Kaikki kirjoittajan suomentaido artikkelit

Kasvua kiikarissa, mutta millä suunnalla?

Taidokansa kokoontui Seurapäivään Keravalle 13.4. Kyseessä oli seuran kehittämiseen painottuvan päivä, jossa pyrittiin tukemaan erityisesti seurahankkeeseen osallistuvia seuroja oman toiminnan kehittämisessä, mutta tapahtumaan olivat tervetulleita myös muiden seurojen edustajat. Osallistujille esitettiin ennakkoon kaksi kysymystä, joiden vastaukset suuntasivat päivän aiheita:

Ei ollut mitenkään yllättävää, että päivän teemojen kärkikastiin nousi nousi jäsenhankinta eli mistä seuratoimintaan saataisiin lisää harrastajia. Etenkin aikuisharrastajien saamista mukaan toimintaan toivottiin.

Jotta seurojen toiveisiin pystyttiin vastaamaan oli ensiarvoisen tärkeää sukeltaa dataan – tietää miten eri kohderyhmät organisoituun seuratoimintaan osallistuvat. Tässä poimintoja liikunnan harrastamisesta Suomessa:

Miten Suomi liikkuu – kuka osallistuu seuratoimintaan?

Organisoidulla liikunnalla ja urheilulla tarkoitetaan seurojen, kuntien, yhdistysten, yritysten ja muiden vastaavien tahojen järjestämiä liikuntaharrastuksia.

Alakouluikäiset liikkujina
Liikuntaa ja urheilua urheiluseurassa harrastaa 67 prosenttia 9-vuotiaista ja 71 prosenttia 11-vuotiaista. Lähde: Likes 2019

Yläkouluikäiset liikkujina:
Yhteensä 48 prosenttia 8.–9.-luokkalaisista harrastaa ohjattua liikuntaa vähintään joka viikko. Urheiluseurassa liikuntaa tai urheilua harrastaa 58 prosenttia 13-vuotiaistaja 44 prosenttia 15-vuotiaista. Lähde: Likes 2019

Tutustu myös Sini Rosenbergin graduun Ammatillisessa oppilaitoksessa opiskelevien ja lukiolaisten käsityksiä liikunnan harrastamisesta.

Opiskelijat liikkujina:
42 prosenttia lukiolaisista ja 25 prosenttia ammattiin opiskelevista harrastaa ohjattua liikuntaa viikoittain. Lähde: Likes 2019

Aikuiset liikkujina:
Kansallisen liikuntatutkimuksen vuosien 2009–2010 tietojen mukaan 19–65-vuotiaista suomalaisista vain 16 % otti osaa liikunnan kansalaistoimintaan. Näistä 31 % ei osallistunut varsinaiseen liikuntatoimintaan, vaan teki seurassa ainoastaan vapaaehtoistyötä.

Lähde: Metsälä 2018 sekä Kansallinen Liikuntatutkimus 2009-2010

Poimintoja liikunnan trendeistä

  • Aloitusiän aikaistuminen: Urheiluseuraharrastaminen aloitetaan Suomessa verrattain nuorena yleisimmän aloitusiän ollessa 6–7 -ikävuoden välillä.
  • Vähän liikkuvien osuus vaikuttaa olevan suurimmillaan 15–19 vuoden iässä
  • Yli puolet nuorista pitää hyvin tärkeänä liikuntamotiivina sitä, että liikunnan parissa voi viettää aikaa ystävien kanssa. Joka neljäs (26 %) 11–15-vuotias lapsi tai nuori kokee, että omaa liikuntaharrastusta estää se, että kaveritkaan eivät harrasta liikuntaa.
  • Mitä tahansa liikuntaa harrastavien osuus lähtee uudelleen nousuun 20 ikävuoden kohdalla
  • Harrastajille eivät kelpaa enää puutteelliset välineistöt tai standardikriteerejä vastaamattomat suorituspaikat
  • Vain hieman useampi kuin joka kymmenes suomalainen aikuinen harrasti kyselyhetkellä liikuntaa liikunta- tai urheiluseurassa.

