Reissuporukka oli kerääntynyt Tokioon maanantaina 1.6.2015. Kävimme tiistaina Skytreessa katselemassa maisemia ja illallisella Uenon tienoilla syömässä okinawalaista ruokaa. Keskiviikkona 3.6.2015 oli ohjelmassa vierailu Japanin Taidoliiton toimistolla, lähellä Nakanon asemaa. Viiden hengen ryhmämme pääsi nauttimaan vihreää teetä ja selaamaan vanhoja Seiken Shukuminen kirjoittamia taidolehtiä Abe-sensein isännöiminä. Samalla allekirjoittanut ja Riku lunastivat etukäteen tilaamansa taidopuvut. Kaikille vierailijoille annettiin muistoksi hienot puuvillaiset tenugui-liinat, joihin on painettu kanjeilla taidon tekniikkaluokkien mallit luonnosta! Kysyttyämme varapuheenjohtaja Abe-senseiltä udon- tai sobanuudeliruokalaa lähistöltä, hän neuvoi paluumatkan varrelta oheisen paikan (katso kuva). Ravintolan tempurat osoittautuivat neljä kertaa odotettua valtavammiksi ja kastikeudonin syöjä sai ruokalapun. Tukevasti syöneinä astelimme enemmän tai vähemmän kinkunsulatusfiiliksissä kohti ensitreenejä. Toimistovierailun jälkeen kipaisimme nopeasti hakemassa treenikamat hotellilta ja suuntasimme kohti Hamachō-dojoa.
Ruotsin EM-tapahtuman yhteydessä järjestettyyn mustien vöiden vyökokeeseen osallistui parisenkymmentä taidokaa. Timo Piiroinen kuvassa keskellä taidon Soken Yoriko Kudon takana. Kuva: Olavi Kurttio
Mikä yhdistää Jukka Kirsiä, Johanna Ruokosalmea, Henri Kososta, Harri Savolaista ja elokuun alusta 2015 myös Timo Piiroista? Vastaus on, että he kaikki sitovat treeneihin lähtiessään vyötäisilleen 6. danin arvoisen mustan vyön. Elokuun alussa 2015 joukkoon liittynyt keravalainen Timo Piiroinen aloitti lajin vuonna 1984 Järvenpäässä. Kamae.fi tapasi tämän pitkän linjan taidokan ja kyseli miehen ajatelmia muutama viikko vyökokeen jälkeen.
Onneksi olkoon! Suoritit Ruotsin EM-tapahtuman yhteydessä 6. danin mustan vyön, jota vain harva suomalainen missään kamppailulajissa saavuttaa urallaan. Millainen tämä taival on ollut sinulle?
Timo Piiroinen (kesk.) yhdessä Petteri Narkon ja Kirsti Maaniemen kanssa SM-kilpailuissa 2014
Näin taaksepäin tarkastellen, se on sujunut melko nopeasti. Paljon treeniä, tavoitteita, onnistumisia, mustelmia ja kolhuja on mahtunut taipaleelle. Alkuvuodet harjoittelin vain itseäni varten. Pääsin mukaan perustamaan Sandokain Taidojaosta Keravalle ja se toi vastuuta muista harjoittelijoista. Kymmenen vuoden jälkeen jaoksen puheenjohtajuus siirtyi Marko Meriläiselle, joka on siirtänyt vastuuta vuorostaan eteenpäin. Vyöarvon kasvaessa pääsin mukaanSuomen Taido Dan -yhdistyksen hallitukseen ja myöhemmin toimin Suomen Taidoliiton puheenjohtajana 6 vuotta. Samaan aikaan olin mukana myös Maailman taidoliiton hallituksessa.
Kuva: Olavi Kurttio
”Matkalle on mahtunut paljon tekemistä pelkän salilla vietetyn ajan lisäksi. Olen saanut tavata mielettömän upeita ihmisiä ympäri maailmaa, kokenut mahtavia seikkailuja, saanut haastaa itseäni yhä uudestaan ja uusilla tavoilla, sekä toivottavasti myös oppia tekemistäni virheistä. Taido on laajentunut elämässäni dojon ulkopuolelle jo vuosia sitten. Koen olevani etuoikeutettu saadessani kuulua näin mahtavaan yhteisöön ja uskon, että tulevat vuodet eivät tarjoa yhtään vähempää kuin tähänastiset ovat tehneet.”
