Taidomaajoukkue esittäytyy – Suvi Nissinen

Juhannuksen jälkeinen erittäin aurinkoinen viikko käynnissä ja taidomaajoukkueen osalta siirrymme eteenpäin. Nyt esittelyvuorossa on Suvi Nissinen!

Näin joukkuekaveri kuvailee Suvia, millainen taidopersoona hän on:

Nyt jo neljänsiin arvokisoihinsa osallistuva Suvi on tatamilla positiivinen treenikaveri, sekä tiukkaan keskittyvä kamppailija. Jo pitkään jatkunut tekniikoiden kehittäminen ja uusien asioiden omaksuminen on kehittänyt Suvista menestyksekkään urheilijan. Taidoharjoituksissa Suvi on motivoitunut suoriutumaan aina loistokkaasti hyväntuulisella asenteella.

Suvin omat tunnelmat tulevasta kisakaudesta ovat:

Rennolla fiiliksellä kohti MM-kisoja. Pitkä valmistautumisaika tuo turvaa harjoitteluun. Pienen treenitauko jälkeen tuntuu taas piristävältä tömistellä tatameja.

Loistokkaita treenejä ja tulevia kisoja Suville!

kuva: Marko Havu

Taidomaajoukkue esittäytyy – Jere Anttalainen

Vielä ennen juhannusta esitellään yksi maajoukkueen jäsen. Seuraavana esittelyvuorossa joukkueesta on Jere Anttalainen!

Pyysimme hänen joukkuetoveria kuvailemaan ”millainen taidopersoona Jere on?” ja vastaukseksi saimme:

Jere on kokenut maajoukkuetaidoka ja arvokisakonkari. Jatkuvan kehityksen takaa
Jeren periksiantamaton, motivoitunut ja positiivinen asenne treenaamiseen. Treenikaverina Jere on aina auttamassa ja kannustamassa sekä piristää joukkuetta omalla savolaisella huumorintajullaan.

Kysyimme Jeren fiilikset tulevasta kaudesta kohti MM-kisaa:

On kyllä hienoa päästä pitkästä aikaa taas joukkueena treenaamaan kohti yhteistä tavoitetta. Olo on tällä konkarilla kihelmöivän odottavainen ja tunne on, että kaikki on mahdollista. Hyvin me jaksetaan painaa menemään!

Toivotamme mahtavaa tulevaa kautta Jerelle ja onnea kisoihin!

kuva: Marko Havu

Taidomaajoukkue esittäytyy – Katja Anoschkin

Seuraavien viikkojen aikana esittelemme Suomen Taidon sosiaalisen median kanavissa sekä täällä Kamae -blogissa taidomaajoukkueen jäsenet.

Ensimmäisenä esittelyvuorossa on Katja Anoschkin!

Joukkuekaverilta kysyimme ”millainen taidopersoona Katja on?

Ammattilainen kaikin puolin. Katja on esimerkillinen urheilija, joka ei luovuta vastoinkäymisiin, vaan nousee niistä joka kerran jälkeen vahvempana. Tiedollinen, taidollinen ja fyysinen osaaminen on huipputasoa. Hänen halunsa kehittyä ja viedä rajojansa pidemmälle kannustaa kaikkia hänen lähellään ylittämään itsensä. Katja toimii esimerkkinä jokaiselle urheilijalle maajoukkueessa.

Kerrotko Katja omat fiilikset tulevasta kaudesta kohti MM-kisaa?

Neljännet arvokisat edessä ja motivaatio korkealla. Viime aikoina on alkanut löytyä hyvä balanssi myös treenin ja muun elämän välillä, joten kehityskäyräkin on jälleen nousujohteinen. Rennolla fiiliksellä siis kohti kauan odotettua kisaa.

Toivotamme suuresti Katjalle tsemppiä harjoitteluun sekä tuleviin kisoihin!

kuva: Marko Havu

Laura Pellikka – polku taidokasta urheilijaksi, valmentajaksi ja äidiksi

Hei Laura ja onnittelut perheen lisäyksestä! Mitä sinulle kuuluu tällä hetkellä?

Kiitos! Minulle ja koko perheelle kuuluu hyvää. Elellään sellaista mukavaa vauvaperheen arkea iloineen ja liian vähine unineen, mutta hyvin menee.

Kertoisitko hieman taustojasi, miten ja missä olet aikanaan päätynyt taidon pariin?

Etsin yliopisto-opinnot aloitettuani kamppailulajia, jonka voisin aloittaa. Olin lapsena harrastanut hetken judoa ja teininä kokeillut kickboxingia. Taidossa kuvaus akrobatialiikkeistä osana lajia kiinnosti erityisesti. Vuonna 2005 opiskeluaikataulut ja alkeiskurssin aikataulu vihdoin natsasi yhteen ja menin treeneihin Yliopiston taidoon ja sille tielle jäin.

Oliko sinulla jo alusta lähtien tavoitteena päätyä harrastajasta MM-urheilijaksi, vai kehittyikö tavoite vasta harrastuksen edetessä?

Harrastin lapsuuteni rytmistä voimistelua ja olin päättänyt, etten enää ikinä ala kilpailemaan. No tämähän muuttui, kun menimme syksyllä 2006 meidän alkeiskurssin porukalla joukkue-SM-kisoihin. Siitä hiljalleen innostuin kisaamisesta enemmän ja varmaan kaikki muuttui, kun sain vihreä vöisenä kutsun valmennusryhmään. Siitä hiljalleen alkoi innostus kasvamaan ja muutaman vuoden jälkeen uskalsin jo haaveilla maajoukkuepaikasta ja siitä vielä muutaman vuoden päästä jopa menestyksestä arvokisoissa.

Huomasin, että nautin suunnattomasti tavoitteellisesta harjoittelusta ja vuosien mittaan uskalsin heittäytyä urheiluun enemmän ja enemmän. En todellakaan ollut heti valmis urheilijana. Vahvuutenani aluksi olikin ehkä ennemmin kova kilpailuvietti, into harjoitella isojakin määriä vaikka yksin sekä periksiantamaton asenne kisatilanteissa.

Olet tehnyt jo tähän mennessä hienon uran taidokana ja voittanut vastustajia menestyksekkäästi. Mitkä kilpailut ovat jääneet eniten mieleesi ja minkä vuoksi?

