Maajoukkue esittäytyy osa 1

Antti Peltonen

Ikä: 25 vuotta
Taidoikä: 18 vuotta
Seura: Järvenpään Taidoseura
Vyöarvo: 1.dan
Aikaisemmat arvokilpailut: EM2011, MM2013, EM2015, MM2017
Kesän treenibiisi: Led Zeppelin – Immigrant Song

Kuka taidon ulkopuolella: Valoisaan aikaan tylsähkö hankintainsinööri rakennusalalla, mutta pimeän tullen oman elämänsä supersankari ja Gordon Ramsey, yllytyshullu, sokeriaddikti sekä Transformers-fani.

Millainen treenikaveri/taidoka on kyseessä: Antti saa treeneissä kaikesta helppoa ja kivaa. Hän harrastaa taidoa ilon kautta, mikä tarttuu myös muihin. Hyvä mielinen tekeminen ja Teräsmies tason kunto näkyy hyvissä suorituksissa.

Arttu Sanaksenaho

Ikä: 24 vuotta
Taidoikä: 8 vuotta
Seura: Turun Taidoseura
Vyöarvo: 1.kyu
Aikaisemmat arvokilpailut: –
Kesän treenibiisi: Imagine Dragons – Warriors

Kuka taidon ulkopuolella: Ensimmäisen vuoden fysioterapeuttiopiskelija, hassuttelija, haaveilija. Treenien ohella aika kuluu pitkälti kouluhommien parissa, satunnaisesti myös kitara kainalossa. Säännöllisen epäsäännöllinen päämäärätön pyöräily ja luonnossa ulkoilu tasoittaa arjen kiireitä.

Millainen treenikaveri/taidoka on kyseessä: Artun rentous ja hyväntuulinen asenne tuovat treeneihin aina miellyttävän ilmapiirin, jolloin onnistumisia tapahtuu jokaisella. Hänen tekninen suorittaminen on hienoa katseltavaa ja korkea tengi onnistuu huikeasti. Hänen monipuolinen varasto tekniikoita tuo ottelussa vaikeuksia jokaiselle. Loistava treenikaveri, jolta voi aina saada rakentavaa palautetta ja uusia ideoita.

Kohta alkaa kuumottaa! kohti EM-kilpailuja 2019

Ensimmäiset Euroopanmestaruudet ratkottiin Ruotsin Uddevallassa 1987. Kilpailuissa järjestetyssä hokei-sarjassa kilpailivat sekä naiset että miehet samassa sarjassa. Ottelumestaruudet ratkottiin tuolloin kuitenkin vain miesten kesken. Riitta Airamosta ja Peter Laitiaisesta tuli Suomen ensimmäiset Euroopanmestarit.

Edellisen kerran Suomessa kamppailtiin EM-kilpailujen merkeissä elokuussa 2003 Hollolassa. Tuolloin miesten hokeissa saatiin Suomeen kolmoisvoitto Jani Pylväisen (2019 maajoukkueen valmentaja) voittaessa kultaa, hopealle sijoittui Matias Soininen ja pronssille Marko Havu. Samoissa kisoissa Satu Hiltunen (nyk. Kosonen) vei tuplamestaruuden Johanna Pohjolan sijoittuessa hokein pronssille.

Tampere kesällä. Kuva: Laura Vanzo, Visit Tampere Oy.

Tänä vuonna kilpailut käydään Tampereella ensimmäistä kertaa kaksipäiväisissä kisoissa. Kilpailupäivien aikana käydään sekä EM-kilpailujen että ystävyyskilpailujen sarjoja siten, että ystävyyskisat sijoittuvat enemmän aamupäivään ja Euroopanmestaruus-kilpailujen sarjat iltapäivään. Pienimpien junioreiden sarjat pyritään kuitenkin toteuttamaan kootusti yhden päivän aikana. Otathan kuitenkin huomioon, että tarkemmat aikataulut selviävät hieman lähempänä tapahtuma-ajankohtaa. Jos et jostain syystä ehtinyt ilmoittautumaan ystävyyskilpailuihin, niin jälki-ilmoittautuminen on vielä mahdollista! Toteutuviin sarjoihin voi ilmoittautua 15.7. saakka -> ota yhteys taido[ät]taido.fi ja pääset mukaan kisahumuun!

Vaikka kaikki huipentuukin itse kisatapahtumaan, Tampereella tapahtuu muutakin. On seminaareja ja vyökokeita. Kokouksia. Jännitystä ja hikeä. Kannustusta ja uusia tuttavuuksia. Ei pidä myöskään unohtaa lauantaina järjestettävää iltajuhlaa, jossa loppuillasta laitetaan jalalla koreasti (tiedustele päivälliskorttia taido[ät]taido.fi, jos jäit rannalle!).

