Näkemysiä juniorivalmentajan tehtävistä – miten junnuvetäjät motivoivat kohai-joukkiotaan

”Junnutreenien vetäminen ei ole mielestäni helppo tehtävä. Palaute on havaittavissa suoraan: kuinka moni junnuista jatkaa harrastusta. Se, millaiset ovat itse teenit, on hyvin seurakohtaista ja ennen kaikkea vetäjäkohtaista. Kuka painottaa perusasioihin, kuka leikin varjolla tapahtuvaan opetukseen jne. Useimmiten treenaajien ikä ja sukupuoli on merkittävässä roolissa. 7-10 -vuotiaille on ”omat” treenit suhteessa 10-15 -vuotiaisiin.” Tuumaili Kari Hakuli Kamae-lehdessä vuonna 2003. Lue koko juttu. Pätevätkö kultaiset säännöt vielä?

Hommaan pitäisi ryhtyä rohkeasti mukaan ilman ennakkopelkoja. Auktoriteetin saaminen vie oman aikansa, mutta se kannattaa. Alussa saattaa hieman tökkiä niin kuin tavallisessa elämässäkin. Usko itseensä ja asiaan, jota opettaa ja tekee tuo tulosta – hitaasti, mutta varmasti. Näitä ohjeita olen pitänyt olkinuorana ja pääsääntöisesti olen onnistunut pitämään porukan erittäin motivoituneena.

Juniorit eivät juuri anna palautetta treenien sisällöstä, mutta vanhemmat ovat kovasti kiitelleet jälkikasvun liikuntaharrastusta. Treenit ovat kahdesti viikossa ja kotona on kuulemma hirveä polte päästä treeneihin. Tuollaisten kommenttien jälkeen voisin todeta, että olen onnistuneesti yhdessä tavoitteessani. Lopettamisprosentti on pysynyt pienenä ja tunnelma tiivistyy ajan myötä, kun olen antanut junnujen ymmärtää, että kehitystä on tapahtunut. Tämä on vasta jäävuoren huippu, taidonälkä on hirveä.

Alle olen eritellyt ranskalaisin viivoin Sinun tärkeimpiä tehtäviäsi junnuohjaajana ja miksi:

* Kaiken A ja O on, että olemme siellä lasten ja nuorten ehdoilla.
-> Sinun on samaistuttava heidän ikäisekseen.
* Löytyykö selkärankaa?
-> On tilanteita jolloin Sinun on osattava sanoa EI.
* Määrätietoisuus
-> Tee treeniohjelma valmiiksi ennen treenejä ja pitäydy siinä. Suunnittele mitä, missä vaiheessa ja missä muodossa mitäkin tehdään.
* Anna heidän olla ”omana itsenään”
->Anna tehdä virheitä, älä puutu virheisiin (niiden aika tulee myöhemmin). Kehu ja kannusta mieluummin kuin moiti.
* Keskittymiskyky
-> Tämä on hyvin vaihteleva alue. Joidenkin kyky keskittyä asioihin on huomattavasti parempi kuin toisten. Toiset tulevat tapaamaan tuttuja ja hauskaa pitämään ja toiset treenaamaan ehkä kovaakin. Tässä haetaan sitä kuuluisaa kultaista keskitietä. Useimmiten keskittymiskyky on noin 50-60 % treeniajasta (mm. ikä ja sukupuolijakauma vaikuttaa). Käytä se harkiten.
Kuri
-> Lapsilta ei saa vaatia mitään. Annettava ohjeita isoveli/isosisko-mentaliteetilla.
* Auktoriteetti
-> Oltava riittävän jämäkkä, sillä jos Sinä et ohjaa junnuja, niin junnut ohjaavat sinua.
* Tasavertaisuus
->Kaikki ovat samalla viivalla. Ketään ei nosteta eikä lasketa hierarkiassa ylös eikä alas. Sama asia koskee myös lievästi liikuntarajoitteisia.
* Käskyt & määräykset
-> Helppoja antaa, mutta mieti vaikutusta kun kohteina ovat 6-10 -vuotiaat
* Pelit & leikit
->Valitse sellaiset, joista junnut pitävät. On yhdentekevää, mitä itse ajattelet jostakin hippaleikeistä, jos junnut pitävät siitä.
* On oltava aikaa
->Junnut kertoilevat omia juttujaan. Kuuntele ja ole kiinnostunut.7
* Älä aliarvioi
->Suurin mahdollinen moka jonka voit vain tehdä.
* Ole esimerkkinä
-> Ei kuitenkaan yliampuva, karsi liiallisuudet.
* Pyri antamaan kaikki tärkeä tieto kirjallisena.
->Asiat tuppaavat unohtumaan kun poistuu salista.
* Anna aihetta ajatella ja ideoida.
->Alku- ja loppujumppa ja leikit heidän ehtojensa mukaan.
* Vaikka itselläsi on vaikeaa (huono päivä tms.)
-> Älä näytä sitä ulospäin. Aina iloinen ilme.
* Junnut kasvavat vetäjänsä kaltaiseksi – oma passiivisuus tulee näkymään tavalla tai toisella vuosien päästä. Älä opeta passiivisiksi!

Harjoitteluohjelma on tehtävä pitkälle aikavälille: missä vaiheessa aloitetaan esim. unsokuhapon harjoittelu. Ensin on saatava perusunsoku opetettua, ko-soku ja gen-soku toimimaan, ennen kuin voidaan mennä kokonaissuoritukseen. Tekniikoista ensin tärkein osa-alue, lyönneistä lyövä käsi (etu- vai takakäsi), sengin idea, potkun (jalan) liikerata, asento (kokutsu dachi).

Nämä ovat asioita, joissa on noudatettava tiettyä logiikkaa, jotta opettaminen ja ennen kaikkea oppiminen on mielekästä. Mikäli lähdetään opettamaan liian paljon ja liian nopeasti junnut saattavat tuskastua kun eivät opi tekniikoita tai unsokua vetäjän antamassa tahdissa. Junnut pitävät paljon potku- ja lyöntitekniikoista, jos käytössä on mitsit. Fyysinen kontakti tekniikoissa on tärkeä opetusväline, se paljastaa armottomasti, kuinka ko. tekniikka on tehty ja he saavat palautetta omaan kehoon kuinka mitsi ”täräyttää” takaisin.

Tengin tekeminen on ehkä kaikkein mielekkäintä, ja aina vain paranee, jos käytössä on paksuhko pehmeä patja. Joukossa on paljon sellaisia, jotka eivät ole koskaan tehneet esim. senteniä. Olen ottanut haasteena vastaan tällaiset ihmiset. Se palkitsee kyllä vetäjän, kun he ovat oppineet omien pelkojen voittamisen jälkeen jotakin ”vaikeaa”, ja junnujen nälkä vain kasvaa syödessä. On osattava annostella opetettava asia oikeaan mittasuhteeseen.

Teksti: Kari Hakuli (Kamae 2003)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s