Mitä 6. dan merkitsee sinulle henkilökohtaisesti? Se on kuitenkin sangen harvinainen ja korkea vyöarvo oli kyseessä sitten mikä kamppailulaji tahansa. Kun aloitin taidon, niin musta vyö, eli 1. dan oli jotain maagista ja tavoittamatonta. Lopulta kun sain suoritettua sen, niin muiden dan-arvojen suorittaminen ei tunnu enää ihan samalta. Toki 6.dan tuo vastuuta lajin jatkumisesta ja kehittymisestä. Isoin muutos edelliseen vyöarvoon nähden on, että nyt saan itse pitää 1.dan vyökokeita. Yksi ympyrä on siis sulkeutunut.
Miten taido on muuttunut 1984-2015 välisenä aikana? Lajin sisältö ja tekniikat ovat säilyneet samanlaisina, mutta isoin muutos on ehkä lajin ”oheistekemisessä”. Alkuaikoina treeneissä noudatettiin japanilaista hierarkiaa ja esimerkiksi naiset istuivat toisessa rivissä ja kumarsivat miesten jälkeen. Naisten ottelukin tuli vasta myöhemmin mukaan.
Alussa ei turhia venytelty, vaan sensei lopetti treenit legendaarisiin sanoihin ”venytelkää kotona”. Nykyisin treenien sisältö huomioi koko kehon huollon ennen ja jälkeen kovien harjoitteiden.
Samalla kun lajimme on kehittynyt urheilullisempaan suuntaan, on myös suhtautuminen opettajiin muuttunut. Alkuaikoina ei tullut mieleenkään esittää senseille kesken treenien juomataukoa, tai kysyä ”miksi me näin tehdään”. Toki yhteiskunta ympärillämmekin on muuttunut ja lajin täytyy muuttua sen mukana.
Koulutusjärjestelmämme on kehittynyt valtavasti oman aloittamiseni jälkeen. Heti alusta alkaen lajin harrastajin osaamista on kehitetty muuallakin, kuin pelkästään omalla salilla. Alkuaikojen kolmiportaisen koulutuksen kaikki materiaali mahtui yhteen mappiin ja se oli pitkälti itse tuotettua. Nykyisin meillä on lajin oman koulutuksen lisäksi paljon yhteistyötä muiden lajien kanssa ja aineistoa aivan valtavasti.
Mielestäni taido on sopeutunut hyvin yhteiskunnan muutoksiin, silti säilyttäen sen ytimen joka erottaa lajin muista budolajeista.
Kuva: Taido Sandokai
Mikä taidossa on mielestäsi parasta? Taido on muuttunut vuosien varrella oman ikääntymiseni myötä. Alkuaikoina kovat treenit ja kilpailut olivat ehdotonta huippua. Nykyisin yhteisöllisyys, hyvät treenit ja treenikaverit, sekä tietysti oman perheen näkeminen tatamilla on parasta. Taido mukautuu hyvin eri elämänvaiheisiin ja tarjoaa aina jotain uutta opittavaa. Mieli ja keho pysyvät virkeinä.
Opettajana parasta on nähdä omien oppilaiden kehittyvän ja voittavan omia haasteitaan. Tällä hetkellä Keravalla oppilaideni oppilaat kilpailevat maajoukkueessa, se tuo hienosti jatkuvuutta tekemiseen.
Missä taido voisi mielestäsi kehittyä?
Lajin tunnettuus on sangen vähäistä. Budo itsessään ei ole nykyisin kovin trendikästä. Välillä tuntuu, että ihmisillä ei riitä malttia oppia budoa vaan haetaan nopeaa kykyä taisteluun suoraviivaisempien lajien kautta. Ottelu itsessään on kuitenkin vain yksi budon ilmenemisen osa-alue. Budon ja sen esiintuomisen kautta meillä on lyhyellä tähtäimellä isoimmat kehittymiskohteet.
Miltä EM-kilpailujen taso mielestäsi näytti? Itse kisoista jäi hieman kaksijakoiset tunnelmat. Osallistuvia maita oli turhan vähän, mutta ne jotka osallistuivat, olivat sangen hyviä. Tietysti olin tyytyväinen suomalaisten hallintaan, varsinkin naiset olivat todella hyviä. Miesten henkilökohtaisen ottelun finaali oli huikea, taidoa parhaimmillaan!