Lähde: Metsälä 2018, Tuloskortti 2016

Seurapäivän osallistujia lähdössä kotiin uusien ajatusten ja ideoiden kera.

Tiedon jalostus toiminnaksi

Kun tietoa oli tovi pureksittu, oli aika alkaa pohtia oman seuran tilannetta ja jäsenhankintaa saadun tiedon valossa. Ideoita tuli mukavasti erilaisia ryhmätyömenetelmiä käyttämällä, mutta suurimpana haasteena nähtiin seuratoimijoiden rajalliset mahdolisuudet käydä ohjaamassa lajikokeiluja. Lajikokeilut nähtiin tärkeänä keinona saada lajille tunnettuutta ja sitä kautta lisää harrastajia.

Seurapäivässä oli useita erilaisia toiminnan suunnittelun työkaluja ja menetelmiä käytössä. Jos haluat tutustua tarkemmin menetelmiin, löydät päivässä käytetyt materiaalit täältä.

Ryhmällä käytössä Aikakone -tekniikka toiminnan suunnittelun välineenä.

Kuinka tukea ohjaajien ja vapaaehtoisten jaksamista?

Päivän toinen painopistealue liittyi seuran omien toimijoiden jaksamiseen. Osallistujat harjoittelivat muun muassa kiitoksen antamista, pohtivat omaa tilannettaan seuratoimijoina sekä keskustelivat vaatimusten ja voimavarojen suhteesta seuratoiminnassa. Päivässä pohdittiin mm.

Ohjaus/ seuratyön vaatimukset
•Mitkä asiat kuormittavat, stressaavat ja tuntuvat vaativilta?
•Mihin näistä voit vaikuttaa?
•Miten voisit vähentää tai lieventää näiden vaikutusta?

…ja sitten taas toisaalta

Ohjaus/ seuratyön voimavarat
•Mikä auttaa sinua jaksamaan?
•Mikä tuo energiaa ja hyvää tuulta?
•Miten näitä voisit vahvistaa ja saada lisää?

Vapaaehtoiset tarvitsevat tukea jaksaakseen tärkeässä tehtävässä, siksi selkeän tehtävänkuvan lisäksi jokaisen seuran olisi hyvä tarjota systemaattisesti tukeaan mm. seuraaviin
•(tunne)kuormituksen käsittely ja purkaminen
•oppiminen ja kehittyminen
•ristiriitojen ja jännitteiden purkaminen
•perustehtävän tukeminen
•ryhmähengen, sitoutumisen ja jaksamisen vahvistaminen

Seuraavan kerran seuroilla on mahdollisuus tavata jäsenhankintateeman parissa la 15.6. Keravalla!

Yhdessä kohti EM-tatamia

Asetin omista kokemuksistani käsin kesän harjoittelun keskiöön yhteisön, joukkueen ja tiimin.
– Laura Pellikka, maajoukkuevalmentaja

Laura Pellikka luotsaa vuoden 2019 maajoukkuetta. ”Haluamme luoda yhdessä jotain suurta, joka muodostuu nimenomaan siitä mitä me annamme toisillemme ja miten olemme toisillemme joukkuetovereita. Siis yhdessä nopeammin, korkeammalle, rohkeammin!” Kuva: Aki Peltola.

Alkanut maajoukkuekesä on itselle hieman erilainen kuin ennen. Olen ensimmäistä kertaa (pelkästään) valmentajan roolissa ja sen myötä näkökulma on hieman erilainen. Olen miettinyt paljon sitä mitä haluan ja voin urheilijoille antaa ja mikä tukisi heitä parhaiten. Kaikki ovat osaavia ja kokeneita lajissa, joten vaikka senkin kehityksen tukeminen on tärkeää, asetin omista kokemuksistani käsin kesän harjoittelun keskiöön yhteisön, joukkueen ja tiimin.