Rajaportin sauna. Kuva: Sari Mäkelä. Visit Tampere Oy.

Kansainvälisille kisavieraille tarjotaan myös erilaisia retkiä ja lisäelämyksiä, mitä Tampereella ja lähistöllä on tarjota. Rajaportin sauna Pispalassa on oheistapahtumista suosituin! Seminaaripäivän jälkeen hikoillaan Suomen vanhimmassa edelleen toiminnassa olevassa yleisessä saunassa. Sauna on edelleen lähes alkuperäisessä asussaan vuodelta 1906.

Viiden päivän aikana tarvitaan runsaasti vapaaehtoisia ja talkoolaisia, jotka omalla osaamisellaan ja työpanoksellaan tekevät tapahtumasta niin katsojille, kilpailijoille kuin tukijoukoillekin ikimuistettavan ja onnistuneen! Taidon EM-tapahtumaa tehdään yli kolmenkymmenen talkoolaisen voimin. Heille jo etukäteen mitä suurin kiitos!

Vuoden 2013 MM-tapahtuman vapaaehtoiset. Kuva: Olavi Kurttio

Seminaarit ja vyökokeet järjestetään keskitetysti Varalan urheiluopistolla ja itse kilpailut järjestetään Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksen (TESC) D-hallissa.

Mikäli jäi kutkuttamaan kuka vie näiden kisojen mestaruuden ja saadanko kotimaisia tuplamestareita tällä kertaa, tarvitset tapahtumaa varten piljetin. Lippuja voi lunastaa täältä. Muistathan myös kisasivut taido2019.com, also in english!

Kamaeblogi löysi keväällä itselleen uusia ystäviä!

Kamaeblogin uudet ystävät

Kamaeblogi löysi keväällä itselleen uusia ystäviä! Näitä ystäviä ei tällä kertaa ostettu nameilla eikä pelikonsoleilla (No hyvä on, lajipäälliköllä oli kyllä namipussi tuliaisena palaverissa..). Koimme blogin jääneen hieman yksin nurkkaan seisoskelemaan, eikä siitä ehkä saatu kaikkea mahdollista kapasiteettia irti. Jospa nyt blogi heräisi hieman virkeämmäksi.

Ystävien tarkoituksena on tuottaa ja saada materiaalia blogiin tasaisin väliajoin, mieluummin useammin kuin harvemmin. Mutta koska ystävillä on hieman muutakin puuhaa sormissaan, tässä kohtaa julkaisut tulevat olemaan säännöllisen epäsäännöllisiä ja aihealueeltaan vähän sieltä ja täältä. Tähän itseasiassa tarvitsemme SINUA hyvä lukija. Jos sinulla kynä sauhuaa ja sormet lentävät näppäimistöllä niin pistä ihmeessä juttua tulemaan osoitteeseen kamaeblogi[ät]gmail.com. Legendaariset ja paljon pidetyt Taidokan suut eli salilla ja tapahtumissa kuullut lentävät lauseet pääsevät myös maintun kaistan kautta eetteriin. Älä myöskään säikähdä, jos sinua lähestytään juttutoivein tästä samaisesta osoitteesta. Vaihtoehtoisesti voit jättää myös terveisiä blogiartikkelien kommenttiosioon.

Ystävät haluaisivat kuitenkin erityisesti panostaa juttuihin, joissa saadaan näkyvyyttä tulevaan toimintaan. Jos sinulla on leiri, tapahtuma, juhla tai muu taidoyhteisöä kiinnostava asia tuloillaan, pistä tulemaan juttua siitä etukäteen. Näin ehkä saataisiin aktivoitua muutama osallistuja lisää, jos vaikka kutsu salilla ei jostain syystä ole tavoittanut. Tai ei tiedä mistä perinteikkäässä leirissä on kyse. Tai on vaan kiinnostunut saamaan lisätietoa kyseisestä tapahtumasta. Informaatiota ja näkyvyyttä harvoin on liikaa!

”Kisoissa ottelut ovat täynnä taktiikkaa, ajoitusta ja toisten mittaamista.”

Vuoden 2019 SM-kisoissa miesten rankingsarjan ottelussa koettiin pienoinen yllätys, kun vasenta kaistaa ohi suhahti Järvenpään nuori Oliver Waltari, jättäen monta kokenutta kehäkettua nielemään pölyä. Kuka on tuo nuorimies? Kamaeblogin toimitus iski Oliverille muutaman kysymksen, jotta nuoresta miehestä tietäisi jokainen ainakin jotain.

