Kaikki kirjoittajan suomentaido artikkelit

Myötätuulta kisamarkkinointiin

Rivien välistä kuulee kilpailuiden järjestämisen olevan kuormittavaa ja haastavaa pienille seuroille. Isohko ponnistus se toki on, eivätkä järjestelyvastuut välttämättä jakaudu seuran sisällä tasaisesti. Seuran ”julkisen profiilin” ja pr-työn kannalta kisojen  järjestäminen rekrytointitapahtumana on kuitenkin iso mahdollisuus, joka pientenkin seurojen kannattaa uskaltaa kokeilla ja hyödyntää.

Ajattelin koostaa vähän Kouvolassa esiin nousseita (ja kisojen yhteydessä kokeiltuja) ajatuksia jaettavaksi ja hyödynnettäväksi muillekin. Tarkoituksena EI ole julistaa mitään messiaanista totuutta siitä mikä toimii ja mikä ei, vaan ennen kaikkea rohkaista ja osoittaa muillekin kouvolantaidomaisille pienille seuroille, että esimerkiksi kilpailuiden ja lajimarkkinoinnin yhdistämisen ei tarvitse olla rakettitiedettä. Tuloksista ei voi toki mennä takuuseen, mutta aina voi olla tyytyväinen että sekin vaihtoehto tuli katsottua ja pienikin julkisuus voi pitkässä juoksussa ratkaista!

Järjestelyt ja toimitsija-apu

Ensinnäkin järjestely- ja toimitsija-apua saa yleensä paljonkin eri suunnilta ja esim. Kouvolassa lähiseurojen apukäsiä oli käytännössä yhtä paljon kuin omaakin työvoimaa. Mm. molempien kisa-alueiden kihapp-/tulospalvelu kellottajineen toteutettiin muiden taidoseurojen vahvistusten voimin. Kiitos ja kumarrus myös tätä kautta kaikille ja em. vapaaehtoisuus kertoo lajin sisäisestä koheesiosta myös jotain!

Toki omiakin työmuurahaisia oli: passien kirjoitus, mitaleiden jako, kuulutukset ja trick track hoidettiin omin voimin, ea-puolella nykyisiä ja entisiä harrastajia käytettiin apuna ja palaute vanhoilta aktiiveilta oli sen suuntaista etten yllättyisi vaikka pari tatamille paluutakin nähtäisi vielä kuluvan kevään aikana. Entisiä harrastajia voi yrittää aktivoida esim. toimitsijatehtävien kautta tai kutsumalla ihan vaan käymään kisapaikalla.

Kilpailujenjärjestämisoppas järjestelyiden tukena

Rekrytointihankkesta erikseen mainittakoon, että alkuvuodesta päivitetty ja tällä kaudella kilpailuja järjestäneillä seuroilla pilotoinnissa ollut päivitetty kilpailujenjärjestämisopas on oikeasti hyvä pohja. Jokaisen seuran tehtävä on muokata oppaassa olevia toimenpide-ehdotuksia omalle seuralle (ja kaupungille) sopivaksi.  Kouvolan kisojen tiedotussuunnitelma lähti lyhyen keskustelun ja muokkauksen siivittämänä koeponnistettavaksi ja edelleen kehitettäväksi Tampereen suuntaan, sillä kaikkien seurojen työ näkyvyyden edistämiseksi auttaa kaikkia seuroja sijaintiin katsomatta.

Yhteistyö oman kunnan tai kaupungin liikuntatoimen kanssa

Kouvolassa 2017 kisat avasi maakunnan liikuntatoimen edustaja (Kymenlaakson Liikunnan toiminnanjohtaja), ja tänä vuonna Kouvolan uusi Liikuntapäällikkö. Molemmat olivat otettuja kutsusta ja osallistuivat mielellään mukaan tapahtumaan. Samalla saatiin lyötyä kiilaa ja mainintaa lajista myös ”päättäjien” suuntaan. Em. herroille jaettiin samassa yhteydessä myös pieni konkreettinen huomio, jolloin yhteistyöstä jäi varmasti positiivinen vaikutelma. Ei tämänkaltainen menettely tarvitse tietenkään mikään automaatio olla. Yhtä lailla kisoihin voi kutsua vierailemaan vaikka oman kunnan liikuntatoimen tai lautakunnan jäseniä, joita joku seuran yhteyshenkilö isännöi kisapaikalla vastaamalla kysymyksiin ja kertomalla lajista siinä sivussa jotakin! Meillä ajatus kypsyi osin Valtionkin toimintatavoista, joissa allekirjoittaneen johtamissa ammunnoissa on välillä vieraillut erinäköisiä viskaaleita tutustumassa toimintaan tai koulutukseen.

