Kaikki kirjoittajan suomentaido artikkelit

Kuullos pyhä vala – terveiset urheilukoulusta!

Puolustusvoimien urheilukoulun talvilajien saapumiserässä III/21 aloitti palveluksen myös Järvenpään Taidoseuran Oliver Waltari. Yhteensä talvilajien saapumiserään valittiin 83 urheilijaa 17 eri lajiryhmästä. Viimeksi taidoka on palvellut Urheilukoulun riveissä noin 20 vuotta sitten, joten luonnollisesti myös Kamaen toimitus kiinnostui aiheesta. Huhtikuussa palvelunsa aloittanut Waltari on saanut nyt esimakua palveluksesta ja Kamaen toimitus haastatteli nuorta alokasta sekä hänen valmentajiaan Jani Pylväistä ja Laura Pellikkaa.

Puolustusvoimien urheilukoulun tehtävä on kouluttaa tiedusteluryhmiä poikkeusolojen tarpeisiin. Tiedustelutehtävät haastavissa olosuhteissa, jolloin ollaan pitkiäkin aikoja eristettynä muista joukoista, asettavat vaatimuksia poikkeuksellisen hyvälle fyysiselle ja psyykkiselle toimintakyvylle. On perusteltua kouluttaa urheilijoita vaativiin sotilastehtäviin hyödyntäen heillä jo olemassa olevia vahvuuksia ja ominaisuuksia. Sotilaskoulutuksen lisäksi Urheilukoulu mahdollistaa lahjakkaiden urheilijoiden valmentautumisen varusmiespalveluksen aikana. Urheilukoulu on siis myös osa suomalaista huippu-urheilun valmennusjärjestelmää. Puolustusvoimien urheilukoulu sijaitsee Kaartin jääkärirykmentissä Helsingissä. 

Oliver, miten päädyit hakemaan Urheilukouluun?

En alunperin ennen kutsuntoja ollut päättänyt, että hakisin urheilukouluun. Vasta juteltuani tyttöystäväni isän kanssa, joka on armeijalla töissä, päädyin hakemaan urheilukouluun. Hän suositteli minua hakemaan, vaikka lajini on pieni verrattuna esimerkiksi nyrkkeilyyn. Hain urheilukouluun, koska uskoin, että minulla on mahdollista kehittyä siellä. Tämän lisäksi halusin kokeilla jotain erilaista verrattuna tavalliseen palvelukseen.

Millaisia fiiliksiä palvelus on herättänyt?

Parasta tähän mennessä on ollut ampuminen. En ole aikaisemmin ampunut millään, ja olen sitä aina halunnut kokeilla. Koulutukseen kuuluu paljon ammuntaa, joten siinä onnistuu vielä parantamaan suoritustaan koko ajan.

Kiinnostavinta on ollut tähän mennessä suojelukoulutus. Siellä pääsimme kokemaan esimerkiksi tulistenn seinien välissä kävelyn ja sellaista ei pääse muualla helposti kokemaan, joten nautin tilanteen harvinaisuudesta. 

Ikävintä on ollut tiukat aikataulut. Muunmuassa syömisen aika on tarkkaan määrättyä ja jos yhdessä paikassa venyy, niin seuraavaan juostaan. 

Haastellisinta on on ollut oman jaksamisen ylläpitäminen. Armeijakoulutus on raskasta, joten siitä pitää palautua hyvin, jotta voi seuraavissakin olla keskittyneenä. Tämän lisäksi pitää vielä treenata, joten kuormitus voi nousta korkeaksi ja siitä pitää osata palautua.

Entä taidoharjoittelu?

Santahaminassa on useita harjoittelualueita, joissa voi harjoitella monipuolisesti. Esimerkiksi on sisä- ja ulkosali, lenkkireittejä sekä tatamialue, joita pystyn käyttämään harjoittelua varten. Taidoa voin harjoitella melkein päivittäin, kun yövyn kasarmilla. Tosin, ihan joka päivä ei kannata harjoitella, jotta lepoa saa tarpeeksi. Teen valmentajieni kanssa suunnitelman, jonka mukaan mietin treenin sisältöä ja harjoittelen pääosin yksin. Koronan hellittäessä harjoittelumahdollisuudet paranevat, kun voin käydä esim. Helsingissä harjoituksissa. Liikuntapaikkojen avauduttua pystyn harjoittelemaan niissä.

Mitä tavoitteita ja odotuksia sinulla on palveluksesta?

Odotan kehittyväni urheilijana. Fyysisesti odotan, että kuntoni paranee ja kehitän monia osa-alueita, kuten voimaa ja kestävyyttä. Tämän lisäksi odotan, että tietoni kasvavat ja osaisin treenata paremmin, en vain määrällisesti enemmän.  Urheilun lisäksi odotan saavani uusia kokemuksia, joita en saa muualta kuin urheilukoulusta. Olen jo päässyt kokemaan uusia ja erilaisia asioita, joita en olisi päässyt kokemaan,  ellen olisi tullut armeijaan. Odotan saavani niitä vielä enemmän.

Entä taidoa koskevat tavoitteet? Mitä siintää tulevaisuudessa?

Pitkän ajan tavoitteena minulla on MM-mitalisija. Hieman lyhyemmän tähtäimen tavoitteena on jissen kulta SM-kisoista. 

Laura Pellikka, toimit Jani Pylväisen kanssa Oliverin valmentajana. Millainen on ollut sinun valmentajapolkusi ja millaista on olla tässä projektissa?

Olen itse siirtynyt valmennuksen maailmaan, kun samalla itse vielä kilpailin. Aikanaan jo teininä toimin voimistelussa valmentajan pienille voimistelijoille, mutta sitten olikin pitkä tauko ja vasta Taidon parissa tähän syttyi todellinen kipinä. Kävin loistavan Urheilijasta valmentajaksi -koulutuksen vuonna 2012 ja olen sen jälkeen päivitellyt osaamistani pienimuotoisin koulutuksin. Olen myös oppinut paljon omilta valmentajiltani, erityisesti MM-kisoihin minua auttanut fysiikkavalmentajani Laura Niemelä on ollut suuri inspiraatio ja innostaja juuri oheisharjoittelun maailmaan.

Toimimme valmennustiimin kanssa valmennusryhmän ja maajoukkueen valmentajina 2013-2019 ja samalla olimme Janin kanssa nuorten valmennusryhmän valmentajia. Nyttemmin olen tehnyt yhteistyötä yhden yksilövalmennettavan kanssa, mikä on ollut ilo ja etuoikeus. Tämä projekti Oliverin kanssa onkin mukavaa jatkumoa tähän, oli ilo olla Oliverin valmentajan myös maajoukkueessa 2019 ja mahtavaa jatkaa yhteistyötä.