Otit itse kansainvälisissä ystävyyskilpailuissa osaa niin dantai hokeihin, dantai jisseniin kuin tenkaihinkin. Miltä tuntui harjoitella Jari Tuominen –sensein johdolla? Kuvailisitko joukkuettanne ja sen osallistujia? Sensei Jari Tuominen on itsessään jo sellainen ikoni, että pelkästään hänen läsnäolonsa paransi suorituksiamme. Sensei Tuominen jaksoi ehtymättä kannustaa meitä parhaimpaan mahdolliseen suoritukseen omalla kannustavalla tyylillään. Hänellä on erehtymätön silmä oppilaidensa kehityskohteille.
Joukkue itsessään koostui vanhoista harrastajista ihan kirjaimellisesti. Kaikilla harrastusvuosia on takana reilusti yli kaksikymmentä ja nuorin meistä oli jo pitkälti yli 40 vuotta. Se tuo hieman perspektiiviä tekemiseen. Joukkuetreenit sisälsivät paljon tekemistä, mutta vähintään yhtä paljon naurua ja keskinäistä ”kannustamista”. Idea joukkueeseen tuli Puustisen Kailta, joka sai puhuttua myös Tuomisen mukaan valmentajaksi. Alkuperäisessä joukkueessa oli mukana pari muuta henkilöä, mutta he joutuivat erinäisistä syistä jättäytymään pois. Saimme puhuttua Wariksen Mikon ja Vesan mukaan tekemiseen. Näin joukkueella oli Puustista lukuun ottamatta tausta Järvenpään Taidoseurassa. Itse aloitin ensimmäisellä kurssilla tammikuussa 1984. Nevaksen Antti aloitti saman vuoden syksyllä. Antti toi joukkueeseen jämäkkyyttä ja nopeaa sengiä. Mikko ja Vesa toivat nopeutta ja ketteryyttä, ainakin omien sanojensa mukaan. Kai toi joukkueeseen ulottuvuutta ja erilaista rytmiä.
Treenaaminen kohti kolmea mitalia oli erittäin antoisaa, harvoin olen nauranut salilla niin paljon sekä omille että muiden kommelluksille ja kommenteille. Ilmeisesti me myös opimme ja kehityimme matkan varrella, koska lopputulos oli sangen hyvä. Kaksi kultaa ja yksi hopea.
Ruotsissa pidettyjen ystävyyskilpailujen yksi mieleenpainuvimmista joukkueista oli ’The Expandables’. Kuva: Olavi Kurttio
Tähtääkö joukkueenne eli ’The Expandables’ Japanin kisatatameille MM2017-tapahtuman yhteydessä pidettäviin ystävyyskilpailuihin ?Huhuja tästä uudelleen kokoontumisesta on liikkeellä ja voin myös alustavasti vahvistaa ne. Jari Tuominen Sensei ilmoitti EM-tapahtuman iltajuhlassa kaiken kansan kuullen, että seuraavan kerran The Expandables on lauteilla Japanissa.
Kerro jokin taidomuisto, joka on erityisesti jäänyt mieleen. Tähän on vaikea valita yhtä. Kaikkiin liittyy olennaisena osana tekeminen muiden kanssa. Ehkä ensimmäinen valintani maajokuueseen ja EM-kisoihin Ranskaan 1995 ja sieltä Dantai jissen mestaruus. Matkalla mestaruuteen voitimme ranskalaiset ja koko kotiyleisö buuasi meille seisaaltaan, vilkutimme kaikille iloisesti. Loppuottelussa voitimme ruotsalaiset 3-2. Itse sain tasoitettua ottelut 2-2 tilanteeseen ja Lehdon Kari hoiti viimeisen voiton. Tunnelma oli mahtava. Koko seminaari itsessään oli upea kokemus, olihan lajin kehittäjä Seiken Shukuminekin vielä opettamassa meitä. Hieno reissu ja paljon hienoja muistoja!
Tervetuloa mukaan seuraamaan juttusarjaa Yliopiston Taidon seikkailuista Japanissa!