Kyllä MM-kisat 2017 olivat ihan mieletön huipentuman omalle kisapolulle. Kisoja edelsi todella haastava kausi erilaisten huolien vuoksi ja sitä upeammalta tuntui olla henkisesti ja fyysisesti kovimmassa kunnossa kisoissa. Kisoissakin sain jissenissä ensimmäisillä kierroksilla ensin puujalan ja sitten osuman nenään, enkä antanut niiden vaikuttaa mieleeni tai suorituksiini. Erityisesti puujalka naurattaa näin jälkikäteen, kun jouduin klenkkaamaan aina tatamilta poistuessa. Sen paraneminenkin vei viikkoja. Lisäksi sain mielettömästi tukea joukkueelta ja sain kaivettua jissenin pronssimatsiin pakkovoiton, vaikka ottelu ei ollut kisoissa päätavoitteeni eikä se ollut sujunut kummoisesti myöskään kauden aikana. Päivä oli kokonaisuudessaan hieno ja nautin siitä täysillä, liikutun yhä, kun katselen kuvia niistä kisoista.

@Henrika Ylirisku

Mitkä ovat olleet suurimmat riemunhetket sekä vaikeimmat kolhut harrastajasta urheilijauralle ja huipulle?

Suurimpia riemunhetkiä ovat olleet maajoukkueajat leireineen ja kisoineen. Lisäksi nautin suuresti valmentamisesta ja leirien ohjaamisesta. Kolhuja on tullut sekä fyysisiä että henkisiä ja fyysisitä ehkä 2011 EM-kisoissa ollut anemia, joka selvisi vasta kisojen jälkeen sekä 2014 loppuvuodesta pahasti revennyt nilkan nivelside ovat olleet isoimmat jutut ennen raskautta. Nythän tässä onkin edessä ihan omanlaisensa paluu tatamille. Henkisesti raskasta oli epäonnistuminen MM-kisoissa 2013, vaikka jälkikäteen sekin on asettunut reitiksi, joka pitikin kulkea omalla polulla.

Kaikista parasta on aina kuitenkin olut treenata hyvässä seurassa. Oli etuoikeus saada valmistautua 2017 MM-kisoihin nykyisen seuran Nummelan Kumakain porukan kanssa. Sain sieltä sellaista tukea ja iloa treeniin, joka oli korvaamatonta. Siksi jokainen treenikaveri oli todella merkittävässä roolissa noiden kisojen onnistumisessani.

Sen lisäksi, että olet menestynyt urheilijana, olet toiminut taidossa valmentajana. Mitkä asiat johtivat tähän? Suositteletko valmentamista myös muille taidokoille ja mitä olet itse oppinut valmennuksen yhteydessä?

Oma valmentajani Mikko Mönkkönen kannusti aikanaan minua valmennushommiin. Mikon rohkaisemana menin Urheilijasta valmentajaksi -koulutukseen, joka oli aivan huippu! Olin toiminut valmennushommissa myös voimistelussa, joten ajatus ei olut siksikään vieras. Jos innostuu toisten auttamisesta ja kehittymisestä ja urheilusta yleensä, suosittelen todella lämpimästi jokaiselle innokkaalle valmennushommia. Itse sytyn erityisesti yksilövalmennuksesta, jota saankin tehdä säännöllisen epäsäännöllisesti nykyäänkin.

Valmennuksen kautta joutuu katsomaan harjoittelua ja taidoa monesta näkökulmasta. On myös mietittävä paljon tavoitteita ja reittejä niiden saavuttamiseen. Innostun erityisesti itse huippusuoritusten tekemisestä. Uskon vahvasti, että huipulle vaaditaan eri tavalla luovuutta ja rohkeutta kokeilla laadukkaiden perusasioiden päälle jotain uutta, minkä tutkiminen ei lopu koskaan. On myös todella kiinnostavaa ja palkitsevaa auttaa jota kuta tietyn haasteenkin kanssa ja löytää sen selättämiseen keinot.

@tomikajasviita.kuvat

Nyt arki on hieman muuttunut, miten tämä on näkynyt taidon osalta? Onko jotain mitä on tähän liittyen tullut yllätyksenä ja mitä vinkkejä voisit antaa muille äidiksi tulleille tai tuleville urheilijoille?

No tatamilla on tullut oltua todella vähän. Osallistuin vyökokeeseen juuri ennen raskauden viimeistä kolmannesta ja sen jälkeen annoinkin itseni ottaa rennommin. Olen nyt ehtinyt lähinnä käymään pienen kipaisun itse ja pienen valmennussession pitämässä. Tavoitteena on aktivoitua treenien ohjaamisessa ja omassakin treenaamisessa, kun kroppa taas palautuu.

Itselläni raskaus ei mahdollistanut aivan niin hyvin liikkumista kuin toivoin. Jo alusta alkaen esim. kävely aiheutti pahoja kramppeja vatsaan, joten haaveilemani pitkät kävelylenkit jäivät haaveeksi. Yllätyin kuitenkin, miten hyvin kroppa sieti taidoa ja voimaharjoittelua, toisaalta niihin kehoni on myös eniten tottunut vuosien aikana. Taido tuntui ja tuntuukin omalle keholle luonnollisesta tavalta liikkua. Ehkä vinkki onkin uskaltaa tehdä oman fiiliksen mukaan asioita.

Nyt käynnissä on palautuminen synnytyksen jälkeen, joka on ollut melko hidasta. Tämä vaatii malttia, jota minulla ei luonnostaan ole ainakaan liikaa. Yritänkin jatkuvasti muistuttaa itseäni, että, jos vauvakin on vasta muutaman kuukauden, ei vielä ehkä tarvitsekaan pystyä kaikkeen mihin ennen. Itselle täytyy antaa aikaa. Jokaisen raskaus ja synnytys on myös erilainen ja siksi jokaisen palautuminenkin on omansa. Muihin vertaaminen on melko turhaa energian tuhlaamista, vaikka sitä tässä luonnostaankin tekee. Someaika lisää tähänkin painetta, kun osa lähtee synnytysosastolta vanhoissa mitoissaan ja me toiset taas saamme kantaa raskauden tuomisia pidempään ja toipua hitaammassa tahdissa.

Yritän toteuttaa armollisuutta itseäni kohtaan, vaikka se onkin vaikeaa! Olenkin panostanut palautumiseeni siten, että olen käynyt äitiysfysioterapiassa sekä raskauden aikana että nyt synnytyksen jälkeen ja sitä voin suositella kaikille lämpimästi!

