Kaikki kirjoittajan suomentaido artikkelit

Työpöydältä toteutukseen – muutos on mahdollisuus!

”Yksi tärkeimmistä taidoista on muutoksenhallintakyky, taito johtaa ihmisiä sekä toiminnan jatkuva kehittäminen.”

– HUMAKin lehtori Juha Iso-Aho

Muutos

Niinhän se on, järjestötyössä niin kuin maailmassa yleensäkin ainoa varma asia on muutos: muutos trendeissä, muutos ihmisten ajankäytössä, muutos ympäröivissä arvoissa, muutos liikuntakäyttäytymisessä, muutos teknologiassa.. Tuntuu, että vauhti on välillä päätä huumaava. Yhdeksän vuotta sitten aloittaessani Suomen Taidoliiton kehityspäällikkönä käytössä olivat lankapuhelin ja matkapuhelin, saattopa nurkassa nököttää vielä faksikin, Sähköisistä järjestelmistä käytössä olivat Sporttirekisterin vanhempi painos, sähköinen taloushallinnon ohjelmisto, www-sivut ja sähköposti. Nyt välineiden ja kanavien kirjo on moninkertainen, mutta haasteeksi on muodostunut ihmisten tavoittaminen monista kanavista huolimatta.

Kohtaaminen

Niinpä väylä seuratoimijoiden kanssa tehtävään työhön, vapaaehtoisten kanssa toimimiseen ja uusien potentiaalisten harrastajien löytämiseen muodostuu mielestäni aidon kohtaamisen kautta. Näin järjestötyöntekijänä työnilo syntyy juuri näistä kohtaamisista. Tätä työtä tehdään niille, ketkä antavat oman aikansa ja panoksensa vuosi toisensa jälkeen lajille ja seuralle. Järjestötyö on välillä myös todella yksinäistä – ihmiset kenen kanssa töitä tehdään ovat pitkin maakuntia ja saleja, monesti toimistolla kaipaisi ympärille tiimiä tai hankalana päivänä kollegan kannustavia sanoja. Näihin hetkiin löytyy usein ratkaisu muiden kamppailuliittojen työntekijöistä, jotka kohtaavat samankaltaisia tilanteita omissa tehtävissään.

Kehitys

Yksi voimavara, inspiraation lähde kehitystyöhön ja avain ajassa pysymiseen on itsensä kehittäminen. Suomen Taidon leivissä on ollut aina hyvin myönteinen suhtautuminen kehitykseen ja kehittämiseen, niinpä itselläni on ollut mahdollisuus suorittaa työn ohella taloushallinnon opintoja, urheilujohtamisen YAMK-tutkinto, digitaalisen muotoilun opinnot sekä vapaaehtoistyön johtamisen opintoja. Niistä kaikista on voinut ammentaa uusinta tietoa ja osaamista suoraan omaan työhön ja valjastaa taidon käyttöön.

Ideat

Parasta ovat kuitenkin ideat ja taidossa piilevä rohkeuden ilmapiiri. Opiskellessani vapaaehtoistyön johtamista Humanistisessa ammattikorkekoulussa kevätkaudella 2019 mieleeni virisi muutosjohtamisen opintokokonaisuuden aikana idea Taido tutuksi -hankkeesta ja sen toteutuksesta. Hetken pähkäilin, miten EM-tapahtuman jälkeen oma puhti riittäisi, kunnes tajusin, että ehkä voisimmekin saada lisävoimia Tomi Tolsasta. Hänellä jos kellä oli näkemystä, tietoa ja kokemusta urheilujohtamisesta ja vieläpä palavaa kiinnostusta lajin suuntaan. Opiskelukaverit pitivät hanketta rohkeana, mutta kannatettavana. Head hunt -soitto taidon omalle taikaviitalle antoi mahdolliselta toteuttajalta vihreää valoa.

Tomi Tolsa: "Kuullessani suunnitelman tunsin
heti olevamme merkityksellisen asian äärellä. Harrastajamäärien lisääminen seurojen menestystä vahvistamalla on minulle kaikista rakkain tavoite. Harrastajien ja seuratoimijoiden tarpeiden huomioiminen on ensiarvoisen tärkeää. Hyvin toimiva seuratoiminta luo vahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja uudet harrastajat tuovat lisää energiaa lajiin. Haluamme kaikki yhdessä varmistaa taidon elinvoimaisuuden myös tulevaisuudessa."

Keväällä pidetty seurapäivä Keravalla vahvisti lopullisesti muutossuunnitelman tarpeellisuuden. Seurat kaipasivat tukea ja apua jäsenhankintaan konkreettisesti kentällä. Näin keräsin rohkeuteni ja 24.4. idea lähti Suomen Taidon puheenjohtaja Elisa Rousulle, joka suhtautui esitykseen positiivisesti. Johtoryhmällä olikin sitten seuraavanlainen esitys agendallaan 9.5. pidetyssä kokouksessa:

”Hyvää ei voi kehittää määräänsä enempää ja nyt tarvitaankin volyymiä harrastajamääriin. Lajipäällikkö esittää n. vuoden mittaista hanketta, jolla on tarkoitus kasvattaa lajin harrastajamääriä tuntuvasti 1.8.2019-31.9.2020 välisenä aikana ja mahdollisuuksien mukaan jatkaa hanketta palkallisen henkilön voimin myös seurahankkeen nimissä 2020-2022.”

