Tunnelmia EM-kisoista

Kamaeblogin toimitus halusi tietää minkälaista kisoissa oli ja minkälainen fiilis jäi kaksipäiväisestä tapahtumasta. Koska parhaat kommentit saa tietysti läsnäolleilta laitettiin sähköpostit tulille ja pyydettiin muutama kommentti tapahtumasta. Tällä kertaa saaliina on hieman näkemystä niin kisatatamilta kuin sen ulkopuoleltakin.

EM-kisatatamilla nähtiin tänä vuonna useita ensikertalaisia ja yksi heistä oli Turun Taidoseuraa edustava Hanna-Mari Boelius. Vielä puolentoista viikkoa kisojen jälkeen fiilis tuntui olevan korkealla: ”Euroopanmestaruuskisat on ohi. Loppuseremonian jälkeen tärisytti, itketti ja pyörrytti. Kaksi kisapäivää olivat koko sen 1,5 vuoden arvoisia, jotka niiden eteen oli päivittäin tehty töitä. Aluksi pelkäsin, jos fokuksen ja vireyden ylläpitäminen kahtena päivänä olisi vaikeaa, mutta käytännössä ongelmaa ei ollut. Oli sanoinkuvaamattoman siistiä, kun arvokisatunnelma valtasi puitteet molempina päivinä. Yleisön kannustus, omat joukkuekaverit tekemässä upeita suorituksia, valmentaja nyökkäämässä sulle ”mee ja tee parhaasi”, urheilugeelin maku suussa, toimitsija ojentamassa vyötä, tuomarin pillin vihellys, vastustuja… jatkumo ikimuistoisia välähdyksiä. En olisi voinut pyytää enempää. Kulunut sanonta pitää paikkansa: kilpailut ovat urheilun juhlaa.  Oma arvokisadebyytti jää varmasti mieleen ja tuntui tuovan sen itsevarmuuden, mitä olen urheilijana etsinyt. ”

Arttu Sanaksenaho ja Hanna-Mari Boelius. Kuva: Antti Korhonen

Kisakonkari Essi Pelttari kiteytti omat tunnelmansa näin: ”Päällimmäisenä mieleeni jäi älyttömän hyvä joukkuehenki, jonka ansioista kilpailuissa oli hauskaa ja koko kesän mittaisesta matkasta jäi hyvä fiilis. Minua ilahdutti myös yleinen tunnelma, jossa huokuu se rautainen osaaminen ja pyyteetön työ, joilla Suomessa panostetaan tällaisen tapahtuman järjestämiseen. Haastavinta kisatilanteessa on mielestäni sopivan vireen hakeminen etenkin joukkuesuorituksiin sekä paineen alaisena yhden onnistuneen rutiinisuorituksen tavoittaminen.Yleensä maajoukkueleireillä on kokonaisia kisasuorituksiakin harjoiteltaessa aina jonkinlainen mahdollisuus yrittää uudelleen ja hakea lopulta onnistumisen kokemus ja luottamus omaan tekemiseen. Kilpailuissa on kuitenkin ainoastaan yksi mahdollisuus. Vuosi vuodelta kilpailutilanteissa onkin alkanut korostua yhä enemmän psyykkisen valmistautumisen merkitys taitojen ja fyysisen kunnon rinnalla. Kaksipäiväinen kisatapahtuma vaikutti omasta näkökulmastani varsin toimivalta konseptilta.

