MINORU OKANDAN TOINEN SUOMEN VIERAILU JA KOHTAAMINEN HANNU HELMISEN KANSSA

Pasi Heininen sai kunnian olla mukana Hannu Helmisen ja Minoru Okandan tapaamisessa Suomessa elokuussa 2019, kun  Okanda saapui seuraamaan EM-tapahtumaa Tampereelle. Tämän tapaamisen yhteydessä Heininen pääsi haastattelemaan kaksikkoa ja alta Kamaeblogin lukijatkin pääsevät mukaan tuohon legendaariseen tapaamiseen.


Suomen taido palasi juurilleen kun vuoden 2019 EM-tapahtumaan saatiin suomalaisen taidotoiminnan käynnistäjät: lajin Suomeen tuonut Minoru Okanda ja hänen ensimmäisiin oppilaisiinsa lukeutunut suomalaisen taidon ensimmäisen mustan vyön saavuttanut Hannu Helminen.

Tapahtumaketjun voi katsoa alkaneeksi alla olevasta Henrika Yliriskun ottamasta kuvasta, jossa Minoru Okanda ja Kenji Uemura (aiemmin litteroitu virheellisesti nimellä Vemura) ilmaantuivat yllättäen yhteiskuvaan Suomen maajoukkueen kanssa Japanin MM-kisoissa 2017. Kun lajipäällikkömme Sera Kaukola sai tietää ketä kuvassa oli, lähti sellainen rumba käyntiin, että Okanda saatiin Suomeen! Uemura sai myöskin kutsun, mutta valitettavasti hän ei tällä kertaa päässyt.

C:\Users\Pasi\Desktop\okandauemura.jpg
Minoru Okanda (vas.) ja Kenji Uemura maajoukkueen kanssa yhteiskuvassa Kofussa 2017. Kuva: Henrika Ylirisku

Minoru Okanda on henkilö, jonka nimen tietävät kaikki Suomen taidohistoriaa tuntevat. Hän on hahmo historiasta, jonka hyvin harvat olivat tätä ennen tavanneet. Jopa sellaiset suomalaisen taidon pitkäaikaiset suuret nimet kuten Jukka Kirsi ja Jari Tuominen eivät olleet saaneet monien muiden tavoin mahdollisuutta tavata Okandaa ennen 2010-luvun loppua. Nyt kun kaikkien näiden vuosin jälkeen hän ilmestyi Suomen maajoukkueen kanssa yhteiskuvaan, on tapahtunut jotain hyvin merkittävää suomalaisen taidon historiassa. Japanin MM-tapahtumassa monilta saattoi Okanda jäädä huomaamatta, mutta onneksi asia saatiin korjattua Seran kutsuttua hänet itseoikeutettuna kunniavieraana Suomeen heinä-elokuun vaihteen EM-tapahtumaan 2019, jonne hän saapui yhdessä vaimonsa kanssa. EM-tapahtumassa saimme todistaa myös Okandan ja Hannu Helmisen jälleennäkemisen. Helminen oli niin ikään kutsuvieraana ja tämä Suomen taidon alkuaikojen päätekijä ja pitkän linjan karateka pääsi seuraamaan pitkästä aikaa taidotoimintaa.

Monilla taidokoilla olisi varmasti paljon kysyttävää Okandalta, kuten mitä hän on tehnyt kaikki nämä vuodet, milloin hän on aloittanut taidon ja kuka on hänen ensimmäinen opettajansa jne. Sain kunnian käydä EM-kilpailuiden yhteydessä pienen juttutuokion Helmisen ja Okandan ja kanssa. Lisäksi Martti Rahkila haastatteli myös Okandaa iltajuhlassa. Kyselin vielä tapahtuman jälkeen Helmiseltä hieman lisäselvityksiä ja kuulumisia. Näistä tiedonjyväsistä saanemme ainakin pienen pintaraapaisun Okandan historiasta.