Suomen Taidon johtoryhmä teki nopean tilannekatsauksen ja hyväksyi esityksen yksimielisesti ja näin startattiin toden teolla Taido tutuksi -hanke, jonka tarkoituksena on hankkia ensimmäisenä hankevuonna taidolle 400 uutta lisenssillistä harrastajaa.

Tieto ja taito

Hankkeen aikana kerätään tietoa ja pyritään löytämään taidosta kiinnostuneita aloittaja- ja asiakasegmenttejä. Tomi Tolsa valmistelee myös Haaga-Helia YAMK -tutkintoonsa liittyvän opinnäytetyön hankkeen kulusta ja tuloksista.

Tomi Tolsa: "Parasta hankkeessa on käytännön toimiminen ruohonjuuritasolla: seuratoimijoiden sparraus, jäsenhankinnan suunnittelu, yhteydenotot keskeisiin sidosryhmiin kuten kunnat, koulut, päiväkodit; vierailut ja lajikokeilujen ohjaaminen ja niin edelleen. Päiväkotien viskarit, eskarit ja henkilökunta ovat ottaneet minut tervetulleena vastaan ja eroamme tunnin päätteeksi posket punaisina ja hymyssä suin. Olemme päässeet vauhtiin nopeasti!" 
”Jos odotat muutosta, ole valmis tekemään asiat myös toisin ja katso mitä se tuo tullessaan.”

Terveisin

Sera

Kirjoittaja on Suomen Taidon lajipäällikkö, joka on opintovapaalla 1.9.2019-31.8.2020 välisenä aikana ja tiirailee tuon ajan hankkeen kulkua takavasemmalta. Samalla hän latailee akkuja sekä virittelee uusia ideoita. Nähdään tapahtumissa ja viimeistään syksyllä 2020!

Hyundai ja taido yhteisellä matkalla taidon EM-tapahtumaan

Kamppailulaji taidon Euroopan mestaruudet ratkeavat Tampereella 2.-3.8.2019. Kansainväliset urheilutapahtumat koostuvat useista osa-alueista ja yksi tärkeimmistä on logistiikkaan liittyvät ratkaisut. EM-tapahtuman henkilökuljetuksissa tärkeänä kumppanina on Hyundai Motor Finland. Arvovieraita kuljettaa kaksi perheauto-kokoluokan Hyundai Tucson katumaasturia ja Hyundain lippulaivamalli Santa Fe, johon mahtuu tarvittaessa 7 henkilöä.

Yhteistyön taustalla on Hyundain ja taidon yhteinen arvomaailma, sillä molemmat haluavat olla enemmän kuin tavallinen ratkaisu, oli kyse sitten liikkumisesta paikasta toiseen tai tapa viettää vapaa-aikaa. Kumpikin pyrkii olemaan omalla sektorillaan ihmisen elinikäinen kumppani.

Vaativalle harrastajalle ja kilpailijalle taidoon kuuluvat voltit sekä muu akrobatia tarjoavat loputtomasti mahdollisuuksia haastaa itseään. Myös Hyundai tarttuu jokaiseen tilaisuuteen haastaa itsensä ja luottaa tavoitteiden saavuttamiseen järkkymättömällä innolla ja kekseliäisyydellä.

Hyundai uskoo, että organisaation tulevaisuus rakentuu yksittäisten työntekijöiden innostukselle ja osaamiselle. Myös jatkuva vuorovaikutus ja yhteistyö liikekumppaneiden kanssa synnyttävät yhteenkuuluvuutta, jonka suojissa syntyy synergiaetuja. Samalla ajatuksella rakennetaan myös taidon arvokilpailut sekä pyöritetään suomalaista seuratoimintaa. Näin ei olekaan ihme, että suomalaiset taidokat menestyvät kansainvälisissä arvokilpailuissa vuosi toisensa jälkeen. Tällä hetkellä nuori järvenpääläinen Suvi Nissinen pitää hallussaan liikesarjojen maailmanmestaruutta. Nissinen nähdään myös EM-tatamilla Tampereella. Myös Hyundai nappaa erilaisia palkintoja vuosittain, viimeisimpänä SUV-malli Hyundai Tucson voitti saksalaisen Bild am Sonntag -lehden lukijaäänestyksen ollen 2019 Saksan paras perheauto.