Kerro Oliverista valmennettavana ja urheilijana

Oliver on ikäisekseen kypsä ihailtavan kärsivällinen. Oliverilla on edellytyksiä tähdätä aivan maailman huipulle ja hän oppii asioita todella nopeasti. Urheilijana Oliverissa yhdistyy hyvin sekä halu menestyä, että kyky tehdä töitä sen eteen. Ilman toista, on todella vaikea pärjätä huipputasolla missään lajissa. Kaiken kaikkiaan yhteistyö on todella mukavaa ja välitöntä, toivon, että minä ja me tiiminä voimme antaa Oliverille tähän hetkeen sen mitä, tarvitaan kohti hänen unelmaansa.

Oliver Waltari ja Laura Pellikka EM-kisatunnelmissa onnistuneiden kilpailusuoritusten jälkeen 2019 Tampereella. Kuva Tomi Kajasviita.

Kerro vähän valmennustiimistänne?

Olemme Janin kanssa jakaneet vastuuta siten, että Jani toimii päävalmentajana ja vastaa kokonaisuudesta kausisuunnitelman sekä lajiharjoittelun painopisteistä. Minun vastuullani on erityisesti lajiharjoittelua tukeva ohjeisharjoittelu. Oliverin tehtäväksi jääkin treenaaminen ja raportointi.

Jani Pylväinen, olet itsekin Urheilukoulun kasvatti, kerro vähän siitä!

Lahdessa Hennalan varuskunnassa, I/02. Eli herran vuonna 2002-2003. Mieleen ovat jääneet valmennusleirit Varalassa ja näin ajan kultaamana myös metsäleirit/yön-yli -seikkailut Hälvälän metsissä vaikka silloin ei juurikaan naurattanut. Urheilukoulu antoi puitteet harjoitteluun, päästämällä iltaisin paikallisen seuran dojolle ja myös valmennustietoutta jakamalla. Ehdottomasti parasta antia oli viikon mittaiset valmennusleirit Varalassa, jolloin vaan syötiin ja harjoiteltiin.

Olet nyt itse lajivalmentajan roolissa, mitä ajatuksia se nostaa?

Olen todella hyvillä fiiliksillä! Hienoa, että saatiin pitkästä aikaa taidoka urheilukouluun! Tällä hetkellä suurin haaste on ehdottomasti vallitseva tilanne, koska tämä kurittaa harjoittelumahdollisuuksia, varsinkin tatamiaikaa. Mutta toivottavasti kohta saadaan salit auki niin päästään tatamille.

Jani Pylväinen (keskellä) on toiminut aiemmin myös vuosia valmennusryhmän, nuorten valmennusryhmän ja maajoukkueen valmentajana.

Mitä sanoisit lukijoille Oliverista valmennettavana ja urheilijana?

”Katsokaa tarkkaan, tässä on tuleva maailmanmestari!”

– Jani Pylväinen
Oliver Waltari
Oliver Waltari ranking-ottelun kultamitalin kera SM-kilpailuissa 2019.

Oliver, jos joku muukin nyt innostui aiheesta, niin suosittelisitko urheilukouluun hakemista tämän kokemuksen perusteella muillekin asiaa harkitseville?

Alku on ollut lupaava, varsinkin, kun sotilaskoulutus etenee, niin treenimahdollisuudet myös paranevat. Suosittelisin kaikkia, jotka uskoisivat sopivansa Urheilukouluun hakeutumaan tänne.

Tämä oli Kamae-blogin ensimmäinen kurkistus armeijan harmaisiin. Oliver Waltarin kuulumisia kuullaan myöhemmin lisää.

Dan-yhdistyksen puheenjohtajan kahvikutsu

”Kutsunkin nyt kaikki Suomen Taidon danit ensimmäisille yhteisille iltakaffeille keskiviikkona 26.5.2021 klo 19.00-20.00”

Dan-yhdistys teetti alkuvuodesta 2021 jäsenkyselyn. Vastauksia tuli mukavasti ja niiden seassa oli sekä kehuja että kehitysehdotuksia.  Kommentteja on luettu, ryhmitelty ja jaoteltu muutaman pääkohdan alle

Takana on erikoinen ajanjakso kaikille kamppailijoille, omaa harrastusta on päässyt harjoittelemaan pätkittäin ja pienryhmissä. Tuttu tuhina ja sutina tatamilta on loistanut poissaolollaan. Etä- tai vaihtoehtotreenit ovat korvanneet normaalit ohjatut vuorot ja säännöllisen taidoilun. Tähän ajankohtaan mahtuu muitakin muutoksia. Suomen Taido Dan-yhdistys menetti pitkäaikaisen puheenjohtajansa Yrjö ”Ykä” Castrenin 2020 joulukuussa. Ykä oli monessa mukana aina vuodesta 1977 ja hän oli tuttu kasvo monessa tilaisuudessa. Hän jätti jälkeensä suuret saappaat ja niihin olisin nyt astumassa uutena Dan-yhdistyksen puheenjohtajana. 

Dan-yhdistys teetti alkuvuodesta 2021 jäsenkyselyn. Vastauksia tuli mukavasti ja niiden seassa oli sekä kehuja että kehitysehdotuksia.  Kommentteja on luettu, ryhmitelty ja jaoteltu muutaman pääkohdan alle.

  • Mustavöisten oma yhdistys
    • Dan-yhdistys ylläpitää vyökokeita, opettaa vyökoepuoltajia ja huolehtii kansainvälisistä kontakteista omalta osaltaan. Yhdistyksen on huolehdittava lajin vaatimusten yhdenmukaisuudesta koko Suomessa. Perustehtävään kentältä saatiin laaja kannatus ja se oli myös hyvin sisäistetty.
  • Yhdistyksen uudistuminen
    • Yhdistyksen uudistumistakin kaivataan. Mihin asiaan – siinä olikin jo enemmän hajontaa. Eniten nousi pintaan yhteisten tapaamisten ja koulutusten järjestäminen sekä erilainen yhteisöllisyyden aiempaa tehokkaampi ylläpito kaikkien danien kesken. Tässä varmasti heijastuu myös vallitseva koronatilanne, kun lähes koko yhteiskunta on ollut eristettynä. Dan-yhdistyksen toiminnasta toivottiin jatkossa myös avoimempaa. Toivottavasti tämä blogaus on askel siihen suuntaan.
  • Taidokan oma polku
    • Vastauksissa selkeä kehityskohde oli myös kunkin danin oman taidokan polun tukeminen. Miten Dan-yhdistys voisi tukea yksittäisiä daneja oman harrastuksensa tai elämäntapansa ylläpitämisessä. Kommenteissa nousi esiin erilaisia ratkaisuja esim. Dan CV:n ylläpitäminen tai erilaisten mentori-/oppilas yhteyksien järjestäminen.