Kouluyhteistyö ja suora syöttö lajin pariin

Kouvolan kaupungin sivuilta löytyi luettelona kaikki lähialueen koulut, joiden kautta edelleen myyräntyöllä kaivelimme liikunnanopettajien (ja alakouluissa rehtoreiden) sähköpostit. Lopputulemana 35 koulua ja 47 opettajaa ainakin kuuli asiasta! Sähköpostiviestienkin mainosarvoa ei kannata väheksyä, voivathan ne aina johtaa vaikka koulujen lajikokeiluihin asti.

Kouvolan Taido lupasi kaikille kiinnostuneille kuukauden treenit ilmaiseksi kilpailujen jälkeen. Jos kilpailuja on tullut seuraamaan paikan päälle ja kiinnostuu, on vaikea ehkä odottaa seuraavaan syksyyn seuraavaa aloitusmahdollisuutta.

Lehdistö ja muu media

Lehdistöä kannattaa aina ”ahdistella”, ja isolla otannalla. Meillä kisoihin tarttui tällä kertaa ainoastaan yksi ilmaisjakelulehti, joka nosti Kari Hakulin ”Viikon kasvo”-osioon sopivasti kisaviikolla. Viestejä lähti kuitenkin myös kahdelle kunta-alueen sanomalehdelle sekä YLEnkin toimitukseen. Tulos jäi kilpailupäivän osalta odotettua vaisummaksi, mutta vähintään sähköinen jälki jäi, ja seuraavan seuratapahtuman yhteydessä voi aina yrittää uudelleen!

Median kalastelussa kannattaa muutenkin käyttää useampia koukkuja, kuten seuran vuosijuhlia tai mainittavia tapahtumia, SM-kisastatusta (arvokisavuosina cup-kisat voi myydä EM/MM -esikarsintakilpailuina), eikä vähimpänä mainintaa naisten hokein MM-kulta ja -hopeamitalisteista, jos sattuvat ko. kisoissa paikalla olemaan! (Kiitos muiden meriittien ohella myös PR-materiaalista Suvi Niisinen ja Laura Pellikka!)

Paikalliset yhteistyötahot

Mielestäni lunastamaton potentiaali asuu myös erilaisissa yhteistyötahoissa, jotka voi lähes millä tahansa suonenvedon ja taikatempun yhdistelmällä linkittää kisatapahtumaan mukaan. Kouvolassa oleva yhteisömedia, KAIKUmedia, lähti tapahtumaamme mukaan tuottamalla livestreamin, joka saatiin seuran ja liiton sivujen lisäksi linkattua ko. organisaation omille sivuille. (Pähkinänkuoressa KAIKU on siis sanallisen ja/tai kuvallisen median ”paja”, jonka sisällöntuottamiseen kuka tahansa kouvolalainen voi halutessaan osallistua. Toimintaa pyöritetään parin hengen tiimin voimin, josta nyt siis yksi vastasi streamista.)

Edellä kuvattua mahdollisutta ei toki kaikista kunnista löydy, mutta mielikuvitus ja kisapaikkakunnalla olevat eri seurat, yritykset ja instanssit tarjoavat varmasti omat vaihtoehtonsa! Luovuutta taidossa on jo valmiiksi, ja haluaisinkin rohkaista seuroja siirtämään sitä luovuutta tatamilta propagandakokeiston rattaisiin asti! Taidon ”jälleenmyyntiarvon” kohottamiseksi (ja tekstin alun pöytälaatikkofilosofiankin mukaan) kaikkien seurojen teoilla on valtakunnallisesti iso vaikutus!

Koostanut ja kirjoittanut

Jussi Loponen,
Puheenjohtaja
Kouvolan Taido ry

”Luovaa kamppailua – on aika erinomainen tiivistys siitä mikä minua taidossa viehättää”

Michel Saukkonen, toimit tuottajana tässä videossa, joka julkaistaan nyt lauantaina 10.2. Kerro vähän videon tausta-ajatuksesta!