Omat parhaat urheilumuistot liittyvät maajoukkueeseen ja siellä harjoitteluun juuri itse joukkueen takia. Päätöskilpailuni Japanissa 2017 huipensivat myös tämän joukkuekokemuksen. Olin kilpaillut useasti aikaisemminkin arvokilpailuissa ja mieleni oli usein keskittynyt omiin suoritukseen ja omiin menestystavoitteisiini. Kesät olivat raskaita, vaikka joukkueen kanssa olikin ihanaa harjoitella ja viettää kesäviikonloppuja Lahdessa. Pohdin pitkään, jatkanko vielä kilpailemista maajoukkuetasolla ja päätin vielä 2017 ottaa haasteen vastaan. Ehdoksi itselleni asetin kuitenkin sen, että kesä ei saanut olla väkinäistä suorituksen hiomista, vaan halusin avata itseni ennen muuta joukkueelle ja yhteishengelle. Tämä nosti omasta mielestäni lopulta myös suoritukseni uudelle tasolle ja pystyin ylittämään itse aivan uudella tavalla.

Naisten tenkai Japanissa 2017. Kuva: Henrika Ylirisku

Itsensä avaaminen joukkueelle ja muille antaminen ei ole tällaiselle introvertille se luontaisin tapa olla osa ryhmää. Tämä lähestymistapa vaatikin paljon voimavaroja, mutta se mitä sain siitä takaisin oli paljon moninkertaisempaa kuin osasin ajatella. Kilpailupäivässä tämä kulminoitui monella tavalla. Selvisin sekavasti koostetusta kilpailupäivästä, koska joukkuetoverit ja valmentajat sanoivat missä pitää olla seuraavaksi, toivat vettä, urheiluteippiä, tuppoja osumaa ottaneeseen nenään, kylmäpusseja jalkaan ja tsemppasivat joka käänteessä. Joukkuesuorituksista jouduimme jättämään yhden pois loukkaantumisen takia ja tämänkin päätöksen minua ajatellen teki joukkuetoveri, kun itse olisin painanut vain menemään tunnelinäköisesti. Kovimmat ja liikuttavimmat hetket olivat henkilökohtaisten lajien finaalit, joissa kroppa oli jo kaukana parhaasta tikistä pahan polviruhjeen ja puujalan takia. Hokeissa oli todella liikuttavaa ja vapauttavaa saada tehdä yhdessä joukkuetoverin kanssa meidän kisaa varten hiotut suoritukset ja iloita toisen voitosta. Ottelussa olin joutunut kauden aikana luopumaan hieman tavoitteistani, enkä oikeastaan odottanut selviäväni edes mitaliotteluihin. Jouduin kasaamaan itseäni pronssiotteluun henkisesti todella paljon, mutta sain taisteltua ehkä urani nihkeimmän voiton joukkueelle puhtaasti joukkueen tuella ja yleisön kannustuksen voimalla.

Liikuttava hokei finaali MM-kilpailuissa 2017. Kuva: Henrika Ylirisku.

Haluamme luoda yhdessä jotain suurta, joka muodostuu nimenomaan siitä mitä me annamme toisillemme ja miten olemme toisillemme joukkuetovereita. Siis yhdessä nopeammin, korkeammalle, rohkeammin!

Kaikki tämä muistelu saa edelleen minussa voimakkaan tunnereaktion ja liikutuksen aikaan. Se joukkuehengen voimallisuus kannattelee muistoissa edelleen ja sen halusin tuoda nyt myös valmentajan tähän maajoukkuekesään. Taidossa joukkuehenki on sisäänrakennettuna dantailajien kautta ja niistä sitä on hyvä alkaa rakentamaan. Silti jokaisen yksilön tulee antautua sille joukkueelle ja uskaltaa sekä jaksaa avata itsestään, jotta voi vastaanottaa ja saada sen kaiken voiman, jota tiimi tarjoaa. Hiljattain töissä eräs kouluttaja kertoi, että kilpailla verbin latinankielinen sana competre kääntyisi oikeastaan muotoon tulla yhdessä suuremmaksi tai tulla osaksi jotain, joka luodaan yhdessä. Tämä puhutteli minua ja tässä kiteytyykin maajoukkueen ja arvokilpailujen ydin. Joukkueessa nimenomaan tullaan yhdessä suuremmaksi. Arvokilpailuissa joukkueet yhdessä tulevat edelleen yhdessä suuremmaksi ja koko tapahtuma heijastelee sitä, kuinka hienoa yhdessä tekemistä lajissamme onkaan! Joukkuehenki ja yhteinen tekeminen onkin meidän valmennustiimimme puolelta maajoukkueen keskeinen teema tänä kesänä.