Tätä matkaa suunniteltiin pitkään ja hartaasti. Ensimmäisen kerran reissumahdollisuus taidettiin nostaa kunnolla esille syksyllä 2013, mutta erinäisistä syistä matka toteutui vasta touko-kesäkuussa 2015. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Mukana matkalla oli yhteensä 7 seuramme taidokaa (+ yksi avec) ja tarkoitus oli harrastaa turisteilua sekä treenata taidoa useammalla dojolla Tokion seudulla. Ainoastaan allekirjoittanut oli vieraillut Japanissa pari kertaa aiemmin, muille tämä oli ensimmäinen matka nousevan auringon maahan.
Siinä se vihdoin oli. Totuuden hetki. Viimeisistä kilpailuista Seralla oli aikaa 16 vuotta ja Akilla 17. Nyt takana oli viimeistelyharjoitus ja edessä Helsinki-Vantaan lentoasema.
Huhtikuussa esitetystä haasteesta oli matkattu elokuuta kohden sekavin tunnelmin. Mukana oli jännitystä, kauhua, onnistumisen ja epäonnistumisen kokemuksia, hyviä vinkkejä, onnistumista edesauttavia niksejä, naurua, tsemppiä yhdistettynä hikeen ja lihaskipuun. Tsemppibiiseinä toimivat seuraavat, ehkä legendaarisetkin hengennostatuskappaleet:
Kilpailupaikalle saavuttua jännityskin alkoi nostaa päätään.
Projektissa parasta oli varmasti oleminen niin sanotusti samassa veneessä. Itse kilpailupaikalla oli mukavampi lämmitellä tutuin menoin, tunnustella tatamia ja yrittää rupatella niitä näitä. Kun varsinaiset kilpailusuoritukset alkoivat, niin sekös vasta sai pulssin nousemaan, toisen suoritus jännitti vielä enemmän kuin oma. Kilpailurutiinista ei ollut tietoakaan ja mitään varmuutta siitä, miten jännityksen alla toimii ei ollut. Ystävyyskilpailussa hieman cupista poikkeava kilpailusysteemi oli molemmille mieluinen.
Sera: ”Parasta oli, että kultakamppailussa niin hokeissa, kuin ottelussakin pääsin kohtaamaan Suvi Lindroosin! Siinä on niin paljon osaamista ja taitoa vastassa, että päätä huimaa. Ei siinä voinut kuin parhaansa yrittää ja vaan ottaa ilo irti tilanteesta.”
Aki tahkosi ottelun toisensa perään niin sonen kuin ranking -jissenissäkin. Muistin syövereistä löytyi mukavasti tekniikoita ja kuntoa riitti aina loppusuoralle saakka.
Alla oleva videoviesti summaa koko kevään ja kesän kokemukset yhteen eli naftaliinissa oleva taidoka: Kaiva sinäkin taidopuku esille kaapin perukoilta – säilytät sitä siellä kuitenkin. Comeback tatamille saattaa alussa tuntua kankealle, mutta lopussa kiitos seisoo! Nykäise mukaan joku vanha kamppailutoveri, jolloin paluu tuntuu entistäkin mukavammalle ja sitoo sinut mukaan säännölliseen harjoitteluun. Mieti itsellesi tavoite, on se sitten kunnonkohotus hyvässä seurassa, kilpailu tai seuraava vyökoe. Seurojen järjestämillä vapaavuoroilla voi rauhassa verestää taitojaan ja vetreyttää muistojaan. Paikalta löytyy lähes poikkeuksetta joku päivitetympi taidoka, joka osaa vinkata, kun oma muisti tekee tenän.
Kiitos kaikille sarjaa seuranneille! Toivottavasti tämä sarja kannustaa jokusen vanhan taidokan palaamaan takaisin salille.
Ystävyyskilpailujen tulokset löytyvät osoitteesta www.taido.fi.
”Justiin tuolla pukkarissa Katjalle kerroin, että joka paikkaan sattuu. Pohkeisiin sattuu, käsiin sattuu, reisiin sattuu. Silmiin ei satu. Vielä.” Vuoden tauon pitänyt taidoka comebackistään.
Suomen taidomaajoukkueen päävalmentaja Aki Peltola, kuvaile vähän mennyttä EM-projektia. Mukana oli myös ensikertalaisia kuten henkilökohtaisen hokei-pronssin naisten sarjassa napannut järvenpääläinen Suvi Nissinen. ”Joukkue oli todella kova ja oli suuri kunnia saada työskennellä heidän kanssaan tämän kisaprojektin läpi. Ensikertalaisille tämä oli hyvä kenraaliharjoitus MM-kisoja varten. Kun kerran on mennyt tämän kisaputken läpi, huomaa että putken päässä on vahvempi ja itsevarmempi taidoka.”
