Vauhdikkaiden treenien ja kesähelteiden lomassa jatketaan mahtavan taidomaajoukkueen esittelyä. Vuorossa on tällä kertaa Arttu!
Joukkuekaverilta kysyimme ”millainen taidopersoona Arttu on”? Ja vastaukseksi saimme:
Arttu on kärsivällinen mutta letkeä joukkueen toinen turkulainen! Tatamilla Arttu tiedetään tarkkuudesta, monipuolisuudesta ja ruoskamaisesta nopeudestaan. Tatamin ulkopuolella näkyy hyvin eläväinen ja hassutteleva mies jonka löytää todennäköisesti sosiaalistumasta. Arttu ei ole ensimmäistä kertaa maajoukkueessa, mutta nämä ovat turkulaiselle ensimmäiset MM-kilpailut. Innolla odotamme mitä kikkoja Arttu keksii!
Mitkä sitten ovat Artun omat fiilikset tulevasta kisakaudesta?
Parin vuoden odotuksen ja pienen epätoivonkin jälkeen mahtava saada upeita ihmisiä rinnalle, joiden kanssa päästään yhdessä rakentamaan huippujoukkuetta.
Maajoukkueen treenit on saatu hyvin käyntiin ja esittelyvuorossa seuraavaksi on taidoka Anni Virtanen!
Annin taidopersoonaa on kuvailtu seuraavanlaisesti:
Taitava Anni on joukkueen kuopus, mutta urheilijana asiansaosaava. Tämä nuori Jyväskyläinen keskittyy treeneissä täysillä ja harjoittelee kovaa, mikä näkyy huikeissa suorituksissa. Anni ilahduttaa aurinkoisella luonteellaan sekä valmiudellaan neuvoa ja auttaa toisia. Upea urheilija!
Hänen odotukset sekä fiilikset tulevasta kisakaudesta ovat:
Ensikertalaisena maajoukkueessa minulla on hieman pikku jännitystä, mutta positiivisilla ja energisillä fiiliksillä kohti MM-kisoja, 2023. En malta odottaa, mitä kaikkea matka tuo tullessaan huikeassa joukkueessa.
Annille suuresti tsemppiä kauteen sekä treeneihin!
Maajoukkueen esittely jatkuu vinhaa vauhtia, seuraavana vuorossa on hänen ensimmäisiin MM-kisoihin osallistuva Oliver Waltari!
Aiemmin Kamae-blogissa on kerrottu Oliverin ajatuksia reserviupseerikurssin priimus -valintaa koskien. Mutta millainen Oliver on taidopersoonana?
Ensimmäisiin MM kilpailuihinsa valmistautuva Oliver on urheilijana rauhallinen, määrätietoinen ja ahkera harjoittelija. Ottelussa Oliverin hillityn ulkokuoren sisältä paljastuu ovela ja tulisieluinen kamppailija.
Millaiset odotukset Oliverilla itsellään on tulevasta kaudesta?
Vihdoinkin MM-kisoihin. Pitkän odotuksen jälkeen tuntuu hyvältä päästä jälleen kerran treenaamaan arvokisoja kohti. Hyvällä joukkueella on helppo valmistautua kisoihin, vielä paremmalla joukkueella mennään kisaamaan. Työ kisoihin on vasta alkamassa, mutta odotan jo innolla aloittamista.
Onnea tulevaan kisakauteen ja tsemppiä harjoituksiin!
Aurinkoinen viikonloppu käynnissä ja taidomaajoukkueen jäsenistä esittelyssä maajoukkue-ensikertalainen Nea Puustinen!
Taidopersoonana Neaa kuvailtiin seuraavasti:
Nea on lunastanut ensikertaa maajoukkuepaikan, ja ansaitusti. Nea nauttii tällä hetkellä taidouransa luultavasti kovimmasta kehityskäyrästä. Jo etäältä voi huomata Nean armottoman tahdon kehittyä ja haastaa itseä, sekä pitää kilpakumppanit varpaillaan. Hurja kehitys ei ole tullut ilmaiseksi, sillä työtä ja vaivaa on nähty selvästi valtavasti.
Mitkä ovat Nean omat fiilikset tulevasta kisakaudesta?