Hyundai ja taido toivottavat yhdessä kaikki kiinnostuneet tervetulleeksi seuraamaan taidon EM-kilpailuja ja kansainvälisiä ystävyyskilpailuja Tampereen Messu- ja Urheilukeskukseen 2.-3.8. Perjantaina käydään liikesarjat ja lauantaina tapahtuma huipentuu otteluihin. Liput osoitteesta lippu.fi.

Suomen Taido muodostaa taidon lajikollegion Suomen Karateliitto ry:ssä. Taidon lajikollegio toimii kaikkien suomalaisten taidoseurojen yhdyssiteenä sekä lajin edunvalvojana Suomessa. Taidon juuret ovat karatessa ja perinteisessä okinawa-te’ssä. Taido profiloitui omaksi lajikseen vuonna 1965. Taidossa karaten perinteisiin potkuihin ja lyönteihin tuli mukaan monta uutta innovaatioita: pyörivät ja kierteiset liikkeet, akrobatialiikkeet, nopea ja tehokas jalkatyöskentely sekä vartalon akselin muuttaminen.

Suomen Taidon tehtävänä on tarjota ainutlaatuisia kamppailuelämyksiä, jotka tuovat kokijalleen iloa ja hyvinvointia. Lajia voi harrastaa kaikissa Suomen isoimmissa kaupungeissa. Uudet kurssit alkavat seuroissa elo-syyskuussa.

Hyundai Motor Company perustettiin vuonna 1967. Siitä on kasvanut maailman viidenneksi suurin autovalmistaja. Sillä on yli 50 autoihin liittyvää tytär- ja sisaryhtiötä. Hyundai Motor Companyn ensimmäinen, omavalmisteinen vientiauto vuonna 1976 oli Pony, nyt Hyundain vienti on vuosittain yli neljä miljoona korkealaatuista henkilöautoa, maasturia, kuorma-autoa ja bussia.

Lisätietoja: Suomen Taidon Lajipäällikkö Sera Kaukola taido@taido.fi tai Hyundai Motor Finland kaista@hyundai.fi

Taidon Suomeen tuonut Minoru Okanda nähdään EM-tapahtumassa!

Kauan on kulunut siitä, kun nuori lääketieteen opiskelija Minoru Okanda aloitti taidotoiminnan Suomessa syksyllä vuonna 1972. Nyt on jälleennäkemisen aika, kun Okanda ja hänen vaimonsa saapuvat Suomeen seuraamaan EM-tapahtumaa Tampereelle!

Okanda kierteli ympäri Eurooppaa ennen tuloaan Suomeen ja päätyi lopulta Lahteen. Hän oli kuullut muutama vuosi aiemmin perustetusta Lahden Sugata -nimisestä judoseurasta ja päätti mennä salille esittäytymään. Tuohon aikaan kamppailulajit olivat vielä sangen harvinaisia ja tuoreita tuttavuuksia (judotoiminta oli alkanut Suomessa vuonna 1954, karate vuonna 1968 ja aikido vuonna 1970). Vaikuttava näytös ja Okandan jämäkkä olemus sekä halu opettaa herätti kiinnostuksen ja niin taidotoiminta Lahdessa alkoi. Mukana oli alusta saakka Hannu Helminen, jolla oli työnsä puolesta oli mahdollisuus osallistua Okandan järjestämiin harjoituksiin yhdessä Otto Bergerin kanssa. Helminen ja Berger olivat kummatkin muusikkoja, joten päiväsaikaan harjoittelu sopi heille hyvin. He olivatkin Okandan yksityisoppilaita päivisin ja illat kuluivat keikkaillessa n. 25 keikan kuukausitahtia.

Okanda murskausnäytöksessä vanhoissa sähkölaitoksen tiloissa Lahdessa. Kuva: Hannu Helmisen albumi

Kun toiminta alkoi vakiintua elettiin vielä aikaa, jolloin taidoa (kuten ei karateakaan) luokiteltu vielä urheilulajiksi ja siitä syystä virallista urheiluseuraa ei voitu perustaa. Judo kuitenkin luokiteltiin urheilulajiksi ja sen alle perustettiin Lahden Sugatan taidojaosto Genseidojo, jonka alaisuudessa taidokat harjoittelivat. Taidokoilla kyti ajatus, että vielä joku kerta tämä virkeä sisarjärjestö syö koko emäseuran! Vuonna 1987 lajien tiet erkanivat. Judon piti näkyä seuran nimessä, joten perustetiin Lahden Judoseura ry ja Lahden Sugata jäi taidoseuran nimeksi.

Suomalaisten vierailu Japaniin 1975. Kuva: Hannu Helmisen albumi

Helmisestä ja Okandasta tuli ystävät. Kun Okanda palasi takaisin kotiin, teki Helminen vastavierailun Japaniin 1973-1974. Helminen harjoitteli Kitasaton yliopistolla taidoa kolmesti päivässä. Tuliaisina yli puolen vuoden mittaiselta matkalta Helmisellä oli 2.kyun ruskea vyö, jonka myönsi lajin kehittäjä Seiken Shukumine. Lahdessa aloitettua taido-opetusta oli Suomeen tullut jatkamaan Kenji Uemura 4.dan.