Innostuin Vanhasen Jannen käsikirjoituksesta jo heti ensimmäisen lukukerran aikana. Hienoa, että tulisimme kokeilemaan jotain, tyypillisestä lajivideosta poikkeavaa. Uskon, että videolla saadaan herätettyä kiinnostus katselijassa sen yllätysmomentin ja huumorin myötä.

Taido tuotiin ulos tavalliselta salilta – miksi?

Oli kiinnostavaa nähdä, miten taidon kaltainen kamppailulaji taipuu arkisissa tilanteissa. On useasti helpompaa pysyä tutussa ympäristössä, joten onneksi saimme luvan kokeilla tässä hieman erilaista lähestymistapaa. Lennokkaat ja erikoisissa olosuhteissa tapahtuvat hidastuskuvat herättävät katsojissa varmasti erilaisia reaktioita. Tämän lisäksi videolla saadaan osoitettua Taidon monipuolisuutta lajina.

Janne Vanhanen (videon ohjaaja), onko sinusta taidossa jotakin, joka on mielestäsi sille hyvä markkinavaltti?
Mun mielestä liiton nykyinen slogan – luovaa kamppailua – on aika erinomainen tiivistys siitä mikä minua taidossa viehättää. Taido ei ole mikään nakkikioskikamppailijan laji eikä sitä voimalla ja uhmalla kannatta myydä Minusta taido on etsimistä, kokeilemista ja löytämistä vartalon liikkeiden avulla. Ikään kuin tanssia, mutta vielä jotenkin fyysisempää kun aina on olemassa se vastustaja, vähintään mielikuvituksessa.

Entä Michel? Mitä ajatuksia taido sinussa herättää?

Taido ei ehkä kuulu tunnetuimpien kamppailulajien joukkoon Suomessa, mutta se ei ole myöskään viestinnällisesti yhtä rajoittunut kuin osa suuremmista lajeista. Taidolla on poikkeuksellisen laadukkaat ja aktiiviset viestintäkanavat, mikä on mielestäni erinomainen lähtökohta uusia harrastajia kartoittaessa. Taido vaikuttaa tämän lisäksi kokonaisvaltaiselta, monipuoliselta ja hauskalta liikuntamuodolta, joka vetoaa varmasti useisiin kamppailulajien parissa oleviin sekä uusiin harrastajiin.  

”Olen kyllästynyt kamppailulajien mustavalkoisiin yrmyilyvideoihin”

Syyskaudella kuvattiin taidolle mainosvideota. Ajatuksena oli saada taidon videoperheeseen jotain ’päräyttävää’. Syntyi video, jonka on tarkoitus herättää tuntoja etenkin niissä, ketkä eivät ole taidoon vielä törmänneet.

 

Janne Vanhanen, toimit ohjaajana videossa, joka julkaistaan aivan lähipäivinä. Mistä idea juuri tämäntyyppiseen videoon lähti? Olen kyllästynyt kamppailulajien mustavalkoisiin ”yrmyilyvideoihin”. Halusin välittää taidon vahvuudet mieleenpainuvalla tavalla, jotenkin vangita lajin huumorin ja ilon. Pitkällisen kelailun ja demoilun  jälkeen päädyin ideaan, jossa maailma on oudolla tavalla pysähtynyt hämmennyksen hetkeen, jonka taidoliikkeet aiheuttavat.

Mikä on avainsana tämän aikakauden mainosvideoissa?
Netissä julkaistaan miljoonia videoita joka päivä. Siitä massasta on jotenkin erotuttava. Videoita kannattaa tehdä ja ostaa tunne edellä, jos video herättää jonkin reaktion, niin se on parempi kuin jokin mikä ei herätä. Minuun itseeni on aina vedonnut huumori, mutta meillä on Suomessa paljon lahjakkaita ihmisiä jotka tekee tosi koskettavia spotteja.

Mikä jäi mieleen tästä projektista?

Olohuone-kohtaus tehtiin sipoolaisessa betonikartanossa, jossa oli kymppitonnin nahkasohva. Olin jostain saanut päähäni, että sinne pitää saada kissa. Kissan terävien kynsien ja sikakalliin nahkasohvan yhdistelmä aiheutti meidän tuottajalle Michelille ja kämpän omistajalle harmaita hiuksia. Onneksi sekä kissa että sohva selvisivät kuvauksesta ehjin nahoin.