Onko vielä uusia tulevaisuuden suunnitelmia taidoon liittyen, näemmekö vielä kisatatameilla sinua?

Kisatatameilla minua näkyy ainakin tuomarina ja valmentajana. Kisaaminen voisi olla mahdollista joukkuelajeissa, yksilökisoihin en välttämättä enää jaksa motivoitua. Toisaalta koskaan ei pidä sanoa ei koskaan. Eihän minun pitänyt alunperinkään kilpailla taidossa…

Mitä terveisiä haluaisit lähettää muille taidokoille, niin harrastajille kuin urheilijoille?

Nauttikaa, kun voi taas käydä treeneissä! Asettakaa itsellenne kunnianhimoisia tavoitteita ja unelmoikaa. Oli kyse sitten kisoista, vyökokeista tai vaikka jonkin tekniikan opettelusta. Unelmat ja tavoitteet auttaa innostumaan harjoittelusta ja kehittymään.

Käykää leireillä ja kokeilkaa rohkeasti kisaamista. Leireillä on aina kivaa, koskaan en ole katunut leirille tai koulutukseen menemistä. Kisoissa on myös superkivaa, kun jännityksestä ja omista suorituksista selviää. Kisoissa on mahtava yhteishenki ja pääsee ylittämään itseään. Ja tärkeintähän ehkä kaikissa tapahtumissa on hyvät eväät!

Oikein aurinkoista kevättä ja nähdään tatamilla!

Terkuin, Laura

@laurapellikka

Artikkelikuva @tomikajasviita.kuvat

Taidoka Oliver Waltari valittiin urheilukoulun reserviupseerikurssin priimukseksi

Järvenpään Taidoseuran Oliver Waltari valittiin puolustusvoimien urheilukoulun talvilajien saapumiserään III/21. Yhteensä talvilajien saapumiserään valittiin 83 urheilijaa 17 eri lajiryhmästä. Viimeksi taidoka on palvellut urheilukoulun riveissä noin 20 vuotta sitten, joten valinta saapumiserään oli jo itsessään merkittävä urheilullinen saavutus. Nyt vuoden palveluksen jälkeen Waltari valittiin oman reserviupseerikurssinsa priimukseksi eli hän on todistetusti oppimisvalmiuksiltaan kurssinsa paras kriisiajan johtaja.

Kun puhutaan maanpuolustuksesta, ei ole kyse sotilaskoulutettavien keskinäisestä kilpailusta vaan siItä mitä kukin yksilö oppii. Rukin priimus valikoituu reserviupseerikurssin kattavien arviointiperusteiden mukaisesti. Vain loistava kaveri, joka pystyy toimimaan ryhmässä, on sosiaalisesti lahjakas, älykäs, väsymätön, paineensietokykyinen ja päättäväinen voi valikoitua priimukseksi.

Kamae-blogi tapasi tämän huikean nuorukaisen 24.3.2022 tapahtuneen kotiutumisen jälkeen.

Oliver! Ensinnäkin onnittelut reservin vänrikille ja onnea rukin priimukselle! Mikä jäi päällimmäiseksi opiksi vuodesta?

Kiitos! Päällimmäiseksi jäi oman jaksamisen ja energian havainnointi ja hallinta. Palveluksen yhteydessä harjoittelu ei aina ollut kevyttä ja silloin olisi pitänyt levätä. Kuitenkin mitä kauemmin olin ollut palveluksessa opin hallinnoimaan omaa jaksamista ja tunnistamaan milloin voi treenata täysiä ja milloin pitäisi antaa kropan levätä.

Mikä koetteli eniten?

Sanoisin, että korona painoi eniten tämän vuoden aikana. Useat suunnitelmat menivät uusiksi, en pystynyt harjoittelemaan kuin olisin halunnut ja armeijan koronatilanne tuntui epävarmalta. Se epävarmuus oli pahinta tämän vuoden aikana. 

Mikä vuorostaan palkitsi eniten?

Palveluksen alussa havumerkin kiinnittäminen takkiin oli hieno saavutus, mutta erityisempi saavutus tuli vasta kotiuttamisjuhlassa. Kotiuttamisjuhlassa puheen pitäminen upseerimiekan kanssa tuntui kiteyttävän hyvin suoritetun palveluksen. Sain sanotuksi kaiken minkä halusin hyvälle porukalle ja sitä kunniaa jaettiin harvalle. 

Jos katseet käännetään tulevaan, niin miten voit hyödyntää saamiasi kokemuksia jatkossa?

Merkittävin hyöty tuli erilaisten ihmisten kanssa toimimisesta. Urheilukoulussa oli paljon erilaisia henkilöitä, joiden kanssa piti osata tehdä töitä vaativissakin tilanteissa. Myös johtamiskoulutus auttaa varmasti siviilielämässä.

Kamae-blogi sai myös kunnian julkaista Waltarin pitämän kotiuttamispuheen, joka summaa nuoren miehen tuntemukset:

Kävellessäni ensimmäistä kertaa porteista sisään, en olisi uskonut seisovani tässä vuoden päästä, näin hienon joukon edessä. Olen onnellinen pääsystä Urheilukouluun, sekä tavasta, millä lopetamme tämän vuoden. Uskon, että jokainen tulee pitämään tätä kokemusta uutena sulkana jokaisen omaan hattuun. Aina kylmistä öistä majoitusharjoituksessa viimeisiin metsäöihin, vuosi on hajottanut eri tavoin, mutta hyvällä porukalla jaksoi painaa raskaidenkin aikojen läpi. Onneksi hyviä kokemuksia on ollut vaikeidenkin aikojen edestä runsaasti. 

Kaikki voivat varmasti todeta sen, ettei varusmiespalvelus ole ollut vaivatonta. Jokainen epäilemättä muistaa kesän helteet ja havukokeen järjettömän kuumuuden, missä taivalsimme Sipoonkorvesta Helsinkiin silmät puolittain ummessa ja voimat äärimmilleen kulutettuna. Vaatteissa tuntui olevan enemmän hikeä kuin puuvillaa. Saavuttuamme kasarmin oville ja romahdettuamme tupaan, tiesi onnistuneensa yhdestä elämän uuvuttavimmista kokemuksista. Sen elämyksen jälkeen tuntui punkkakin pehmeältä. 