Kaikkineen oltiin hieman huolissaan vanhempien danien ja erityisesti naisten katoamisesta tatamilta. Yhtä ainoaa ratkaisua ei näihin kaikkiin ole, eikä yhdistyksen hallitus yksin kykene kaikkia näitä ratkaisuja toteuttamaan.  Yhteisiä leirejäkin on nyt hankala järjestää ja yhteisöllisyys mahdotonta toteuttaa entisessä muodossaan.

Erikoinen aika vaatii erikoisia tekoja, etätreenit on tästä hyvä esimerkki. Kutsunkin nyt kaikki Suomen Taido danit ensimmäiselle yhteiselle iltakaffelle keskiviikkona 26.5.2021 klo 19.00-20.00.

Kaffien aluksi Dan-yhdityksen hallitus kertoo lyhyesti omista käynnissä olevista projekteistaan ja kuinka siirtyneet kisat vaikuttavat tuleviin ylempiin vyökokeisiin. Loppuaika on tarkoitus olla vapaata keskustelua ja vanhojen kavereiden näkemistä sekä mahdollisuus tutustua sinulle uusiin daneihin.

Tervetuloa kaikki danit osallistumaan.

-Timo

Ilmoittaudu kahveille mukaan tästä. Osallistumislinkki lähetetään ilmoittautuneille. Etäkahvit 26.5.2021 klo 19.00-20.00.

Timo Piiroinen on Suomen Taido Dan-yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja ja aloittanut tehtävässään keväällä 2021. Lisäksi hän on 6. dan sekä ansioitunut kisaaja ja tuomari. Kuuntele Timon ajatuksia taidosta Taidohitsaaamo-podcastissä tästä.

Taidohitsaamo -mistä on kysymys?

Maaliskuu on uusiutumisen aikaa ja on myös kulunut vuosi siitä, kun taidosalien ovia jouduttiin laittamaan kiinni koronan myötä. Monella on ikävä pukuhuonekeskusteluja ja notkumista taidoasioiden äärellä treenien jälkeen.

Taidohitsaamo -podcastsarja tuli paikkaamaan aukkoa, joka syntyi kaipuusta lajitovereitamme kohtaan. Jos emme voi nähdä lajitovereitamme autenttisessa ympäristössä, kohdatkaamme ääniaalloilla.

Taidohitsaamo on siis Suomen Taidon oma Podcast -sarja, joka tarttuu lajin kivoihin, mutta myös kipeisiin aiheisiin kiinnostavien studiovieraiden kanssa. Kevään aikana kuullaan neljä kiinnostavaa jaksoa ja syksyllä palataan audioiden ääreen uusin teemoin.

Voit kuunnella Taidohitsaamo seuraavista palveluista:

Spotify

Anchor

Breaker

Apple Podcasts

Pocket Casts

RadioPublic

Google Podcasts

Isäntänä toimii Mikko Suhonen ja taisteluparina hänellä on piinkova Co-host Katja Anoschkin. Pajalla hitsauskypärän takana tuottajan ominaisuudessa häärää Sera Kaukola.

Yrjö Castrén (1961-2020)

Lämmin ihminen, arvokas ystävä ja pitkän linjan taidoka on poissa.

Joulun aikaan saimme suruviestin Yrjö Castrénin poismenosta, kuin muistutuksena elämän rajallisuudesta. Lempinimeltään Ykä tai YC oli taidoaktiivi, joka ei tekemisillään kerskunut. Oli projekti pieni tai suuri, Ykä vei sen maaliin. Hän oli toiminnassaan aina hyvin tasapuolinen ja punnitsi asioita aina molemmin puolin. Liiton työntekijöille hän oli olkapää, johon nojata, tuki, johon turvata, korvat, jotka kuuntelivat ja apukädet aina, kun tarvittiin. Yrjöä voi kuvailla taidon omaksi kummisedäksi, jolla oli aikaa ja halua yhteisten asioiden edistämiselle. Yrjö oli aina iloinen, auttavainen, sydämellinen ja valmis tarttumaan toimeen.

Taidon pariin Yrjö tuli vuonna 1977, kun hän aloitti taidon alkeiskurssilla Lahdessa, Sugatan salilla Liipolassa. Treenaaminen oli tuolloin todella erilaista verrattuna nykypäivään, alkeiskurssilaisetkin juoksivat osana harjoitusta paljain jaloin lumella. Yrjö jatkoi harjoittelua jatkokurssin kautta eteenpäin ja osaaminen karttui, samaten vyön väri muuttui. Jo tällöin Yrjö osallistui tapahtumien järjestämiseen ja oli mukana järjestämässä taidon ensimmäisiä SM-kilpailuja vuonna 1978.

Suomen Taido Dan-yhdistys perustettiin vuonna 1992 päätehtävänään ylläpitää ja kehittää laadukasta ja oikeaoppista taidoa. Saavutettuaan mustan vyön Yrjö liittyi pian Dan-yhdistykseen ja hänet valittiin hallitukseen ja myöhemmin myös puheenjohtajaksi. Yrjö toimikin Suomen Taido Dan-yhdistyksen puheenjohtajana yli 20 vuotta. Vahvalla otteellaan hän luotsasi mustien vöiden yhdistystä ja sai seurata läheltä taidon kehittymistä Suomessa. Puheenjohtajana hän oli avarakatseinen, kuunteleva ja rakentava päättäjä, 100%:n lojaali muille taidokoille ja taidolle.

Yrjö toimi vuosia myös Suomen Taidoliiton tilintarkastajana ja vuodesta 2013 Suomen Taidoliiton hallituksessa ja vuosina 2014-2018 Suomen Taidon johtoryhmässä. Vuodesta 2019 alkaen Yrjö jatkoi DY:n edustajana Suomen Taidon johtoryhmässä. Tähän kaikkeen hän oli valmis panostamaan aikaansa ja energiaansa, vaikka hänellä oli monta muutakin rautaa tulessa; vaativa päivätyö, harjoittelu ja toiminta Castrénin suvun päämiehenä.

