Vastaus kysymykseen on Sirkka Lamminen – brodeerausalan yrittäjä Kausalasta. Lue lisää, niin saat tietää enemmän siitä miten huippuformulakuski ja kamppailulaji liittyvät toisiinsa. Saat myös vinkkejä siihen, kuinka seuran hihamerkkien tai tiimitakkien brodeerausta kannattaisi lähteä suunnittelemaan.

Sirkka, kerro vähän itsestäsi ja miten taido liittyy sinuun?
Alkuperäiseltä ammatiltani olen ompelija. Työskentelin ammattikoulun jälkeen Pallo-Paidan tehtaassa, kunnes vuonna 1981 perustin oman mittatilaus- ja korjausompelimon.

Taidoliiton ja eri taidoseurojen kanssa olen tehnyt yhteistyötä jo ihan vuosituhannen vaihteesta lähtien. Soinisen Aarne alkoi tuoda minulle uwageja brodeeraukseen. Kanji-merkeistä piti tehdä brodeerausohjelma takkeja varten. Sain piirretyn originaalin, johon oli merkitty, missä järjestyksessä merkkien osat tulee tikata, mikä viiva kulkee alla ja mikä päällä. Sama järjestys, kuin jos merkki piirretään siveltimellä. Tein mallikappaleen ja se lähetettiin Japaniin hyväksyttäväksi. Hyväksyntä tuli ja Aarne toi aina monta laatikollista takkeja kerralla brodeerattavaksi.

Mikä sai ompelijan siirtymään konekirjailuun?

90-luvun lopulla tuli hankittua kotibrodeerauskone. Se oli kohtalokas ostos. Brodeeraus alkoi kiinnostaa siinä määrin, että piti hankkia 1-päinen teollinen kone ohjelmistoineen. Se ei mahtunut ompelimoon, joten se oli vuoden kotona, kaksion olohuoneessa ja koko koti työskentelypaikkana. Opetusta brodeerausohjelmien tekoon sain singaporelaista syntyperää olevalta naiselta, joka ei puhunut yhtään suomea, ainoastaan englantia aasialaisittain murtaen. Siitä se lähti.

Seuraava hankinta oli 4-päinen teollisuuskone. Siinä vaiheessa piti etsiä jo isompi toimitila tälle työlle. Ompeluhommat saivat jäädä. Siitä on nyt 16 vuotta aikaa.

On yllättävää, että työsi kuulostaa vähän samalta kuin taidon harjoittelukin!
Kyllä. Työssäni parasta on se, että tämä on niin erikoisosaamista ja tässä ei ole koskaan valmis. Aina on mahdollista kehittyä eteenpäin ja keksiä uusia juttuja. Tulla paremmaksi. Laatu on ollut alusta asti se ykkösasia. Siitä pidän kiinni edelleen. Onnistumisen tunne tulee vahvana silloin, kun asiakas sanoo: ”loistavaa, kiitos.”

Onko brodeerauksilla eroa?
Hyvän brodeerauksen tunnistaa esimerkiksi siitä, että tikkaus ei vedä kangasta ympäriltä kasaan.

Tikkaus ei myöskään saa näyttää harvalta. Toisaalta, siinä ei saa olla niin paljon tikkiä, että se on ihan tönkkö jäykkä. Ääriviivat pitää osua kohdilleen ja yleensäkin sen pitää näyttää siistiltä ja tarkasti tehdyltä. Mitään ylimääräisiä langanpätkiä, eikä pitkiä hyppyjä esimerkiksi kirjainten välillä saa olla. Nurja puolikin pitää olla kohtalaisen siistinnäköinen.

Mitä vinkkejä antaisit, kun seura lähtee suunnittelemaan vaikkapa uutta hihamerkkiä tai seuran tiimiverkkareita?
Kun seura suunnittelee asujen hankintaa ja niihin brodeerauksia, niin kannattaa olla yhteydessä brodeeraajaan mielellään jo suunnitteluvaiheessa. Voidaan yhdessä varmistaa, että suunnitellut brodeeraukset onnistuvat kyseisiin vaatteisiin. Kun suunnitellaan logoa, niin silloinkin kannattaa jutella brodeeraajan kanssa, ettei tule suunnitelleeksi sellaista, mikä ei toimi.