Yuetsu Tanaka ja Hannu Helminen. Kuva otettu Helmisen toiselta Japanin matkalta 1975. (Hannu Helmisen albumi)

”Odotan suuresti taidon EM-tapahtumaa ja etenkin Minorun kohtaamista 44 vuoden jälkeen ”

Taidon suomalainen pioneeri Hannu Helminen saapuu myös EM-tapahtumaan. ”Odotan suuresti taidon EM-tapahtumaa ja etenkin Minorun kohtaamista 44 vuoden jälkeen. Yuetsu Tanakan tapasin viimeksi vuonna 1978 taidon ensimmäisissä SM-kilpailuissa, joten siitäkin on jo kulunut tovi. Minorun muistan erittäin symaattisena ja huumorintajuisena ja miellyttävänä persoonana. Asuin jonkin aikaa Japanissa oloni aikana Minorun kotona. Kun kävimme yhdessä harjoittelemassa Kitasaton yliopistolla huomasin, että hän oli siellä erittäin arvostettu henkilö. Sen näki heti. Myös Yuetsu Tanakan kanssa harjoittelimme samassa ryhmässä ja ystävystyimme ensimmäisen Japanin matkani aikana. Seuraavan vierailun aikana vuonna 1975 Tanakasta oli tullut Kitasaton taidoryhmän kapteeni ja päävetäjä. Muistan Tanakan hyvän tekniikan sekä loistavan pohjan, mikä hänellä oli voimistelusta. En ihmettele, että hänestä tuli yliopiston taidokapteeni. Tanakan kanssa kävimme monia pitkiä keskusteluita ja hänestä tuli hyvä ystäväni.”

Suomen Taido kutsui myös Kenji Uemuran Tampereen EM-tapahtumaan, mutta tällä kertaa hän oli estynyt osallistumaan. Kutsu oli kuitenkin mitä mieluisin yllätys. Uemuralle oli jäänyt pysyvästi mieleen Suomessa vietetyt kuukaudet. Suomalaisten ystävällisyys ja etenkin suomalaisten naisten itsenäinen rooli oli tehnyt häneen vaikutuksen. Uemuralla on tarkoituksenaan matkustaa Suomeen jonakin toisena ajankohtana yhdessä perheensä kanssa. Hannu Helminen muistaa Uemuran pirteänä ja vauhdikkaana persoonana. Jäämme siis vielä odottamaan, milloin kohtaamme Uemuran!

Kasvua kiikarissa, mutta millä suunnalla?

Taidokansa kokoontui Seurapäivään Keravalle 13.4. Kyseessä oli seuran kehittämiseen painottuvan päivä, jossa pyrittiin tukemaan erityisesti seurahankkeeseen osallistuvia seuroja oman toiminnan kehittämisessä, mutta tapahtumaan olivat tervetulleita myös muiden seurojen edustajat. Osallistujille esitettiin ennakkoon kaksi kysymystä, joiden vastaukset suuntasivat päivän aiheita:

Ei ollut mitenkään yllättävää, että päivän teemojen kärkikastiin nousi nousi jäsenhankinta eli mistä seuratoimintaan saataisiin lisää harrastajia. Etenkin aikuisharrastajien saamista mukaan toimintaan toivottiin.

Jotta seurojen toiveisiin pystyttiin vastaamaan oli ensiarvoisen tärkeää sukeltaa dataan – tietää miten eri kohderyhmät organisoituun seuratoimintaan osallistuvat. Tässä poimintoja liikunnan harrastamisesta Suomessa:

Miten Suomi liikkuu – kuka osallistuu seuratoimintaan?

Organisoidulla liikunnalla ja urheilulla tarkoitetaan seurojen, kuntien, yhdistysten, yritysten ja muiden vastaavien tahojen järjestämiä liikuntaharrastuksia.

Alakouluikäiset liikkujina
Liikuntaa ja urheilua urheiluseurassa harrastaa 67 prosenttia 9-vuotiaista ja 71 prosenttia 11-vuotiaista. Lähde: Likes 2019

Yläkouluikäiset liikkujina:
Yhteensä 48 prosenttia 8.–9.-luokkalaisista harrastaa ohjattua liikuntaa vähintään joka viikko. Urheiluseurassa liikuntaa tai urheilua harrastaa 58 prosenttia 13-vuotiaistaja 44 prosenttia 15-vuotiaista. Lähde: Likes 2019

Tutustu myös Sini Rosenbergin graduun Ammatillisessa oppilaitoksessa opiskelevien ja lukiolaisten käsityksiä liikunnan harrastamisesta.