Essi Pelttari. Kuva: Tomi Kajasviita

Kansainvälisissä kisoissa tuomariedustus on huikea ja tällä kertaa mukana pillin kanssa oli entinen maajoukkuedustaja Keravan Sandokaista. Henrika Ylirisku ynnäsi tuomarikokemuksensa seuraavin tuloksin: ”Minulle tuomarin näkökulmasta koettuna ystävyys- ja EM-kisat oli laadukkaasti tuotettu tapahtuma, jossa oli ilahduttavan monesta maasta osallistujia. Hyvien järjestelyiden ansiosta tuomarityössä saattoi keskittyä olennaiseen: seuraamaan ja arvioimaan keskittyneesti suorituksia tatamilla. Työskentelin kumpanakin kisapäivänä alueella, jolla Suomen maajoukkueen naiset esiintyivät. Arvostin kovasti heidän kisasuoritustensa korkeaa laatua ja hyvää tekemisen asennetta läpi eri sarjojen. Naisten otteluihin ylipäänsä on tullut ilahduttavasti lisää vauhtia ja tekniikoiden monipuolisuutta.
Kansainvälisen tuomariyhteistyön sujuminen hieman jännitti etukäteen, mutta kisapäivien aikana ehti päästä hyvään yhteistyövireeseen uusienkin kolleegojen kanssa. Varsinkin otteluissa tuomareiden välinen hyvä vuorovaikutus ja keskinäinen luottamus ovat tärkeitä. 
Kaksipäiväiset kisat jaetuilla sarjoilla oli kiinnostava kokeilu, jossa oli tuomarin kannalta sekä etuja että haasteita. Hokeiden ja otteluiden sijoittaminen eri päiville antoi mahdollisuuden orientoitua hyvin kummankin lajin tuomarointiin. Toisaalta päivät olivat pitkiä ja vaativia keskittymiskyvyn ylläpitämisen kannalta.  ”

Taustalla tuomaroimassa Henrika Ylirisku. Kuva: Tomi Kajasviita.

Kilpailijat ja tuomarit tarvitsevat jokaisissa kisoissa avukseen myös joukon toimitsijoita, joista jokaisella on erilainen tehtävä. Olavi Kurttiolla kokemusta eri tehtävistä on runsaasti, ja tällä kertaa hän kuvaili omien sanojensa mukaan ”kevyttä osuuttaan” näin:

Olavi Kurttio Kuva: Tomi Kajasviita

”Mukavaa oli (jälleen) porukan hyvä henki, toimitsijoista ja muista vapaaehtoisista kukaan ei pingottanut tai ankeillut, hommat hoidettiin niin hyvin kuin mahdollista, eikä kukaan katsonut kelloa. Minun fiilikseeni vaikutti alkuviikon puuhissa tietysti Seran energia ja Juhan hyväntuulinen rauhallisuus. Toimitsijapöytien takana touhuavalle porukalle löytyi sopiva roolitus aika helposti, ja vaikka varsinaiset kisapäivät olivat tiiviitä ja taukoja oli vähän, niin kukaan ei tainnut nääntyä. Haastavinta oli muutama pieni sekoilu Kihapp-järjestelmän kanssa, mutta onneksi Ville oli paikalla hoitamassa nämä pulmat. Tietysti jokunen kilpailijoiden poisjäänti aiheutti säpinää kilpailukaavioiden kanssa, mutta se on ihan normaalia kisatouhua. Kaksipäiväinen kisatapahtuma tällaisenaan oli mielestäni onnistunut ratkaisu. Ystävyyskisojen ja EM-kisojen vaihtumiskohdissa olisi voinut olla jotenkin näkyvämpi ja kuuluvampi ”taitekohta”.

Minulla oli vielä sunnuntaina ohjelmassa ”jälkiretkeilyn” vetäminen Kintulammen luonnonsuojelualueelle. Vaikka suuri osa ilmoittautuneista jäi pois viime hetkellä, niin silti retki oli onnistunut. Hiljainen käveleskely upeilla metsäpoluilla palautti kuulemma kisojen kolhimat kintut hyvään kuntoon. Ja tietysti eväät maistuivat hyvin.”

Kisakatsomo. Kuva: Tomi Kajasviita

Kisakatsomossa tunnelma pysyi korkealla koko kaksipäiväisen tapahtuman ajan. Maija Turpeinen seurasi kisailijoiden edesottamuksia katsomosta käsin: ”EM-tapahtuma oli katsojan näkökulmasta oikein mielekäs ja varsin onnistunut. Käytännönjärjestelyt oli toimivat – liput sai hankittua etukäteen, tapahtumapaikalla vastattiin kaikkiin tarpeisiin, niin pysäköinnin kuin evästämisen suhteen. Katsomoista löytyi hyvin tilaa, mutta kuitenkin penkkirivit oli kaikki käytössä ja tunnelma myös siellä oikein hyvä ja innostunut. Tapahtuman juonto oli tarpeellinen ja pysyi ajantasalla tilanteesta, vaikka vähän olisi lajituntemuksessa ollut katsojalla puutteita. Pidin myös siitä, että finaalit käytiin eri aikoihin, jolloin kaikki pääsi kannustamaan täysillä omiaan. EM-tapahtuma kaksipäiväisenä oli toimiva – pystyi vähän aikatauluttamaan milloin tulee paikalle, jaksoi lapsenkin kanssa paremmin seurata ja riitti hyvin energiaa kannustaa urheilijoita! Kiitos valtavasti kaikille urheilijoille jännittävistä kisoista ja järjestäjille niiden mahdollistamisesta.”