Suvi Nissinen, olit maajoukkueen nuorin taidoka, milloin aloitit taidon ja missä? Ketkä ovat olleet sinulle tärkeimpiä opettajia? Aloitin taidon 2009 syksyllä Järvenpäässä. Järvenpäässä on todella laaja vetäjäporukka, joten yhtä opettajaa minulla ei ole. Kaikki vetäjät ovat antaneet minulle paljon.
Olet vielä nuori, vasta 16-vuotias. Milloin kiinnostuit tavoitteellisesta harjoittelusta? Olen aina ollut kiinnostunut kilpailemisesta ja halunnut kehittyä. Vasta valmennusryhmään pääsyn jälkeen, aloin treenata tavoitteellisesti ja oheistreenit tulivat osaksi arkea.
Millaista oli harjoitella EM-kilpailuja varten ja mitkä olivat henkilökohtaiset tavoitteesi ennen kilpailuja? Tämä kesä meni täysn treenien ehdoilla. Leireillä joukkuehenki kannusti tekemään aina parhaansa ja kotisalillakin riitti tsemppausta.
Tavoitteeksi asetin itselleni mitalin. Ajattelen että on parempi asettaa tavoitteet korkealle jos haluaaa menestyä, mutta turhia paineita ei kannata asettaa itselleen. Onhan mulla vielä aikaa kisata ja saavuttaa arvokisamitaleja.
Millaiset harjoittelumäärät toivat sinulle tämän tuloksen? Yleensä viikossa tuli treenattua yhteensä noin 15 tuntia. Taidoa treenasin eniten, suunnilleen neljä kertaa viikossa.
Mitä mielessä liikkui ennen hokein pronssikamppailua Katja Anoschkinia vastaan? Millainen hän oli vastustajana? Ennen pronssikamppailua mieleen muistui viimekerta kisatatamilla Katjaa vastaan, jolloin hävisin. Hetken ajattelin, että tämä oli tässä. Päätin kuitenkin, että teen oman parhaani ja katson mihin se riittää.
Katja on kova kilpakumppani. Hänen kisa-asenne on vertaansa vailla ja se jo itsessään asettaa vastustajalle painita.
Mikä oli ensimmäinen tunne, kun voitto liputettiin sinulle? Mitkä nyt on fiilikset? Olin hämilläni. Tuijotin lippuja ja ihmettelin. Kun vihdoin älysin että voitin, olin niin onnellinen että muutama kyynelkin valui poskelle. Fiilikset on edelleen hyvät, mutta kun arki alkoi niin ei ole paljoa kerenny enää miettimään kisamenestystä. Nämä olivat vaan yhdet kisat ja nyt aloitetaan treenaaminen seuraaviin.
Mitkä ovat siis seuraavat tavoitteesi taidon suhteen? Seuraava tavoitteeni on saada hyvät pisteet vyökokeessa. Sen jälkeen vasta alan miettiä tulevaa kisakautta. Tottakai tavoittelen myös 2017 MM-maajoukkue paikkaa, mutta sinne on vielä pitkä aika.
Päävalmentaja Aki Peltola, miten sinä kuvailisit tuoretta pronssimitalistiamme ja hänen kilpailusuorituksiaan?
Suvi on ollut hyvässä iskussa koko kevään ja kesän. Huikeaa kylmän viileää tekemistä nähtiin häneltä kisoissa. Suvilla on hyvä fokus ja määrätietoisuus tekemisessä mikä näkyi kisapäivänä. EM-mitalistin tekemisessä on vielä kehitettävää ja emme todellakaan ole nähneet hänen huippuaan.
Miesten tenkaissa Suomen joukkue otti EM-hopeaa. Jussi Loponen vasemmalla (5)
Jussi Loponen, olit mukana miesten joukkueessa, joka saalisti tenkaista EM-hopeaa ja dantai-hokeista EM-kultaa. Lisäksi otit osaa vyökokeeseen ja suoritit 2.dan –vyöarvon. Kuvaile millainen matka SM-kilpailuista EM-tatamille oli?