Treenaan fiksusti ja treenaan kovaa, kisoissa näkee, mihin se riittää.” Oliver Waltari, Miesten Jissenin suomenmestari 2019

Oliver Waltari
Oliver Waltari SM-kisoissa 2019. Kuva: Sera Kaukola

Nimi:
Oliver Waltari
Syntymävuosi:

2001
Taidon aloitusvuosi:

2008
Nykyinen vyöarvo:

1.kyu
Lempitekniikka:

Sentai kaijo geri
Suosikkihokei:

Tentai no hokei

  • Mikä sai aikanaan taidon pariin?
    Kun olin seitsemän, näin Kungfu Pandan. Sanoin vanhemmilleni, että haluan kokeilla lajia, joka näyttää samanlaiselta ja seuraavana päivänä olin kokeilemassa taidoa.
  • Mikä on saanut pysymään tämän lajin parissa? Onko matkalla ollut muita harrastuksia?
    Taido on pitänyt minut harrastamassa sen monipuolisuuden takia. Aina löytyy parannettavaa ja jotakin uuden oppimista. Matkalla on ollut muitakin harrastuksia, kuten koripalloa ja muita kamppailulajeja, mutta taido on aina ollut tärkein.
  • Mikä kilpailemisessa eniten viehättää?
    Jännitys. Kotisalilla harjoitteluun ei saa samanlaista tunnetta kisoihin verrattuna. Sen tunteen lisäksi kisoissa tapahtuu paljon muutakin, mitä ei saa harjoituksissa. Kisoissa ottelut ovat täynnä taktiikkaa, ajoitusta ja toisten mittaamista. 
  • Millaisilla tavotteilla lähdit SM-kisoihin?
    Katsoin aamulla Kihapista kaaviot ja totesin itselleni vain: ”Tänään taitaa tulla lyhyet kisat.” Kaikki sarjat tuntuivat vaativilta, joten en lähtenyt miettimään ensimmäisiä otteluja pidemmälle.
  • Poikkesiko tämän kauden kisavalmistautumiset aikaisemmista?
    Harjoittelin Suvi Nissisen kanssa paljon jisseniä, enemmän kuin aiemmilla kausilla. Se oli ainoa muutos kisavalmistautumiseen.
  • Tuliko SM-kisojen ranking jissenin voitto itsellesi yllätyksenä?
    Ensimmäinen voitto tuli minulle suurena yllätykseni. Sen jälkeen jokainen ottelu oli minulle pelkkää plussaa. Kun viimeinen ottelu oli ohi, en pystynyt käsittämään mitä oli tapahtunut.
  • Nimeä kolme henkilöä jotka ovat eniten vaikuttaneet taidouraasi, mielellään muutaman sanan perusteluin?
    Ehdoton numero yksi on Suvi Nissinen. Hänen kanssa olen harjoitellut eniten vuosien varrella ja olemme molemmat kehittäneet toisiamme paljon. Suvin jälkeen kaksi vaikuttavinta on vaikea päättää. Minulla on taidourani aikana ollut paljon mahtavia valmentajia ja treenikavereita. Jos vain kolme voin valita, niin kaksi muuta ovat Jani Pylväinen ja Tomi Tolsa. Tomi ohjasi minun jissen harjoittelun oikeaan suuntaan ja sain häneltä myös oheisharjaroitteluun apua. Jani ohjasi minua juniorisarjojen aikana ja hänen tapa ohjata on sopinut minulle.
  • Kesän tavoitteet? Mitä odotat kesältä eniten?  
    Kesäni selvä kohokohta on EM-kisat. Tavoittelen kisoista mahdollisimman korkeaa sijoitusta, mutta en osaa sanoa, mikä se sijoitus olisi. Treenaan fiksusti ja treenaan kovaa, kisoissa näkee, mihin se riittää.

_________________

Kamaeblogin toimitus heitti pari kysymystä myös Järvenpään Taidoseuran suuntaan. Onnelliset vastaajat tällä kertaa olivat Oliveria juniorivuosina ohjannut Olavi Kurttio sekä treenikaveri Suvi Nissinen.

Olavi Kurttio: No ensinnäkin hänen voittonsa oli todella iso juttu, koska tuli ”hieman” yllätyksenä! Olen itse ollut tämän kauden lähes kokonaan sivussa treenailusta, enkä ollut siis seurannut hänen tekemisiään ollenkaan niin hyvin kuin aiemmin. Tottakai tiesin, että kyseessä on lahjakas ja erittäin ahkerasti treenaava nuori mies, mutta silti heti eka ranking-kaudella SM-kisojen ottelukullan nappaaminen kokeneiden tyyppien seurassa on aivan huikea saavutus. Juttelin kisojen jälkeen lyhyesti Oliverin kanssa, ja hän kertoi kaavion nähtyään ajatelleensa, että ”jahas, ekana on vastassa Jasser – tämä on lyhyt kisa”. Ja kun siitä tuli voitto, niin päässä kuhisi aika kivasti. Loppu onkin historiaa.