Linssin takaa kisoja tarkasteli tämänkin blogitekstin kuvista vastannut Tomi Kajasviita; ” Upeita suorituksia, sinnikkyyttä ja ystävyyttä. Näiden hetkien ikuistaminen EM tapahtuman valokuvaajana oli mahtava kokemus. Kiirettä kahden tatami alueen välillä riitti, kun kaksi sarjaa pyöri samanaikaisesti molemmilla alueilla. Yhdet lounastauot ehdin pitää kumpanakin päivänä, mutta muuten sormi oli tiukasti kameran laukaisimella. Homma jatkui vielä kisapäivien jälkeen, kun kuvat piti käydä läpi ja parhaimmat käsitellä sekä julkaista. Järjestelyiltään kisat olivat oikein onnistuneet ja kuvauksen kohteet vailla vertaansa!

Tomi Kajasviita

Nuoren miehen kuvia kisatapahtumasta löytyy tämän linkin takaa. Kuvia käyttäessäsi muistathan mainita kuvaajan.

Näillä tunnelmilla on hyvä kääntää katse kohti Australian valloitukseen. Kamaeblogin toimitus kiittää ja kuittaa.

Työpöydältä toteutukseen – muutos on mahdollisuus!

”Yksi tärkeimmistä taidoista on muutoksenhallintakyky, taito johtaa ihmisiä sekä toiminnan jatkuva kehittäminen.”

– HUMAKin lehtori Juha Iso-Aho

Muutos

Niinhän se on, järjestötyössä niin kuin maailmassa yleensäkin ainoa varma asia on muutos: muutos trendeissä, muutos ihmisten ajankäytössä, muutos ympäröivissä arvoissa, muutos liikuntakäyttäytymisessä, muutos teknologiassa.. Tuntuu, että vauhti on välillä päätä huumaava. Yhdeksän vuotta sitten aloittaessani Suomen Taidoliiton kehityspäällikkönä käytössä olivat lankapuhelin ja matkapuhelin, saattopa nurkassa nököttää vielä faksikin, Sähköisistä järjestelmistä käytössä olivat Sporttirekisterin vanhempi painos, sähköinen taloushallinnon ohjelmisto, www-sivut ja sähköposti. Nyt välineiden ja kanavien kirjo on moninkertainen, mutta haasteeksi on muodostunut ihmisten tavoittaminen monista kanavista huolimatta.

Kohtaaminen

Niinpä väylä seuratoimijoiden kanssa tehtävään työhön, vapaaehtoisten kanssa toimimiseen ja uusien potentiaalisten harrastajien löytämiseen muodostuu mielestäni aidon kohtaamisen kautta. Näin järjestötyöntekijänä työnilo syntyy juuri näistä kohtaamisista. Tätä työtä tehdään niille, ketkä antavat oman aikansa ja panoksensa vuosi toisensa jälkeen lajille ja seuralle. Järjestötyö on välillä myös todella yksinäistä – ihmiset kenen kanssa töitä tehdään ovat pitkin maakuntia ja saleja, monesti toimistolla kaipaisi ympärille tiimiä tai hankalana päivänä kollegan kannustavia sanoja. Näihin hetkiin löytyy usein ratkaisu muiden kamppailuliittojen työntekijöistä, jotka kohtaavat samankaltaisia tilanteita omissa tehtävissään.

Kehitys

Yksi voimavara, inspiraation lähde kehitystyöhön ja avain ajassa pysymiseen on itsensä kehittäminen. Suomen Taidon leivissä on ollut aina hyvin myönteinen suhtautuminen kehitykseen ja kehittämiseen, niinpä itselläni on ollut mahdollisuus suorittaa työn ohella taloushallinnon opintoja, urheilujohtamisen YAMK-tutkinto, digitaalisen muotoilun opinnot sekä vapaaehtoistyön johtamisen opintoja. Niistä kaikista on voinut ammentaa uusinta tietoa ja osaamista suoraan omaan työhön ja valjastaa taidon käyttöön.