Opiskelijat liikkujina:
42 prosenttia lukiolaisista ja 25 prosenttia ammattiin opiskelevista harrastaa ohjattua liikuntaa viikoittain. Lähde: Likes 2019

Aikuiset liikkujina:
Kansallisen liikuntatutkimuksen vuosien 2009–2010 tietojen mukaan 19–65-vuotiaista suomalaisista vain 16 % otti osaa liikunnan kansalaistoimintaan. Näistä 31 % ei osallistunut varsinaiseen liikuntatoimintaan, vaan teki seurassa ainoastaan vapaaehtoistyötä.

Lähde: Metsälä 2018 sekä Kansallinen Liikuntatutkimus 2009-2010

Poimintoja liikunnan trendeistä

  • Aloitusiän aikaistuminen: Urheiluseuraharrastaminen aloitetaan Suomessa verrattain nuorena yleisimmän aloitusiän ollessa 6–7 -ikävuoden välillä.
  • Vähän liikkuvien osuus vaikuttaa olevan suurimmillaan 15–19 vuoden iässä
  • Yli puolet nuorista pitää hyvin tärkeänä liikuntamotiivina sitä, että liikunnan parissa voi viettää aikaa ystävien kanssa. Joka neljäs (26 %) 11–15-vuotias lapsi tai nuori kokee, että omaa liikuntaharrastusta estää se, että kaveritkaan eivät harrasta liikuntaa.
  • Mitä tahansa liikuntaa harrastavien osuus lähtee uudelleen nousuun 20 ikävuoden kohdalla
  • Harrastajille eivät kelpaa enää puutteelliset välineistöt tai standardikriteerejä vastaamattomat suorituspaikat
  • Vain hieman useampi kuin joka kymmenes suomalainen aikuinen harrasti kyselyhetkellä liikuntaa liikunta- tai urheiluseurassa.

Lähde: Metsälä 2018, Tuloskortti 2016

Seurapäivän osallistujia lähdössä kotiin uusien ajatusten ja ideoiden kera.

Tiedon jalostus toiminnaksi

Kun tietoa oli tovi pureksittu, oli aika alkaa pohtia oman seuran tilannetta ja jäsenhankintaa saadun tiedon valossa. Ideoita tuli mukavasti erilaisia ryhmätyömenetelmiä käyttämällä, mutta suurimpana haasteena nähtiin seuratoimijoiden rajalliset mahdolisuudet käydä ohjaamassa lajikokeiluja. Lajikokeilut nähtiin tärkeänä keinona saada lajille tunnettuutta ja sitä kautta lisää harrastajia.

Seurapäivässä oli useita erilaisia toiminnan suunnittelun työkaluja ja menetelmiä käytössä. Jos haluat tutustua tarkemmin menetelmiin, löydät päivässä käytetyt materiaalit täältä.

Ryhmällä käytössä Aikakone -tekniikka toiminnan suunnittelun välineenä.

Kuinka tukea ohjaajien ja vapaaehtoisten jaksamista?

Päivän toinen painopistealue liittyi seuran omien toimijoiden jaksamiseen. Osallistujat harjoittelivat muun muassa kiitoksen antamista, pohtivat omaa tilannettaan seuratoimijoina sekä keskustelivat vaatimusten ja voimavarojen suhteesta seuratoiminnassa. Päivässä pohdittiin mm.

Ohjaus/ seuratyön vaatimukset
•Mitkä asiat kuormittavat, stressaavat ja tuntuvat vaativilta?
•Mihin näistä voit vaikuttaa?
•Miten voisit vähentää tai lieventää näiden vaikutusta?

…ja sitten taas toisaalta

Ohjaus/ seuratyön voimavarat
•Mikä auttaa sinua jaksamaan?
•Mikä tuo energiaa ja hyvää tuulta?
•Miten näitä voisit vahvistaa ja saada lisää?

Vapaaehtoiset tarvitsevat tukea jaksaakseen tärkeässä tehtävässä, siksi selkeän tehtävänkuvan lisäksi jokaisen seuran olisi hyvä tarjota systemaattisesti tukeaan mm. seuraaviin
•(tunne)kuormituksen käsittely ja purkaminen
•oppiminen ja kehittyminen
•ristiriitojen ja jännitteiden purkaminen
•perustehtävän tukeminen
•ryhmähengen, sitoutumisen ja jaksamisen vahvistaminen

Seuraavan kerran seuroilla on mahdollisuus tavata jäsenhankintateeman parissa la 15.6. Keravalla!

Yhdessä kohti EM-tatamia

Asetin omista kokemuksistani käsin kesän harjoittelun keskiöön yhteisön, joukkueen ja tiimin.
– Laura Pellikka, maajoukkuevalmentaja

Laura Pellikka luotsaa vuoden 2019 maajoukkuetta. ”Haluamme luoda yhdessä jotain suurta, joka muodostuu nimenomaan siitä mitä me annamme toisillemme ja miten olemme toisillemme joukkuetovereita. Siis yhdessä nopeammin, korkeammalle, rohkeammin!” Kuva: Aki Peltola.

