Kamppailulajien yhteisen junioriohjaajakoulutus II:n toisella lähijaksolla urheilupsykologi Tiina Röning kävi luennoimassa psyykkisestä valmentamisesta osana valmentajan ammattitaitoa. Röningin inspiroiva puheenvuoro herätti meidät pohtimaan sitä, kuinka taido-ohjaajat voisivat psyykkisten taitojen harjoittamisella tukea lajin harrastajien monipuolisempaa kehittymistä. Totesimme, että taidon vaativien fyysisten oppimistavoitteiden huomioiminen vie helposti omastakin treenisuunnittelustamme päähuomion. Keskittymisen taitojen ja itsetuntemuksen harjoittelu, tavoitteiden asettamisen ja arvioinnin taidot sekä epäonnistumisten ja pelkojen kohtaaminen jäävät helposti vaille tietoista huomiota.

Jaoimme junioriohjaajakoulutuksessa paikalla olleiden taidokoitten kesken nyt jo ajan kultaamia muistoja taidon harjoittelusta viime vuosituhannella. Päällimmäisenä mieleen nousivat kokemukset itsetuntemusta ja itseluottamusta kehittävän psyykkisen valmentamisen näkökulman puuttumisesta. Joku muisteli, ettei ollut kuullut ensimmäiseen kymmeneen vuoteen lainkaan positiivista palautetta tekemisestään. Treeneissä oli mennyt todella hyvin, jos erikseen ei huomautettu huonosti menneistä tekniikoista. Pohdimme, kuinka olisimme hyötyneet siitä, että olisimme jo taidotaipaleemme alussa oppineet tunnistamaan omia vahvuuksiamme ja käsittelemään rakentavasti epäonnistumisia.

Totesimme, että edelleen harmillisen usein taido-ohjaamisen ja –valmentamisen pedagogiikka nojaa vain korjaavan palautteenannon varaan.

Psyykkisen valmentamisen ulottuvuus on tullut meitä taidopoluillamme vastaan selkeästi vasta valmennusryhmän ja maajoukkueen piirissä. Näissä yhteyksissä on opeteltu asettamaan omalle harjoittelulle tavoitteita, arvioimaan omaa osaamista ja rakentamaan rutiineja, jotka tukevat keskittymistä ja itseluottamusta. Kukin taidoka joutuu kohtaamaan omia pelkojaan, negatiivisia ajattelumallejaan ja tasapainoilemaan itseluottamuksen kanssa erilaisissa jännitteisissä tilanteissa, kuten kilpailujen ja vyökokeiden yhteydessä.

Röningin luento muistutti meitä siitä, että psyykkisissä taidoissa voi kehittyä ja niitä voi tietoisesti harjoitella sen sijaan, että yrittäisi vain ”selvitä” näistä tilanteista tai välttelisi aktiivisesti epämukavuusalueita.

Keskustelimme myös siitä, että paljon positiivista kehitystä ja tärkeitä avauksia on tapahtunut taidon opettamisen ja valmentamisen kentällä viime vuosina. Taido-ohjaajien korkealaatuinen valmentajakoulutus ja tietoinen kehitystyö ovat omassa seurassammekin muuttaneet seuran toimintaa ja ohjauskulttuuria hyvään suuntaan. On silti havahduttavaa kuulla, että tuoreimmankin kartoituksen mukaan (taidovartti-keskustelut) taidojunnut kokevat, että heidän ohjaajansa eivät kerro, missä he ovat hyviä. Yleinen kehuminen ei riitä vrt. ”Hyvin meni!” vs. ”Onnistuit sengin pyörähdyksessä todella hyvin!”

Pienen kamppailulajin piirissä ei ole samanlaisia resursseja huomioida psyykkistä valmennusta maajoukkueessakaan kuin suuremmissa urheilulajeissa, joilla on käytössään palkatut ammattivalmentajat. Uskomme kuitenkin, että psyykkisen valmennuksen perusteita on mahdollista omaksua jokaiselle taidosalille osaksi jokapäiväistä harjoittelua. Itse koemme, että tämän ulottuvuuden huomioiminen ei tarkoita taido-ohjaajalle lisätyötä, vaan oman ohjaus- ja opetustyön ja sen perusteiden uudelleen suuntaamista, joka tuottaa lisämotivaatiota ja mielekkyyttä.

Seuraavassa nostamme esiin Tiina Röningin luennolla käsitellyistä psyykkisen valmentamisen osa-alueista muutamia esimerkkejä, joita on mahdollista soveltaa myös taidoharjoituksissa.

Tavoitteen asettaminen ja oman toiminnan arviointi

Pienestä pitäen on tarpeen harjoitella oman toiminnan suunnittelua, toteuttamista ja arviointia, kuten peruskoulun uusissa opetussuunnitelmissakin korostetaan. Taidosalilla positiivisen itsearvioinnin harjoittelu voi tarkoittaa aluksi sitä, että yksittäisen harjoitteen jälkeen kukin osaa nimetä, mikä kyseisessä suorituksessa meni hyvin.