Kelataan taaksepäin n. 10 vuotta, ja tapaamme n. 8-vuotiaan Oliverin, joka on treenannut jo vuoden. Perusasiat ovat hyvin hallussa, ja ohjaajat kiinnittävät huomiota pojan hyvään keskittymiskykyyn ja ikäisekseen kypsään suhtautumiseen treenaamiseen. Nämä täydentävät luontaista lahjakkuutta ja oppiminen on nopeaa. Pari vuotta myöhemmin hokeit sujuvat jo mallikkaasti ja ohjaaminen menee tasolla ”voisit ottaa hieman kevyemmin ja rennommin, eikä niin otsa rypyssä”. Muistan joskus perustekniikkatreeneissä, kun tehtiin lyöntejä kohteeseen ja olin ehkä 12-vuotiaan Oliverin ukena, pyytäneeni että ”löisitkö vähän hiljempaa”. Pieni kova nyrkki osui joka lyönnillä täsmälleen samaan paikkaan ja aikamoisen kovaa.

Sama tinkimätön asenne Oliverilla on ollut aina, ja se on tuonut
tuloksia.  Mielestäni hän on erikoisen hyvä kuuntelemaan palautetta ja soveltamaan ohjeita omaan tekemiseensä. Samoja virheitä ei kovin kauaa tarvitse hinkata, kun hän jo menee eteenpäin. Ties kuinka pitkälle.

Edessä Suvi Nissinen, keskellä Oliver Waltari. Kuva: Olavi Kurttio, Järvenpää cup 2011.

Suvi Nissinen: Oliver on energinen ja hyväntuulinen treenaaja. Hän kannustaa muita ja antaa paljon rakentavaa palautetta. Aina löytyy jotain, mitä voisi vielä hioa tai soveltaa eteenpäin. Hän ei koskaan päästä treenikavereita helpolla. Määrätietoisuudestaan huolimatta Oliver on todella rento ja hauska treenikaveri. Oliverin tekeminen on kehittynyt muutamassa vuodessa huipputasolle. Tämän kauden SM-kisojen voitto oli treenikaverillekin huikea hetki. Kun on koko kauden seurannut kehitystä sivusta, tuntuu hyvältä nähdä, kun toinen onnistuu. 

Artikkelikuva: Tomi Kajasviita @tomikajasviita.kuvat

Kasvua kiikarissa, mutta millä suunnalla?

Taidokansa kokoontui Seurapäivään Keravalle 13.4. Kyseessä oli seuran kehittämiseen painottuvan päivä, jossa pyrittiin tukemaan erityisesti seurahankkeeseen osallistuvia seuroja oman toiminnan kehittämisessä, mutta tapahtumaan olivat tervetulleita myös muiden seurojen edustajat. Osallistujille esitettiin ennakkoon kaksi kysymystä, joiden vastaukset suuntasivat päivän aiheita:

Ei ollut mitenkään yllättävää, että päivän teemojen kärkikastiin nousi nousi jäsenhankinta eli mistä seuratoimintaan saataisiin lisää harrastajia. Etenkin aikuisharrastajien saamista mukaan toimintaan toivottiin.

Jotta seurojen toiveisiin pystyttiin vastaamaan oli ensiarvoisen tärkeää sukeltaa dataan – tietää miten eri kohderyhmät organisoituun seuratoimintaan osallistuvat. Tässä poimintoja liikunnan harrastamisesta Suomessa:

Miten Suomi liikkuu – kuka osallistuu seuratoimintaan?

Organisoidulla liikunnalla ja urheilulla tarkoitetaan seurojen, kuntien, yhdistysten, yritysten ja muiden vastaavien tahojen järjestämiä liikuntaharrastuksia.

Alakouluikäiset liikkujina
Liikuntaa ja urheilua urheiluseurassa harrastaa 67 prosenttia 9-vuotiaista ja 71 prosenttia 11-vuotiaista. Lähde: Likes 2019

Yläkouluikäiset liikkujina:
Yhteensä 48 prosenttia 8.–9.-luokkalaisista harrastaa ohjattua liikuntaa vähintään joka viikko. Urheiluseurassa liikuntaa tai urheilua harrastaa 58 prosenttia 13-vuotiaistaja 44 prosenttia 15-vuotiaista. Lähde: Likes 2019

Tutustu myös Sini Rosenbergin graduun Ammatillisessa oppilaitoksessa opiskelevien ja lukiolaisten käsityksiä liikunnan harrastamisesta.

