Opiskelijataidoa Pohjois-Japanissa, osa 1

Tommi
Tommi Laine kirjoittaa kuulumisia Japanista.

Olen tällä hetkellä lusinut pari kuukautta puolen vuoden pituista vaihto-opiskelujaksoani Pohjois-Japanin Sapporossa Hokkaidon yliopistossa ja päässyt osallistumaan viikoittain Hokkaidon yliopiston taidoseuran (北大躰道部) harjoituksiin. Varmasti Kamaen lukijoiden keskuudessa japanilaisten yliopisto-opiskelijoiden harjoitusmääristä ja -tavoista on monenlaisia mielikuvia, joten ajattelin kirjoittaa kokemuksistani opiskelijaseuran talvilukukausijäsenenä.

Hokkaidon yliopiston taidoseura
(北大躰道部)/Hokudai taidoo-bu

Toimipisteet:
Hokkaidon yliopiston kampukset Sapporossa ja Hakodatessa
Aktiivijäseniä: noin 30 (Sapporossa)
Perustettu: viimeistään 1971, huhtikuussa aloittaneet ovat 45. vuosikurssi

Tavoitteet:
-Saavuttaa voitto Japanin opiskelijakisojen yhteispisteissä
-Koulia kahdessa vuodessa tulokkaiden perustekniikka ja tengi tenkai- ja hokeivoitot mahdollistavalle tasolle

Kilpakumppani:
Tokion yliopiston taidoseura (東大躰道部)/Toodai taidoo-bu

Sukupuolijakauma:
Valtaosa miehiä

Ikäjakauma:
– Melko tasainen välillä 19-24v., kandiopiskelijoilla on aikaa tahkota taidoa
– Maisteri- ja tohtorivaiheessa amerikkalaistyylinen graduate school-meininki karsii harjoitusmahdollisuuksia.

Harjoitusmäärät:
– viikossa 3 x 3 h vedettyjä harjoituksia, joiden jälkeen vapaata harjoitteluaikaa 30 min, poissakin saa olla
-Ennen kisoja ja muita joukkuesuorituksia (vuoden päättäjäiset) villisti lisääntyvä määrä vapaaharjoituksia aamuisin, viikonloppuisin ja kouluviikon keskellä

Ja sitten itse toimintaan!
Harjoituksiin mukaanpääsy tapahtui helposti. Ensin mailia Seralle taidon toimistolle, sitten Japanin taidoliiton Alvar Hugossonille, sen jälkeen yliopistoseuran vastuuhenkilö Kagaya-senseille ja lopulta seuran edelliselle opiskelijakapteenille (vaihtui syksyllä nuorempaan). Kaikki antoivat myöntävän vastauksen uteluihin ja yhteystiedot jatkotoimenpiteitä varten, ja niinpä jo viikon päästä Sapporoon saavuttuani olin yliopistodojolla menossa mukana.

Aluksi pieni varoituksen sana sitoutumisesta ja kielitaidosta lienee paikallaan. Pääsääntöisesti japanilaisopiskelijoista vain ulkomailla pitempiä aikoja viettäneet puhuvat englantia sujuvasti, joten edes välttävät japanin kielen taidot auttavat paljon. Opiskelijoiden vapaa-ajan yhdistykset jakautuvat karkeasti kahteen luokkaan: yliopistoa virallisesti kisoissa edustamaan pääsevät urheiluseurat (bu, tai bukatsu) ja kaikki muut opiskelijayhdistykset (saakuru). Bukatsut yleensä vaativat enemmän sitoutumista ja harjoittelevat määrätietoisen runsaasti kisoissa menestyäkseen, kun taas saakurut ovat rennompia ja keskittyvät harrastuksista nauttimiseen, tai illanviettoihin. Esimerkkinä Hokkaidon yliopiston judoseura (bu) harjoittelee kuusi kertaa, taekwondokerho (saakuru) vain kerran viikossa. Japanilaisyliopistojen taidoporukat ovat pääsääntöisesti virallistettuja yliopistoseuroja (bu), joten harjoituksiakin on yleensä kolme tai neljä kertaa, yhteensä noin 10 tuntia viikossa.