 

Janne Vanhanen, miten päädyit tekemään tämän videon? Olen harrastanut taidoa (ja leffoja) noin kymmenvuotiaasta. Aloitin Sysmän taidossa josta siirryin Tampereen kautta Helsinkiin kuvaustöiden perässä. Jossain vaiheessa alkoi tuntua siltä että halusin antaa jotain takaisin rakkaalle lajille. Teen mainoselokuvia työkseni, joten filmin ohjaaminen tuntui luontevalta. Otin yhteyttä Suomen Taidoon ja siellä oltiin tosi avoimia mun ajatuksille.


Alkoiko kiinnostaa mistä videossa on kysymys? Lue vielä videoproduktion taustoista Kamaeblogin seuraavasta jutusta perjantaina 9.2. – itse video julkaistaan lauantaina 10.2.2018 klo 12!

”Pahin vastustaja astuu kehään voittaakseen”

Go ju nin jissen eli taidon 50 ottelun haaste on edessä tulevana viikonloppuna Lahdessa. Katja Anoschkin on ottanut haasteen vastaan pitkäaikaiselta maajoukkuekapteenilta, kuopiolaiselta Jere Anttalaiselta, joka oli historian viides haasteen vastaanottanut taidoka. Kamaen toimitus haastatteli häntä ja muita aiemmin haasteen selättäneitä taidokoita: Ly-Cong Thuta, Jere Tuulkaria, Päivi Nevalaista ja Jukka Solehmaista.

Jere, mikä merkitys sinulle on sillä, että olet itse selvinnyt haasteesta ja saanut haastaa seuraavan ottelijan?

Olen mielestäni kehittynyt haasteen myötä ottelijana. Rauhallisuus ja taktiikka näyttäytyy suuremmin pääni sisällä ottelussa. Haastaminen ja haasteen vastaanottaminen antavat mahdollisuuden kehittymistielle. Siksi olen todella hyvilläni, että päätin omasta haasteesta suoriutumisen jälkeen haastaa Katjan, sillä uskon haasteen antavan uutta pontta Katjan vielä pitkään jatkuvalle taidouralle.

Kertokaahan, millaisia ajatuksia ottelujen kuluessa liikkuu mielessä?

Siihen hetkeen liittyviä ajatuksia; mitä vastustaja mahdollisesti meinaa tehdä seuraavaksi, puolustautuminen on kaikkein tärkeintä, voittaakseen tulee hyökätä ja varsinkin osua. (Jere Anttalainen)

Taktiikka, taktiikka, tauko, strategia, taktiikka, taktiikka… (Jukka Solehmainen)

Hmm…pää taisi olla aika tyhjä ajatuksista. Kyllä siinä keskittyi vain ja ainoastaan taidoon. Mulla oli yhtenä strategianakin yrittää pitää mieli mahdollisimman tyhjänä. (Päivi Nevalainen)

No paljastakaahan: onko haaste enemmän henkinen vai fyysinen?

Väsymys ja kolhujen aiheuttamat tuskat ovat todellisia. Henkistä vahvuutta pitää olla sen verran ettei tajua keskeyttää suoritusta. (Ly-Cong Thu)

Molempia mutta enemmän taktiikkaa ja siten vahvemmin henkinen haaste. (Jere Anttalainen)

Millainen on erityisen ’paha’ vastustaja tässä haasteessa?

Pahin vastustaja on sellainen, joka pystyy liikuttamaan haasteen suorittajaa koko otteluajan siten että energiaa kuluu paljon. Useampi kovatempoinen ottelu putkeen hyydyttää jalat väistämisestä tulee lähes mahdotonta. (Jere Tuulkari)

Kokematon. Lähinnä haasteen suorittajan loukkaantumisriskin takia. (Jere Anttalainen)

Sellainen, joka astuu kehään voittaakseen. (Jukka Solehmainen)

Kuvailkaa vielä lopuksi Katjaa ottelijana

Katja on nopea ja aggressiivinen ottelija. Halu voittaa on todella kova jokaisessa ottelussa. Ottelutyyli on monipuolinen ja Katja osaa käyttää liikettä hyvin vastustajan ohjaamiseen. (Jere Tuulkari)

Kylmähermoinen. Ja juuri sitä haaste vaatii, kykyä uhrata hetken etu pitkälle strategialle. Jos pää vain pitää, niin mahdollisuudet on uuteen ennätykseen! (Jukka Solehmainen)

