Päiväni tuomarina – kuinka tuomariura alkaa?

Kamae-blogi kohtasi keväisellä SM-kiertueella Arttu Mannisen, joka teki debyytin tuomarina junioreiden ja joukkuelajien SM-kilpailuissa Keravalla 21.4. Ensi kertaa tuomarina toimiva Manninen summasi hyvin kilpailijana ja tuomarina toimimisen eroavuutta:

Kilpailija on ensisijaisesti vastuussa itsestään, kun tuomarin tulee huolehtia useammasta kilpailijasta yhtä aikaa.

Lue koko juttu alta!

Mikä mies, millainen tausta? Mitä touhuilet tatamilla – entä tatamin ulkopuolella?

Olen Arttu Manninen 2 dan. Olen 24-vuotias taidoka Jyväskylästä. Taidourani alkoi, kun 11-vuotiaana lähdin kokeilemaan taidoa lehdessä olleen peruskurssimainoksen innoittamana. Innostuin lajista ja tällä tiellä olen edelleen. Taidoikäni on siis 13. Niiden vuosien varrelle on mahtunut paljon hauskoja ja hikisiä harjoituskertoja niin harjoittelijana kuin ohjaajanakin. Myös erilaisilta leireiltä ja kilpailuista on kertynyt mukavia kokemuksia. Olen kilpaillut vuodesta 2011 lähtien ja merkittävimpinä saavutuksina kisatatameilta voitaneen pitää A-junioreiden SM-hokein hopeamitalia sekä dantai jissenin hopeaa viime vuodelta. Tatamin ulkopuolella elämäni pyörii vahvasti opiskelujeni ympärillä. Opiskelen konetekniikkaa Jyväskylän ammattikorkeakoulussa. Mikäli opinnot etenevät suunnitellusti, valmistun insinööriksi keväällä 2019. Koululta liikenevän ajan vietän mielelläni kavereideni kanssa.

Olet siis aiemmin hyörinyt tatamilla kilpailijana, miten päädyit kokeilemaan tuomarointia?

Kävin tuomarikoulutuksen, koska se kuuluu 2. danin vyökoevaatimuksiin. Sittemmin minulta, kuten muiltakin, tuomarikelpoisilta kyseltiin halukkuutta tuomaroida tällä kaudella. Tässä vaiheessa vastasin, että en koulukiireiden vuoksi voi luvata ehtiväni tuomaroimaan tiettyihin kilpailuihin. Juniori- ja sonen-sarjojen SM-kilpailujen lähestyessä minulta kysyttiin uudestaan, että ehtisinkö tuuraamaan toista tuomaria, joka oli joutunut perumaan osallistumisensa. Ajattelin, että nyt olisi hyvä mahdollisuus kokeilla tuomarointia, niin ei menisi koulutuksen käyntikään hukkaan. Niinpä ilmoittauduin tuomariksi.

32402311_10155162079006148_330739007510020096_n.jpg

Miten kisapäivä rakentui käytännössä?

Itse kilpailupäivään valmistauduin melko samalla tavalla kuin olisin menossa kilpailemaan. Laukussani oli normaalien sämpylöiden, banaanien ja suklaapatukoiden lisäksi taidopuvun sijasta tuomariasu. Tuomarisolmion hankinta oli jäänyt viimetippaan ja sain sen kaulaani vasta kisapaikalla. Kravattisolmun teko ei aiheuttanut ongelmia. Muut tuomarit ottivat minut ensikertalaisena hyvin vastaan ja nevuoivat monissa käytännön asioissa. Ennen kilpailujen alkua tuomareiden kesken keskusteltiin päivän aikataulusta ja työnjaosta. Oma urakkani alkoi trick trackillä ja seuraavana oli vuorossa hokei, jossa toimin päätuomarina. Ennen ruokataukoa tuomaroin vielä junioreiden jisseniä. Omat evääni säästyivät kotimatkalle, koska tuomareille oli tarjolla pitsaa. Iltapäivällä oli aikuisten vuoro. Silloin olin aikuisten dantai hokeissa linjatuomarina ja henkilökohtaisissa hokeissa päätuomarina.

32365804_10155162084211148_7061621057253277696_n.jpg

No millaista se oli toimia tuomarina? Oliko jotain, mikä tuli sinulle yllätyksenä tai mihin et ollut osannut varautua?

Kisapäivän jälkeen olin iloinen, että olin tullut tuomaroimaan, vaikkei oma suoritukseni tuomarin aivan kaikilta osin ihan nappiin mennytkään. Päivän kulussa tai tuomaritoiminnassa yleensä ei tullut mitään suuria yllätyksiä, koska minulla on paljon kokemusta kilpailutapahtumista ja tuomarikoulutus antoi hyvät eväät tuomarina toimimiseen. Lisäksi olin harjoitellut tuomarointia kotisalillani. Toki kilpailut ovat tapahtumana erilainen tuomarin kuin kilpailijan silmin. Tuomarointi on mukavaa puuhaa, vaikka se onkin, ainakin ensimmäisellä kerralla, melko monimutkaista. Erityisesti jissenissä päätuomarina toimiminen vaatii todellista keskittymistä. On osattava seurata ottelun tapahtumia ja tiedettävä miten saa kilpailijat ymmärtämään sen, mitä heille yrittää sanoa. Lisäksi ensimmäisiä kertoja tuomaroidessaan on vaikea hahmottaa, minkä verran pisteitä millaisestakin osumasta tulisi antaa.

Mitä sanoisit niille, ketkä eivät ole vielä tuomarina toimimista kokeilleet?

Vaikka tuomaroinnissa on omat haasteensa, sitä kannattaa kuitenkin kokeilla edes kerran. Jos tuomarointi ei tunnu omalta jutulta, sitä ei tarvitse jatkaa. Erityisesti kilpailijoille suosittelisin edes kerran kokeilemaan tuomarointia, jotta ymmärtäisi paremmin miksi tuomarit tekevät niin kuin tekevät.

Nähdäänkö sinut jatkossa tatamilla kilpailijana vai tuomarina? Vai molemmissa rooleissa?

Tulevaisuudessa minut tullaan luultavasti näkemään sekä tuomarina että kilpailijana. Luultavasti useammin kilpailijana, mutta todennäköisesti käyn kokeilemassa tuomarointia uudemman kerran. Tuomarin ja kilpailijan rooli ovat varsin erilaiset. Tietenkin molemmissa parhaansa tekeminen johtaa parhaaseen lopputulokseen. Kilpailija on ensisijaisesti vastuussa itsestään, kun tuomarin tulee huolehtia useammasta kilpailijasta yhtä aikaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s