Aktiivisena järjestötoimijana Yrjölle kertyi luonnollisena jatkumona myös mittava kokemus kansainvälisestä taidosta, sillä hän toimi vuosia Maailman Taidoliiton toiminnantarkastajana.

The Taido community has had a tremendous loss. Yrjö will always be with us in our memories and through the legacy he left both in Finland and internationally. He represented Finnish Taido internationally frequently during the past decades. Always positive, thoughtful and full of wisdom and insights. Not very talkative in meetings, but once he spoke, it was always something worth listening to. Outside the official arena, he was always glad to chat and discuss all and everything, always with a smile on his face lighting up the room. Maybe more than that, the strongest impression of him was his calmness. Regardless the storm around him, he was always calm and solid as a rock. In these stormy times full of uncertainty his absence feels even stronger. Always in our minds, rest in peace Yrjö. – Alvar Hugosson, World Taido Federation

Ykä. Kiitos kaikesta.

Taidoyhteisö jää kaipaamaan sinua. Elät aina ajatuksissamme, sydämissämme ja muistoissamme.

Läheisille toivomme voimia ja lohtua suuressa kaipauksessa.

Taidokoiden, Suomen Taidon, Suomen Taido Dan-yhdistyksen ja Maailman Taidoliiton puolesta,

Sera Kaukola, Elisa Rousu, Jari Tuominen, Jukka Kirsi, Seppo Hurri ja Alvar Hugosson

Taidoka – astu ohjaajan polulle!

Suomen Taido tarjoaa työkaluja ja koulutuksia kaikille ohjaamisesta kiinnostuneille ja sitä jo tekeville taidokoille. Kuuntele podcast ja hyppää tiedon äärelle. Inspiroidu kouluttautumaan kevään pilottikoulutuksiin!

Podcastissa Sera Kaukola ja Katja Anoschkin jutustelevat ohjaajana kehittymisestä ja sivuavat samalla Suomen Taidon tarjoamaa koulutustarjontaa.

Pahoittelemme ääniraidan kohinaa – keskity kuitenkin sisältöön!

Tutustu myös uudistettuun koulutusjärjestelmään ja I-tason moduleihin. Seuraa myös tapahtumakalenteria osoitteessa www.taido.fi!

Työpöydältä toteutukseen – muutos on mahdollisuus!

”Yksi tärkeimmistä taidoista on muutoksenhallintakyky, taito johtaa ihmisiä sekä toiminnan jatkuva kehittäminen.”

– HUMAKin lehtori Juha Iso-Aho

Muutos

Niinhän se on, järjestötyössä niin kuin maailmassa yleensäkin ainoa varma asia on muutos: muutos trendeissä, muutos ihmisten ajankäytössä, muutos ympäröivissä arvoissa, muutos liikuntakäyttäytymisessä, muutos teknologiassa.. Tuntuu, että vauhti on välillä päätä huumaava. Yhdeksän vuotta sitten aloittaessani Suomen Taidoliiton kehityspäällikkönä käytössä olivat lankapuhelin ja matkapuhelin, saattopa nurkassa nököttää vielä faksikin, Sähköisistä järjestelmistä käytössä olivat Sporttirekisterin vanhempi painos, sähköinen taloushallinnon ohjelmisto, www-sivut ja sähköposti. Nyt välineiden ja kanavien kirjo on moninkertainen, mutta haasteeksi on muodostunut ihmisten tavoittaminen monista kanavista huolimatta.

Kohtaaminen

Niinpä väylä seuratoimijoiden kanssa tehtävään työhön, vapaaehtoisten kanssa toimimiseen ja uusien potentiaalisten harrastajien löytämiseen muodostuu mielestäni aidon kohtaamisen kautta. Näin järjestötyöntekijänä työnilo syntyy juuri näistä kohtaamisista. Tätä työtä tehdään niille, ketkä antavat oman aikansa ja panoksensa vuosi toisensa jälkeen lajille ja seuralle. Järjestötyö on välillä myös todella yksinäistä – ihmiset kenen kanssa töitä tehdään ovat pitkin maakuntia ja saleja, monesti toimistolla kaipaisi ympärille tiimiä tai hankalana päivänä kollegan kannustavia sanoja. Näihin hetkiin löytyy usein ratkaisu muiden kamppailuliittojen työntekijöistä, jotka kohtaavat samankaltaisia tilanteita omissa tehtävissään.

Kehitys

Yksi voimavara, inspiraation lähde kehitystyöhön ja avain ajassa pysymiseen on itsensä kehittäminen. Suomen Taidon leivissä on ollut aina hyvin myönteinen suhtautuminen kehitykseen ja kehittämiseen, niinpä itselläni on ollut mahdollisuus suorittaa työn ohella taloushallinnon opintoja, urheilujohtamisen YAMK-tutkinto, digitaalisen muotoilun opinnot sekä vapaaehtoistyön johtamisen opintoja. Niistä kaikista on voinut ammentaa uusinta tietoa ja osaamista suoraan omaan työhön ja valjastaa taidon käyttöön.

Ideat

Parasta ovat kuitenkin ideat ja taidossa piilevä rohkeuden ilmapiiri. Opiskellessani vapaaehtoistyön johtamista Humanistisessa ammattikorkekoulussa kevätkaudella 2019 mieleeni virisi muutosjohtamisen opintokokonaisuuden aikana idea Taido tutuksi -hankkeesta ja sen toteutuksesta. Hetken pähkäilin, miten EM-tapahtuman jälkeen oma puhti riittäisi, kunnes tajusin, että ehkä voisimmekin saada lisävoimia Tomi Tolsasta. Hänellä jos kellä oli näkemystä, tietoa ja kokemusta urheilujohtamisesta ja vieläpä palavaa kiinnostusta lajin suuntaan. Opiskelukaverit pitivät hanketta rohkeana, mutta kannatettavana. Head hunt -soitto taidon omalle taikaviitalle antoi mahdolliselta toteuttajalta vihreää valoa.

Tomi Tolsa: "Kuullessani suunnitelman tunsin
heti olevamme merkityksellisen asian äärellä. Harrastajamäärien lisääminen seurojen menestystä vahvistamalla on minulle kaikista rakkain tavoite. Harrastajien ja seuratoimijoiden tarpeiden huomioiminen on ensiarvoisen tärkeää. Hyvin toimiva seuratoiminta luo vahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja uudet harrastajat tuovat lisää energiaa lajiin. Haluamme kaikki yhdessä varmistaa taidon elinvoimaisuuden myös tulevaisuudessa."