Oon älyttömän innoissani ensimmäisestä maajoukkuekerrasta! Odotan kovaa mutta super hauskaa reenivuotta mahtavan joukkueen kanssa, joka kulminoituu varmasti unohtumattomaan matkaan. Happy to be here!
Juhannuksen jälkeinen erittäin aurinkoinen viikko käynnissä ja taidomaajoukkueen osalta siirrymme eteenpäin. Nyt esittelyvuorossa on Suvi Nissinen!
Näin joukkuekaveri kuvailee Suvia, millainen taidopersoona hän on:
Nyt jo neljänsiin arvokisoihinsa osallistuva Suvi on tatamilla positiivinen treenikaveri, sekä tiukkaan keskittyvä kamppailija. Jo pitkään jatkunut tekniikoiden kehittäminen ja uusien asioiden omaksuminen on kehittänyt Suvista menestyksekkään urheilijan. Taidoharjoituksissa Suvi on motivoitunut suoriutumaan aina loistokkaasti hyväntuulisella asenteella.
Suvin omat tunnelmat tulevasta kisakaudesta ovat:
Rennolla fiiliksellä kohti MM-kisoja. Pitkä valmistautumisaika tuo turvaa harjoitteluun. Pienen treenitauko jälkeen tuntuu taas piristävältä tömistellä tatameja.
Vielä ennen juhannusta esitellään yksi maajoukkueen jäsen. Seuraavana esittelyvuorossa joukkueesta on Jere Anttalainen!
Pyysimme hänen joukkuetoveria kuvailemaan ”millainen taidopersoona Jere on?” ja vastaukseksi saimme:
Jere on kokenut maajoukkuetaidoka ja arvokisakonkari. Jatkuvan kehityksen takaa Jeren periksiantamaton, motivoitunut ja positiivinen asenne treenaamiseen. Treenikaverina Jere on aina auttamassa ja kannustamassa sekä piristää joukkuetta omalla savolaisella huumorintajullaan.
Kysyimme Jeren fiilikset tulevasta kaudesta kohti MM-kisaa:
On kyllä hienoa päästä pitkästä aikaa taas joukkueena treenaamaan kohti yhteistä tavoitetta. Olo on tällä konkarilla kihelmöivän odottavainen ja tunne on, että kaikki on mahdollista. Hyvin me jaksetaan painaa menemään!
Toivotamme mahtavaa tulevaa kautta Jerelle ja onnea kisoihin!
Ammattilainen kaikin puolin. Katja on esimerkillinen urheilija, joka ei luovuta vastoinkäymisiin, vaan nousee niistä joka kerran jälkeen vahvempana. Tiedollinen, taidollinen ja fyysinen osaaminen on huipputasoa. Hänen halunsa kehittyä ja viedä rajojansa pidemmälle kannustaa kaikkia hänen lähellään ylittämään itsensä. Katja toimii esimerkkinä jokaiselle urheilijalle maajoukkueessa.
Kerrotko Katja omat fiilikset tulevasta kaudesta kohti MM-kisaa?
Neljännet arvokisat edessä ja motivaatio korkealla. Viime aikoina on alkanut löytyä hyvä balanssi myös treenin ja muun elämän välillä, joten kehityskäyräkin on jälleen nousujohteinen. Rennolla fiiliksellä siis kohti kauan odotettua kisaa.
Toivotamme suuresti Katjalle tsemppiä harjoitteluun sekä tuleviin kisoihin!
Hei Laura ja onnittelut perheen lisäyksestä! Mitä sinulle kuuluu tällä hetkellä?
Kiitos! Minulle ja koko perheelle kuuluu hyvää. Elellään sellaista mukavaa vauvaperheen arkea iloineen ja liian vähine unineen, mutta hyvin menee.
Kertoisitko hieman taustojasi, miten ja missä olet aikanaan päätynyt taidon pariin?
Etsin yliopisto-opinnot aloitettuani kamppailulajia, jonka voisin aloittaa. Olin lapsena harrastanut hetken judoa ja teininä kokeillut kickboxingia. Taidossa kuvaus akrobatialiikkeistä osana lajia kiinnosti erityisesti. Vuonna 2005 opiskeluaikataulut ja alkeiskurssin aikataulu vihdoin natsasi yhteen ja menin treeneihin Yliopiston taidoon ja sille tielle jäin.