Matka oli pitkähkö ja haasteellinen, mutta samalla antoisa ja kehittävä. SM-kisat eivät osaltani menneet ihan suunnitellusti, joten kutsu maajoukkueeseen oli ehdottomasti tärkeä juttu minulle ja hyvä lisämotivaatio kevään päätteeksi. Jälkeenpäin onkin helppoa todeta kaiken olleen todellakin tämän projektin arvoista!
Mikä oli rankinta ja haasteellisinta?
Fyysisesti haastavin paikka oli viimeisen maajoukkueleirin viimeisessä harjoituksessa, jossa haettiin tarkoituksella rajoja ja mentiin hetkellisesti jopa yli. Ajallisesti haasteita toi treeni- ja työaikojen yhteensovittaminen, sillä treenien lisäksi mm. sotaharjoitukset vaativat omanlaisiaan palautumis- ja lepoaikoja. Esimerkiksi toukokuussa kahden maajoukkueleirin väliin jääneet kaksi viikkoa vietin kokonaisuudessaa töissä harjoituksessa.
Mikä oli parasta? Parhaita hetkiä olivat omat ja muiden onnistumiset ja kehittyminen valmistavan kauden aikana. Joukkueen yhteishenki, keskinäinen kannustus ja valmentajilta saadut palautteet pitkin kevättä jäivät ehdottomasti mieleen.
Vuonna 2013 tulit valituksi MM-joukkueeseen, mutta vammautuminen esti sinua osallistumasta tuolloin itse kilpailuihin. Nyt pääsit mukaan tositoimiin. Millaista on kilpailla maajoukkueessa?
Oman maan edustaminen on ja tulee varmasti aina olemaan oman kisauran kohokohta. Kiitokset menevätkin tässä vaiheessa Mikko Mönkköselle ja Aki Peltolalle osoittamastanne luottamuksesta. Ehkä tuo mainitsemasi kahden vuoden odotus toi omanlaisensa lisälatauksen näihin kilpailuihin sekä kansainväliseen debyyttiin, ainakin osin tuntui siltä. Maajoukkueessa kilpaileminen on yksinkertaisesti todella hienoa ja toivottavasti minulle siunaantuu vastaavia tilaisuuksia myös jatkossa.
Miltä tuntui harjoitella samanaikaisesti vyökokeeseen ja EM-kilpailuihin?
Kisa- ja vyökoetreenien yhteensovittaminen juuri 2.daniin oli helppoa, koska kilpailu- ja shinsahokeit olivat korkeaa unshinia lukuunottamatta samat. Lisäksi ottelutreeni kisoja varten toimi hyvin myös vyökokeeseen valmistautumisessa. Ehkä juuri harjoittelumäärän vuoksi lähdin vyökokeeseen poikkeuksellisen itsevarmana ja jännittämättä!
Mikä jäi parhaiten mieleesi tapahtumasta?
Dantai Hokei, sillä tekemästäni virheestä huolimatta voitimme EM-kultaa. Toisena nostaisin esille koko joukkueessa vallinneen loistavan yhteishengen, joka varmasti vaikutti koko maajoukkueen hyvään menestykseen! Viimeisenä en voi olla mainitsematta Antti Peltosen voittoa miesten jissenissä, sillä tiesin Antin tavoittelevan tosissaan kärkisijaa! Antista tuli kisakauden ja leiritysten aikana minulle tärkein tsemppari ja joukkuekaveri, joten Antin voitto tuntui sillä hetkellä myös omakohtaiselta voitolta.
Olit Helsingissä 2013 pidetyissä MM-kilpailuissa Suomen ainoa yksilölajien tuplamitalisti ja menestynein suomalaistaidoka. Taistelit hokeihopean lisäksi itsesi jissenissä pronssille. Luoko menestys paineita tuleville kilpailuille? Tietysti pettymys on suurempi, jos menestystä ei tule tai oma suoritus tuntuu MM-kisasuoritusta heikommalta, mutta suhtaudun joka kisaan omana haasteenaan enkä ainakaan tunnista ottavani aiemmasta menestyksestä erityisiä paineita. Tavoitteena olisi tietenkin saavuttaa samanlainen flow ja itseluottamus, mikä löytyi MM-kilpailuissa ja tähän loppuhetken valmistautumisenikin tähtää. Henkinen valmentautuminen kulkee nyt loppumetreillä vahvasti fyysisen treenin rinnalla.