Opiskelijat liikkujina:
42 prosenttia lukiolaisista ja 25 prosenttia ammattiin opiskelevista harrastaa ohjattua liikuntaa viikoittain. Lähde: Likes 2019

Aikuiset liikkujina:
Kansallisen liikuntatutkimuksen vuosien 2009–2010 tietojen mukaan 19–65-vuotiaista suomalaisista vain 16 % otti osaa liikunnan kansalaistoimintaan. Näistä 31 % ei osallistunut varsinaiseen liikuntatoimintaan, vaan teki seurassa ainoastaan vapaaehtoistyötä.

Lähde: Metsälä 2018 sekä Kansallinen Liikuntatutkimus 2009-2010

Poimintoja liikunnan trendeistä

  • Aloitusiän aikaistuminen: Urheiluseuraharrastaminen aloitetaan Suomessa verrattain nuorena yleisimmän aloitusiän ollessa 6–7 -ikävuoden välillä.
  • Vähän liikkuvien osuus vaikuttaa olevan suurimmillaan 15–19 vuoden iässä
  • Yli puolet nuorista pitää hyvin tärkeänä liikuntamotiivina sitä, että liikunnan parissa voi viettää aikaa ystävien kanssa. Joka neljäs (26 %) 11–15-vuotias lapsi tai nuori kokee, että omaa liikuntaharrastusta estää se, että kaveritkaan eivät harrasta liikuntaa.
  • Mitä tahansa liikuntaa harrastavien osuus lähtee uudelleen nousuun 20 ikävuoden kohdalla
  • Harrastajille eivät kelpaa enää puutteelliset välineistöt tai standardikriteerejä vastaamattomat suorituspaikat
  • Vain hieman useampi kuin joka kymmenes suomalainen aikuinen harrasti kyselyhetkellä liikuntaa liikunta- tai urheiluseurassa.

Lähde: Metsälä 2018, Tuloskortti 2016

Seurapäivän osallistujia lähdössä kotiin uusien ajatusten ja ideoiden kera.

Tiedon jalostus toiminnaksi

Kun tietoa oli tovi pureksittu, oli aika alkaa pohtia oman seuran tilannetta ja jäsenhankintaa saadun tiedon valossa. Ideoita tuli mukavasti erilaisia ryhmätyömenetelmiä käyttämällä, mutta suurimpana haasteena nähtiin seuratoimijoiden rajalliset mahdolisuudet käydä ohjaamassa lajikokeiluja. Lajikokeilut nähtiin tärkeänä keinona saada lajille tunnettuutta ja sitä kautta lisää harrastajia.

Seurapäivässä oli useita erilaisia toiminnan suunnittelun työkaluja ja menetelmiä käytössä. Jos haluat tutustua tarkemmin menetelmiin, löydät päivässä käytetyt materiaalit täältä.

Ryhmällä käytössä Aikakone -tekniikka toiminnan suunnittelun välineenä.

Kuinka tukea ohjaajien ja vapaaehtoisten jaksamista?

Päivän toinen painopistealue liittyi seuran omien toimijoiden jaksamiseen. Osallistujat harjoittelivat muun muassa kiitoksen antamista, pohtivat omaa tilannettaan seuratoimijoina sekä keskustelivat vaatimusten ja voimavarojen suhteesta seuratoiminnassa. Päivässä pohdittiin mm.

Ohjaus/ seuratyön vaatimukset
•Mitkä asiat kuormittavat, stressaavat ja tuntuvat vaativilta?
•Mihin näistä voit vaikuttaa?
•Miten voisit vähentää tai lieventää näiden vaikutusta?

…ja sitten taas toisaalta

Ohjaus/ seuratyön voimavarat
•Mikä auttaa sinua jaksamaan?
•Mikä tuo energiaa ja hyvää tuulta?
•Miten näitä voisit vahvistaa ja saada lisää?

Vapaaehtoiset tarvitsevat tukea jaksaakseen tärkeässä tehtävässä, siksi selkeän tehtävänkuvan lisäksi jokaisen seuran olisi hyvä tarjota systemaattisesti tukeaan mm. seuraaviin
•(tunne)kuormituksen käsittely ja purkaminen
•oppiminen ja kehittyminen
•ristiriitojen ja jännitteiden purkaminen
•perustehtävän tukeminen
•ryhmähengen, sitoutumisen ja jaksamisen vahvistaminen

Seuraavan kerran seuroilla on mahdollisuus tavata jäsenhankintateeman parissa la 15.6. Keravalla!

Yhdessä kohti EM-tatamia

Asetin omista kokemuksistani käsin kesän harjoittelun keskiöön yhteisön, joukkueen ja tiimin.
– Laura Pellikka, maajoukkuevalmentaja

Laura Pellikka luotsaa vuoden 2019 maajoukkuetta. ”Haluamme luoda yhdessä jotain suurta, joka muodostuu nimenomaan siitä mitä me annamme toisillemme ja miten olemme toisillemme joukkuetovereita. Siis yhdessä nopeammin, korkeammalle, rohkeammin!” Kuva: Aki Peltola.