Oliko sinulla jo alusta lähtien tavoitteena päätyä harrastajasta MM-urheilijaksi, vai kehittyikö tavoite vasta harrastuksen edetessä?
Harrastin lapsuuteni rytmistä voimistelua ja olin päättänyt, etten enää ikinä ala kilpailemaan. No tämähän muuttui, kun menimme syksyllä 2006 meidän alkeiskurssin porukalla joukkue-SM-kisoihin. Siitä hiljalleen innostuin kisaamisesta enemmän ja varmaan kaikki muuttui, kun sain vihreä vöisenä kutsun valmennusryhmään. Siitä hiljalleen alkoi innostus kasvamaan ja muutaman vuoden jälkeen uskalsin jo haaveilla maajoukkuepaikasta ja siitä vielä muutaman vuoden päästä jopa menestyksestä arvokisoissa.
Huomasin, että nautin suunnattomasti tavoitteellisesta harjoittelusta ja vuosien mittaan uskalsin heittäytyä urheiluun enemmän ja enemmän. En todellakaan ollut heti valmis urheilijana. Vahvuutenani aluksi olikin ehkä ennemmin kova kilpailuvietti, into harjoitella isojakin määriä vaikka yksin sekä periksiantamaton asenne kisatilanteissa.
Olet tehnyt jo tähän mennessä hienon uran taidokana ja voittanut vastustajia menestyksekkäästi. Mitkä kilpailut ovat jääneet eniten mieleesi ja minkä vuoksi?
Kyllä MM-kisat 2017 olivat ihan mieletön huipentuman omalle kisapolulle. Kisoja edelsi todella haastava kausi erilaisten huolien vuoksi ja sitä upeammalta tuntui olla henkisesti ja fyysisesti kovimmassa kunnossa kisoissa. Kisoissakin sain jissenissä ensimmäisillä kierroksilla ensin puujalan ja sitten osuman nenään, enkä antanut niiden vaikuttaa mieleeni tai suorituksiini. Erityisesti puujalka naurattaa näin jälkikäteen, kun jouduin klenkkaamaan aina tatamilta poistuessa. Sen paraneminenkin vei viikkoja. Lisäksi sain mielettömästi tukea joukkueelta ja sain kaivettua jissenin pronssimatsiin pakkovoiton, vaikka ottelu ei ollut kisoissa päätavoitteeni eikä se ollut sujunut kummoisesti myöskään kauden aikana. Päivä oli kokonaisuudessaan hieno ja nautin siitä täysillä, liikutun yhä, kun katselen kuvia niistä kisoista.
@Henrika Ylirisku
Mitkä ovat olleet suurimmat riemunhetket sekä vaikeimmat kolhut harrastajasta urheilijauralle ja huipulle?
Suurimpia riemunhetkiä ovat olleet maajoukkueajat leireineen ja kisoineen. Lisäksi nautin suuresti valmentamisesta ja leirien ohjaamisesta. Kolhuja on tullut sekä fyysisiä että henkisiä ja fyysisitä ehkä 2011 EM-kisoissa ollut anemia, joka selvisi vasta kisojen jälkeen sekä 2014 loppuvuodesta pahasti revennyt nilkan nivelside ovat olleet isoimmat jutut ennen raskautta. Nythän tässä onkin edessä ihan omanlaisensa paluu tatamille. Henkisesti raskasta oli epäonnistuminen MM-kisoissa 2013, vaikka jälkikäteen sekin on asettunut reitiksi, joka pitikin kulkea omalla polulla.
Kaikista parasta on aina kuitenkin olut treenata hyvässä seurassa. Oli etuoikeus saada valmistautua 2017 MM-kisoihin nykyisen seuran Nummelan Kumakain porukan kanssa. Sain sieltä sellaista tukea ja iloa treeniin, joka oli korvaamatonta. Siksi jokainen treenikaveri oli todella merkittävässä roolissa noiden kisojen onnistumisessani.
Sen lisäksi, että olet menestynyt urheilijana, olet toiminut taidossa valmentajana. Mitkä asiat johtivat tähän? Suositteletko valmentamista myös muille taidokoille ja mitä olet itse oppinut valmennuksen yhteydessä?