Jännittääkö kisakonkaria tuleva koitos vai onko kyseessä rutiinisuoritus? Nyt eletään jännityksen ja odotuksen iloisessa sekamelskassa. Omassa suorituksessa on vielä voitettavana omia pelkoja, mikä luo tällä hetkellä kovimmat paineet, sillä suoritus ei ole tämän vuoksi ihan rutinoitunut. Päällimmäisenä tunnelmana onneksi valmisteluleiriltä saatu hyvä fiilis ja rautainen ryhmähenki!
Kuinka valmistautuminen on mennyt? Olen onneksi välttynyt suuremmilta loukkaantumisilta. Treeniohjelma itsessään on ollut fiksusti laadittu ja selkeä ja siten myös valmennus on ollut ihan huippuluokkaa! Aina tietenkin jää tunne, että tätä olisi voinut toteuttaa omalla kohdalla paremminkin, mutta tiedostan, missä asioissa on taas jatkossa petrattava.
Miltä joukkue vaikuttaa? Joukkue tulee olemaan viritetty huippuunsa ja joukkueen nuorista on hyvää vauhtia kouliintumassa tulevaisuuden legendoja. On etuoikeus treenata näiden tyyppien kanssa! Uskon, että Suomen joukkue tulee asettamaan muille kovan vastuksen!
Keneltä on mielestäsi lupa odottaa huikeimpia suorituksia? Onko joku maajoukkueen jäsen mielestäsi erityisesti jäänyt mieleen kehittymisen/ innon/ osaamisen tai muun suhteen?
Suvi Nissisen suorituksista ei uskoisi, että kyseessä on joukkueen nuorin taidoka arvokisadebyyttiään tekemässä. Suvilla vain taivas on rajana! Ehkä tämän vuoden joukkueesta Katja A. on jäänyt mieleen. Katjan kehitystä on ollut ilo seurata. Erityisesti ihailen Katjan asennetta, jossa näkyy todellinen tekemisen meininki. Katjan vahvuuksiin lukeutuu asenteen lisäksi tekemisessäkin näkyvä monipuolinen urheilutausta. Inspiroivia tyyppejä on joukkueessa ollut kautta aikain lukuisia ja kaikilta löytyy omat spessunsa.
Huhtikuussa esitetystä haasteesta oli matkattu elokuuta kohden sekavin tunnelmin. Mukana oli jännitystä, kauhua, onnistumisen ja epäonnistumisen kokemuksia, hyviä vinkkejä, onnistumista edesauttavia niksejä, naurua, tsemppiä yhdistettynä hikeen ja lihaskipuun. Tsemppibiiseinä toimivat seuraavat, ehkä legendaarisetkin hengennostatuskappaleet:
Suomen taidomaajoukkueen päävalmentaja Aki Peltola, kuvaile vähän mennyttä EM-projektia. Mukana oli myös ensikertalaisia kuten henkilökohtaisen hokei-pronssin naisten sarjassa napannut järvenpääläinen Suvi Nissinen.
Millaista oli harjoitella EM-kilpailuja varten ja mitkä olivat henkilökohtaiset tavoitteesi ennen kilpailuja?
Päävalmentaja Aki Peltola, miten sinä kuvailisit tuoretta pronssimitalistiamme ja hänen kilpailusuorituksiaan?
Fyysisesti haastavin paikka oli viimeisen maajoukkueleirin viimeisessä harjoituksessa, jossa haettiin tarkoituksella rajoja ja mentiin hetkellisesti jopa yli. Ajallisesti haasteita toi treeni- ja työaikojen yhteensovittaminen, sillä treenien lisäksi mm. sotaharjoitukset vaativat omanlaisiaan palautumis- ja lepoaikoja. Esimerkiksi toukokuussa kahden maajoukkueleirin väliin jääneet kaksi viikkoa vietin kokonaisuudessaa töissä harjoituksessa.
Olit Helsingissä 2013 pidetyissä MM-kilpailuissa Suomen ainoa yksilölajien tuplamitalisti ja menestynein suomalaistaidoka. Taistelit hokeihopean lisäksi itsesi jissenissä pronssille. Luoko menestys paineita tuleville kilpailuille?
Kuinka valmistautuminen on mennyt?
Taido on hyvän fiiliksen kamppailulaji. 