Vuoden aikaiset tapahtumatkin ovat olleet odottamattomia. Korona vaikeutti jokaisen arkea. Urheilupaikkoja meni kiinni, kisoja peruttiin ja suunnitelmia meni uusiksi. Onneksi kasarmilla valmennuskeskuksessa pääsi aina treenaamaan. Sieltä saimme henkilökunnalta apua ja pystyimme keskittymään vain harjoitteluun. 

Vuosi sitten en olisi uskonut Ukrainan ja Venäjän sodan yltyvän näin suureksi konfliktiksi. Sodan ollessa näin lähellä Eurooppaa, ajattelen itse eri tavalla koko varusmiespalvelustani. 

Kuten jokaisen urheilijan tarina on omanlaisensa, myös jokaisen varusmiehen reitti Urheilukoulussa on erilainen. Urheilijoiden tarpeet ovat lajille ja yksilölle ominaiset ja Urheilukoulu tarjoaakin jokaiselle urheilijalle erilaisen palveluksen. 

Vaikka vuosi on ollut raskas, olen aina voinut luottaa omiin palveluskavereihini ja heidän haluun tehdä asiat loppuun asti. Tämä luotto toisiin mahdollisti sen, että lähtiessä koronan takia pienellä porukalla ylimääräiseen harjoitukseen, tiesin että pienelläkin määrällä saamme asiat tehtyä. Hyvällä porukalla ja asenteella mikään haaste ei ollut ylittämätön. 

Palveluksen vaikeudet ja niiden ylittäminen on kasvattanut meistä vahvemman henkilön ja urheilijan. En usko, että siviilissä kokisimme mitään samanlaista. Johtamiskoulutus on varmasti antanut eväitä urheiluun ja elämään siviilissä. 

Haluan kiittää kaikkia teitä, jotka olette mahdollistaneet tämän vaihteikkaan vuoden toteuttamisen. Varsinkin te, palveluskaverit, olette olleet tämän vuoden kohokohta itselleni. Olen pystynyt tutustumaan niin monenlaisiin ihmisiin ja lajeihin ja tulen varmasti muistelemaan lämmöllä teitä ja koko kokemusta ajan kullatessa raskaatkin hetket. Legendaarisen Matti Nykäsen sanoin: ”Huominen on aina tulevaisuutta.” Nyt kun kalenterissa ei enää ole aamuja toivotan jokaiselle onnekasta tulevaisuutta porttien toisella puolella. Kiitos.”
-Oliver Waltari

Reservin vänrikki Oliver Waltari

Kamae-blogi kiittää ja toivottaa onnea jatkoon!

Waltarin matkaa urheilukoulussa on seurattu Kamae-blogissa ilmestyneissä jutuissa:

Kuullos pyhä vala – terveiset urheilukoulusta

Oliver Waltarista vuoden taidoka 2021

Mitkä ovat Kuma-cupin hokein voittajan Anni Virtasen suunnitelmat alkaneelle kisakaudelle?

Pääsimme haastattelemaan hienon kisakauden avauksen tehnyttä nuorta taidokaa Anni Virtasta. Lue alta Annin mietteet ja terveiset muille.

Onnittelut Anni Kuma-Cupin naisten hokein voitosta! Kertoisitko myös muille lyhyesti kuka olet, mistä tulet ja miten päädyit taidon pariin alun perin?

Olen Anni Virtanen, 16-vuotias lukiolainen Jyväskylästä. Minulla on voimistelutausta ja noin 9-vuotiaana kiinnostuin kamppailulajeista. Kävin katsomassa karateharjoituksia, mutta se ei tuntunu omalta jutulta. Sen jälkeen tutkittiin netistä erilaisia muita kamppailulajeja. Taidosta kiinnostuin, koska siinä pystyi yhdistämään kamppailun ja akrobatian.

Mitä kuuluu tällä hetkellä ja miltä kilpailukauden ensimmäinen kisa sekä voitto tuntuu?

Tällä hetkellä kuuluu hyvää. Tämän kauden ensimmäistä kisaa jännitin ja samalla oli kivaa päästä aloittamaan kevään kisarupeamaa. Voitto oli minulle ensimmäinen aikuisten sarjassa ja siksi tuntui erityiseltä.

Kerro jotain hieman poikkeuksellisesta harjoittelukaudesta, mitkä olivat suurimmat onnistumiset ja missä kehityit mielestäsi kauden aikana?

Tällä kaudella muutoksena aiempaan treenaamiseen on ollut urheilulukion aloittaminen. Henkilökohtaiset harjoittelumäärät ovat lisääntyneet, vaikka haasteena on ollutkin pandemian aiheuttamat rajoitukset. Tällä kaudella olen onnistunut kehittämään hokeita terävämmäksi. Tärkeässä roolissa ovat olleet nyt ja aiemmin Jyväskylän valmennus, erityisesti Henri Kosonen ja Mimmi Turpeinen. Heiltä saatu tuki on ollut korvaamaton.

Mitkä ovat olleet suurimpia haasteita sinulla pandemian aikana liittyen taidoharjoitteluun?

Pandemian aikana treenaamisen haasteena on ollut joukkueharjoittelun puute. Sen sijaan yksilöharjoituksia on voitu pitää, sillä Jyväskylässä juniorit ovat saaneet harrastaa melkein kokoajan pandemiasta huolimatta.

Mitkä ovat seuraavat tavoitteesi taidorintamalla ja nyt alkaneella kilpailukaudella?

Tavoitteeni taidossa on kehittyä kaikilla osa-alueilla. Jatkan hokein hiomista ja valmistaudun tuleviin jissenmatseihin.

Olet tehnyt upean matkan nyt naisten sarjatasolle, mitä terveisiä haluaisit antaa muille taidon nuorille ja junioreille?

Iloisia ja positiivisia treenejä kaikille ja toivottavasti nähdään uusien ja vanhojen harrastajien kanssa lajin parissa😊.

Kiitos Annille haastattelusta ja onnea tuleviin kilpailuihin!