Liput netistä tai ovelta. Lue lisää www.taido.fi

Katsaus loppuvuoden 2017 japaninmestaruuskilpailuista

Taidon 51. japaninmestaruuskilpailut 26.11.2017 Tokio Bumb

Pasi Heininen raportoi Japanista:

Elämäni ensimmäinen Japanin matka takana ja matkaohjelmaan sisältyi myös Taidon japaninmestaruuskilpailut. Kilpailut järjestettiin Tokio Bumb -urheiluhallissa, joka oli suhteellisen hyvin mitoitettu tilaisuuteen nähden katsomoiden ollessa lähes täynnä. Yleisö koostui, niin kuin Suomessakin, pääasiassa taidokoista ja näiden sukulaisista ja tutuista. Tuomareina japanilaisten lisäksi nähtiin Mikael Jansson ja Alvar Hugosson. Kilpailuissa oli mukana myös kolme kilpailjaa, joiden taidogin hihoja koristivat Australian merkit. Kaikki nämä asuvat kuitenkin Japanissa ja yhtä lukuun ottamatta heillä on myös sukujuuret nousevan auringon maassa. Muutoin kilpailijoita oli paikalla parisensataa taidokaa. Eniten osallistujia oli miesten jissenissä (43) ja dantai jissenissä (15 joukkuetta). Muissakin sarjoissa ja lajeissa oli hyvin osallistujia.

jpn-mestaruuskilpailut 2018_3 kuva_pasi heininen.jpg
Naisten jissen fibnaali alkamassa

Käsiohjelmasta en ensivilkaisulla paljoa ymmärtänyt, kun ei siinä numeroiden lisäksi tuttuja merkkejä näyttänyt olevan. Australian Jason Maher onneksi avusti kaavioiden seuraamisessa. Onnekseni huomasin myös, että henkilökohtaiset kilpailijat oli merkitty Hiraganoilla, joita minäkin osaan auttavasti lukea. Pysyttiin siis jotenkin kartalla, vaikka neljällä alueella käytyjen kilpailuiden seuraaminen olikin varsin haastavaa, eikä kuulutuksista ollut paljoa apua, kun meteli oli varsinkin alkukilpailuissa voimakasta.

Tenkait olivat jälleen huikeita, vaikka ennakkosuosikki Yamanashi ei ollut tänä vuonna mukana. Mielestäni Tenkai on juuri se laji, joka erottaa selkeimmin Japanin muista maista, joista vain harvat joukkueet kykenevät haastamaan nämä taiturit. Miesten Tenkaista saattaa tulla vaikutelma, etteivät he juuri maahan koske.  Naisten Tenkaihin sen sijaan kaipaisin lisää ilmavuutta, korkeaa tengiä niissä ei suuremmin ole nähty. Bakuchut olisivat toivottavia myös naisten hokeihin.

Huomioitavaa on, että Tenkaissa ja Dantai-hokeissa käytiin alkukilpailut, joista neljä parasta etenivät finaaleihin. Parhaat hokeit ja tenkait nähtiin siis kahteen kertaan ja näin hämäläinenkin pääsi hieman juoneen mukaan.

Henkilökohtaisissa hokeissa ei ollut suuria yllätyksiä. Naisten puolella mestaruuden vei kolmannen kerran peräkkäin Yuki Seto. Miesten puolella sen sijaan kuusi edellistä mestaruutta vienyt Tetsuji Nakano ei osallistunut kilpailuhin, vaan oli paikalla muissa tehtävissä, joten tässä sarjassa saatiin vaihteeksi uusi mestari, Hiroyuki Uehara.

Otteluissa vauhtia todellakin riitti ja kun painellaan luotijunan nopeuksilla, niin vaarallisia tilanteitakin toki mahtui mukaan. Paikoitellen vauhdikkaat ottelut täpärine väistöineen olivat varsin näyttäviä. Erityisesti jäi mieleen miesten sarjan pienikokoisin kilpailija Kazuya Doi, joka on melkoisen nopea ja ketterä. Povasin hänestä jo tulevan maailmanmestarin.

jpn-mestaruuskilpailut 2018_4 kuva_pasi heininen.jpg
Miesten dantai jissen finaali: Kaneko (aka) vs. Doi

Japanilaisten suojuksista ja tekniikoiden kontrollista on käyty keskustelua viime aikoina. Ottelussa ei kuitenkaan rintapanssareita lukuun ottamatta näkynyt juuri suojuksia ja naisten puolella taisi yhdellä kilpailijalla olla kypärä. Kontrollista kävin keskustelua myös yhden kilpailijan kanssa. Palautukset puuttuvat tekniikoista ja etenkin hangetsuatet ovat vaarallisia.

