut lähestyvät ja joukkueeseen kuuluu kuusitoista kovaa palaa purtavaksi. Viimeisen Pajulahdessa 24.-26.7. pidetyn maajoukkueleirin jälkeen oli mahdollisuus haastatella muutamaa maajoukkuetaidokaa. Haastatteluja ilmestyy blogiin joka päivä ennen h-hetkeä. Kaikki joukkuelaiset hehkuttivat vuoronperään joukkueen yhteenhitsautumista, hyvää henkeä ja mitalinnälkää. Entä yksilötasolla? Mitä kilpailijoiden ja valmentajan päässä liikkuu juuri nyt, kun kilpailuihin on aikaa enää noin viikko.

Suomen Taidomaajoukkueen päävalmentaja Aki Peltola, sinulla on itselläsikin takana pitkä maajoukkuetaival, mitä taidokan päässä liikkuu, kun viimeistelyleiri ennen arvokisoja on takana?
Yleensä mielentila on luottavainen ja toisaalta myös odottavainen. Viimeisten leirien tarkoituksena on myös kohottaa itseluottamusta ja joukkuehenkeä. Arvokisat ovat aina myös joukkueen kilpailu joten ajatukset tässä vaiheessa ovat vahvasti joukkueen suorituksessa sekä omassa tekemisessä, eikä niinkään siinä mitä muut tekevät.

ryhmäkuva-2Kuinka joukkueen valmistautuminen arvokilpailuihin on sujunut? Mitä on tehty ja mihin on keskitytty?
Valmistautuminen kisoihin on mennyt suunnitelman mukaisesti. Urheilijat ovat pysyneet ehjänä eikä mitään suuria muutoksia ole tarvinnut tehdä. Tämä kertoo hyvästä valmistautumisesta ja hyvästä pohjasta mikä on rakennettu jo aikaisemmin. Urheilijat ovat käyneet läpi kausityyppisen harjoitusjakson taas nyt kevään ja kesän aikana, joissa painopiste on ollut kestävyydessä sekä nopeudessa. Henkilökohtaisella puolella ollaan keskitytty jokaisen omiin vahvuuksiin ja tuotu niitä esille jokaisen omaan suoritukseen.

ryhmäkuva-8

Miten viimeinen leiri sujui, mitä siellä tehtiin ja mihin keskityttiin?
Viimeinen leiri Pajulahdessa sujui suunnitelman mukaan. Leirin tavoitteena oli luoda kisapäivä simulaatio, jossa jokainen urheilija pääsi tekemään EM-kisasuoritukset etukäteen ja urheilijoiden kanssa käytiin läpi mitä kisäpäivänä tehdään ja mitä sielä tulee tapahtumaan. Leirillä tehtiin myös viimeiset kovat harjoitukset. Tästä eteenpäin harjoitukset selvästi kevenevät ja urheilijat keskittyvät palautumiseen sekä nopeuden herättelyyn. Leirillä keskityttiin siis täysin EM-kisapäivään ja joukkueen henki hitsattiin vielä tiiviisti yhteen.

ryhmäkuvaOnko joillakuilla erityistä mitalinälkää tai hampaankolossa jotain saavuttamatonta, jota nyt lähdetään paikkaamaan?
Kyllä tällä hetkellä mitalinnälkä on kaikilla! Jos joku muu kuin suomalainen haluaa kisoista jonkun mitalin saada niin joutuu kyllä taistelemaan kivikkoisen tien läpi. Nälkää on ja tahtoa riittää.

Mitä odotat joukkueeltasi?
Oma suoritus riittää. Jokainen on tehnyt paljon töitä ja motivaatio on hyvä. Muuta ei voi pyytää. Jokainen kun tekee oman suorituksen niin sillä pystymme pitämään Suomen Euroopan johtavana taido-maana.

ryhmäkuva-23(1)Kyseessä on ensimmäinen arvokilpailuihin luotsaamasi maajoukkue? Mitkä ovat omat tuntemuksesi tai millainen taival on ollut itsellesi?

Opettavainen matka on ollut. On ollut myös ilo ja kunnia jakaa omaa osaamista ja kokemusta muille. Monet ovat omaa kokemustaan ja tietoaan minullekkin jakaneet joten tämän ”perinnön” eteenpäin vieminen on suuri kunnia. Myös se kun on nähnyt urheilijoiden kehityskaaren ja nousun omaan huippusuoritukseen on ollut todella palkitsevaa.

Jatka lukemista Mitä mielessä päävalmentaja Aki Peltola?

Kesäleiri maajoukkueen kanssa, 13.6.2015 @UniDojo

Töölössä salille kokoontui maajoukkueen ja heidän valmentajien lisäksi 19 leiriläistä.

Aurinkoinen lauantaiaamu pisti autoporukan miettimään koko päivän kestävän sisätreenin aiheuttamaa biitsipäivän menetystä, mutta iloisilla mielillä matka taittui kohti Yliopiston Taidon salia. Olihan luvassa mielenkiintoista ohjelmaa leirillä, jonka osallistumismaksu meni suoraan maajoukkueen tukemiseen. Jatka lukemista Kesäleiri maajoukkueen kanssa, 13.6.2015 @UniDojo

Budo taidossa Tanaka-sensein sanoin

Tanaka-sensei on arvostettu taido-opettaja Japanissa. Hän oli lajin perustajalle eli Seiken Shukuminelle hyvin läheinen – jo senkin vuoksi hän on pystynyt taidourallaan realisoimaan monet ”tengi-asiat”. Tanaka-sensei on tyypiltään ”hengen luoja”, jonka pyrkimyksenä on rakentaa taidoa tämän päivän ihmisten ehdoilla.

Tiedät hyvin suomalaisen käytännön, jossa syksyllä alkavat kurssit ja tähdätään vyökokeeseen, sitten jatketaan tekniikoiden opettelulla ja pikkuhiljaa tulee eteen osallistuminen kilpailuihin. Meidän on hyvin vaikea opettaa budoa. Miten aloittelevien taidokojen kanssa Japanissa?

T: Eivät he tule salille filosofiaa opettelemaan vaan taidon tekniikkoja. Mekin yritämme Japanissa opettaa heille myöhemmin sitä tämän päivän budoa samalla tavalla kuin tekin Suomessa. Eihän budoa voi varsinaisesti opettaa. Jatka lukemista Budo taidossa Tanaka-sensein sanoin