Oma valmentajani Mikko Mönkkönen kannusti aikanaan minua valmennushommiin. Mikon rohkaisemana menin Urheilijasta valmentajaksi -koulutukseen, joka oli aivan huippu! Olin toiminut valmennushommissa myös voimistelussa, joten ajatus ei olut siksikään vieras. Jos innostuu toisten auttamisesta ja kehittymisestä ja urheilusta yleensä, suosittelen todella lämpimästi jokaiselle innokkaalle valmennushommia. Itse sytyn erityisesti yksilövalmennuksesta, jota saankin tehdä säännöllisen epäsäännöllisesti nykyäänkin.
Valmennuksen kautta joutuu katsomaan harjoittelua ja taidoa monesta näkökulmasta. On myös mietittävä paljon tavoitteita ja reittejä niiden saavuttamiseen. Innostun erityisesti itse huippusuoritusten tekemisestä. Uskon vahvasti, että huipulle vaaditaan eri tavalla luovuutta ja rohkeutta kokeilla laadukkaiden perusasioiden päälle jotain uutta, minkä tutkiminen ei lopu koskaan. On myös todella kiinnostavaa ja palkitsevaa auttaa jota kuta tietyn haasteenkin kanssa ja löytää sen selättämiseen keinot.
@tomikajasviita.kuvat
Nyt arki on hieman muuttunut, miten tämä on näkynyt taidon osalta? Onko jotain mitä on tähän liittyen tullut yllätyksenä ja mitä vinkkejä voisit antaa muille äidiksi tulleille tai tuleville urheilijoille?
No tatamilla on tullut oltua todella vähän. Osallistuin vyökokeeseen juuri ennen raskauden viimeistä kolmannesta ja sen jälkeen annoinkin itseni ottaa rennommin. Olen nyt ehtinyt lähinnä käymään pienen kipaisun itse ja pienen valmennussession pitämässä. Tavoitteena on aktivoitua treenien ohjaamisessa ja omassakin treenaamisessa, kun kroppa taas palautuu.
Itselläni raskaus ei mahdollistanut aivan niin hyvin liikkumista kuin toivoin. Jo alusta alkaen esim. kävely aiheutti pahoja kramppeja vatsaan, joten haaveilemani pitkät kävelylenkit jäivät haaveeksi. Yllätyin kuitenkin, miten hyvin kroppa sieti taidoa ja voimaharjoittelua, toisaalta niihin kehoni on myös eniten tottunut vuosien aikana. Taido tuntui ja tuntuukin omalle keholle luonnollisesta tavalta liikkua. Ehkä vinkki onkin uskaltaa tehdä oman fiiliksen mukaan asioita.
Nyt käynnissä on palautuminen synnytyksen jälkeen, joka on ollut melko hidasta. Tämä vaatii malttia, jota minulla ei luonnostaan ole ainakaan liikaa. Yritänkin jatkuvasti muistuttaa itseäni, että, jos vauvakin on vasta muutaman kuukauden, ei vielä ehkä tarvitsekaan pystyä kaikkeen mihin ennen. Itselle täytyy antaa aikaa. Jokaisen raskaus ja synnytys on myös erilainen ja siksi jokaisen palautuminenkin on omansa. Muihin vertaaminen on melko turhaa energian tuhlaamista, vaikka sitä tässä luonnostaankin tekee. Someaika lisää tähänkin painetta, kun osa lähtee synnytysosastolta vanhoissa mitoissaan ja me toiset taas saamme kantaa raskauden tuomisia pidempään ja toipua hitaammassa tahdissa.
Yritän toteuttaa armollisuutta itseäni kohtaan, vaikka se onkin vaikeaa! Olenkin panostanut palautumiseeni siten, että olen käynyt äitiysfysioterapiassa sekä raskauden aikana että nyt synnytyksen jälkeen ja sitä voin suositella kaikille lämpimästi!
Onko vielä uusia tulevaisuuden suunnitelmia taidoon liittyen, näemmekö vielä kisatatameilla sinua?
