Japanilainen puutarha Osa 4. Seinät ja koristeet

Taru Haimin opinnäytetyöhön japanilaisista puutarhoista kurkistetaan nyt viimeistä kertaa ja aiheena ovat puutarhoissa käytettävät seinät ja koristeet.

Seinät

Yleensä japanilaisia puutarhoja ympäröi joltain suunnalta kiinteä ja tiivis seinä. Yleisin muurin materiaali on kivi ja savi. Seinän päällä, kuten raja-aidoissa, on usein harjakatto.bambuaita

  • Aidat. Erilaisten aitojen tehtävä on rajata, jakaa, suojata, auttaa erottamana tiloja ja sulkea niitä. Raja-aidat Japanissa ovat yleensä yli kahdenmetrin korkuisia ja niiden tarkoituksena on erottaa harmoninen puutarha muusta maailmasta.Raja-aidat ovat muita aitoja kiinteämpiä ja niiden tarkoitus on kätkeä asioita katselijalta ja vaimentaa ulkomaailman ääniä puutarhan kasvillisuuden kanssa. Ne ovat myös tuulensuojia ja varjojen synnyttäjiä. Jakavat aidat ovat lyhyitä ja matalia ja niitä käytettään puutarhan sisällä rajaamaan ja jakamaan tunnelmaltaan erilaisia alueita toisistaan. Tällaisia aitoja on esimerkiksi ulkoiseen ja sisäiseen osioon jakautuva teepuutarha. Ne ovat tavallisesti ilmaviksi ja avoimiksi rakennettuja, mikä tekee niistä kevyitä ja valoisia ja ovat enemmän vertauskuvainnollisia jakajia, mutta myös kiinteissä kivi aidoissa on aukkoja, portteja ja ikkunoita. Aitojen ulkopäädyt ovat usein pyöreitä. Kasvillisuutta tai kiviä käytetään joskus pehmentämään niiden kulmia ja liittämään ne yhteen muun puutarhan kanssa. Bambu on suosittu aitamateriaali. Aitoja on koristeellisia ja yksinkertaisia ja niissä voi yhdistyä kivi ja puu. Koristeina niissä voi olla luukkuja, kattoja ja muuta. Tehokeinona aidoissa voidaan käyttää päätykolmiokattoa. Laudat jotka on asetettu horisontaalisesti luovat vakauden vaikutelmaa.
  • Talonseinät. Perinteisessä japanilaisessa talossa on sisäseinät ovat liukupaneeleja. Avattuina se luovat avaruuden tuntua huoneisiin. Ulkoseinät ovat myös samanlaisia ja ne avautuvat puutarhaan.
  • Portit. Puutarhaan pääsyn tarjoaa portti. Niitä tarvitaan niin raja-aidoissa kuin sisäaidoissakin. Ne korostavat jokaisen alueen intimiteettiä ja mystisyyttä. Porttimalleja on lukuisia, yksi- ja kaksiovisia. Oksien ulottuminen portinpylväiden päihin on erityinen japanilainen piirre. Portteja ei ole maalattu eikä koristeltu.

Koristeet

Vanhat esineet puutarhoissa herättävät muistoja menneistä ajoista, tuovat ajan kuluntunnetta ja arvokkuutta. Perinteisen japanilaisen puutarhan esineet eivät ole pelkkiä koristeita vaan jotain enemmän.

Kivilyhdyt

Kivilyhdyt liittyvät teeseremoniaan ja astinkivien tapaan ne ovat tulleet Japaniin teemestareilta. Ilta on teeseremonioiden aikaa ja silloin tarvittiin lyhtyjen valoa opastamaan vierailijat puutarhan poikki teehuoneelle. Lyhdyt ovat myös reunustaneet pyhäkköihin johtavia teitä ja polkuja. Yleensä lyhdyt olivat kiveä, mutta joskus myös puuta, bambua tai pronssia. Lyhtyjä on neljää erityyppiä. Tachi-gata on perustyyppi, jolla on sekä varsi, että jalusta, ikegomi-gata on varrellinen lyhty josta puuttuu jalusta, oki-gata on varreton ja jalustaton ja yukimi-gata okivilyhtyn lyhyt jalallinen lyhty ilman vartta.