Oliver Waltarista Vuoden Taidoka 2021

Järvenpään Taidoseuran Oliver Waltari valittiin Vuoden taidokaksi 2021. Waltari edustaa nuorta taidopolvea ja hän on haastanut kokeneemmat kilpailijat menestyksekkäästi kaudella käydyissä kilpailuissa. Waltari nappasi vuoden 2021 ranking-pokaalin 32 kokonaispisteellä. Waltari valittiin myös puolustusvoimien urheilukoulun talvilajien saapumiserään III/21. Yhteensä talvilajien saapumiserään valittiin 83 urheilijaa 17 eri lajiryhmästä. Viimeksi taidoka on palvellut urheilukoulun riveissä noin 20 vuotta sitten, joten valinta saapumiserään on merkittävä urheilullinen saavutus. Vuoden taidoka -menestyksen perusteluissa mainittiin mm., että taidokana ja urheilijana Waltarissa yhdistyy sekä halu menestyä, että kyky tehdä töitä sen eteen. Kamaen toimitus tapasi Waltarin ja haastatteli nuorukaista palkitsemistilaisuuden jälkimainingeissa.

Onneksi olkoon valinnasta vuoden taidokaksi. Mitä kuuluu, miltä nyt tuntuu ja osasitko odottaa valintaa?

Vuosi on ollut vähintäänkin erikoinen ja moneenkin asiaan pitänyt sopeutua. Kaikesta erikoisuuksistaan huolimatta olen tyytyväinen kuluneeseen vuoteen. Valinta tuli minulle täysin puskista ja olen iloisesti yllättynyt. 

Kerro jotain hieman poikkeuksellisesta kilpailukaudesta, mitä olivat suurimmat onnistumiset ja missä kehityit mielestäsi kauden aikana?

Tämän kauden isoin onnistuminen kisoissa oli jissen. Pystyin kehittämään tekemistäni ja kisoissa tuli monia hyviä otteluita. Tietenkin tämä kausi huipentui ranking-voittoon ja Vuoden taidoka -valintaan.

Olen pystynyt kehittymään kokonaisvaltaisesti urheilijana. Vaikea vuosi ei ole aina mahdollistanut taidon harjoittelua, jolloin oheisharjoitteluun on pitänyt keskittyä enemmän. Olen pyrkinyt urheilemaan monipuolisesti, jolloin valmiudet uusien asioiden opetteluun ja jaksamiseen on huippukunnossa.

Armeijan ja treenaamisen tasapaino oli vaikeaa välillä löytää. Erityisesti tämän kauden aikana jouduin keskittymään ja oppimaan omista rajoistani jaksamisen suhteen ja energian käytöstä. Levon tärkeys pysyy minulla mielessä tulevaisuudessakin. 

Entä Urheilukoulu? Mikä siellä on ollut parasta ja mikä on erityisesti jäänyt mieleesi? Mikä merkitys urheilukoululla on ollut sinulle taidokana?

Urheilukoulun paras puoli on ollut mahdollisuus harjoittaa omaa lajia paremmin kuin tavallisen palveluksen aikana. Olen varma, että minulla ei olisi ollut yhtä hyvä kausi, jos en olisi päässyt urheilukouluun.

Urheilukoulun ansiosta olen tämän vuoden voinut olla sekä varusmies että taidoka. Mahdollisuus tehdä varusmiespalvelus urheilun ohella on minulle toiminut hyvin ja olen pystynyt tekemään muutakin kuin odottelemaan reserviä vihreät päällä.

Mitkä ovat seuraavat tavoitteesi taidorintamalla? Millä ajatuksin/ tavoittein lähdet helmikuussa starttaavaan kilpailulauteen?

Tavoittelen edelleen yhtä hyvää menestystä kauden 2022 kisoissa kaudella kuin tänäkin vuonna. Alkavan kauden aikana pyrin maajoukkueeseen ja voittamaan jissenin SM-kullan. Tärkeimpänä koen valmistautumisen seuraaviin MM-kisoihin. 

Oliver Waltarin Urheilukoulukokemuksista voit lukea Kamae-blogin toukokuun julkaisusta. Vuonna 2021 palkittiin myös muita ansioituneita ja menestyneitä. Voit lukea aiheesta lisää Suomen Taidon www-sivuilta.

Kuvat: Aki Peltola

Taidoa monella tavalla

Syksy on käynnistynyt rajoitusten purun merkeissä ja se on hieno asia. Vihdoin on taas  mahdollista nähdä muita daneja ihan livenä.  Taidoon kuuluu vahvasti yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen, mutta pitääkö aina olla tatamilla tehdäkseen yhdessä?

Mielestäni lajimme yhdistää samanmielisiä ihmisiä ja on mahtavaa puuhastella heidän kanssaan muutenkin kuin vain tatamille hikoillen. Tästä yhtenä esimerkkinä oli syyskuun alussa Vihdissä pelattu Taido-golf SM-turnaus, joka järjestettiin jo 15:nen kerran.  Mahtavaa yhdessä tekemistä. Vihdissä oli mukana jo tatamin jättäneitä, sekä lähes uunituoreita daneja. Voiton vei tällä kertaa Nummelan Kumakain Daniel Palmen ja hän lupasikin hoitaa seuraavat vuodet samalla tavalla. Mestarillista itseluottamusta ja sopii todella hyvin lajin henkeen. Tai-no-sen on henkisessä pelissä tärkeää!

Golffarit jälkipeleissä tiukan koitoksen jälkeen

Mantoroinnista uusia ajatuksia

Taidoa voi kehittää myös muilla keinoin ja tästä toimii mainiona esimerkkinä Ahavan Seljan käymän mentorikoulutuksen yhteydessä syntynyt ”keskustelukerho”. Zoomissa kokoontuneen dan-tason naisyhmän ideana on ollut ruotia omaa suhdetta taidoon harrastuksen eri vaiheissa sekä tunnistaa omia vahvuuksia lajissa. Millaista on olla kilpailija ja miten elää taidoelämää aktiiviuran jälkeen? Miten löytää oma paikkansa valmentajana/opettajana/mentorina tai ihan vain harrastajana? Miten päästä yhteisöön sisälle, jos onkin aloittanut vasta vanhemmalla iällä tai kilpailukärpänen ei ole koskaan puraissut? Onko naisten vahvuuksissa piirteitä, joita taidoyhteisö ei osaa tunnistaa ja joiden hyödyntäminen jää siten tapahtumatta? Aivan mahtava tapa olla yhdessä ja toteuttaa taidoa muuten kuin tatamilla. Tätä pohdintaa ja muotoa voin lämpimästi suositella ihan kaikille. Se ei tarvitse virallista ohjausta tai linjauksia, mutta voi toimia todellisena ajatushautomona, kuinka saisimme lisää jäseniä yhteisöömme tai olla ihan vain hyvän mielen hetki osallistujilleen.

