Aurinkoinen lauantaiaamu pisti autoporukan miettimään koko päivän kestävän sisätreenin aiheuttamaa biitsipäivän menetystä, mutta iloisilla mielillä matka taittui kohti Yliopiston Taidon salia. Olihan luvassa mielenkiintoista ohjelmaa leirillä, jonka osallistumismaksu meni suoraan maajoukkueen tukemiseen.

Töölössä salille kokoontui maajoukkueen ja heidän valmentajien lisäksi 16 taidokaa ja kolme lajia kokeilemaan saapunutta henkilöä. Ohjelmassa oli luvassa ottelua, tenkaita sekä unshinia ja tengiä. Lajikokeiluun saapuneet olivat muiden mukana unshin ja tengiosiossa, ja pääsivät kokeilemaan taidon perusjuttuja ottelu- ja tenkaiosioiden aikana Aki Peltolan johdolla.

Ottelutreeni oli jaettu kahteen settiin,  vetovastuut oli jaettu Antti Korhosen ja Jere Anttalaisen kesken. Antin vetämä setti keskittyi väistöihin ja väistön kautta syntyneen tilaisuuden hyödyntämiseen. Tässä tuli esille etäisyyden hallinta väistön aikana, sillä liian kauas väistäminen estää tilaisuuden hyödyntämisen. Tämä on ollut allekirjoittaneelle ongelmana varsin usein kun on keskittynyt vain itse väistöön eikä sen jälkeiseen hetkeen, jolloin väistöliikkeen päätteeksi on löytänyt itsensä auttamatta liian kaukana vastustajasta.

Jere Anttalainen puolestaan toi esiin kombinoinnin kautta haetun tilaisuuden. Taidon tekniikat voidaan karkeasti jakaa kolmeen tasoon: alas, keskelle ja ylös. Hyödyntämällä useampaa kuin yhtä tasoa kombinoinnin aikana pystyy hyvin pakottamaan vastustajan liikkeet haluamaansa suuntaan, jolloin pystyy itse pääsemään parempaan asemaan ja hakemaan sen tarvitun ottelupisteen. Kotiin lähti mukaan muutamankin tekniikkakombinaation treenaus ja kehittäminen.

Unshin ja tengiosiota varten jakauduttiin kolmeen ryhmään: ”aloittelevat” tengin tekijät, osaavat tekijät, sekä niin kutsuttu hazardiryhmä. Jako ei suoranaisesti vaikuttanut siihen mitä kaikki pääsivät tekemään, vaan tarkoitus oli selkeyttää ohjaajille yleistä taitotasoa sekä millä tavalla ohjeistaa harjoitteita. Kaikki pääsivät joka tapauksessa kokeilemaan samoja asioita huolimatta ryhmästä.

Treenin aikana käytiin läpi kolme rastia: Essi Pelttarin ude-zenten-rasti, Jussi Loposen volttirasti sekä Katja Anoschkinin käsilläseisontarasti. Omakohtaisesti jokaisesta rastista jäi jotain kotiin vietäväksi ja treenattavaksi, joten kokonaisuus oli hyvin rakennettu!

Käsilläseisontarasti toi hyvin esille oikeaa asentoa, jota pitäisi tavoitella. Yleensä omassa treenissä on keskittynyt siihen että pääsee käsilläseisontaan asennosta huolimatta. Nyt tuli nähtyä mitä on tehnyt väärin ja mitä pitää korjata.

Olennaista ude-zentenin eli eteenpäin puolivoltin suorittamisessa on oikea lähtöasento. Huonosta asennosta puhdas suoritus on huomattavasti vaikeampaa! Ude-zentenin pariharjoite oikean liikeradan löytämisestä oli erittäin hyödyllinen, jota täytyykin kokeilla uudemman kerran kotisalilla. Alla oleva kuvasarja toivottavasti avaa hieman tarkemmin harjoitetta. Toinen tekee käsilläseisonnan, jolloin pari siirtyy selän puolelle ja pyöräyttää harjoituskaverin ympäri.

Volttirastilla oppi myös uusia tapoja hakea bakuchun liikerataa sekä senchun hyppysuuntaa. Oma senchuhyppy suuntautuu selkeästi liikaa eteenpäin sillä alastulo tapahtui noin 2 m eteenpäin hyppypisteestä. Jerellä oli tähän hyvä vinkki: pieni este jonka yli pitää hypätä. Jo pienikin este vaikuttaa hyppytyyliin. Tämän toimivuus havaittiin heti ensi yrityksellä.Leirin lopulla syvennyttiin tenkain ’kuolemien’ suunnitteluun ja harjoitteluun.

Pääsimme näkemään myös ”Top Secret”-disclaimerillä varustettuja otteita maajoukkueen tenkaikuolemista. Kuolemien suunnittelussa ja harjoittelussa pyrittiin toteuttamaan aiemmissa harjoitteissa käsiteltyä väistämistä ja jatkuvuutta kombinaatioiden kautta, jolloin hyödynnettäisiin taidolle ominaista liikkuvuutta ja tilanteiden luomista yksittäisen tekniikan sijaan.

Teksti ja kuvat: Jukka Viljanen, Järvenpään Taidoseura ry