Taidoa Covid-19 varjossa

Koronarajoitukset ja taidotreenit – tässäpä yhtälö, joka ei ainakaan minulle ole ollut millään tavalla helppo tai yksinkertainen viimeisen vuoden aikana. Tuskinpa monelle muullekaan! 

Koronarajoitukset ovat sulkeneet monia liikuntapaikkoja kokonaan ja rajoittanut erityisesti yli 18-vuotiaiden harrastustoimintaa. Täällä Jyväskylässä rajoitukset on asetettu tällä hetkellä jatkumaan helmikuun loppuun saakka ja nopea vilkaisu kalenteriin kertoo esimerkiksi Dan-shinsan ja ensimmäisten Cup-kisojen lähestyvän aika vauhdilla. Huh!  

Photo by cottonbro on Pexels.com

Jyväskylässä onneksi lasten ja nuorten liikuntaharrastukset ovat saaneet pyöriä viime kevättä lukuun ottamatta koko ajan myös kaupungin tiloissa, joten siinä siivellä olen päässyt myös itse tatamille pyörimään välillä. Lisäksi olen käynyt pk-seudulla treenailemassa, jos sieltä on löytynyt auki olevia treenipaikkoja. Tässä(kin) asiassa on ollut ihana huomata kanssataidokoiden tuki, apu ja välittäminen, ja näin ollen muutamia yhteistreenejä on päästy järjestämään pienissä porukoissa.  

Tatamilla vietetty aika on siis ollut hyvin rajallista, joten mielikuvitusta onkin päässyt hyödyntämään lajinomaisten oheistreenien suunnittelussa ja toteutuksessa. Merkittävänä apuna ovat olleet valmentajan antamat oheistreeniohjeet sekä etätaidotreenit WhatsApp -ryhmä, jossa Yliopiston Taido ja Sandokai on pitänyt lajinomaisia etätreenejä. Taidoa on päässyt siis treenaamaan jossain määrin, vaikka ohjatut treenit ja tatamille pääsy ovat olleet katkolla. Vaatii tietysti itseltä vähän enemmän joustavuutta ja motivaatioita ainakin näin tavoitteellisesti kilpailevan taidokan näkökulmasta, jotta pystyy pitämään ”normaalia” treenirutiinia yllä myös poikkeusolojen aikana.  

Kuva: Pexels

Tästä päästäänkin seuraavaan aiheeseen eli motivaatioon. Voin itse rehellisesti todeta oman motivaatiotason olleen hieman koetuksella kuluneen vuoden aikana. Taidossa minulle parasta on yhdessä treenaaminen, jota sattuneesta syystä on ollut merkittävästi vähemmän viime aikoina. Tämä onkin näkynyt omassa motivaatiossani. Toinen ulkoisempi, mutta merkittävä motivaatiotekijä minulla on ollut kisaaminen. Kisat kyllä häämöttävät tulevaisuudessa, mutta epävarmuus niiden ympärillä on myös omiaan syömään motivaatioita. Miten siis ylläpitää treenimotivaatiota, kun liikuntapaikat ovat kiinni, joutuu treenaamaan paljon yksin ja edessä siintävät tavoitteet ja etapitkin ovat vielä aika häilyviä? Vastaus ainakin itselleni on selkeä: oma taidoperhe.  

Jo pienikin viesti, tsemppaus tai kuulumisten kysyminen auttaa! Yhteydenpito valmentajien ja treenikavereiden kanssa onkin auttanut minua suunnattoman paljon näiden koronarajoitusten aikana. Treeniohjeet ja -vinkit sekä pikku tsemppaus välillä, saa minut liikkeelle ja tekemään myös niitä, ei niin mielekkäitä (esim. omalla kohdallani liikkuvuus) treenejä. Kun valmentajan kanssa voi suunnitella treenin etenemisen pikku etappeina, motivaatio pysyy yllä, vaikka esimerkiksi MM-kilpailujen tiimoilta lopullista vastausta ei ole vielä saatu. Koen tärkeäksi, että asetan pienempiä ja myös lyhyemmän ajan tavoitteita ja etappeja, jolloin ne tuntuvat helpommin saavutettavilta. Töitä pitää silti tehdä, mutta pienet välietapit sekä konkreettiset lyhyemmän ajan tavoitteet antavat mahdollisuuden myös onnistua useammin. Ja kukapa ei tykkäisi onnistumisesta? Jos omat tavoitteet on mahdollista saavuttaa määrätietoisella treenaamisella, löytyy usein motivaatio myös treenaamiseen helpommin. Laakereille ei siis kannata jäädä lepäämään, mutta armollinen pitää itselleen olla.  

Kuva: Pixabay

Ulkoilu ja lenkkeily on lisääntynyt omassa arjessani nyt korona-aikana, ja kannustakin kaikkia nauttimaan ihanista talvikeleistä ja liikkumaan ulkona mahdollisimman paljon. Olen myös useita kertoja kuullut eräältä täällä Jyväskylässä vaikuttavalta tengimestarilta, että lumihanget ja -kinokset ovat oiva paikka harjoitella esimerkiksi voltteja. Tästä siis vinkki kaikille teille, joilla ei syystä tai toisesta itsesuojeluvaistoa löydy!

kuva: Pixabay

Ulkoilu on siis minun kohdallani ollut erittäin energiaa antavaa, mutta vielä voimaannuttavampaa se on silloin, kun puhelimessa odottaa viesti treenikaverilta, että lähdetäänkö puhelukävelylle. Silloin saa tehtyä pk-reippailun ja samalla vahvistettua sosiaalista yhteenkuuluvuuden tunnetta ja juuri sitä yhdessä tekemisen meininkiä, jota ainakin minä liikunnan harrastamisessa kaipaan. Vaikka aina puhelukävelylle ei pääsisi, ilahduttaa, motivoi ja tsemppaa jo pelkkä viestikin toiselta! 

Minulta pyydettiin tämän kirjoituksen loppuun jokataidokan koronajumppavinkkiä, mutta aion sivuuttaa tämän pyynnön ja sen sijaan haastaa teidät kaikki lukijat laittamaan viestin jollekin taidoystävälle jota et ole nähnyt hetkeen esimerkiksi koronarajoitusten takia. Viesti saa olla tsemppaava ja liittyä treenaamiseen tai voit vain kysyä mitä toiselle kuuluu! 

Photo by Andrea Piacquadio on Pexels.com

Toivottavasti koronatilanne täällä Suomessa ja muualla maailmalla rauhoittuu, ja päästää pian treenaamaan ja kisaamaan yhdessä!  

Mimmi

(Mimmi Turpeinen on Jyväskylän Jigotain aktiivikilpailija jonka tavoitteena on kisapaikka seuraavissa arvokisoissa.)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s