Keväällä pidetty seurapäivä Keravalla vahvisti lopullisesti muutossuunnitelman tarpeellisuuden. Seurat kaipasivat tukea ja apua jäsenhankintaan konkreettisesti kentällä. Näin keräsin rohkeuteni ja 24.4. idea lähti Suomen Taidon puheenjohtaja Elisa Rousulle, joka suhtautui esitykseen positiivisesti. Johtoryhmällä olikin sitten seuraavanlainen esitys agendallaan 9.5. pidetyssä kokouksessa:

”Hyvää ei voi kehittää määräänsä enempää ja nyt tarvitaankin volyymiä harrastajamääriin. Lajipäällikkö esittää n. vuoden mittaista hanketta, jolla on tarkoitus kasvattaa lajin harrastajamääriä tuntuvasti 1.8.2019-31.9.2020 välisenä aikana ja mahdollisuuksien mukaan jatkaa hanketta palkallisen henkilön voimin myös seurahankkeen nimissä 2020-2022.”

Suomen Taidon johtoryhmä teki nopean tilannekatsauksen ja hyväksyi esityksen yksimielisesti ja näin startattiin toden teolla Taido tutuksi -hanke, jonka tarkoituksena on hankkia ensimmäisenä hankevuonna taidolle 400 uutta lisenssillistä harrastajaa.

Tieto ja taito

Hankkeen aikana kerätään tietoa ja pyritään löytämään taidosta kiinnostuneita aloittaja- ja asiakasegmenttejä. Tomi Tolsa valmistelee myös Haaga-Helia YAMK -tutkintoonsa liittyvän opinnäytetyön hankkeen kulusta ja tuloksista.

Tomi Tolsa: "Parasta hankkeessa on käytännön toimiminen ruohonjuuritasolla: seuratoimijoiden sparraus, jäsenhankinnan suunnittelu, yhteydenotot keskeisiin sidosryhmiin kuten kunnat, koulut, päiväkodit; vierailut ja lajikokeilujen ohjaaminen ja niin edelleen. Päiväkotien viskarit, eskarit ja henkilökunta ovat ottaneet minut tervetulleena vastaan ja eroamme tunnin päätteeksi posket punaisina ja hymyssä suin. Olemme päässeet vauhtiin nopeasti!" 
”Jos odotat muutosta, ole valmis tekemään asiat myös toisin ja katso mitä se tuo tullessaan.”

Terveisin

Sera

Kirjoittaja on Suomen Taidon lajipäällikkö, joka on opintovapaalla 1.9.2019-31.8.2020 välisenä aikana ja tiirailee tuon ajan hankkeen kulkua takavasemmalta. Samalla hän latailee akkuja sekä virittelee uusia ideoita. Nähdään tapahtumissa ja viimeistään syksyllä 2020!

Hyundai ja taido yhteisellä matkalla taidon EM-tapahtumaan

Kamppailulaji taidon Euroopan mestaruudet ratkeavat Tampereella 2.-3.8.2019. Kansainväliset urheilutapahtumat koostuvat useista osa-alueista ja yksi tärkeimmistä on logistiikkaan liittyvät ratkaisut. EM-tapahtuman henkilökuljetuksissa tärkeänä kumppanina on Hyundai Motor Finland. Arvovieraita kuljettaa kaksi perheauto-kokoluokan Hyundai Tucson katumaasturia ja Hyundain lippulaivamalli Santa Fe, johon mahtuu tarvittaessa 7 henkilöä.

Yhteistyön taustalla on Hyundain ja taidon yhteinen arvomaailma, sillä molemmat haluavat olla enemmän kuin tavallinen ratkaisu, oli kyse sitten liikkumisesta paikasta toiseen tai tapa viettää vapaa-aikaa. Kumpikin pyrkii olemaan omalla sektorillaan ihmisen elinikäinen kumppani.

Vaativalle harrastajalle ja kilpailijalle taidoon kuuluvat voltit sekä muu akrobatia tarjoavat loputtomasti mahdollisuuksia haastaa itseään. Myös Hyundai tarttuu jokaiseen tilaisuuteen haastaa itsensä ja luottaa tavoitteiden saavuttamiseen järkkymättömällä innolla ja kekseliäisyydellä.

Hyundai uskoo, että organisaation tulevaisuus rakentuu yksittäisten työntekijöiden innostukselle ja osaamiselle. Myös jatkuva vuorovaikutus ja yhteistyö liikekumppaneiden kanssa synnyttävät yhteenkuuluvuutta, jonka suojissa syntyy synergiaetuja. Samalla ajatuksella rakennetaan myös taidon arvokilpailut sekä pyöritetään suomalaista seuratoimintaa. Näin ei olekaan ihme, että suomalaiset taidokat menestyvät kansainvälisissä arvokilpailuissa vuosi toisensa jälkeen. Tällä hetkellä nuori järvenpääläinen Suvi Nissinen pitää hallussaan liikesarjojen maailmanmestaruutta. Nissinen nähdään myös EM-tatamilla Tampereella. Myös Hyundai nappaa erilaisia palkintoja vuosittain, viimeisimpänä SUV-malli Hyundai Tucson voitti saksalaisen Bild am Sonntag -lehden lukijaäänestyksen ollen 2019 Saksan paras perheauto.

Hyundai ja taido toivottavat yhdessä kaikki kiinnostuneet tervetulleeksi seuraamaan taidon EM-kilpailuja ja kansainvälisiä ystävyyskilpailuja Tampereen Messu- ja Urheilukeskukseen 2.-3.8. Perjantaina käydään liikesarjat ja lauantaina tapahtuma huipentuu otteluihin. Liput osoitteesta lippu.fi.

Suomen Taido muodostaa taidon lajikollegion Suomen Karateliitto ry:ssä. Taidon lajikollegio toimii kaikkien suomalaisten taidoseurojen yhdyssiteenä sekä lajin edunvalvojana Suomessa. Taidon juuret ovat karatessa ja perinteisessä okinawa-te’ssä. Taido profiloitui omaksi lajikseen vuonna 1965. Taidossa karaten perinteisiin potkuihin ja lyönteihin tuli mukaan monta uutta innovaatioita: pyörivät ja kierteiset liikkeet, akrobatialiikkeet, nopea ja tehokas jalkatyöskentely sekä vartalon akselin muuttaminen.