Alkanut maajoukkuekesä on itselle hieman erilainen kuin ennen. Olen ensimmäistä kertaa (pelkästään) valmentajan roolissa ja sen myötä näkökulma on hieman erilainen. Olen miettinyt paljon sitä mitä haluan ja voin urheilijoille antaa ja mikä tukisi heitä parhaiten. Kaikki ovat osaavia ja kokeneita lajissa, joten vaikka senkin kehityksen tukeminen on tärkeää, asetin omista kokemuksistani käsin kesän harjoittelun keskiöön yhteisön, joukkueen ja tiimin.

Omat parhaat urheilumuistot liittyvät maajoukkueeseen ja siellä harjoitteluun juuri itse joukkueen takia. Päätöskilpailuni Japanissa 2017 huipensivat myös tämän joukkuekokemuksen. Olin kilpaillut useasti aikaisemminkin arvokilpailuissa ja mieleni oli usein keskittynyt omiin suoritukseen ja omiin menestystavoitteisiini. Kesät olivat raskaita, vaikka joukkueen kanssa olikin ihanaa harjoitella ja viettää kesäviikonloppuja Lahdessa. Pohdin pitkään, jatkanko vielä kilpailemista maajoukkuetasolla ja päätin vielä 2017 ottaa haasteen vastaan. Ehdoksi itselleni asetin kuitenkin sen, että kesä ei saanut olla väkinäistä suorituksen hiomista, vaan halusin avata itseni ennen muuta joukkueelle ja yhteishengelle. Tämä nosti omasta mielestäni lopulta myös suoritukseni uudelle tasolle ja pystyin ylittämään itse aivan uudella tavalla.

Naisten tenkai Japanissa 2017. Kuva: Henrika Ylirisku

Itsensä avaaminen joukkueelle ja muille antaminen ei ole tällaiselle introvertille se luontaisin tapa olla osa ryhmää. Tämä lähestymistapa vaatikin paljon voimavaroja, mutta se mitä sain siitä takaisin oli paljon moninkertaisempaa kuin osasin ajatella. Kilpailupäivässä tämä kulminoitui monella tavalla. Selvisin sekavasti koostetusta kilpailupäivästä, koska joukkuetoverit ja valmentajat sanoivat missä pitää olla seuraavaksi, toivat vettä, urheiluteippiä, tuppoja osumaa ottaneeseen nenään, kylmäpusseja jalkaan ja tsemppasivat joka käänteessä. Joukkuesuorituksista jouduimme jättämään yhden pois loukkaantumisen takia ja tämänkin päätöksen minua ajatellen teki joukkuetoveri, kun itse olisin painanut vain menemään tunnelinäköisesti. Kovimmat ja liikuttavimmat hetket olivat henkilökohtaisten lajien finaalit, joissa kroppa oli jo kaukana parhaasta tikistä pahan polviruhjeen ja puujalan takia. Hokeissa oli todella liikuttavaa ja vapauttavaa saada tehdä yhdessä joukkuetoverin kanssa meidän kisaa varten hiotut suoritukset ja iloita toisen voitosta. Ottelussa olin joutunut kauden aikana luopumaan hieman tavoitteistani, enkä oikeastaan odottanut selviäväni edes mitaliotteluihin. Jouduin kasaamaan itseäni pronssiotteluun henkisesti todella paljon, mutta sain taisteltua ehkä urani nihkeimmän voiton joukkueelle puhtaasti joukkueen tuella ja yleisön kannustuksen voimalla.

Liikuttava hokei finaali MM-kilpailuissa 2017. Kuva: Henrika Ylirisku.

Haluamme luoda yhdessä jotain suurta, joka muodostuu nimenomaan siitä mitä me annamme toisillemme ja miten olemme toisillemme joukkuetovereita. Siis yhdessä nopeammin, korkeammalle, rohkeammin!