Yleisin ongelma logoissa on liian pienet tekstit ja muut pikkuripellykset, joita ei pysty tikkaamalla tekemään. Brodeerausohjelman tekoon ei tarvitse olla pohjaksi mitään vektorigrafiikkaa. JPG on ihan hyvä, kunhan on riittävän tarkka. Hinnoittelun pohjaksi riittää sähköinen kuva, tiedot brodeerauksen koosta ja kappalemäärästä. Niillä tiedoilla teen mielelläni tarjouksen seuralle.

No missä tulevat rajat vastaan?
Haastetta työhön tuovat tekniset rajoitteet, joita asiakkaan on joskus vaikea ymmärtää.

Esimerkiksi hyvin pientä tekstiä, tai muita kovin pieniä yksityiskohtia on vaikea saada siististi brodeerattua. Myöskään vaatteessa tai lippiksessä ei pysty brodeeraamaan ihan mihin kohtaan tahansa. Siitä joutuu joskus vääntämään asiakkaan kanssa. Joskus asiakas myös luulee, että hänen tuomansa kuva vaan skannataan ja sitten kone tikkaa sen ihan itsestään. Sitten joutuu kertomaan ja näyttämään, miten iso työ se tikkausohjelman tekeminen koneelle oikein on, ennen kuin saadaan se ensimmäinen kappale aikaiseksi. Ja ohjelman teko maksaa.

No entäpä se Kovalainen?
Mieleenpainuvin työni vuosien varrella on ollut sinänsä hyvin vaatimaton, kaksi kappaletta irtomerkkejä.

Haastavan siitä teki se, että ne tilattiin minulta ihan viimetipassa. Formula 1 kisat oli alkamassa Australiassa ja Heikki Kovalainen aloittelemassa ajouraansa. Sponsorin merkit piti saada hänen lippalakkiinsa. Minähän tekaisin merkit pikavauhdilla. Sitten sain ohjeet lähettää ne DHL:llä Melbourneen, erääseen hotelliin Kovalaisen managerille.

Laitoin merkit kirjeeseen ja tilasin noudon DHL:ltä. Sitten piti osata täyttää rahtikirja oikein. Niin, että kirje menee oikeaan osoitteeseen ja lasku rahdista hollantilaiselle tuotemerkille. Netistä sitten seurasin kirjeen kulkua. Se matkusti ensin Helsingistä Tukholmaan. Sieltä Brysselin kautta Amsterdamiin ja sieltä kohti Melbournea. Sitten oli jo vuorokausi kulunut Amsterdamista lähdöstä, eikä näkynyt mitään lisätietoa.

Siinä vaiheessa hermo petti ja soitin DHL:lle, että missähän se kirje nyt mahtaa olla. Minulle kerrottiin, että siellä se lentokontissa turvallisesti matkustaa, mutta kone ei nyt lennäkään suoraan Australiaan, vaan poikkeaa ottamaan vielä Dubaista lisää rahtia. Seuraavana aamuna, kun tulin töihin ja avasin koneen, niin onnekseni näkyi, että nyt on kirje saapunut Melbourneen.

Kello 9.22 oli Mr. Mathieu Michel kuitannut lähetyksen vastaanotetuksi. Ja Heikillä oli vuorostaan merkit hatussa, kun häntä haastateltiin urheiluruudussa.

Ammatillisesti haastavin työni liittyy myös formuloihin. Mika Häkkisen formula-auton brodeeraaminen nahkatakkien selkämyksiin. Tämän työn sain en hinta- vaan laatukilpailutuksen kautta.

Voit tutustua Sirkan työn jälkeen 2015 maajoukkueasujen muodossa. Ja löytyyhän Sirkan kädenjälki siis myös vanhoista uwageista ja usean seuran hihamerkistä. Isot ja pienet työt onnistuvat Sirkan taitavissa käsissä. Klikkaa itsesi sivuille www.brodeeshop.com ja tutustu ohjeisiin.

Kuvat: Sera Kaukola ja Heikki Kovalainen Official Fan Page