Haluamme luoda yhdessä jotain suurta, joka muodostuu nimenomaan siitä mitä me annamme toisillemme ja miten olemme toisillemme joukkuetovereita. Siis yhdessä nopeammin, korkeammalle, rohkeammin!

Suvi Nissinen, Martta Häkli, Katja Mäkinen, Katja Anoschkin, Laura Pellikka ja Essi Pelttari palkintojenjaossa Japanin MM-kilpailuissa 2017. Kuva: Henrika Ylirisku.

Osaamishanke käynnissä – lue lisää ja kuuntele podcast!

Taido-ohjaajien osaaminen muodostaa kokonaisuuden, joka koostuu urheilu- ja lajiosaamisesta, yleisistä ohjaustaidoista ja ihmissuhdetaidoista. Ja koska kyseessä on kamppailulaji, liittyy osaamisalueeseen myös hieman teoriaa ja historiaakin. Aiemmilla koulutusuudistuksilla on pureuduttu kampeammin juuri koulutusten tai niiden sisältöjen uudistamiseen. Nyt käynnissä olevan osaamishankkeen tavoitteena on ottaa haltuun laajempi kokonaisuus.

Tällä hetkellä hankkeessa on käynnissä vaihe, jonka tarkoituksena on luoda kokonaisymmärrys seuraavista osa-alueista ja niiden rinnakkaisuudesta taidossa ja taido-ohjaajana toimimisessa:

  • Lajiosaaminen
  • Urheiluosaaminen
  • Ohjaajaosaaminen
  • Lajitaitojen opettaminen
  • Taidon teoria

Tähän mennessä on tehty taustakartoituksia ja kysytty ohjaajien tarpeita ja toiveita. Eri tasoiset vetäjät tarvitsevat tukea etenkin lajitaitojen opettamiseen.

Kyselyn yhteenvedossa nousi esiin etenkin seuraavat seikat:

  • Lajitekniikan ja taktiikan ohjaamiseen toivottiin lisää tukea: Miten lajia opetetaan eri taito- ja kuntotasoilla? Mitkä ovat tavoitteet (tai olennaiset asiat) eri tason harrastajille?
  • Taidon teoriaa haluttaisiin osata enemmän ja siitä toivottiin myös itseopiskelumateriaalia, mikä löytyisi yhdestä paikasta
  • Lisäksi toivottiin selkeytystä järjestelmään sekä tasojen vaatimusten parempaa määrittelyä
  • Lähiopetuksen ja leirien lisäksi muiden ohjaamien tuntien seuraamista pidettiin hyvänä tapana oppia. Itseopiskelu ja mentorointi saivat seuraavaksi eniten kannatusta.
  • Esiin nousi myös toive, että koulutusten opetusmenetelmiä kehitettäisiin

kuuntele-podcast-e1553264285122.png

Elisa Rousu, vedät tätä osaamishanketta. Mitkä on tarkoitus tehdä seuraavaksi?

”Seuraavaksi käydään läpi olemassaolevat materiaalit ja hyödynnetään niitä. Tavoitteena on rakentaa niin selkeä nykyistä harrastus- ja seuratoimintaa tukeva kokonaisuus, että kaikki harrastajat tietävät kunkin vyöarvon osaamis- ja koulutusvaatimukset ja että kaikilla seuroilla olisi yhtenäiset periaatteet osaamisten arviointiin.”

Ohessa on hieman kuvaa siitä, miten osaamistasoja on ryhmässä mietitty:

Osaamishankkeen drafti
Alustava ja suuntaa antava hahmotelma miten lajiosaaminen, ohjaajaosaaminen ja lajitaitojen opettaminen kulkisivat rinnakkain.