Suomen Taidon tehtävänä on tarjota ainutlaatuisia kamppailuelämyksiä, jotka tuovat kokijalleen iloa ja hyvinvointia. Lajia voi harrastaa kaikissa Suomen isoimmissa kaupungeissa. Uudet kurssit alkavat seuroissa elo-syyskuussa.

Hyundai Motor Company perustettiin vuonna 1967. Siitä on kasvanut maailman viidenneksi suurin autovalmistaja. Sillä on yli 50 autoihin liittyvää tytär- ja sisaryhtiötä. Hyundai Motor Companyn ensimmäinen, omavalmisteinen vientiauto vuonna 1976 oli Pony, nyt Hyundain vienti on vuosittain yli neljä miljoona korkealaatuista henkilöautoa, maasturia, kuorma-autoa ja bussia.

Lisätietoja: Suomen Taidon Lajipäällikkö Sera Kaukola taido@taido.fi tai Hyundai Motor Finland kaista@hyundai.fi

Taidon Suomeen tuonut Minoru Okanda nähdään EM-tapahtumassa!

Kauan on kulunut siitä, kun nuori lääketieteen opiskelija Minoru Okanda aloitti taidotoiminnan Suomessa syksyllä vuonna 1972. Nyt on jälleennäkemisen aika, kun Okanda ja hänen vaimonsa saapuvat Suomeen seuraamaan EM-tapahtumaa Tampereelle!

Okanda kierteli ympäri Eurooppaa ennen tuloaan Suomeen ja päätyi lopulta Lahteen. Hän oli kuullut muutama vuosi aiemmin perustetusta Lahden Sugata -nimisestä judoseurasta ja päätti mennä salille esittäytymään. Tuohon aikaan kamppailulajit olivat vielä sangen harvinaisia ja tuoreita tuttavuuksia (judotoiminta oli alkanut Suomessa vuonna 1954, karate vuonna 1968 ja aikido vuonna 1970). Vaikuttava näytös ja Okandan jämäkkä olemus sekä halu opettaa herätti kiinnostuksen ja niin taidotoiminta Lahdessa alkoi. Mukana oli alusta saakka Hannu Helminen, jolla oli työnsä puolesta oli mahdollisuus osallistua Okandan järjestämiin harjoituksiin yhdessä Otto Bergerin kanssa. Helminen ja Berger olivat kummatkin muusikkoja, joten päiväsaikaan harjoittelu sopi heille hyvin. He olivatkin Okandan yksityisoppilaita päivisin ja illat kuluivat keikkaillessa n. 25 keikan kuukausitahtia.

Okanda murskausnäytöksessä vanhoissa sähkölaitoksen tiloissa Lahdessa. Kuva: Hannu Helmisen albumi

Kun toiminta alkoi vakiintua elettiin vielä aikaa, jolloin taidoa (kuten ei karateakaan) luokiteltu vielä urheilulajiksi ja siitä syystä virallista urheiluseuraa ei voitu perustaa. Judo kuitenkin luokiteltiin urheilulajiksi ja sen alle perustettiin Lahden Sugatan taidojaosto Genseidojo, jonka alaisuudessa taidokat harjoittelivat. Taidokoilla kyti ajatus, että vielä joku kerta tämä virkeä sisarjärjestö syö koko emäseuran! Vuonna 1987 lajien tiet erkanivat. Judon piti näkyä seuran nimessä, joten perustetiin Lahden Judoseura ry ja Lahden Sugata jäi taidoseuran nimeksi.

Suomalaisten vierailu Japaniin 1975. Kuva: Hannu Helmisen albumi

Helmisestä ja Okandasta tuli ystävät. Kun Okanda palasi takaisin kotiin, teki Helminen vastavierailun Japaniin 1973-1974. Helminen harjoitteli Kitasaton yliopistolla taidoa kolmesti päivässä. Tuliaisina yli puolen vuoden mittaiselta matkalta Helmisellä oli 2.kyun ruskea vyö, jonka myönsi lajin kehittäjä Seiken Shukumine. Lahdessa aloitettua taido-opetusta oli Suomeen tullut jatkamaan Kenji Uemura 4.dan.

Yuetsu Tanaka ja Hannu Helminen. Kuva otettu Helmisen toiselta Japanin matkalta 1975. (Hannu Helmisen albumi)

”Odotan suuresti taidon EM-tapahtumaa ja etenkin Minorun kohtaamista 44 vuoden jälkeen ”

Taidon suomalainen pioneeri Hannu Helminen saapuu myös EM-tapahtumaan. ”Odotan suuresti taidon EM-tapahtumaa ja etenkin Minorun kohtaamista 44 vuoden jälkeen. Yuetsu Tanakan tapasin viimeksi vuonna 1978 taidon ensimmäisissä SM-kilpailuissa, joten siitäkin on jo kulunut tovi. Minorun muistan erittäin symaattisena ja huumorintajuisena ja miellyttävänä persoonana. Asuin jonkin aikaa Japanissa oloni aikana Minorun kotona. Kun kävimme yhdessä harjoittelemassa Kitasaton yliopistolla huomasin, että hän oli siellä erittäin arvostettu henkilö. Sen näki heti. Myös Yuetsu Tanakan kanssa harjoittelimme samassa ryhmässä ja ystävystyimme ensimmäisen Japanin matkani aikana. Seuraavan vierailun aikana vuonna 1975 Tanakasta oli tullut Kitasaton taidoryhmän kapteeni ja päävetäjä. Muistan Tanakan hyvän tekniikan sekä loistavan pohjan, mikä hänellä oli voimistelusta. En ihmettele, että hänestä tuli yliopiston taidokapteeni. Tanakan kanssa kävimme monia pitkiä keskusteluita ja hänestä tuli hyvä ystäväni.”

Suomen Taido kutsui myös Kenji Uemuran Tampereen EM-tapahtumaan, mutta tällä kertaa hän oli estynyt osallistumaan. Kutsu oli kuitenkin mitä mieluisin yllätys. Uemuralle oli jäänyt pysyvästi mieleen Suomessa vietetyt kuukaudet. Suomalaisten ystävällisyys ja etenkin suomalaisten naisten itsenäinen rooli oli tehnyt häneen vaikutuksen. Uemuralla on tarkoituksenaan matkustaa Suomeen jonakin toisena ajankohtana yhdessä perheensä kanssa. Hannu Helminen muistaa Uemuran pirteänä ja vauhdikkaana persoonana. Jäämme siis vielä odottamaan, milloin kohtaamme Uemuran!