C:\Users\Pasi\Desktop\Okandanoriko.jpg
Mi noru Okanda yhdessä vaimonsa Ikukon(vas.) ja Soke Yoriko Kudon kanssa Helsinki-Vantaalla 2019. Kuva: Sera Kaukola

Okandan tarina ja jälleennäkeminen Helmisen kanssa

Minoru Okandan kamppailulajiharrastus sai alkunsa lukioaikoina, jolloin hän harjoitteli judoa 1 kyuhun asti, kun koulussa oli valittava joko judo tai kendo. Judossa tarvitsi hankkia vähemmän varusteita, joten se vaikutti valintaan. Taidon hän aloitti vuonna 1969 Nakamura sensein johdolla samaan aikaan Kenji Uemuran kanssa, mentyään opiskelemaan Kitasaton yliopistoon. Okandaa kiehtoi taidossa se, että se ei ole yhtä suoraviivaista kuin karate, vaan liikkuminen on monipuolisempaa. Hän ei omien sanojensa mukaan ollut erityisen hyvä tengissä ja bakuchua hän ei tehnyt, koska hän piti sitä vaarallisena. Mutta bakutenin hän kuitenkin teki ja voitti aikanaan opiskelijoiden mestaruuden hokeissa sekä tenkaissa Kitasaton joukkueessa. Häntä kolme vuotta nuoremman ja hänen jälkeensä taidon aloittaneen Yuetsu Tanakan lahjakkuuden ja erityisesti tengitaidot Okanda muistaa hyvin. He kertoivatkin Hannu Helmisen kanssa yhteen ääneen Tanakasta näkyneen heti, että tästä tulee kova tekijä, ja niinhän hänestä tulikin. Saiko Shihanin Okanda tapasi usein, toisinaan myös Hannu Helmisen kanssa yhdessä ja tapaamiset olivat aina hyvin vaikuttavia. Hänen suosikkitekniikkaansa tiedustellessa vastaus tuli hetkeäkään miettimättä –senjogeri, joka Helmisen sanoin oli Okandalla aivan järisyttävän hyvä, nopea ja voimakas. Okandalla oli Helmisen mukaan muutenkin hyvät ja voimakkaat tekniikat ja häntä kunnioitettiin Kitasaton dojolla. Suomeen Okanda (2. dan) saapui 22-vuotiaana syksyllä 1972, kuten hyvin tiedämme. Hänellä oli aikomuksena reissata ympäri Eurooppaa, mutta hän jäikin koko 10 kuukauden matkan ajaksi Lahteen. Tämähän johtui siitä, että hän alkoi opettaa Lahdessa taidoa annettuaan näytöksen ensin paikallisella judo-dojolla ja saatuaan oppilaikseen noin puolet silloisen dojon harjoittelijoista. Hän on hyvin iloinen, että päätyi juuri Lahteen, sillä hän sai sieltä hyviä ystäviä, kuten Hannu Helmisen. Okandan palattua Japaniin keväällä 1973 alkoivat Suomen taidolle elintärkeät vastavierailut, kun Hannu Helminen lähti saman vuoden syksyllä Japaniin ja Japanista saapui opettajaksi Kenji Uemura. Helminen oli jo Japanissa Uemuran tullessa Suomeen ja hän tapasi Uemuran ensimmäisen kerran tämän palattua Japaniin. Helmisen toisen Japanin matkan (1975) jälkeen kohtaamista Okandan kanssa saatiin odottaa 44 vuotta.

C:\Users\Pasi\Desktop\okanda helminen.jpg
Ystävykset Hannu Helminen ja Minoru Okanda Tampereella 2019.

Okandan valmistuttua yliopistosta vuonna 1976 hän aloitti työt, joiden takia joutui muuttamaan usein eri puolille Japania, eikä harjoittelulle jäänyt aikaa. Taido jäi ja vyöarvo on yhä 2 dan. Taidouran jälkeen hän on harjoitellut aikidoa, jossa hänellä on 1 dan ja lisäksi taichita. Nykyisin Okanda pelaa golfia ja työskentelee jossain ministeriössä (tarkempi toimenkuva jäi hieman epäselväksi). Hän ei ole ollut missään taidotoiminnassa mukana sitten vuoden 1976, kunnes ilmestyi Kenji Uemuran kanssa katsomaan vuoden 2017 MM-kilpailuja Yamanashiin. Uemuran kanssa Okanda on pitänyt yhteyttä ja he lienevät muistelleen taidoasioita kuitenkin, koska kädet näyttivät edelleen menevän kamaehin automaattisesti. Taidon Okanda katsoo kehittyneen ja menneen kokonaisuudessaan eteenpäin hänen ajoistaan, laji on tullut selkeämmäksi ja paremmaksi ja kehittynyt etenkin voimistelullisesti. Okandan ja Helmisen seurassa tunnelma oli mukava ja leppoisa ja juteltavaa olisi riittänyt vaikka kuinka, mutta kilpailut olivat käynnissä, joten pidempään jutusteluun ei ollut aikaa. ”Lahti, Lahti” tuli usein Okandan suusta kun hän muisteli tuota kaupunkia suurella haikeudella ja etenkin perjantai-iltoja legendaarisessa Nuutti-ravintolassa. Australiaan hän ei luvannut lähteä, mutta seuraavissa Japanissa pidettävissä MM-kisoissa voinemme odottaa hänet näkevämme.