Muutama pääkontakti ja loukkaantuminen nähtiin jälleen kerran ja yhden tajuttomana ambulanssiin viedyn kilpailijan kohtalo jäi epäselväksi, toivottavasti ei mitään vakavampaa sattunut. Kaikista pääkontakteista ei  edelleenkään annettu varoituksia. Tässä olisi parantamisen varaa rutkasti, onhan kontrolli yksi taidon peruskulmakivistä. Eli ennemmin tulisi satsata hyvään liikkumiseen ja ajoitukseen kuin silmittömään roiskimiseen.

Muistan MM-kisoissa kilpailijoiden istuttamisen tatamin reunalla sarjojen ajan aiheuttaneen myös pohdintaa kilpailijoissa. Japaninmestaruuskisoissa oli sama käytäntö, tosin poikkeuksena Masayoshi Ohashi ei sitä noudattanut, etenkään ottelusarjan aikana. Hän piti itsensä jatkuvassa liikkeessä ja lämmössä, ja ainakin hänen kohdallaan asia tunnuttiin hyväksyttävän.

Jos yllätyksiä ei ollut hokeissa, niin ei sen enempää otteluissakaan. Kaneko vei jälleen kerran miesten ottelun voittamalla finaalissa vuoden 2013 maailmanmestari Akira Aburain. Naisten ottelun finaalissa Maho Yamagiwa otti kuudennen peräkkäisen mestaruutensa. Äkkiseltään voisi vaikuttaa siltä, että japaninmestaruuskilpailutkin ovat varsin yksipuoliset, kun samat kilpailijat nappaavat peräkkäisiä mestaruuksia, mutta siitä huolimatta kilpailun kovuudesta kertokoon se, että viimeisen  10 vuoden aikana vain Tetsuji Nakano on kyennyt voittamaan mestaruuden sekä henkilökohtaisessa hokeissa että ottelussa. Naisten hokein moninkertainen mestari Yuki Seto puolestaan on ollut useasti myös ottelun finaalissa, mutta mestaruus on siinä jäänyt saamatta.

Tunnelmalliset finaalit jäivät vaisuhkoiksi tiukan aikataulun ja yhtäaikaisten tapahtumien vuoksi, osa finaaleista meni kuin huomaatta ohitse. Miesten jissenin finaalissa yleisö oli yllättävänkin hiljainen. Naisten jissenin finaali oli viimeisenä lajina ja silloin yleisökin alkoi heräillä, osa jo oikeastikin nukkui tässä vaiheessa, pitkän päivän ollessa lopuillaan.

Mielenkiintoinen kokemus tosiaan oli seurata paikan päällä japaninmestaruuskisoja, kun MM-kisat jäivät väliin. Itseäni onkin mietityttänyt kumpaa japanilaistaidokat arvostavat enemmän, japaninmestaruutta vai maailmanmestaruutta. Tämä jäi edelleen selvittämättä.  Ehkä sitten ensi kerralla, mikä koittaa toivottavasti pian!

jpn-mestaruuskilpailut 2018_2 kuva_pasi heininen

Tulokset:

Hokei (N)

  1. Seto Yuki (Wakayama)
  2. Inami Akiko (Chiba)
  3. Tawa Akane (Wakayama)
  4. Iida Sakurako (Tokyo Josai)

Jissen (N)

  1. Yamagiwa Maho (Tokyo Jonan)
  2. Inami Akiko (Chiba)
  3. Hirayama Aiko (Aichi)
  4. Komazawa Satoka (Tokyo Tama)

Hokei (M)

  1. Uehara Hiroyuki (Fukuoka)
  2. Saito Kenta (Tokyo Jonan)
  3. Shimamoto Konosuke (Tokyo Jonan)
  4. Nagura Takahiro (Tokyo Jonan)

Jissen (M)

  1. Kaneko Tomokazu (Tokyo Tama)
  2. Aburai Akira (Aichi)
  3. Horigome Ryota (Tokyo Tama)
  4. Ohashi Masayoshi (Tokyo Joto)

