Reissuporukka oli kerääntynyt Tokioon maanantaina 1.6.2015. Kävimme tiistaina Skytreessa katselemassa maisemia ja illallisella Uenon tienoilla syömässä okinawalaista ruokaa. Keskiviikkona 3.6.2015 oli ohjelmassa vierailu Japanin Taidoliiton toimistolla, lähellä Nakanon asemaa. Viiden hengen ryhmämme pääsi nauttimaan vihreää teetä ja selaamaan vanhoja Seiken Shukuminen kirjoittamia taidolehtiä Abe-sensein isännöiminä. Samalla allekirjoittanut ja Riku lunastivat etukäteen tilaamansa taidopuvut. Kaikille vierailijoille annettiin muistoksi hienot puuvillaiset tenugui-liinat, joihin on painettu kanjeilla taidon tekniikkaluokkien mallit luonnosta! Kysyttyämme varapuheenjohtaja Abe-senseiltä udon- tai sobanuudeliruokalaa lähistöltä, hän neuvoi paluumatkan varrelta oheisen paikan (katso kuva). Ravintolan tempurat osoittautuivat neljä kertaa odotettua valtavammiksi ja kastikeudonin syöjä sai ruokalapun. Tukevasti syöneinä astelimme enemmän tai vähemmän kinkunsulatusfiiliksissä kohti ensitreenejä. Toimistovierailun jälkeen kipaisimme nopeasti hakemassa treenikamat hotellilta ja suuntasimme kohti Hamachō-dojoa.

Hamachōn porukka treenailee pienen puiston keskellä olevassa urheilukeskuksessa, jonka pääovella tapasimme Teruaki Tain, Australiasta Japaniin muuttaneen taidokan, joka myös toimi tulkkina treeneissä. Taidokoiden käytössä oli  yksi ottelualue suoja-alueineen. Toisella puolella tatamia treenailtiin samaan aikaan mm. aikidoa. Hamachōlla vetää treenejä yleensä Sakamoto-sensei, mutta hän ei tuona päivänä töiden takia päässyt kanssamme treenaamaan, mutta liittyi seuraan illalliselle lähdettäessä. Sakamoton sijaan treenien vetämisen aloitti Nagai-sensei omatoimisen kevyen venyttelyn jälkeen. Lämmittelyksi tehtiin aluksi tsukeja ja maegereja ringissä luvun mukaan. Seuraavaksi tehtiin ushiromawashigerin/senjōgerin väistöä oikealta puolelta sekä manjigerin väistöä hypyllä ensin vapaasta liikkeestä ja sitten unsokusta. Melkoisen rankka alkulämmittely!

Pääsin itse vetämään seuraavan osuuden treeneistä. Olimme yhdessä miettineet suomalaisporukalla kivaa treeniaihetta ja päädyimme tekemään leireiltä tuttuja mukavia hokeiharjoitteita. Pyysin treenaajia valitsemaan oman vahvimman hokeinsa, joka on parhaiten mielessä. Ensimmäisenä tehtiin hokei silmät kiinni parin toimiessa opaskoirana ja varmistaessa, ettei tekijä törmää toisiin treenaajiin tai seinään. Toisena harjoitteena tehtiin hokeita luettelemalla omaa puhelinnumeroa ääneen. Molemmat harjoitteet olivat japanilaisille uusia ja haastavia. He kertoivat treenaavansa hokeita tehdessä ennemminkin ”mielen tyhjyyttä”. Tärkeää tuntui olevan ”treenin pointti”, joka tässä tapauksessa oli, että hokein pitäisi olla niin vahva ja lihasmuistissa, että sitä tehdessä pystyy keskittymään myös muihin asioihin.

Nagai-sensei jatkoi jissen-henkisellä harjoitteella, jossa mentiin ottelualueelle unshinilla, jonka jälkeen molemmat parista tekevät yhden hyökkäyksen vuorotellen, jonka toinen pyrkii väistämään ja lopuksi siirryttiin unshinilla pois alueelta. Vauhtia riitti ja pareja vaihdettiin joka kierroksen jälkeen. Treenien viimeisen osuuden veti Hide-sensei, jonka johdolla harjoiteltiin sentai kaijōgeria. Ideana oli saada alkuun mahdollisimman nopea pyöriminen, jonka liike ei pysähdy ennen potkua. Senseillä itsellään oli vakuuttavan nopea kaijōgeri! Testailimme myös erilaista kaijōgeria, jossa vaihtamalla nopeasti jalkojen paikkaa paikallaan potku muuntui lähitekniikaksi.

Treenit kestivät 2,5 h ja suomalaiseen makuun salilla oli kohtalaisen hiostava tunnelma. Myös tatami tuntui tahmeammalta kuin mihin olemme Suomessa tottuneet. Johtuiko se vain omista hikisistä jaloista vai jostain muusta, en tiedä, mutta saimme ainakin hyvän selityksen mikseivät ne sengit pyörineet niin hyvin kuin kotona.. 😉 Treeniporukka oli todella mukavaa ja jatkoimmekin yhdessä illalliselle läheiseen ravintolaan. Sakamoto-sensei pahoitteli, ettei päässyt harjoittelemaan kanssamme, mutta lupasi juoda kanssamme paljon virvokkeita sen sijaan 🙂 Jaoimme ruokailun yhteydessä treenikavereille tuliaisia Suomesta ja maistelimme yhdessä salmiakkia. Osa japanilaistaidokoista esitteli illan edetessä suomen kielen taitojaan. Sanavarastoon kuului perussanojen lisäksi myös vähän yllättävämpiä ilmaisuja! Jossain välissä iltaa meiltä kysyttiin miksemme ole tulossa Arakawa-dojolle treenaamaan. ”Me todella haluaisimme, että tulette harjoittelemaan kanssamme lauantaiaamuna”. Mikäpä siinä, kyllähän aina yhdet treenit jaksaa 😀

Teksti: Nanne Malm & muu reissuporukka

Kuvat: Japanin Taidoliiton toimiston naisvirkailija, Jaana Kuosmanen & Tommi Laine