Martti Rahkila kirjoitti vuonna 2004 oppimispäiväkirjan käytöstä taidoharjoittelun tukena. Tänä päivänä oppimispäiväkirjaa pystyy pitämään niin paperilla kuin myös monenlaisissa sähköisissä ympäristöissä. Kännykkäänkin voi kirjoittaa tai sanella tuoreeltaan treeneissä käytyjä asioita harjoitusten jälkeen. Mikä oppimispäiväkirja sitten oikeastaan on?

Monelle oppimispäiväkirja on tullut vastaan opiskelussa. Erinäiset raportointijärjestelmät ovat tuttuja myös urheiluvalmennuksessa ja työelämässä. Rahkilan sanoin lyhyesti todettuna oppimispäiväkirjan idea on kirjoittaa ylös asioita omaan harjoitteluun liittyen. Oppimispäiväkirja sisältää raportointia, pohdintaa ja analysointia omasta oppimisesta ja harjoittelusta. Varsinkin pohdinnan ja analysoinnin merkitykset korostuvat oppimisessa.

Rahkila muistuttaa rajaamaan aiheen kulloinkin opiskeltavaan asiaan. Lisäksi on tärkeää analysoida, pohtia ja jäsentää omaa tekemistä ja asettaa tavoitteita, suhteuttaa asioita ja arvioida merkityksiä. Olennainen osa ovat myös opettajilta ja harjoittelukavereilta saadut palautteet, neuvot ja vinkit. Omaa oppimispäiväkirjaa kannattaa myös lukea myöhemmin arviointimielessä.

Kaikille oppimispäiväkirjan pitäminen ei välttämättä sovi, mutta se voi tarjota toisille tärkeän pilarin oppimisen tueksi. Varsinkin uusilla taidoharrastajilla voi olla alussa vaikeuksia hahmottaa lajia ja kaikkea harjoituksissa käytyä, mutta jonkinlaiset muistiinpanot voivat helpottaa asioiden yhdistämistä jatkossa käytäviin asioihin. Harjoitusten aiheet ja hyväksi todetut harjoitteet sekä niiden muistaminen taas auttavat kokenutta taidokaa myös harjoitusten suunnittelussa. Omalta kohdaltani olen havainnut asioiden tosiaan jäävän paremmin mieleen, kun niitä jollain tapaa työstää. Sama pätee niin tavalliseen opiskeluun kuin taidon oppimiseenkin. Jos oppimispäiväkirjan pitämisestä ei tee itselleen väkinäistä ja joka harjoitusten jälkeen toistuvaa pakkopullaa, vaan positiivista ja miellyttävää, voi saavuttaa jotain uutta.