Sonen Hokei

  1. Tabe Hidetomo (Saitama)
  2. Arai Kazumi (Niigata)
  3. Izumi Chikei (Niigata)
  4. Takayanagi Noriko (Niigata)

Dantai jissen (M)

  1. Tokio Tama
  2. Yamanashi
  3. Aichi
  4. Niigata

Dantai jissen (N)

  1. Hokkaido
  2. Chiba
  3. Tokio Tama
  4. Tokio Josai

Dantai hokei (M)

  1. Tokio Jonan (26,2)
  2. Hokkaido (24,7)
  3. Chiba (24,1)
  4. Aomori (21,4)

Dantai hokei (N)

  1. Niigata (24,5)
  2. Hokkaido (23,8)
  3. Tokio Jonan (23,8)
  4. Tokio Johoku (22,6)

Tenkai (M)

  1. Niigata (58,7)
  2. Tokio Jonan (57,6)
  3. Chiba (53,7)
  4. Shizuoka (51,9)

Tenkai (N)

  1. Hokkaido (56,8)
  2. Chiba (56,1)
  3. Tokio Jonan (54,6)
  4. Niigata (53,5)

Maajoukkue esittäytyy: osa 9, valmentajat

Kilpailijoita MM-tatamilla huomenna sunnuntaina luotsaavat valmentajat: Aki Peltola, Antti Korhonen ja Jani Pylväinen

Urheilijoiden taustalla toimii valmentajatiimi, joka paineistaa urheilijoista timantteja ja hioo ne kirkkaimpaan loistoonsa. Näihin MM-kilpailuihin matkaamme kolmen huippuvalmentajan ohjauksessa.

Nimi: Aki Peltola

Aki

Ikä: 31
Taidoikä: 16 vuotta
Seura: Nummelan Kumakai
Vyöarvo: 3.dan
Arvokilpailukokemus: EM2007, MM2009, EM2011, MM2013, valmentaja EM2015
Siviiliammatti: Vuokraamotyöntekijä, opiskelija

Kesän treenibiisi: Foo Fighters: Best of you

Aki on kokenut kisaaja, jonka erityisosaaminen on tengissä, hokeissa ja oikeiden liikeratojen löytämisessä. Aki valmentaa varmasti, mutta lempeästi joukkojaan ja jaksaa aina kannustaa. Savolaisuus kumpuaa usein esille “hyvän” huumorin muodossa ja treeni-ilmapiiri onkin yleensä Akin treeneissä rento, mutta keskittynyt.


Nimi: Antti Korhonen

AnttiK2

Ikä: 32
Taidoikä: 15 vuotta
Seura: Kuopion taidoseura
Vyöarvo: 2.dan
Arvokilpailukokemus: EM2007, MM2009, EM2011, MM2013, valmentaja EM2015
Siviiliammatti: Ergonomia-edustaja/liikunnanohjaaja

Kesän treenibiisi: DJ Tiesto Ft Ken Block – Dubai

Jissenkone Antti tarjoaa leppoisan olemuksensa lisäksi parhaat jissenkikat ja kannustaa aina urheilijoita ylittämään itsensä. Antilla on aina uusia juttuja mielessä ja Antti myös aina osaa itse toteuttaa ne erinomaisesti. Antin treeneissä on aina hauskaa ja yleensä myös aivot joutuvat töihin. Antin jissenkoulussa monen taidot ovat nousseet uudelle tasolle ja uskallus on kaikilla kasvanut.


Nimi: Jani Pylväinen

Jani

Ikä: 35
Taidoikä: 23 vuotta
Seura: Järvenpään Taidoseura
Vyöarvo: 3.dan
Arvokilpailukokemus: MM 2001, EM2003, MM2005, EM2007 MM2009, MM2013
Siviiliammatti: Sähkösuunnittelija

Kesän treenibiisi: Deep Purple – Highway star

Mestari-Pylväinen on paitsi taitava taidoka myös erinomainen valmentaja. Jani on taidon moniosaaja ja osaakin taidosta varmaan kaiken. Jani jaksaa aina kannustaa ja nähdä asioissa hyvät puolet. Janilla on huikea kyky löytää aina uusia asioita kehitettäväksi ja kertoa ne urheilijoille selvästi. Jani tuo myös mukanaan sopivan sekoituksen huumoria ja vaativuutta.