Kisatatameilla minua näkyy ainakin tuomarina ja valmentajana. Kisaaminen voisi olla mahdollista joukkuelajeissa, yksilökisoihin en välttämättä enää jaksa motivoitua. Toisaalta koskaan ei pidä sanoa ei koskaan. Eihän minun pitänyt alunperinkään kilpailla taidossa…
Mitä terveisiä haluaisit lähettää muille taidokoille, niin harrastajille kuin urheilijoille?
Nauttikaa, kun voi taas käydä treeneissä! Asettakaa itsellenne kunnianhimoisia tavoitteita ja unelmoikaa. Oli kyse sitten kisoista, vyökokeista tai vaikka jonkin tekniikan opettelusta. Unelmat ja tavoitteet auttaa innostumaan harjoittelusta ja kehittymään.
Käykää leireillä ja kokeilkaa rohkeasti kisaamista. Leireillä on aina kivaa, koskaan en ole katunut leirille tai koulutukseen menemistä. Kisoissa on myös superkivaa, kun jännityksestä ja omista suorituksista selviää. Kisoissa on mahtava yhteishenki ja pääsee ylittämään itseään. Ja tärkeintähän ehkä kaikissa tapahtumissa on hyvät eväät!
Järvenpään Taidoseuran Oliver Waltari valittiin puolustusvoimien urheilukoulun talvilajien saapumiserään III/21. Yhteensä talvilajien saapumiserään valittiin 83 urheilijaa 17 eri lajiryhmästä. Viimeksi taidoka on palvellut urheilukoulun riveissä noin 20 vuotta sitten, joten valinta saapumiserään oli jo itsessään merkittävä urheilullinen saavutus. Nyt vuoden palveluksen jälkeen Waltari valittiin oman reserviupseerikurssinsa priimukseksi eli hän on todistetusti oppimisvalmiuksiltaan kurssinsa paras kriisiajan johtaja.
Kun puhutaan maanpuolustuksesta, ei ole kyse sotilaskoulutettavien keskinäisestä kilpailusta vaan siItä mitä kukin yksilö oppii. Rukin priimus valikoituu reserviupseerikurssin kattavien arviointiperusteiden mukaisesti. Vain loistava kaveri, joka pystyy toimimaan ryhmässä, on sosiaalisesti lahjakas, älykäs, väsymätön, paineensietokykyinen ja päättäväinen voi valikoitua priimukseksi.
Kamae-blogi tapasi tämän huikean nuorukaisen 24.3.2022 tapahtuneen kotiutumisen jälkeen.
Oliver!Ensinnäkin onnittelut reservin vänrikille ja onnea rukin priimukselle! Mikä jäi päällimmäiseksi opiksi vuodesta?
Kiitos! Päällimmäiseksi jäi oman jaksamisen ja energian havainnointi ja hallinta. Palveluksen yhteydessä harjoittelu ei aina ollut kevyttä ja silloin olisi pitänyt levätä. Kuitenkin mitä kauemmin olin ollut palveluksessa opin hallinnoimaan omaa jaksamista ja tunnistamaan milloin voi treenata täysiä ja milloin pitäisi antaa kropan levätä.
Mikä koetteli eniten?
Sanoisin, että korona painoi eniten tämän vuoden aikana. Useat suunnitelmat menivät uusiksi, en pystynyt harjoittelemaan kuin olisin halunnut ja armeijan koronatilanne tuntui epävarmalta. Se epävarmuus oli pahinta tämän vuoden aikana.
Mikä vuorostaan palkitsi eniten?
Palveluksen alussa havumerkin kiinnittäminen takkiin oli hieno saavutus, mutta erityisempi saavutus tuli vasta kotiuttamisjuhlassa. Kotiuttamisjuhlassa puheen pitäminen upseerimiekan kanssa tuntui kiteyttävän hyvin suoritetun palveluksen. Sain sanotuksi kaiken minkä halusin hyvälle porukalle ja sitä kunniaa jaettiin harvalle.
Jos katseet käännetään tulevaan, niin miten voit hyödyntää saamiasi kokemuksia jatkossa?
Merkittävin hyöty tuli erilaisten ihmisten kanssa toimimisesta. Urheilukoulussa oli paljon erilaisia henkilöitä, joiden kanssa piti osata tehdä töitä vaativissakin tilanteissa. Myös johtamiskoulutus auttaa varmasti siviilielämässä.