Yliopistoseuran jäsenet ovat pääosin alle 24-vuotiaita alempaa korkeakoulututkintoa eli kandidaattitutkintoa suorittavia. Japanin korkeakoulujärjestelmässä kandidaattitutkintoa ja maisteri-/tohtoriopintoja (graduate school/ gaku-in) suorittavien itseopiskelun määrässä ja sitovuudessa on selvä ero. Siinä missä ensimmäisen, toisen ja kolmannen vuoden opiskelijat onnistuvat sovittamaan viikko-ohjelmaansa niin vedetyt iltaharjoitukset, tenkaita porukalla koulupäivien keskelle ja osa-aikatöitä vapaailloille päivittäisen itseopiskelumäärän jäädessä noin puoleen tuntiin, maisteritason opintoja suorittavilla sen sijaan opiskelu rajoittaa harjoittelua merkittävästi. Omalla kohdallani torstainen esitelmänpitovuoro karsi vuodenpäättäjäistenkain valmistelut päiväohjelmasta, ja tutkimusryhmän opiskelijaesitelmien valmistelu ja kuuntelu hillitsee osallistumista myös vedettyihin harjoituksiin.

Harjoitusalueena toimii noin 16 x 16 m alue hieman Suomeen verrattuna jalkapohjiin tarttuvampaa, reunalta epätasaista tatamia. Dojo ei ole kovin tehokkaasti lämpöeristetty, kylminä vuodenaikoina varpaat meinaavat kohmettua. Myös yhdistetty pukuhuone/varasto/komentokeskus on kaikessa epäsiisteydessään mielenkiintoinen ratkaisu, muistuttaa hieman opiskelijoiden hallinnoimaa asuntolaa Keiteki-Ryoo:ta.

Virallinen yliopistoseura
Virallinen yliopistoseura lähtee kohti kauden päätavoitettaan tyylillä. Yliopiston kannastusryhmä (ouendan) tuli lähettämään joukkueen matkaan tunnin mittaisella rumpu-, torvi-, viuhka ja huutoesityksellään.
Näennäisestä tiukkuudesta huolimatta
Näennäisestä tiukkuudesta huolimatta dojon yleisilme on positiivinen.

 

Komentokeskus
Komentokeskus, huomaa videokamera pöydällä ja näyttö videoitujen suoritusten katsomista varten.

Hokkaidon yliopistoseuralla on vedetyt harjoitukset kolmesti viikossa, maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin klo 18.15-21.45. Vyöarvosta riippuen harjoittelijoiden rooleja on kolme: Ensimmäisen vuoden opiskelijat vastaavat lähinnä vain omasta kehityksestään ja hakevat aktiivisesti ohjeita/apua ylempivöisiltä. Ruskeavöiset, puolitoista vuotta harjoitelleet alkavat vetää harjoituksia pienryhmäopetuksena esim. hokein tai tengin mukaan ja kysyvät lopuksi koko pienryhmälle yhteisesti neuvoja sekä ohjattavilta että kaikilta liikeneviltä mustavöiltä. Daneiksi edenneet keskittyvät kilpailuihin ja osallistuvat vähemmän vedettyihin harjoituksiin, mutta avustavat nuorempia ja heiltä kysytään kehitysohjeita joka harjoituksen jälkeen.

Näyttävän tenkain aikaansaamiseksi
Näyttävän tenkain aikaansaamiseksi arabialainen yritetään opettaa uusille jäsenille mahdollisimman aikaisin.

Harjoittelu keskittyy määrätietoisesti joko seuraavaan vyökokeeseen tai seuraaviin kilpailuihin, näiden ulkopuolisia asioita ei juurikaan harjoitella. Tavoitteena oleva ykkössija opiskelijakisojen kokonaispisteissä määrää vedettyjen harjoitusten rungon, joka on aina sama (osuuksien kestot viitteellisiä):

Alkulämmittely 18.15-18.45:
sis. venyttelyä luvun mukaan, hölkkää parijonossa pitkin tatamia kunnes kaikki ovat huutaneet kaksi kertaa koulun nimeä[muut vastaavat]: ”HokuDaaa~i!! Fight[O!] Fight[O!] Fight[O!]”, parivenyttelyä, riveissä liikkuen sivulaukkaa, ristiaskelia, tasajalkahyppyjä, jalanheilutuksia, mae- , kaijoo- ja uramawashigeriä, unsokuspurtteja etu-,taka- ja sivuperin, kousokusta hyppytsukia, spurtteja päästä päähän