Selja Ahava: ”Vuosien saatossa suhde taidoon ja omaan kehoon muuttuu. Joskus näitä kokemuksia on hyvä päästä jakamaan yhdessä toisten kanssa. Me ylemmät danit jäämme ehkä tässä suhteessa yksin: olemme vastuussa alemmistamme, mutta myös meille voisi olla hyödyksi joskus päästä mentoroitavaksi. Näkisin, että tätä Dan-yhdistys voisi lähteä tulevaisuudessa kehittämään. Esimerkiksi shinsan yhteyteen tai dan-leirien ohjelmaan.”

Dan-leirillä – vihdoinkin!

Perinteisempää Dan-yhdistyksen tekemistäkin on taas onneksi mahdollisuus tehdä. Pajulahdessa järjestettiin koronatauon jälkeen Dan-leiri 25.-26.9., jonka vetäjinä toimivat Sandokain Marko Meriläinen, 5. dan renshi ja Henrika Ylirisku, 4. dan renshi. Leirin teemana oli ottelun harjoitteleminen ja opettaminen, ja ainakin ensimmäisen päivän jälkeen osallistujat olivat pelkkää hymyä. Päällimmäinen ajatus tuntui olevan ”vihdoinkin tatamilla”.

Marko Meriläinen: ”Tätä porukkaa ei hirveästi tarvinnut motivoida. Haasteena enemmänkin oli, kuinka pidetään kaikilla mopo käsissä, että vältytään loukkaantumisilta. Onneksi pääsimme maaliin tämä haasteen kanssa ja kaikki lähtivät kotimatkalle ehjänä. Samalla tohinalle kotisalille.”

Henrika Ylirisku: ”Oli todella tervetullutta päästä vaihtamaan kuulumisia toisten mustavöisten kanssa ja verryttelemään ottelutaitoja. Korona-aikana pariharjoittelu on ollut kortilla ja moni pääsi nyt pitkästä aikaa ottamaan harjoittelussa kontaktia toisiin. Toivottavasti yhteiset keskustelut ja pohdinnat tarjosivat osallistujille uusia ajatuksia oman opetuksen kehittämiseen.”  

Leirillä päästiin pohtimaan asioita yhdessä.
Leirin osallistujat 2021

Pajulahdessa pidettiin myös ensimmäinen vyökoe ylemmille vyöarviolle. Tähän saatiin itseltään Sokelta lupa. Onnea kaikille uusille vyöarvoille! Nyt vaan shinsan kommenteista oppia omaan tekemiseen ja viemään opit omille saleille.

Taido ja hengitys

Leirin aikana julkaistiin myös Jari Tuominen -sensein aloitteesta laadittu hengityksestä kertova opas. Oppaan tekemiseen osallistui myös mahtava joukko erilasta osaamista omaavia taidokoita. Opas on ladattavissa Suomen Taidon sivuilta (https://www.taido.fi/wp-content/uploads/2021/09/Taido-ja-hengitys_2021.pdf)

Siitä löytyy meille kaikille opittavaa ja pohdittavaa.

Jari: ”Meitä oli hyvä tiimi tekemässä julkaisua ja olen itse siihen tyytyväinen. Laajuudessa oli oma haasteensa, mutta eiköhän se ole nyt melko kompakti. Seuraava painos (jos tarvetta sellaiselle) voi olla laajempi riippuen jäsenistön kiinnostuksesta. Oma toiveeni on, että julkaisu kannustaisi kehittämään rutiinitasolle uusia menetelmiä.”

Mahtavaa treenikautta tatamilla!

Timo Piiroinen, 6.dan kyoshi
Suomen Taido Dan-yhdistyksen pj

Kuullos pyhä vala – terveiset urheilukoulusta!

Puolustusvoimien urheilukoulun talvilajien saapumiserässä III/21 aloitti palveluksen myös Järvenpään Taidoseuran Oliver Waltari. Yhteensä talvilajien saapumiserään valittiin 83 urheilijaa 17 eri lajiryhmästä. Viimeksi taidoka on palvellut Urheilukoulun riveissä noin 20 vuotta sitten, joten luonnollisesti myös Kamaen toimitus kiinnostui aiheesta. Huhtikuussa palvelunsa aloittanut Waltari on saanut nyt esimakua palveluksesta ja Kamaen toimitus haastatteli nuorta alokasta sekä hänen valmentajiaan Jani Pylväistä ja Laura Pellikkaa.

Puolustusvoimien urheilukoulun tehtävä on kouluttaa tiedusteluryhmiä poikkeusolojen tarpeisiin. Tiedustelutehtävät haastavissa olosuhteissa, jolloin ollaan pitkiäkin aikoja eristettynä muista joukoista, asettavat vaatimuksia poikkeuksellisen hyvälle fyysiselle ja psyykkiselle toimintakyvylle. On perusteltua kouluttaa urheilijoita vaativiin sotilastehtäviin hyödyntäen heillä jo olemassa olevia vahvuuksia ja ominaisuuksia. Sotilaskoulutuksen lisäksi Urheilukoulu mahdollistaa lahjakkaiden urheilijoiden valmentautumisen varusmiespalveluksen aikana. Urheilukoulu on siis myös osa suomalaista huippu-urheilun valmennusjärjestelmää. Puolustusvoimien urheilukoulu sijaitsee Kaartin jääkärirykmentissä Helsingissä. 

Oliver, miten päädyit hakemaan Urheilukouluun?

En alunperin ennen kutsuntoja ollut päättänyt, että hakisin urheilukouluun. Vasta juteltuani tyttöystäväni isän kanssa, joka on armeijalla töissä, päädyin hakemaan urheilukouluun. Hän suositteli minua hakemaan, vaikka lajini on pieni verrattuna esimerkiksi nyrkkeilyyn. Hain urheilukouluun, koska uskoin, että minulla on mahdollista kehittyä siellä. Tämän lisäksi halusin kokeilla jotain erilaista verrattuna tavalliseen palvelukseen.

Millaisia fiiliksiä palvelus on herättänyt?