Ideat

Parasta ovat kuitenkin ideat ja taidossa piilevä rohkeuden ilmapiiri. Opiskellessani vapaaehtoistyön johtamista Humanistisessa ammattikorkekoulussa kevätkaudella 2019 mieleeni virisi muutosjohtamisen opintokokonaisuuden aikana idea Taido tutuksi -hankkeesta ja sen toteutuksesta. Hetken pähkäilin, miten EM-tapahtuman jälkeen oma puhti riittäisi, kunnes tajusin, että ehkä voisimmekin saada lisävoimia Tomi Tolsasta. Hänellä jos kellä oli näkemystä, tietoa ja kokemusta urheilujohtamisesta ja vieläpä palavaa kiinnostusta lajin suuntaan. Opiskelukaverit pitivät hanketta rohkeana, mutta kannatettavana. Head hunt -soitto taidon omalle taikaviitalle antoi mahdolliselta toteuttajalta vihreää valoa.

Tomi Tolsa: "Kuullessani suunnitelman tunsin
heti olevamme merkityksellisen asian äärellä. Harrastajamäärien lisääminen seurojen menestystä vahvistamalla on minulle kaikista rakkain tavoite. Harrastajien ja seuratoimijoiden tarpeiden huomioiminen on ensiarvoisen tärkeää. Hyvin toimiva seuratoiminta luo vahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja uudet harrastajat tuovat lisää energiaa lajiin. Haluamme kaikki yhdessä varmistaa taidon elinvoimaisuuden myös tulevaisuudessa."

Keväällä pidetty seurapäivä Keravalla vahvisti lopullisesti muutossuunnitelman tarpeellisuuden. Seurat kaipasivat tukea ja apua jäsenhankintaan konkreettisesti kentällä. Näin keräsin rohkeuteni ja 24.4. idea lähti Suomen Taidon puheenjohtaja Elisa Rousulle, joka suhtautui esitykseen positiivisesti. Johtoryhmällä olikin sitten seuraavanlainen esitys agendallaan 9.5. pidetyssä kokouksessa:

”Hyvää ei voi kehittää määräänsä enempää ja nyt tarvitaankin volyymiä harrastajamääriin. Lajipäällikkö esittää n. vuoden mittaista hanketta, jolla on tarkoitus kasvattaa lajin harrastajamääriä tuntuvasti 1.8.2019-31.9.2020 välisenä aikana ja mahdollisuuksien mukaan jatkaa hanketta palkallisen henkilön voimin myös seurahankkeen nimissä 2020-2022.”

Suomen Taidon johtoryhmä teki nopean tilannekatsauksen ja hyväksyi esityksen yksimielisesti ja näin startattiin toden teolla Taido tutuksi -hanke, jonka tarkoituksena on hankkia ensimmäisenä hankevuonna taidolle 400 uutta lisenssillistä harrastajaa.

Tieto ja taito

Hankkeen aikana kerätään tietoa ja pyritään löytämään taidosta kiinnostuneita aloittaja- ja asiakasegmenttejä. Tomi Tolsa valmistelee myös Haaga-Helia YAMK -tutkintoonsa liittyvän opinnäytetyön hankkeen kulusta ja tuloksista.

Tomi Tolsa: "Parasta hankkeessa on käytännön toimiminen ruohonjuuritasolla: seuratoimijoiden sparraus, jäsenhankinnan suunnittelu, yhteydenotot keskeisiin sidosryhmiin kuten kunnat, koulut, päiväkodit; vierailut ja lajikokeilujen ohjaaminen ja niin edelleen. Päiväkotien viskarit, eskarit ja henkilökunta ovat ottaneet minut tervetulleena vastaan ja eroamme tunnin päätteeksi posket punaisina ja hymyssä suin. Olemme päässeet vauhtiin nopeasti!" 
”Jos odotat muutosta, ole valmis tekemään asiat myös toisin ja katso mitä se tuo tullessaan.”

Terveisin

Sera

Kirjoittaja on Suomen Taidon lajipäällikkö, joka on opintovapaalla 1.9.2019-31.8.2020 välisenä aikana ja tiirailee tuon ajan hankkeen kulkua takavasemmalta. Samalla hän latailee akkuja sekä virittelee uusia ideoita. Nähdään tapahtumissa ja viimeistään syksyllä 2020!