Kivilyhdyt ovat hyvin tavallisia kaikenlaisissa japanilaisissa puutarhoissa. Lyhtyä ympäröivät yleensä pienemmät tasapainottavat kivet. Lyhdyt on sijoitettu polkujen varsille ja erityisesti juuri nousujen, mutkien ja levennyksien kohdalle. Veden äärellä niitä on sijoitettuina todellisten ja symbolisten satamien, lammikoiden, siltojen ja veden yli vievien astinkivien läheisyyteen. Myös porttien läheisyydessä on kivilyhty. Kivilyhtyjä on myös käytetty merien rannoilla kotirannan merkkinä kalastajille. Perinteisesti kivilyhdyissä suosittiin kynttilää tai parafiiniastiaa elävällä liekillä.

Kivitornit

Intialaisesta stupasta alkunsa juontavien kivitornien tehtävä on ollut korostaa paikan henkistä ilmapiiriä. Tornin ominaisuutena on aina pariton määrä tarinalevyjä, jotka ovat useimmiten neliöitä, mutta myös kuusi- ja kahdeksankulmaisia ja pyöreitä torneja on olemassa. Kivitornit on sijoiteltu samoin kuin kivilyhdytkin ja erityisesti niitä käytetään vesien lähettyvillä korostamassa veden heijastuvuutta. Niitä kuitenkin voi olla sijoiteltuina kukkulalle, aitojen viereen, suurien kivien ja paksurunkoisten puiden lähelle tai metsikköön kuvastamaan vuoristotemppeliä.

Kivibuddhat ja tienviitat

Pitkään palvonnan kohteena käytetty kivibuddhapatsas on yleinen temppelien puutarhoissa. Tämä patsas on asetettu puutarhassa valaisemattomalle syrjäiselle tai huomaamattomalle paikalle. Vastavuoroisesti tienviitat asetetaan näkyvälle paikalle polun reunaan puutarhassa.

Vesiastiat

Polun päässä alkuperäisessä teepuutarhassa oli kaivo, josta sai vettä, mutta myöhemmin sen korvasi vesiastia eli Tsukubai. Nimi tarkoittaa `taivuttaa´ tai `kyyristyä´ ja astian on sen muotoinen, että käyttäjä joutuu taivuttamaan itseään. Teeseremoniaan osallistuja vaadittiin nöyryyttä, jota vesiastialle kumartuminen kuvaa. Vesiastia on myös teemestareiden suunnittelema ja sitä käytettiin puhdistautumisrituaalissa. Vierailijat pesivät siinä kasvonsa ja kätensä ennen teehuoneeseen tulemista. Yleensä vesiastian yläpuolella oli puinen kauha ja itse astia on valmistettu usein kivestä.

Eläintenpelätin

Ajankulusta kertova eläintenpelätin eli Shishi-odoshi on alun perin liittynyt maanviljelyyn. Sen tarkoituksena on ollut pelottaa hirviä ja peuroja sekä muita eläimiä pois uhkaamasta viljelyksiä.

shishiodoshi
”Ei hiljaisuus hiljaisuudessa, vaan hiljaisuus liikkeessä on todellinen hiljaisuus.” Zeniläinen sanonta Shishi-odoshista

Shishi-odoshi on usein bambusta tehty. Sen toiminta periaate on, että ylemmästä putkesta tuleva vesi täyttää alempana olevan bambuputken kärjen. Siihen kerääntyvän veden paino pakottaa kärjen alemmas, kunnes se iskeytyy paukahduksen aiheuttaen kiveä vasten. Putki tyhjenee ja nousee takaisin ylös ja kaikki alkaa alusta. Shishi-odoshi on yleensä lähellä altaan reunaa jonne sen vesikin valuu.

Kirjallisuus:

Paalo Anne, Jetsonen Jari 2006. Japanilainen puutarha suomalaisittain. Tammi. Helsinki

Kawaguchi Yoko 2003. Japanilainen puutarha – inspiraatiosta toteutukseen. Suom. Bhutia Elina. Plataani. Helsinki

Sivonen Martti 1998. Bonsai – johdatus ruukkupuun kasvatukseen. Kureeni. Helsinki

Forsblom Juha 1999. Kotipuutarhan puut. Edita. Helsinki

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s