Kaikki tämä muistelu saa edelleen minussa voimakkaan tunnereaktion ja liikutuksen aikaan. Se joukkuehengen voimallisuus kannattelee muistoissa edelleen ja sen halusin tuoda nyt myös valmentajan tähän maajoukkuekesään. Taidossa joukkuehenki on sisäänrakennettuna dantailajien kautta ja niistä sitä on hyvä alkaa rakentamaan. Silti jokaisen yksilön tulee antautua sille joukkueelle ja uskaltaa sekä jaksaa avata itsestään, jotta voi vastaanottaa ja saada sen kaiken voiman, jota tiimi tarjoaa. Hiljattain töissä eräs kouluttaja kertoi, että kilpailla verbin latinankielinen sana competre kääntyisi oikeastaan muotoon tulla yhdessä suuremmaksi tai tulla osaksi jotain, joka luodaan yhdessä. Tämä puhutteli minua ja tässä kiteytyykin maajoukkueen ja arvokilpailujen ydin. Joukkueessa nimenomaan tullaan yhdessä suuremmaksi. Arvokilpailuissa joukkueet yhdessä tulevat edelleen yhdessä suuremmaksi ja koko tapahtuma heijastelee sitä, kuinka hienoa yhdessä tekemistä lajissamme onkaan! Joukkuehenki ja yhteinen tekeminen onkin meidän valmennustiimimme puolelta maajoukkueen keskeinen teema tänä kesänä.

Haluamme luoda yhdessä jotain suurta, joka muodostuu nimenomaan siitä mitä me annamme toisillemme ja miten olemme toisillemme joukkuetovereita. Siis yhdessä nopeammin, korkeammalle, rohkeammin!

Suvi Nissinen, Martta Häkli, Katja Mäkinen, Katja Anoschkin, Laura Pellikka ja Essi Pelttari palkintojenjaossa Japanin MM-kilpailuissa 2017. Kuva: Henrika Ylirisku.

Suuren Budoleirin Takana

Järjestyksessään 22. Lasten Suuri Budoleiri starttaa taas kesäkuun alussa. Näiden monien vuosienkaan jälkeen leiri ei kuitenkaan synny tyhjästä! Kurkkaa mitä kerrottavaa Suomen Taidon juniorivastaavalla, Riina Meriläisellä on aiheesta. Ja mikä parasta: vielä ehdit ilmoittautua tai ilmoittaa pikkutaidokasi leirille mukaan! Ilmoittautuminen päättyy 26.5.2019.

Kevään korvalla koivun hiirenkorvien lisäksi aukeaa Suuren Budoleirin ilmoittautuminen. Graafikko on suunnitellut uuden hienon visuaalisen ilmeen sekä julisteen ja eri kamppailulajiliitot yhdessä suunnittelevat leirin ohjelman. Budoleiri on niin monivuotinen perinne, että leirin ohjelma on hioutunut vuosien saatossa oikein mallikkaaksi ja toimivaksi. Riittävästi hommaa, tarpeeksi taukoja, sopivat siirtymäajat paikasta toiseen. Eli tänä vuonna mennään samalla aikataululla, kun viime vuonna, ja sitä edellisellä. Toimii!!

Suomen Taidon johtoryhmän juniorivastaava eli allekirjoittanut aktivoituu myös kevään korvalla, ja alkaa kysellä ohjaajia leirille. Tänä vuonna ohjaajana on mm. kaksi entistä budoleiriläistä, jotka kasvoivat tässä välissä täysikasvuiseksi ja nyt sitten pääsevät mukaan leirille ohjaajana. Hienoa, että olette mukana Minttu ja Tomi! Ohjaajien saaminen leirille on ollut yllättävän helppoa. Itselle tämä on yhdeksäs leirivuosi ja sinä aikana leirillä on ollut ihan mahtavaa ohjaajaporukkaa. Siitä joukosta on helppo lähteä kyselemään, kuka olisi käytettävissä ohjaajan hommiin tänä vuonna. Sera toimistolta esittää myös omia ajatuksiaan uusiksi ohjaajiksi ja tuoreita kasvoja on ollutkin mukana monena vuonna. Suuri Budoleiri on itselle sellainen hyvän mielen viikonloppu, että sitä on helppo markkinoida.

Ennen leiriä tulee myös suunnitella lajitreenit ja lajikokeilut. Jokaiselle ohjaajalle riittää ainakin yhdet treenit ohjattavaksi, joskus paritkin. Monesti valitaan leirin treeneille joku yhteinen teema, josta avataan eri treeneissä eri näkökulmaa. Jonain vuosina ollaan sovittu, että jokainen suunnittelee omanlaiset treenit omien vahvuuksiensa mukaan. Se mikä on ja pysyy, on ekojen treenien tutustumisleikki ja sunnuntain tengitreenit.

Muutama vuosi sitten leirillä oli ohjaamassa Kitamura-sensei, joka oli silminnähden ihmeissään yhdestä leirin traditiosta. Japanilaiselle ei meinannut millään mennä jakeluun, että Budoleirillä treenasi sinä vuonna noin 200 lasta MONESTA ERI LAJISTA. Erikoisihmetystä aiheutti se, että lasten treeniohjelmaan kuuluu kokeilla kaikkia muita lajeja. Japanissa ei olla ihan niin sallivia lajirajojen ylittämisen suhteen. Lajikokeilut ovat vetäjällekin erityinen näytön paikka. Millä saat Särkänniemen väsyttämät aikidokat tai taekwondoit innostumaan jonkun ihan kumman pikkulajin treeineistä… Voin kertoa, että tässäkin hommassa on parannettu vuosi toisensa jälkeen. Viime vuoden Juha Lemmetin ohjaamat lajikokeilut olivat ihan timanttia ja rättiväsyneet lapset todellakin innostuivat treenaamaan taidoa.