Realistinen ja monipuolinen tavoitteen asettamisen taito lisää motivaatiota ja kehittää itsetuntemusta. Sisäisesti motivoitunut harjoittelija nauttii tekemisestä, omasta kehityksestään ja lajistaan, eikä nojaa liiallisesti ulkoisten motiivien varaan (esim. kilpailumenestys, palkinnot). Omien tavoitteiden ajallinen (yhdet treenit, yksi kausi, seuraavat pari vuotta jne.) ja teemallinen kirjo on hyvä olla laaja, jotta pidemmän aikavälin tavoitteet kantavat yksittäisten kriisien, loukkaantumisten ja elämänmuutosten yli.

Harjoite-esimerkki: Ennen jokaista harjoitusta jokainen määrittelee itselleen ja kyseiselle harjoitukselle tavoitteen, joka kirjataan ylös.

Sisäinen puhe

Ajatukset vaikuttavat tunteisiin ja kehon reaktioihin. Epäonnistumisen pelko ja omien kykyjen epäily hajottavat läsnäoloa ja fyysistä valmiustilaa. Positiivinen sisäinen puhe sen sijaan on itseluottamusta ja hyvää orientoitumista rakentava voimavara. Vahvistavan sisäisen puheen harjoitteleminen voi tarkoittaa harjoittelijan itselleen toistamia (positiivisia) tosiasioita ja myönteisiä hokemia: tietynlaisia ohjeistuksia ennen suoritusta tai suorituksen aikana. Ohjaaja voi vaikuttaa harjoittelijan sisäisen puheen kehittymiseen toistamalla harjoittelijalle tärkeää muistisääntöä tai rohkaisua. Tutuksi tulleet fraasit muuttuvat ajan myötä harjoittelijan omaksi sisäiseksi puheeksi, joka ohjaa suoritusta, vaikka ohjaaja ei olisikaan paikalla muistuttamassa.

Harjoite-esimerkki: Keksi kolme todenmukaista lausetta tiettyyn tilanteeseen, joita voit itsellesi toistaa ja joilla voit itseäsi rauhoittaa. “Olen tehnyt tämän 100 kertaa, osaan ja pystyn!”

Rutiinien luominen

Rutiinien luomisella tarkoitetaan ehdollistumista asioihin tai tapahtumiin, jotka ovat yhteydessä tiettyihin tilanteisiin. Rutiinin tavoitteena on saavuttaa juuri ennen suoritusta haluttu tunnetila ja keskittyminen ilman, että jokaista huomioitavaa kohtaa tarvitsee ajatella kuormittavasti erikseen. Toistojen avulla harjoittelija ankkuroi tähän tunnetilaan virittävät toiminnot tiettyyn asiaan tai tapahtumaan. Esimerkiksi seiretsuun asettuminen jokaisten harjoitusten yhteydessä toimii taidosalilla keskittymistä vahvistavana rutiinina. Taidokilpailuissa haluttua virettä synnyttävä rutiini taas voi olla esimerkiksi kilpailuvyön sitominen oman vyön päälle juuri ennen tatamille menoa. Rutiineja luodessa kannattaa välttää esineisiin kohdistuvan taikauskoisen riippuvuuden syntymistä. Rutiinien tulee olla siinä määrin joustavia, ettei esimerkiksi omien onnenkalsareiden unohtuminen kotiin romuttaisi koko kisapäivää.

Itse olemme päättäneet ottaa mukaan psyykkisen valmennuksen sisältöjä oman salin käytäntöihin keväästä 2017 alkaen. Olemme sisällyttäneet psyykkisten taitojen harjoittelun yhdeksi osa-alueeksi taidon lajitaitojen sekä fyysisten taitojen harjoittamisen rinnalle kevään kausisuunnitelmaan. Värivöisten harjoituksissa on nostettu kehitettäviksi psyykkisiksi taidoiksi erityisesti tavoitteen asettaminen, keskittyminen ja itseluottamus.

Säännöllisesti käytäviä Taidovartti-keskusteluja pyrimme hyödyntämään apuna harjoittelijoiden henkilökohtaisten tavoitteiden asettamisessa ja toteutumisen seuraamisessa.

Miten itse ohjaisit treenit, jos päivän aiheiksi olisi annettu hen-tekniikat, väistöt sekä reagointi eri aistiärsykkeisiin? Mitä tekisit toisin, jos harjoittelijoiden tavoitteena olisi kehittyä taidon lajitaitojen ja fyysisten ominaisuuksien lisäksi myös kyvyssä arvioida omaa toimintaansa?

Teksti: Essi Pelttari ja Henrika Ylirisku