Työryhmällä on iso työ edessään, sillä tavoitteena on tuottaa harrastajille materiaalia myös verkoon (sähköinen oppimisalusta, videoita) sekä miettiä uudelleen koulutusten ja leirien tavoitteita ja sisältöjä, jotta ne olisivat mielekkäitä ja oikea-aikaisia.
Katja Anoschkin, myös omatoiminen opiskelu mahdollistuu paremmin jatkossa, kerro vähän siitä

”Vaikka meillä onkin paljon kaikenlaista materiaalia olemassa, niin lajin opettamisesta itsestään vaikuttaa olevan valmista materiaalia erittäin vähän saatavilla (erityisesti lajin perusasioiden arviointi), joten sitä joudutaan tuottamaan paljon. Tärkeää on, että ohjaaja voi edetä tasoissa oman aikataulunsa mukaisesti ja materiaalit ovat jatkuvasti saatavilla.  Johtavana ajatuksena on, että emme rajoita etenemistä ja itseopiskelumateriaalien suorittamista, jos jollakulla intoa riittää. Toisaalta taas haluamme varmistaa, että kukaan ei ”joudu” ohjaajaksi vasten tahtoaan tai liian aikaisessa vaiheessa.”

Mikä muuttuu – mikä pysyy ennallaan?

Tarkkaa lopputulemaa ei ole vielä tiedossa, koska prosessi on vielä kesken.  Vanhoja koulutuksia, leirejä ja materiaaleja hyväksikäytetään mahdollismman paljon, mutta luonnollisesti myös muutoksia on luvassa. Osaamishanke kestää koko vuoden 2019 ja sitä lähdetään jalkauttamaan 2020. Osaamishankkeessa ei kosketa vyökokeisiin vaan enemmänkin pilkotaan ja määritellään selkeämmin osaamistavoitteita tasaisesti matkan varrelle, tästä on konkreettista apua niin ohjaajille kuin tavalliselle taidon harrastajallekin. Seuraava kuva antaa ehkä jonkinlaista mielikuvaa siitä, miten osaamistavoitteita voidaan palastella. Tässä voisi olla esimerkki esimerkiksi taidon teorian osalta:

taiki

Osaamishanke siis jatkuu. Jos sinulla heräsi kiinnostus tai lisäkysymyksiä hankkeen tässä vaiheessa, niin ota yhteyttä taido@taido.fi, elisa.rousu@gmail.com tai katja.anoschkin@gmail.com tai aloita keskustelu Suomen Taidon Facebookissa.

Työryhmässä ovat mukana Elisa Rousu, Marko Meriläinen, Riina Meriläinen, Katja Anoschkin, Jukka Viljanen, Marianne Malm sekä Sera Kaukola

Työssäoppimassa taidoseurassa

Nea Kulmala Sandokaista, olit syksyllä työharjoittelussa taidoseurassasi, kerro vähän kokemuksistasi!

Nea Kulmala kuva_katja alakotila
Nea junioreiden SM-kilpailuissa Keravalla pitämässä mitsiä. Kuva: Katja Alakotila

Olen siis nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajan perustutkintoa suorittava opiskelija. Suoritan samalla lukio-opintoja, joten teen yhdistelmätutkintoa. Tällä hetkellä minulla on koulussa meneillään kolmas vuosi ja olen siinä tilanteessa, että kolmas työssäoppiminen ja näyttöni on lopuillaan.

Kaikki alkoi siitä, kun palasin kesälomalta takaisin kouluun ja koulussa kerrottiin heti elokuussa, että jokainen kolmannen vuoden opiskelija lähtee työssäoppimaan syyskuun lopulla tai lokakuun alussa ja on vähintään kahdeksan viikkoa (sisältäen viikon syysloman) siellä työssäoppimispaikalla. Meidän tuli valita kolmesta sektorista kaksi, joista toiseen mentiin syksyllä ja toiseen joululoman jälkeen tai myöhemmin kevätkauden aikana.

”Oma valintani oli helppo syksyn osalta. Olen aloittanut taidon  Sandokailla vuonna 2010, joten minulla on nyt menossa kahdeksas vuosi. Halusin päästä työssäoppimaan seuralleni, jotta näkisin toimintaamme harrastajan näkökulman sijaan ohjaajan näkökulmasta.”