Kasvua kiikarissa, mutta millä suunnalla?

Taidokansa kokoontui Seurapäivään Keravalle 13.4. Kyseessä oli seuran kehittämiseen painottuvan päivä, jossa pyrittiin tukemaan erityisesti seurahankkeeseen osallistuvia seuroja oman toiminnan kehittämisessä, mutta tapahtumaan olivat tervetulleita myös muiden seurojen edustajat. Osallistujille esitettiin ennakkoon kaksi kysymystä, joiden vastaukset suuntasivat päivän aiheita:

Ei ollut mitenkään yllättävää, että päivän teemojen kärkikastiin nousi nousi jäsenhankinta eli mistä seuratoimintaan saataisiin lisää harrastajia. Etenkin aikuisharrastajien saamista mukaan toimintaan toivottiin.

Jotta seurojen toiveisiin pystyttiin vastaamaan oli ensiarvoisen tärkeää sukeltaa dataan – tietää miten eri kohderyhmät organisoituun seuratoimintaan osallistuvat. Tässä poimintoja liikunnan harrastamisesta Suomessa:

Miten Suomi liikkuu – kuka osallistuu seuratoimintaan?

Organisoidulla liikunnalla ja urheilulla tarkoitetaan seurojen, kuntien, yhdistysten, yritysten ja muiden vastaavien tahojen järjestämiä liikuntaharrastuksia.

Alakouluikäiset liikkujina
Liikuntaa ja urheilua urheiluseurassa harrastaa 67 prosenttia 9-vuotiaista ja 71 prosenttia 11-vuotiaista. Lähde: Likes 2019

Yläkouluikäiset liikkujina:
Yhteensä 48 prosenttia 8.–9.-luokkalaisista harrastaa ohjattua liikuntaa vähintään joka viikko. Urheiluseurassa liikuntaa tai urheilua harrastaa 58 prosenttia 13-vuotiaistaja 44 prosenttia 15-vuotiaista. Lähde: Likes 2019

Tutustu myös Sini Rosenbergin graduun Ammatillisessa oppilaitoksessa opiskelevien ja lukiolaisten käsityksiä liikunnan harrastamisesta.

Opiskelijat liikkujina:
42 prosenttia lukiolaisista ja 25 prosenttia ammattiin opiskelevista harrastaa ohjattua liikuntaa viikoittain. Lähde: Likes 2019

Aikuiset liikkujina:
Kansallisen liikuntatutkimuksen vuosien 2009–2010 tietojen mukaan 19–65-vuotiaista suomalaisista vain 16 % otti osaa liikunnan kansalaistoimintaan. Näistä 31 % ei osallistunut varsinaiseen liikuntatoimintaan, vaan teki seurassa ainoastaan vapaaehtoistyötä.

Lähde: Metsälä 2018 sekä Kansallinen Liikuntatutkimus 2009-2010

Poimintoja liikunnan trendeistä

  • Aloitusiän aikaistuminen: Urheiluseuraharrastaminen aloitetaan Suomessa verrattain nuorena yleisimmän aloitusiän ollessa 6–7 -ikävuoden välillä.
  • Vähän liikkuvien osuus vaikuttaa olevan suurimmillaan 15–19 vuoden iässä
  • Yli puolet nuorista pitää hyvin tärkeänä liikuntamotiivina sitä, että liikunnan parissa voi viettää aikaa ystävien kanssa. Joka neljäs (26 %) 11–15-vuotias lapsi tai nuori kokee, että omaa liikuntaharrastusta estää se, että kaveritkaan eivät harrasta liikuntaa.
  • Mitä tahansa liikuntaa harrastavien osuus lähtee uudelleen nousuun 20 ikävuoden kohdalla
  • Harrastajille eivät kelpaa enää puutteelliset välineistöt tai standardikriteerejä vastaamattomat suorituspaikat
  • Vain hieman useampi kuin joka kymmenes suomalainen aikuinen harrasti kyselyhetkellä liikuntaa liikunta- tai urheiluseurassa.

Lähde: Metsälä 2018, Tuloskortti 2016

Seurapäivän osallistujia lähdössä kotiin uusien ajatusten ja ideoiden kera.

Tiedon jalostus toiminnaksi

Kun tietoa oli tovi pureksittu, oli aika alkaa pohtia oman seuran tilannetta ja jäsenhankintaa saadun tiedon valossa. Ideoita tuli mukavasti erilaisia ryhmätyömenetelmiä käyttämällä, mutta suurimpana haasteena nähtiin seuratoimijoiden rajalliset mahdolisuudet käydä ohjaamassa lajikokeiluja. Lajikokeilut nähtiin tärkeänä keinona saada lajille tunnettuutta ja sitä kautta lisää harrastajia.

Seurapäivässä oli useita erilaisia toiminnan suunnittelun työkaluja ja menetelmiä käytössä. Jos haluat tutustua tarkemmin menetelmiin, löydät päivässä käytetyt materiaalit täältä.

Ryhmällä käytössä Aikakone -tekniikka toiminnan suunnittelun välineenä.

Kuinka tukea ohjaajien ja vapaaehtoisten jaksamista?

Päivän toinen painopistealue liittyi seuran omien toimijoiden jaksamiseen. Osallistujat harjoittelivat muun muassa kiitoksen antamista, pohtivat omaa tilannettaan seuratoimijoina sekä keskustelivat vaatimusten ja voimavarojen suhteesta seuratoiminnassa. Päivässä pohdittiin mm.

Ohjaus/ seuratyön vaatimukset
•Mitkä asiat kuormittavat, stressaavat ja tuntuvat vaativilta?
•Mihin näistä voit vaikuttaa?
•Miten voisit vähentää tai lieventää näiden vaikutusta?

…ja sitten taas toisaalta

Ohjaus/ seuratyön voimavarat
•Mikä auttaa sinua jaksamaan?
•Mikä tuo energiaa ja hyvää tuulta?
•Miten näitä voisit vahvistaa ja saada lisää?

Vapaaehtoiset tarvitsevat tukea jaksaakseen tärkeässä tehtävässä, siksi selkeän tehtävänkuvan lisäksi jokaisen seuran olisi hyvä tarjota systemaattisesti tukeaan mm. seuraaviin
•(tunne)kuormituksen käsittely ja purkaminen
•oppiminen ja kehittyminen
•ristiriitojen ja jännitteiden purkaminen
•perustehtävän tukeminen
•ryhmähengen, sitoutumisen ja jaksamisen vahvistaminen

Seuraavan kerran seuroilla on mahdollisuus tavata jäsenhankintateeman parissa la 15.6. Keravalla!