Kamae-blogi sai myös kunnian julkaista Waltarin pitämän kotiuttamispuheen, joka summaa nuoren miehen tuntemukset:
”Kävellessäni ensimmäistä kertaa porteista sisään, en olisi uskonut seisovani tässä vuoden päästä, näin hienon joukon edessä. Olen onnellinen pääsystä Urheilukouluun, sekä tavasta, millä lopetamme tämän vuoden. Uskon, että jokainen tulee pitämään tätä kokemusta uutena sulkana jokaisen omaan hattuun. Aina kylmistä öistä majoitusharjoituksessa viimeisiin metsäöihin, vuosi on hajottanut eri tavoin, mutta hyvällä porukalla jaksoi painaa raskaidenkin aikojen läpi. Onneksi hyviä kokemuksia on ollut vaikeidenkin aikojen edestä runsaasti.
Kaikki voivat varmasti todeta sen, ettei varusmiespalvelus ole ollut vaivatonta. Jokainen epäilemättä muistaa kesän helteet ja havukokeen järjettömän kuumuuden, missä taivalsimme Sipoonkorvesta Helsinkiin silmät puolittain ummessa ja voimat äärimmilleen kulutettuna. Vaatteissa tuntui olevan enemmän hikeä kuin puuvillaa. Saavuttuamme kasarmin oville ja romahdettuamme tupaan, tiesi onnistuneensa yhdestä elämän uuvuttavimmista kokemuksista. Sen elämyksen jälkeen tuntui punkkakin pehmeältä.
Vuoden aikaiset tapahtumatkin ovat olleet odottamattomia. Korona vaikeutti jokaisen arkea. Urheilupaikkoja meni kiinni, kisoja peruttiin ja suunnitelmia meni uusiksi. Onneksi kasarmilla valmennuskeskuksessa pääsi aina treenaamaan. Sieltä saimme henkilökunnalta apua ja pystyimme keskittymään vain harjoitteluun.
Vuosi sitten en olisi uskonut Ukrainan ja Venäjän sodan yltyvän näin suureksi konfliktiksi. Sodan ollessa näin lähellä Eurooppaa, ajattelen itse eri tavalla koko varusmiespalvelustani.
Kuten jokaisen urheilijan tarina on omanlaisensa, myös jokaisen varusmiehen reitti Urheilukoulussa on erilainen. Urheilijoiden tarpeet ovat lajille ja yksilölle ominaiset ja Urheilukoulu tarjoaakin jokaiselle urheilijalle erilaisen palveluksen.
Vaikka vuosi on ollut raskas, olen aina voinut luottaa omiin palveluskavereihini ja heidän haluun tehdä asiat loppuun asti. Tämä luotto toisiin mahdollisti sen, että lähtiessä koronan takia pienellä porukalla ylimääräiseen harjoitukseen, tiesin että pienelläkin määrällä saamme asiat tehtyä. Hyvällä porukalla ja asenteella mikään haaste ei ollut ylittämätön.
Palveluksen vaikeudet ja niiden ylittäminen on kasvattanut meistä vahvemman henkilön ja urheilijan. En usko, että siviilissä kokisimme mitään samanlaista. Johtamiskoulutus on varmasti antanut eväitä urheiluun ja elämään siviilissä.
Haluan kiittää kaikkia teitä, jotka olette mahdollistaneet tämän vaihteikkaan vuoden toteuttamisen. Varsinkin te, palveluskaverit, olette olleet tämän vuoden kohokohta itselleni. Olen pystynyt tutustumaan niin monenlaisiin ihmisiin ja lajeihin ja tulen varmasti muistelemaan lämmöllä teitä ja koko kokemusta ajan kullatessa raskaatkin hetket. Legendaarisen Matti Nykäsen sanoin: ”Huominen on aina tulevaisuutta.” Nyt kun kalenterissa ei enää ole aamuja toivotan jokaiselle onnekasta tulevaisuutta porttien toisella puolella. Kiitos.” -Oliver Waltari
Reservin vänrikki Oliver Waltari
Kamae-blogi kiittää ja toivottaa onnea jatkoon!
Waltarin matkaa urheilukoulussa on seurattu Kamae-blogissa ilmestyneissä jutuissa:
Taido on hyvän fiiliksen kamppailulaji. 