Seuramme kuuluu kolmanteen sektoriin eli järjestöön. Minun tuli siis treenien ohjaamisen lisäksi selvittää kolmannen sektorin budjettiin liittyviä asioita, kuten salin vuokramaksuja, tehdä treenisuunnitelmia ja turvallisuussuunnitelma, osallistua kokouksiin, jotta oppisin kokouskäytänteet ja toimia some-vastaavana. Työtehtävieni lisäksi suoritin lukiolla terveystiedon kurssin, sillä kirjoitan terveystiedon ensi keväänä (2019) ja kirjoitin opinnäytetyötäni aiheesta ”Nuorten itsetunto”.

Kun muut opiskelijat olivat työssäoppimassa sen kahdeksan viikkoa, itse päätin vetää viikon pidemmän työssäoppimisen, sillä lukiojaksoni alkaa torstaina 29.11. ja sain opettajaltani luvan olla Sandokailla töissä siihen asti + tehdä satunnaisia viikonloppuja tarvittaessa lukiojaksoni aikana. Se on mielestäni kivaa, sillä viihdyn seurallani niin työnteossa kuin harrastamisenkin parissa.

Tämän työssäoppimisen lisäksi olen oppinut paljon asioita itsestäni ja kiinnostunut yleisesti taidon toiminnasta. Sen vuoksi osallistun 27.4. järjestettäviin SM-kisoihin joukkueen kanssa ja harkitsen työntekoa EM2019 toimikunnassa. Haluan antaa oman panokseni tälle rakkaaksi muodostuneelle lajille edes pienellä teolla.

Voisitko olla bestikseni?

Olen ollut hieman yksinäinen ja kaipaankin nyt tosiystävää, joka täydentää minua, saa minut loistamaan ja inspiroitumaan.

Olisitko sinä se, joka pitää minusta huolta ja saa innostumaan? Minulla on muutama kaveri jo, mutta haluaisin bestiksen, jonka kanssa yhdessä voitaisiin löytää kiinnostavia jutunaiheita. Tykkäisin siitä, että minulla olisi vierelläni ihan oikea ”päätoimittaja”.

Itse olen kiinnostunut taidosta, sen parissa toimivista ihmisistä ja ilmiöistä. Toivoisin, että sinuakin kiinnostaisi sama aihepiiri, mutta sitäkin enemmän toivoisin, että voisit auttaa minua, kun tarvitsen apua suunnittelussa, sisällön koostamisessa ja yhteydenpidossa ihmisiin. Yksin olen vähän kuhnuriluonne ja voisitkin auttaa minua pitämään paremmin kiinni esimerkiksi aikatauluista.

Etsin rinnalleni ihan tavallista ihmistä, jonka kanssa mahdollistamme kivoja lukukokemuksia huipputyypeille.

Voit kysyä minusta lisää Seralta (sera.kaukola@taido.fi tai 050 542 3431). Sera on kaverini ja toimii Suomen Taidon lajipäällikkönä. Hän välittää myös ystäväpyynnöt minulle. Toivottavasti löydämme toisemme pian! Voisitko ottaa yhteyttä vaikka 1.3. mennessä?

Arttu Sanaksenaholla räjähtävä kisakauden startti!

Arttu Sanaksenaho Turun Taidoseurasta vei miesten ottelukullan kauden ensimmäisistä cup-kilpailuista 2.2.2019.  Mies ponnahti vuoden 2018 hokeirankingin sijalta 12 sijalle 8 ja jissenistä sijalta 10 sijalle 1 – eli kultaa Stadi-cupista! Näin ollen hän myös jakaa vuoden 2019 rankingin kokonaistilaston ykköstilan yhdessä Kuopion Taidoseuran Jere Anttalaisen kanssa.

Kamaen toimitus otti puhelinyhteyden Turkuun ja selvitti, miten rakettimainen nousu on oikein tapahtunut. Kuuntele haastattelu.

Jissenissä Sanaksenaho eteni seuraavasti:  jissen

Katso kultamatsi

..ja kurkista myös turkulaisen hokei-näyte!