Yhdessä kohti EM-tatamia

Asetin omista kokemuksistani käsin kesän harjoittelun keskiöön yhteisön, joukkueen ja tiimin.
– Laura Pellikka, maajoukkuevalmentaja

Laura Pellikka luotsaa vuoden 2019 maajoukkuetta. ”Haluamme luoda yhdessä jotain suurta, joka muodostuu nimenomaan siitä mitä me annamme toisillemme ja miten olemme toisillemme joukkuetovereita. Siis yhdessä nopeammin, korkeammalle, rohkeammin!” Kuva: Aki Peltola.

Alkanut maajoukkuekesä on itselle hieman erilainen kuin ennen. Olen ensimmäistä kertaa (pelkästään) valmentajan roolissa ja sen myötä näkökulma on hieman erilainen. Olen miettinyt paljon sitä mitä haluan ja voin urheilijoille antaa ja mikä tukisi heitä parhaiten. Kaikki ovat osaavia ja kokeneita lajissa, joten vaikka senkin kehityksen tukeminen on tärkeää, asetin omista kokemuksistani käsin kesän harjoittelun keskiöön yhteisön, joukkueen ja tiimin.

Omat parhaat urheilumuistot liittyvät maajoukkueeseen ja siellä harjoitteluun juuri itse joukkueen takia. Päätöskilpailuni Japanissa 2017 huipensivat myös tämän joukkuekokemuksen. Olin kilpaillut useasti aikaisemminkin arvokilpailuissa ja mieleni oli usein keskittynyt omiin suoritukseen ja omiin menestystavoitteisiini. Kesät olivat raskaita, vaikka joukkueen kanssa olikin ihanaa harjoitella ja viettää kesäviikonloppuja Lahdessa. Pohdin pitkään, jatkanko vielä kilpailemista maajoukkuetasolla ja päätin vielä 2017 ottaa haasteen vastaan. Ehdoksi itselleni asetin kuitenkin sen, että kesä ei saanut olla väkinäistä suorituksen hiomista, vaan halusin avata itseni ennen muuta joukkueelle ja yhteishengelle. Tämä nosti omasta mielestäni lopulta myös suoritukseni uudelle tasolle ja pystyin ylittämään itse aivan uudella tavalla.

Naisten tenkai Japanissa 2017. Kuva: Henrika Ylirisku

Itsensä avaaminen joukkueelle ja muille antaminen ei ole tällaiselle introvertille se luontaisin tapa olla osa ryhmää. Tämä lähestymistapa vaatikin paljon voimavaroja, mutta se mitä sain siitä takaisin oli paljon moninkertaisempaa kuin osasin ajatella. Kilpailupäivässä tämä kulminoitui monella tavalla. Selvisin sekavasti koostetusta kilpailupäivästä, koska joukkuetoverit ja valmentajat sanoivat missä pitää olla seuraavaksi, toivat vettä, urheiluteippiä, tuppoja osumaa ottaneeseen nenään, kylmäpusseja jalkaan ja tsemppasivat joka käänteessä. Joukkuesuorituksista jouduimme jättämään yhden pois loukkaantumisen takia ja tämänkin päätöksen minua ajatellen teki joukkuetoveri, kun itse olisin painanut vain menemään tunnelinäköisesti. Kovimmat ja liikuttavimmat hetket olivat henkilökohtaisten lajien finaalit, joissa kroppa oli jo kaukana parhaasta tikistä pahan polviruhjeen ja puujalan takia. Hokeissa oli todella liikuttavaa ja vapauttavaa saada tehdä yhdessä joukkuetoverin kanssa meidän kisaa varten hiotut suoritukset ja iloita toisen voitosta. Ottelussa olin joutunut kauden aikana luopumaan hieman tavoitteistani, enkä oikeastaan odottanut selviäväni edes mitaliotteluihin. Jouduin kasaamaan itseäni pronssiotteluun henkisesti todella paljon, mutta sain taisteltua ehkä urani nihkeimmän voiton joukkueelle puhtaasti joukkueen tuella ja yleisön kannustuksen voimalla.

Liikuttava hokei finaali MM-kilpailuissa 2017. Kuva: Henrika Ylirisku.

Haluamme luoda yhdessä jotain suurta, joka muodostuu nimenomaan siitä mitä me annamme toisillemme ja miten olemme toisillemme joukkuetovereita. Siis yhdessä nopeammin, korkeammalle, rohkeammin!

Kaikki tämä muistelu saa edelleen minussa voimakkaan tunnereaktion ja liikutuksen aikaan. Se joukkuehengen voimallisuus kannattelee muistoissa edelleen ja sen halusin tuoda nyt myös valmentajan tähän maajoukkuekesään. Taidossa joukkuehenki on sisäänrakennettuna dantailajien kautta ja niistä sitä on hyvä alkaa rakentamaan. Silti jokaisen yksilön tulee antautua sille joukkueelle ja uskaltaa sekä jaksaa avata itsestään, jotta voi vastaanottaa ja saada sen kaiken voiman, jota tiimi tarjoaa. Hiljattain töissä eräs kouluttaja kertoi, että kilpailla verbin latinankielinen sana competre kääntyisi oikeastaan muotoon tulla yhdessä suuremmaksi tai tulla osaksi jotain, joka luodaan yhdessä. Tämä puhutteli minua ja tässä kiteytyykin maajoukkueen ja arvokilpailujen ydin. Joukkueessa nimenomaan tullaan yhdessä suuremmaksi. Arvokilpailuissa joukkueet yhdessä tulevat edelleen yhdessä suuremmaksi ja koko tapahtuma heijastelee sitä, kuinka hienoa yhdessä tekemistä lajissamme onkaan! Joukkuehenki ja yhteinen tekeminen onkin meidän valmennustiimimme puolelta maajoukkueen keskeinen teema tänä kesänä.

Haluamme luoda yhdessä jotain suurta, joka muodostuu nimenomaan siitä mitä me annamme toisillemme ja miten olemme toisillemme joukkuetovereita. Siis yhdessä nopeammin, korkeammalle, rohkeammin!

Suvi Nissinen, Martta Häkli, Katja Mäkinen, Katja Anoschkin, Laura Pellikka ja Essi Pelttari palkintojenjaossa Japanin MM-kilpailuissa 2017. Kuva: Henrika Ylirisku.