Ennen leiriä on ehdottoman tärkeää hehkuttaa leiriä omalla salilla ja sosiaalisessa mediassa sekä vastata junnujen ja vanhempien kyselyihin. Eli että ilmoittautumisessa tulee kertoa huonekaveritoive, jos sellainen on. Tärkeää on muistaa ilmoittautumisessa klikata mukaan Särkänniemen ranneke. Budoleirille voi osallistua, vaikka olisi yöt Tampereen mummolassa. Ja että leiriläisten tulee ottaa mukaan oma makuupussi. Ja että omaa rahaa saa olla mukana ja että Varalassa on kiska. Ja että Varalan henkilökunta ottaa ruoka-allergiat esimerkillisesti huomioon. Ja mitä ikinä nyt onkaan kysyttävää. Kun ilmoittautuminen sulkeutuu, alkaa sutina. Jos ilmoittautumisia on paljon, etsiskellään mahdollisesti lisää ohjaajia. Tavoite on yksi ohjaaja alkavaa kymmentä lasta kohden ja se on onnistunut viime vuosina helposti. Jos mukana on aikuisia leirituristeja, on ohjaajan homma aina helpompi, koska lapsilaumaa paimentaa useampi käsi- ja silmäpari. Yleensä Sera kamppailutoimistolta jakaa huoneet ja päättää huonekaverit, mutta on pääohjaajakin siinä hommassa välillä mukana. Kamppailutoimistolla myös suunnitellaan yllätysohjelma ja rantavahtivuorot, Särkänniemen aikataulut, Huvirannekkeiden nouto ja jako eri lajeille, ohjaajainfo ja monen moista asiaa, jolla varmistetaan leirin sujuva toteutuminen. Lisäksi mukaan leirille pitää printata leirilistat, bussilistat, ohjelmat yms ja Seralta tulee vielä opastekylttejä, ohjaajien huoneiden oveen nimilaput yms. Leiriläisten kaulanauhat ja avainkorttikotelot sekä leiridiplomit pakataan mukaan kamppailutoimistolta, huoneiden avainkortit saadaan Varalasta. Ja monesti mukaan pakataan vielä välineitä treenejä varten, mitsejä, hyppynaruja, kartioita tai mitä nyt sitten treeneissä ehkä tarvitaankin.

Vierailu Särkänniemessä
Yksi leirin kohokohdista on vierailu Särkänniemessä!

Leiriin liittyy aina kaksi suurta salaisuutta. Ensin paljastuva salaisuus on lippiksen väri, jonka kamppailutoimiston väki pitää viimeiseen asti omana tietonaan. Väri paljastuu vasta, kun avaan lippislaatikon Varalassa ennen leirin alkua. Sitten voikin saman tien jo pistää lippiksen päähän! Toinen salaisuus on lauantai-illan yllätysohjelma, jonka vetäjätkin näkevät ja kokevat samalla kun lapset, eli lauantaina Särkänniemen, päivällisen ja lajikokeilujen jälkeen. Tämän vuoden yllätysohjelma on: no salaisuus tietysti!

Pakkailen lippikset, leirilistat, nimikortit ja muut tavarat perjantaina aamulla autoon. Sitten kurvaan hakemaan takapenkin täyteen leiriläisiä ja suuntaan keulan kohti Tamperetta. Varalassa tulee olla viimeistään klo 11, että ehditään laittamaan kaikki valmiiksi ilmoittautumista varten. Pikkuapulaiset teippaavat opastekyltit paikalleen, ja auttavat nimilappujen, ilmoittautumislistojen ja lippisten järjestämisessä.

Osa leiriläisistä tulee bussilla Helsingistä ja osa omilla kyydeillään kuka mistäkin päin Suomea. Ilmoittautuminen alkaa klo 12 ja silloin ollaan valmiita, Suuri Budoleiri alkaa!!!

Lisätietoja tapahtumasta osoitteessa: https://budoleiri.sporttisaitti.com/ sekä oman seurasi yhteyshenkilöltä.

Taidon ohjaajat vuonna 2019 ovat:
Riina Meriläinen 1.dan
Mikko Koivula 1.dan
Tomi Kajasviita 1.kyu
Minttu Meriläinen 3.kyu

Kuvat: mm. Riina Meriläinen, Henrika Ylirisku, taidojulisteen on useimmiten suunnitellut