Parasta tähän mennessä on ollut ampuminen. En ole aikaisemmin ampunut millään, ja olen sitä aina halunnut kokeilla. Koulutukseen kuuluu paljon ammuntaa, joten siinä onnistuu vielä parantamaan suoritustaan koko ajan.

Kiinnostavinta on ollut tähän mennessä suojelukoulutus. Siellä pääsimme kokemaan esimerkiksi tulistenn seinien välissä kävelyn ja sellaista ei pääse muualla helposti kokemaan, joten nautin tilanteen harvinaisuudesta. 

Ikävintä on ollut tiukat aikataulut. Muunmuassa syömisen aika on tarkkaan määrättyä ja jos yhdessä paikassa venyy, niin seuraavaan juostaan. 

Haastellisinta on on ollut oman jaksamisen ylläpitäminen. Armeijakoulutus on raskasta, joten siitä pitää palautua hyvin, jotta voi seuraavissakin olla keskittyneenä. Tämän lisäksi pitää vielä treenata, joten kuormitus voi nousta korkeaksi ja siitä pitää osata palautua.

Entä taidoharjoittelu?

Santahaminassa on useita harjoittelualueita, joissa voi harjoitella monipuolisesti. Esimerkiksi on sisä- ja ulkosali, lenkkireittejä sekä tatamialue, joita pystyn käyttämään harjoittelua varten. Taidoa voin harjoitella melkein päivittäin, kun yövyn kasarmilla. Tosin, ihan joka päivä ei kannata harjoitella, jotta lepoa saa tarpeeksi. Teen valmentajieni kanssa suunnitelman, jonka mukaan mietin treenin sisältöä ja harjoittelen pääosin yksin. Koronan hellittäessä harjoittelumahdollisuudet paranevat, kun voin käydä esim. Helsingissä harjoituksissa. Liikuntapaikkojen avauduttua pystyn harjoittelemaan niissä.

Mitä tavoitteita ja odotuksia sinulla on palveluksesta?

Odotan kehittyväni urheilijana. Fyysisesti odotan, että kuntoni paranee ja kehitän monia osa-alueita, kuten voimaa ja kestävyyttä. Tämän lisäksi odotan, että tietoni kasvavat ja osaisin treenata paremmin, en vain määrällisesti enemmän.  Urheilun lisäksi odotan saavani uusia kokemuksia, joita en saa muualta kuin urheilukoulusta. Olen jo päässyt kokemaan uusia ja erilaisia asioita, joita en olisi päässyt kokemaan,  ellen olisi tullut armeijaan. Odotan saavani niitä vielä enemmän.

Entä taidoa koskevat tavoitteet? Mitä siintää tulevaisuudessa?

Pitkän ajan tavoitteena minulla on MM-mitalisija. Hieman lyhyemmän tähtäimen tavoitteena on jissen kulta SM-kisoista. 

Laura Pellikka, toimit Jani Pylväisen kanssa Oliverin valmentajana. Millainen on ollut sinun valmentajapolkusi ja millaista on olla tässä projektissa?

Olen itse siirtynyt valmennuksen maailmaan, kun samalla itse vielä kilpailin. Aikanaan jo teininä toimin voimistelussa valmentajan pienille voimistelijoille, mutta sitten olikin pitkä tauko ja vasta Taidon parissa tähän syttyi todellinen kipinä. Kävin loistavan Urheilijasta valmentajaksi -koulutuksen vuonna 2012 ja olen sen jälkeen päivitellyt osaamistani pienimuotoisin koulutuksin. Olen myös oppinut paljon omilta valmentajiltani, erityisesti MM-kisoihin minua auttanut fysiikkavalmentajani Laura Niemelä on ollut suuri inspiraatio ja innostaja juuri oheisharjoittelun maailmaan.

Toimimme valmennustiimin kanssa valmennusryhmän ja maajoukkueen valmentajina 2013-2019 ja samalla olimme Janin kanssa nuorten valmennusryhmän valmentajia. Nyttemmin olen tehnyt yhteistyötä yhden yksilövalmennettavan kanssa, mikä on ollut ilo ja etuoikeus. Tämä projekti Oliverin kanssa onkin mukavaa jatkumoa tähän, oli ilo olla Oliverin valmentajan myös maajoukkueessa 2019 ja mahtavaa jatkaa yhteistyötä.

Kerro Oliverista valmennettavana ja urheilijana

Oliver on ikäisekseen kypsä ihailtavan kärsivällinen. Oliverilla on edellytyksiä tähdätä aivan maailman huipulle ja hän oppii asioita todella nopeasti. Urheilijana Oliverissa yhdistyy hyvin sekä halu menestyä, että kyky tehdä töitä sen eteen. Ilman toista, on todella vaikea pärjätä huipputasolla missään lajissa. Kaiken kaikkiaan yhteistyö on todella mukavaa ja välitöntä, toivon, että minä ja me tiiminä voimme antaa Oliverille tähän hetkeen sen mitä, tarvitaan kohti hänen unelmaansa.

Oliver Waltari ja Laura Pellikka EM-kisatunnelmissa onnistuneiden kilpailusuoritusten jälkeen 2019 Tampereella. Kuva Tomi Kajasviita.

Kerro vähän valmennustiimistänne?

Olemme Janin kanssa jakaneet vastuuta siten, että Jani toimii päävalmentajana ja vastaa kokonaisuudesta kausisuunnitelman sekä lajiharjoittelun painopisteistä. Minun vastuullani on erityisesti lajiharjoittelua tukeva ohjeisharjoittelu. Oliverin tehtäväksi jääkin treenaaminen ja raportointi.

Jani Pylväinen, olet itsekin Urheilukoulun kasvatti, kerro vähän siitä!

Lahdessa Hennalan varuskunnassa, I/02. Eli herran vuonna 2002-2003. Mieleen ovat jääneet valmennusleirit Varalassa ja näin ajan kultaamana myös metsäleirit/yön-yli -seikkailut Hälvälän metsissä vaikka silloin ei juurikaan naurattanut. Urheilukoulu antoi puitteet harjoitteluun, päästämällä iltaisin paikallisen seuran dojolle ja myös valmennustietoutta jakamalla. Ehdottomasti parasta antia oli viikon mittaiset valmennusleirit Varalassa, jolloin vaan syötiin ja harjoiteltiin.

Olet nyt itse lajivalmentajan roolissa, mitä ajatuksia se nostaa?