Puheenjohtaja kynäilee

elisaVuosi 2019 on käynnistynyt vauhdilla. Suomen Taidon johtoryhmään on saatu uusia taitajia. On ilo toivottaa tervetulleeksi Pilvesvuoren Mari Järvenpään Taidoseurasta, Vehkaojan Tapani Vantaan Taidosta ja Koivulan Mikko Lahden Sugatasta. Samalla myös kiitos tehdystä työstä johtoryhmän jättäneille Hakulin Karille Kouvolan Taidosta ja Suhosen Mikolle Nummelan Kumakaista.

Kauden alkaessa on monella kilpailijalla tavoitteena maajoukkuepaikka Tampereen EM2019-kilpailuihin. Seuraava etappi jo siintää huhtikuussa 2021 pidettävissä MM-kilpailuissa Sydneyssä. Edustuspaikkoja EM-kilpailuihin tavoitellaan kansallisissa kisoissa kevään 2019 aikana. Ensimmäiset valinnat tehdään kauden cup-kilpailujen ja niitä tarvittaessa täydennetään Porvoon SM-kilpailujen jälkeen. Itselleni tulee aina arvokisojen lähestyessä mieleeni ne jännityksen tunteet valintoja odotellessa. Toivon kaikille kilpailijoille hyvähenkisiä kamppailuita ja kilpailuiloa.

Suomen Taidon strategian seurahanke on elänyt tasaista eloaan. Toimivat seurat harrastajineen ovat liiton kannalta tärkeintä. Kaikki toiminta on tarkoitettu seuroille ja niiden harrastajille. Hankeseuroissa on tehty kehitystoimia, kussakin omista lähtökohdistaan. Seuratoimintaa voidaan helpottaa monilla nykyaikaisilla ratkaisuilla, jotka vähentävät hallinnollista työtä. Laittakaapa kalentereihin 13.4 seurapäivä, jolloin päästää yhdessä sparraamaan seuratoimintaa ja sen kehittämistä. Seurapäivään voivat osallistua kaikki seurat vaikkeivat itse hankkeeseen ilmoittautuneetkaan.

Koulutushanke on saanut itselleen jatkoksi kattavamman osaamishankkeen, jossa tavoitteena on luoda kokonaisymmärrys taidon vaatimista lajitaidoista, niin teknisistä kuin tietotaidollisista osaamisista. Tämän pohjalta kehitetään osaamis- ja ohjaajakoulutusjärjestelmää. Samalla pöllytetään vanhoja totuttuja malleja. Vielä 80-90-luvuilla vihreä- ja ruskeavöiset taidokat ohjasivat harjoituksia seuroissa. Tänä päivänä kaikissa seuroissa on mustavöisiä ohjaajia ja useimmissa omasta takaa vyökoevalvojiakin. Enää ei ole tarvetta painottaa ohjaajakoulutuksia harrastuksen alkuvaiheeseen, vaan voimme tukea harrastusta mielekkäillä lajitaidollisilla teemaleireillä. Myös nykyistä vyövaatimusten ja koulutustasojen kokonaisuutta selkiytetään ja sisältöjä jaetaan tasaisemmin eri vyöarvoille. Osaamishanke kestää koko vuoden 2019 ja sitä lähdetään jalkauttamaan 2020.

Taido muuttuu elämän varrella. Siinä missä alkuvuosina se on oman taitavuuden kehittämistä ja kilpailullistakin etenemistä, pikkuhiljaa mukaan tulee myös ohjaaminen, seurassa toimiminen tai vaikka tuomaritoiminta. Mielihyvää voi tuoda uuden oppiminen, kunnon hikoilu toistojen parissa tai vaikka omien oppilaiden kehittyminen ja edistyminen.  Itselleni yksi tärkeimmistä on kuitenkin matkan varrella syntyneet monet tärkeät ystävyyssuhteet. Taido voi olla elämässä keskiössä tai välillä taka-alalla, mutta aina se toivottaa tervetulleeksi.

Taidokasta vuotta 2019,

Elisa Rousu

Suomen Taido