Alkanut maajoukkuekesä on itselle hieman erilainen kuin ennen. Olen ensimmäistä kertaa (pelkästään) valmentajan roolissa ja sen myötä näkökulma on hieman erilainen. Olen miettinyt paljon sitä mitä haluan ja voin urheilijoille antaa ja mikä tukisi heitä parhaiten. Kaikki ovat osaavia ja kokeneita lajissa, joten vaikka senkin kehityksen tukeminen on tärkeää, asetin omista kokemuksistani käsin kesän harjoittelun keskiöön yhteisön, joukkueen ja tiimin.

Omat parhaat urheilumuistot liittyvät maajoukkueeseen ja siellä harjoitteluun juuri itse joukkueen takia. Päätöskilpailuni Japanissa 2017 huipensivat myös tämän joukkuekokemuksen. Olin kilpaillut useasti aikaisemminkin arvokilpailuissa ja mieleni oli usein keskittynyt omiin suoritukseen ja omiin menestystavoitteisiini. Kesät olivat raskaita, vaikka joukkueen kanssa olikin ihanaa harjoitella ja viettää kesäviikonloppuja Lahdessa. Pohdin pitkään, jatkanko vielä kilpailemista maajoukkuetasolla ja päätin vielä 2017 ottaa haasteen vastaan. Ehdoksi itselleni asetin kuitenkin sen, että kesä ei saanut olla väkinäistä suorituksen hiomista, vaan halusin avata itseni ennen muuta joukkueelle ja yhteishengelle. Tämä nosti omasta mielestäni lopulta myös suoritukseni uudelle tasolle ja pystyin ylittämään itse aivan uudella tavalla.

Naisten tenkai Japanissa 2017. Kuva: Henrika Ylirisku

Itsensä avaaminen joukkueelle ja muille antaminen ei ole tällaiselle introvertille se luontaisin tapa olla osa ryhmää. Tämä lähestymistapa vaatikin paljon voimavaroja, mutta se mitä sain siitä takaisin oli paljon moninkertaisempaa kuin osasin ajatella. Kilpailupäivässä tämä kulminoitui monella tavalla. Selvisin sekavasti koostetusta kilpailupäivästä, koska joukkuetoverit ja valmentajat sanoivat missä pitää olla seuraavaksi, toivat vettä, urheiluteippiä, tuppoja osumaa ottaneeseen nenään, kylmäpusseja jalkaan ja tsemppasivat joka käänteessä. Joukkuesuorituksista jouduimme jättämään yhden pois loukkaantumisen takia ja tämänkin päätöksen minua ajatellen teki joukkuetoveri, kun itse olisin painanut vain menemään tunnelinäköisesti. Kovimmat ja liikuttavimmat hetket olivat henkilökohtaisten lajien finaalit, joissa kroppa oli jo kaukana parhaasta tikistä pahan polviruhjeen ja puujalan takia. Hokeissa oli todella liikuttavaa ja vapauttavaa saada tehdä yhdessä joukkuetoverin kanssa meidän kisaa varten hiotut suoritukset ja iloita toisen voitosta. Ottelussa olin joutunut kauden aikana luopumaan hieman tavoitteistani, enkä oikeastaan odottanut selviäväni edes mitaliotteluihin. Jouduin kasaamaan itseäni pronssiotteluun henkisesti todella paljon, mutta sain taisteltua ehkä urani nihkeimmän voiton joukkueelle puhtaasti joukkueen tuella ja yleisön kannustuksen voimalla.

Liikuttava hokei finaali MM-kilpailuissa 2017. Kuva: Henrika Ylirisku.

Haluamme luoda yhdessä jotain suurta, joka muodostuu nimenomaan siitä mitä me annamme toisillemme ja miten olemme toisillemme joukkuetovereita. Siis yhdessä nopeammin, korkeammalle, rohkeammin!

Kaikki tämä muistelu saa edelleen minussa voimakkaan tunnereaktion ja liikutuksen aikaan. Se joukkuehengen voimallisuus kannattelee muistoissa edelleen ja sen halusin tuoda nyt myös valmentajan tähän maajoukkuekesään. Taidossa joukkuehenki on sisäänrakennettuna dantailajien kautta ja niistä sitä on hyvä alkaa rakentamaan. Silti jokaisen yksilön tulee antautua sille joukkueelle ja uskaltaa sekä jaksaa avata itsestään, jotta voi vastaanottaa ja saada sen kaiken voiman, jota tiimi tarjoaa. Hiljattain töissä eräs kouluttaja kertoi, että kilpailla verbin latinankielinen sana competre kääntyisi oikeastaan muotoon tulla yhdessä suuremmaksi tai tulla osaksi jotain, joka luodaan yhdessä. Tämä puhutteli minua ja tässä kiteytyykin maajoukkueen ja arvokilpailujen ydin. Joukkueessa nimenomaan tullaan yhdessä suuremmaksi. Arvokilpailuissa joukkueet yhdessä tulevat edelleen yhdessä suuremmaksi ja koko tapahtuma heijastelee sitä, kuinka hienoa yhdessä tekemistä lajissamme onkaan! Joukkuehenki ja yhteinen tekeminen onkin meidän valmennustiimimme puolelta maajoukkueen keskeinen teema tänä kesänä.