Olen todella hyvillä fiiliksillä! Hienoa, että saatiin pitkästä aikaa taidoka urheilukouluun! Tällä hetkellä suurin haaste on ehdottomasti vallitseva tilanne, koska tämä kurittaa harjoittelumahdollisuuksia, varsinkin tatamiaikaa. Mutta toivottavasti kohta saadaan salit auki niin päästään tatamille.

Jani Pylväinen (keskellä) on toiminut aiemmin myös vuosia valmennusryhmän, nuorten valmennusryhmän ja maajoukkueen valmentajana.

Mitä sanoisit lukijoille Oliverista valmennettavana ja urheilijana?

”Katsokaa tarkkaan, tässä on tuleva maailmanmestari!”

– Jani Pylväinen
Oliver Waltari
Oliver Waltari ranking-ottelun kultamitalin kera SM-kilpailuissa 2019.

Oliver, jos joku muukin nyt innostui aiheesta, niin suosittelisitko urheilukouluun hakemista tämän kokemuksen perusteella muillekin asiaa harkitseville?

Alku on ollut lupaava, varsinkin, kun sotilaskoulutus etenee, niin treenimahdollisuudet myös paranevat. Suosittelisin kaikkia, jotka uskoisivat sopivansa Urheilukouluun hakeutumaan tänne.

Tämä oli Kamae-blogin ensimmäinen kurkistus armeijan harmaisiin. Oliver Waltarin kuulumisia kuullaan myöhemmin lisää.

Dan-yhdistyksen puheenjohtajan kahvikutsu

”Kutsunkin nyt kaikki Suomen Taidon danit ensimmäisille yhteisille iltakaffeille keskiviikkona 26.5.2021 klo 19.00-20.00”

Dan-yhdistys teetti alkuvuodesta 2021 jäsenkyselyn. Vastauksia tuli mukavasti ja niiden seassa oli sekä kehuja että kehitysehdotuksia.  Kommentteja on luettu, ryhmitelty ja jaoteltu muutaman pääkohdan alle

Takana on erikoinen ajanjakso kaikille kamppailijoille, omaa harrastusta on päässyt harjoittelemaan pätkittäin ja pienryhmissä. Tuttu tuhina ja sutina tatamilta on loistanut poissaolollaan. Etä- tai vaihtoehtotreenit ovat korvanneet normaalit ohjatut vuorot ja säännöllisen taidoilun. Tähän ajankohtaan mahtuu muitakin muutoksia. Suomen Taido Dan-yhdistys menetti pitkäaikaisen puheenjohtajansa Yrjö ”Ykä” Castrenin 2020 joulukuussa. Ykä oli monessa mukana aina vuodesta 1977 ja hän oli tuttu kasvo monessa tilaisuudessa. Hän jätti jälkeensä suuret saappaat ja niihin olisin nyt astumassa uutena Dan-yhdistyksen puheenjohtajana. 

Dan-yhdistys teetti alkuvuodesta 2021 jäsenkyselyn. Vastauksia tuli mukavasti ja niiden seassa oli sekä kehuja että kehitysehdotuksia.  Kommentteja on luettu, ryhmitelty ja jaoteltu muutaman pääkohdan alle.

  • Mustavöisten oma yhdistys
    • Dan-yhdistys ylläpitää vyökokeita, opettaa vyökoepuoltajia ja huolehtii kansainvälisistä kontakteista omalta osaltaan. Yhdistyksen on huolehdittava lajin vaatimusten yhdenmukaisuudesta koko Suomessa. Perustehtävään kentältä saatiin laaja kannatus ja se oli myös hyvin sisäistetty.
  • Yhdistyksen uudistuminen
    • Yhdistyksen uudistumistakin kaivataan. Mihin asiaan – siinä olikin jo enemmän hajontaa. Eniten nousi pintaan yhteisten tapaamisten ja koulutusten järjestäminen sekä erilainen yhteisöllisyyden aiempaa tehokkaampi ylläpito kaikkien danien kesken. Tässä varmasti heijastuu myös vallitseva koronatilanne, kun lähes koko yhteiskunta on ollut eristettynä. Dan-yhdistyksen toiminnasta toivottiin jatkossa myös avoimempaa. Toivottavasti tämä blogaus on askel siihen suuntaan.
  • Taidokan oma polku
    • Vastauksissa selkeä kehityskohde oli myös kunkin danin oman taidokan polun tukeminen. Miten Dan-yhdistys voisi tukea yksittäisiä daneja oman harrastuksensa tai elämäntapansa ylläpitämisessä. Kommenteissa nousi esiin erilaisia ratkaisuja esim. Dan CV:n ylläpitäminen tai erilaisten mentori-/oppilas yhteyksien järjestäminen.

Kaikkineen oltiin hieman huolissaan vanhempien danien ja erityisesti naisten katoamisesta tatamilta. Yhtä ainoaa ratkaisua ei näihin kaikkiin ole, eikä yhdistyksen hallitus yksin kykene kaikkia näitä ratkaisuja toteuttamaan.  Yhteisiä leirejäkin on nyt hankala järjestää ja yhteisöllisyys mahdotonta toteuttaa entisessä muodossaan.

Erikoinen aika vaatii erikoisia tekoja, etätreenit on tästä hyvä esimerkki. Kutsunkin nyt kaikki Suomen Taido danit ensimmäiselle yhteiselle iltakaffelle keskiviikkona 26.5.2021 klo 19.00-20.00.

Kaffien aluksi Dan-yhdityksen hallitus kertoo lyhyesti omista käynnissä olevista projekteistaan ja kuinka siirtyneet kisat vaikuttavat tuleviin ylempiin vyökokeisiin. Loppuaika on tarkoitus olla vapaata keskustelua ja vanhojen kavereiden näkemistä sekä mahdollisuus tutustua sinulle uusiin daneihin.

Tervetuloa kaikki danit osallistumaan.

-Timo

Ilmoittaudu kahveille mukaan tästä. Osallistumislinkki lähetetään ilmoittautuneille. Etäkahvit 26.5.2021 klo 19.00-20.00.

Timo Piiroinen on Suomen Taido Dan-yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja ja aloittanut tehtävässään keväällä 2021. Lisäksi hän on 6. dan sekä ansioitunut kisaaja ja tuomari. Kuuntele Timon ajatuksia taidosta Taidohitsaaamo-podcastissä tästä.

taido, kamppailulaji, budolaji