C:\Users\Pasi\Desktop\okandahelminen meet.jpg
Helminen ja Okanda Tampereella 2019. Kuva: Sera Kaukola

Okandan ja Helmisen tapaaminen 44 vuoden jälkeen oli riemukas ja ikimuistoinen. Molemmat olivat tahollaan silloin tällöin miettineet, että mahtavatko tavata enää koskaan. Olin kuvitellut, että Helminen yli 40 vuotta shotokan karaten parissa vaikuttaneena olisi käynyt useamminkin Japanissa, mutta toistaiseksi viimeisin on se toinen reissu taidoajoilta. Hän olikin jo, ennen kuin sai tietää Okandan tulevan Suomeen, alustavasti suunnitellut Japanin matkaa ja siellä Okandan tapaamista, minkä hän vielä toivottavasti tekeekin. Voimme vain kuvitella sen yllättyneisyyden ja riemun kun hän sai tietää Okandan tulevan Suomeen ja kutsun EM-tapahtumaan. Helmisen mukaan yhteishenki Minorun kanssa löytyi heti, välittömästi sillä sekunnilla kun he kohtasivat. Kyllä vanhat ystävykset näyttivätkin hyvin viihtyvän tapahtumassa ja tapahtumapäivinä julkaistut kuvat Suomen taidon Facebook-sivuilla tuovat jälleennäkemisen ilon niin vahvasti esiin, että on pakko lainata pari kuvaa tähänkin juttuun!

C:\Users\Pasi\Desktop\okanda helminen kättely.jpg
Okandan ja Helmisen jälleennäkemisen riemua Tampereella 2019. Kuva: Sera Kaukola

”Sanoin kuvaamaton tilanne, aivan uskomattomat neljä päivää, joka hetki oli mahtavaa!” Helminen sanoi, vielä viikkojen jälkeen, edelleen liikuttuneena tapahtumasta. Helminen sai tavata myös pitkästä aikaa Yuetsu Tanakan, jonka kanssa oli ystävystynyt 70-luvun Japanin matkoillaan ja hän tapasi ensimmäistä kertaa myös Shukuminen tyttären. Muusikkona ja karate-esityksissä paljon esiintynyt Helminen nosti iltajuhlassa hänen ja Okandan saamat huomionosoitukset yhdeksi hienoimmista koko elämässään, ”Minoru nousi ja kumarteli ja taputukset olivat mahtavat, ja minä nousin ja taputukset eivät meinanneet loppua millään.” Helminen kertoi. Nämä huomionosoitukset he varmasti olivat ansainneetkin, ja paljon enemmänkin.

C:\Users\Pasi\Desktop\okandahelminentanaka.jpg
Helminen ja Okanda yhteiskuvassa muiden muassa Tanakan (vas.) kanssa Tampereen kaupungin vastaanotolla 2019. Kuva: Sera Kaukola

Täytyy sanoa, että tuli tippa linssiin kun mietin kotimatkalla EM-kisojen jälkeen, miten merkityksellinen Okandan vierailu lopulta on. Jos hän ei olisi koskaan tullut Suomeen, niin tätäkään EM-tapahtumaa ei välttämättä olisi ollut. Sitä on todella vaikea käsittää, miten suuria merkityksiä yksittäisillä asioilla voi olla, niin kuin olemme saaneet todistaa. Sanoinkin Okandalle juttutuokion päätteeksi, että en koskaan tavannut Saiko Shihania, mutta nyt tapasin hänet ja se on minulle merkitykseltään lähes sama. Iso kiitos Minoru ja Hannu tästä kaikesta ja myös kaikille toiminnan jatkajille! Toivotaan, että vierailut jatkuvat.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s