Haluamme luoda yhdessä jotain suurta, joka muodostuu nimenomaan siitä mitä me annamme toisillemme ja miten olemme toisillemme joukkuetovereita. Siis yhdessä nopeammin, korkeammalle, rohkeammin!

Suvi Nissinen, Martta Häkli, Katja Mäkinen, Katja Anoschkin, Laura Pellikka ja Essi Pelttari palkintojenjaossa Japanin MM-kilpailuissa 2017. Kuva: Henrika Ylirisku.

Osaamishanke käynnissä – lue lisää ja kuuntele podcast!

Taido-ohjaajien osaaminen muodostaa kokonaisuuden, joka koostuu urheilu- ja lajiosaamisesta, yleisistä ohjaustaidoista ja ihmissuhdetaidoista. Ja koska kyseessä on kamppailulaji, liittyy osaamisalueeseen myös hieman teoriaa ja historiaakin. Aiemmilla koulutusuudistuksilla on pureuduttu kampeammin juuri koulutusten tai niiden sisältöjen uudistamiseen. Nyt käynnissä olevan osaamishankkeen tavoitteena on ottaa haltuun laajempi kokonaisuus.

Tällä hetkellä hankkeessa on käynnissä vaihe, jonka tarkoituksena on luoda kokonaisymmärrys seuraavista osa-alueista ja niiden rinnakkaisuudesta taidossa ja taido-ohjaajana toimimisessa:

  • Lajiosaaminen
  • Urheiluosaaminen
  • Ohjaajaosaaminen
  • Lajitaitojen opettaminen
  • Taidon teoria

Tähän mennessä on tehty taustakartoituksia ja kysytty ohjaajien tarpeita ja toiveita. Eri tasoiset vetäjät tarvitsevat tukea etenkin lajitaitojen opettamiseen.

Kyselyn yhteenvedossa nousi esiin etenkin seuraavat seikat:

  • Lajitekniikan ja taktiikan ohjaamiseen toivottiin lisää tukea: Miten lajia opetetaan eri taito- ja kuntotasoilla? Mitkä ovat tavoitteet (tai olennaiset asiat) eri tason harrastajille?
  • Taidon teoriaa haluttaisiin osata enemmän ja siitä toivottiin myös itseopiskelumateriaalia, mikä löytyisi yhdestä paikasta
  • Lisäksi toivottiin selkeytystä järjestelmään sekä tasojen vaatimusten parempaa määrittelyä
  • Lähiopetuksen ja leirien lisäksi muiden ohjaamien tuntien seuraamista pidettiin hyvänä tapana oppia. Itseopiskelu ja mentorointi saivat seuraavaksi eniten kannatusta.
  • Esiin nousi myös toive, että koulutusten opetusmenetelmiä kehitettäisiin

kuuntele-podcast-e1553264285122.png

Elisa Rousu, vedät tätä osaamishanketta. Mitkä on tarkoitus tehdä seuraavaksi?

”Seuraavaksi käydään läpi olemassaolevat materiaalit ja hyödynnetään niitä. Tavoitteena on rakentaa niin selkeä nykyistä harrastus- ja seuratoimintaa tukeva kokonaisuus, että kaikki harrastajat tietävät kunkin vyöarvon osaamis- ja koulutusvaatimukset ja että kaikilla seuroilla olisi yhtenäiset periaatteet osaamisten arviointiin.”

Ohessa on hieman kuvaa siitä, miten osaamistasoja on ryhmässä mietitty:

Osaamishankkeen drafti
Alustava ja suuntaa antava hahmotelma miten lajiosaaminen, ohjaajaosaaminen ja lajitaitojen opettaminen kulkisivat rinnakkain.

Työryhmällä on iso työ edessään, sillä tavoitteena on tuottaa harrastajille materiaalia myös verkoon (sähköinen oppimisalusta, videoita) sekä miettiä uudelleen koulutusten ja leirien tavoitteita ja sisältöjä, jotta ne olisivat mielekkäitä ja oikea-aikaisia.
Katja Anoschkin, myös omatoiminen opiskelu mahdollistuu paremmin jatkossa, kerro vähän siitä

”Vaikka meillä onkin paljon kaikenlaista materiaalia olemassa, niin lajin opettamisesta itsestään vaikuttaa olevan valmista materiaalia erittäin vähän saatavilla (erityisesti lajin perusasioiden arviointi), joten sitä joudutaan tuottamaan paljon. Tärkeää on, että ohjaaja voi edetä tasoissa oman aikataulunsa mukaisesti ja materiaalit ovat jatkuvasti saatavilla.  Johtavana ajatuksena on, että emme rajoita etenemistä ja itseopiskelumateriaalien suorittamista, jos jollakulla intoa riittää. Toisaalta taas haluamme varmistaa, että kukaan ei ”joudu” ohjaajaksi vasten tahtoaan tai liian aikaisessa vaiheessa.”