Perustekniikkaa pisteeltä 18.45-19.05:
– fudoodachista tsukeja noin 50, ejidachissa kääntötsukeja noin 50
– sentainotsuki, sentai kaijoo, ejitsuki, untai keritsuki, manjigeri, senjoo- tai ebigeri, nentai ashigarami tai hangetsuate, nidangeri fukutekistä, kaikkia noin 5 per puoli
– Läheisin ylempivöinen katsoo ja antaa kommentteja kehityskohteista joka tekniikan jälkeen

Perustengiä jonoissa 19.05-19.20:
-Zenten, kooten, sokuten, käsilläseisonta, vauhdista ude zenten/ arabialainen
-On suositeltavaa, muttei pakollista pyytää ylempivöinen viereen katsomaan ja antamaan kommentteja, kaiken voi halutessaan tehdä korkeana/tuettuna

Korkeaa tengiä 19.20-19.55:
– Bakuten tai –chuu tai nenchuu
– Jakautuminen bakutenryhmään ja bakuchuu-/nenchuuryhmään tavoitteen mukaan. Kummassakin ryhmässä omat valmistavat harjoitteet ja sen jälkeen suorituksia tarvittaessa tuettuna patjalla tai ilman. Lopuksi käydään kysymässä neuvoja kaikilta liikeneviltä mustavöiltä.

Hyvin pyörii
Hyvin pyörii!

Hokeinpätkiä pisteeltä 19.55-20.15:
-Ryhmäytyminen seuraavan vyökoe- tai kisahokein perusteella, vaikeaksi koettuja pätkiä kootusti pisteeltä ruskeavöisen johdolla. Neuvojen pyytäminen kaikilta liikeneviltä mustavöiltä

Koboa tai jisseniä 20.15-20.45
Vaihtuvana osuutena koboa tai jissenharjoittelua, väistöjä (alas), osumia tyynyyn/mitsiin
– Polvilla könyämistä varten kaikille piti ostaa lentopallovalmistajan polvisuojat, mutta toistaiseksi niiden käyttöaste on jäänyt vähäiseksi

 

Kokonainen hokei ja palaute 20.45-20.55
Pyydä sempaita tarkkailemaan hokeita, tämän jälkeen kokonainen hokei joko ensimmäisessä, toisessa tai kolmannessa erässä. Kommentteja kehityskohteista tulee parhaimmillaan kauemmin kuin hokei kesti.
– Videoidaan myöhempää itsetutkiskelua varten.

Pääsin testaamaan
Pääsin testaamaan tulokkaiden joukkuehokein nopeuden ennen opiskelijakisoja 10.10.2015. Tiukkaa teki pysyä mukana.

Loppuvenyttely ja –rei, tiedotettavia asioita 20.55-21.05
21.05-21.40 Sini- ja valkovöiset lakaisevat tatamit, vapaatreeniaikaa puolisen tuntia, kylmä sisälämpötila kannustaa liikkumiseen

Japanilaisopiskelijoiden harjoittelurutiinin hyviä puolia:

  • Tengin harjoittelu on hauskaa
  • Kisahokei kehittyy nopeasti
  • Jatkuva palaute perustekniikoista auttaa huomaamaan myös muiden virheitä
  • Määrätietoisuus, seuraava tavoite on aina mielessä

 

Huonoja puolia:

  • Lähinnä vyökoe- ja hokeitekniikoihin keskittyvä putkinäkö köyhdyttää lajin sisältöä

  • Samanlaisina toistuvat harjoitusrutiinit eivät rohkaise luovuuteen

  • Soveltavia harjoituksia on vähän. Otellessa kolisee, kun urheilulliset opiskelijat eivät hallitse kontaktia vastustajaan/etäisyyttä/väistämistä oikeaan suuntaan, mutta vauhtia riittää

 

 

Teksti & kuvat: Tommi Laine

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s