Mikä muuttuu – mikä pysyy ennallaan?

Tarkkaa lopputulemaa ei ole vielä tiedossa, koska prosessi on vielä kesken.  Vanhoja koulutuksia, leirejä ja materiaaleja hyväksikäytetään mahdollismman paljon, mutta luonnollisesti myös muutoksia on luvassa. Osaamishanke kestää koko vuoden 2019 ja sitä lähdetään jalkauttamaan 2020. Osaamishankkeessa ei kosketa vyökokeisiin vaan enemmänkin pilkotaan ja määritellään selkeämmin osaamistavoitteita tasaisesti matkan varrelle, tästä on konkreettista apua niin ohjaajille kuin tavalliselle taidon harrastajallekin. Seuraava kuva antaa ehkä jonkinlaista mielikuvaa siitä, miten osaamistavoitteita voidaan palastella. Tässä voisi olla esimerkki esimerkiksi taidon teorian osalta:

taiki

Osaamishanke siis jatkuu. Jos sinulla heräsi kiinnostus tai lisäkysymyksiä hankkeen tässä vaiheessa, niin ota yhteyttä taido@taido.fi, elisa.rousu@gmail.com tai katja.anoschkin@gmail.com tai aloita keskustelu Suomen Taidon Facebookissa.

Työryhmässä ovat mukana Elisa Rousu, Marko Meriläinen, Riina Meriläinen, Katja Anoschkin, Jukka Viljanen, Marianne Malm sekä Sera Kaukola

Työssäoppimassa taidoseurassa

Nea Kulmala Sandokaista, olit syksyllä työharjoittelussa taidoseurassasi, kerro vähän kokemuksistasi!

Nea Kulmala kuva_katja alakotila
Nea junioreiden SM-kilpailuissa Keravalla pitämässä mitsiä. Kuva: Katja Alakotila

Olen siis nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajan perustutkintoa suorittava opiskelija. Suoritan samalla lukio-opintoja, joten teen yhdistelmätutkintoa. Tällä hetkellä minulla on koulussa meneillään kolmas vuosi ja olen siinä tilanteessa, että kolmas työssäoppiminen ja näyttöni on lopuillaan.

Kaikki alkoi siitä, kun palasin kesälomalta takaisin kouluun ja koulussa kerrottiin heti elokuussa, että jokainen kolmannen vuoden opiskelija lähtee työssäoppimaan syyskuun lopulla tai lokakuun alussa ja on vähintään kahdeksan viikkoa (sisältäen viikon syysloman) siellä työssäoppimispaikalla. Meidän tuli valita kolmesta sektorista kaksi, joista toiseen mentiin syksyllä ja toiseen joululoman jälkeen tai myöhemmin kevätkauden aikana.

”Oma valintani oli helppo syksyn osalta. Olen aloittanut taidon  Sandokailla vuonna 2010, joten minulla on nyt menossa kahdeksas vuosi. Halusin päästä työssäoppimaan seuralleni, jotta näkisin toimintaamme harrastajan näkökulman sijaan ohjaajan näkökulmasta.”

Seuramme kuuluu kolmanteen sektoriin eli järjestöön. Minun tuli siis treenien ohjaamisen lisäksi selvittää kolmannen sektorin budjettiin liittyviä asioita, kuten salin vuokramaksuja, tehdä treenisuunnitelmia ja turvallisuussuunnitelma, osallistua kokouksiin, jotta oppisin kokouskäytänteet ja toimia some-vastaavana. Työtehtävieni lisäksi suoritin lukiolla terveystiedon kurssin, sillä kirjoitan terveystiedon ensi keväänä (2019) ja kirjoitin opinnäytetyötäni aiheesta ”Nuorten itsetunto”.

Kun muut opiskelijat olivat työssäoppimassa sen kahdeksan viikkoa, itse päätin vetää viikon pidemmän työssäoppimisen, sillä lukiojaksoni alkaa torstaina 29.11. ja sain opettajaltani luvan olla Sandokailla töissä siihen asti + tehdä satunnaisia viikonloppuja tarvittaessa lukiojaksoni aikana. Se on mielestäni kivaa, sillä viihdyn seurallani niin työnteossa kuin harrastamisenkin parissa.

Tämän työssäoppimisen lisäksi olen oppinut paljon asioita itsestäni ja kiinnostunut yleisesti taidon toiminnasta. Sen vuoksi osallistun 27.4. järjestettäviin SM-kisoihin joukkueen kanssa ja harkitsen työntekoa EM2019 toimikunnassa. Haluan antaa oman panokseni tälle rakkaaksi muodostuneelle lajille edes pienellä teolla.